Koutajoen vesistö
| Koutajoen vesistö (Suomen päävesistö: 73) |
|
|---|---|
| Valtiot | Suomi, Venäjä |
| Maakunnat | Karjalan tasavalta, Murmanskin alue, Lappi, Kainuu |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Vienanmeri |
| Päävesistöalue | Koutajoen vesistö (73) |
| Vesistöjako |
Oulankajoen alaosan alue (73.01), Kitkajärven alue (73.02), Posiojärven valuma-alue (73.03), Kuusinkijoen valuma-alue (73.04), Naatikkajoen valuma-alue (73.05), Aventojoen valuma-alue (73.06), Oulankajoen yläosan v-a (73.07), Onkamojoen valuma-alue (73.08), Tuntsajoen yläosan alue (73.09) |
| Laskujoki | Koutajoki |
| Laskupaikka | Knäžöi, Kantalahti, Vienanmeri |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 18 800 km² [1] |
| Alueen pituus | 235 km lähde? |
| Alueen leveys | 200 km lähde? |
| Pääuoma | noin 233 km lähde? |
| Keskivirtaama | 276 m³/s [2] |
 Joki laskee Vienanmeren Kantalahteen. |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
.jpg)
.jpg)
Koutajoen vesistö on (vesistöaluetunnus 73 Suomen puolella) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Koutajoki laskee Vienanmeren Kantalahteen Venäjän Murmanskin alueella Zelenoborskin keskustaajamassa. Vesistöalue ulottuu Venäjällä Muurmanskin alueelle ja Karjalan tasavaltaan ja Suomen puolella Sallaan ja Kuusamoon. Vesistöalueen pinta-ala on suomalaisten vesistöviranomaisten mukaan 18 800 neliökilometriä, josta 4 915,05 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 13 885 neliökilometriä Venäjälle.[3] Venäläisten vesistöviranomaisten mukaan pinta-ala on 26 100 neliökilometriä [4][2].[5][1]
Vesistö Venäjän puolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön keskusjärvi on Vesistöalueen Venäjän puoleisessa osassa sijaitseva monisaarinen ja matala Koutajärvi (584 km²), jonka läpi virtaa vesistön laskujoki Koutajoki (ven. Ковда, Kovda). Koutajärvestä mereen on noin 30 kilometrin matka, ja joen suussa sijaitsee Koudan kylä. Vesistön suurimmat järvet ovat Tuoppajärvi ja Pääjärvi.
Pääjärveen laskee Paanajärven kautta Suomen puolelta Sallasta ja Kuusamosta alkunsa saava Oulankajoki. Paanajärven luona Venäjän puolella on Paanajärven kansallispuisto.
Alempana Koutajoen vesistöön laskee Tuntsajoki, jonka ylin latva ulottu Suomen puolelle Sallassa.
Käyttöhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koutajärven vesistö oli aikanaan tärkeä kulkureitti Suomen ja Vienanmeren välillä. Nykyään sitä käytetään puutavaran uittoväylänä. Koskiin on rakennettu useita voimaloita.
1950-luvulla Knäsöin vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Koutajoen niska padottiin ja Koutajärvelle kaivettiin uusi lasku-uoma pohjoisempana sijaitsevaan Knäsöinlahteen.[6][7] Nykyinen lasku-uoma ohittaa vanhan lasku-uoman.[8] Koutajoki saa nykyään alkunsa Serjakjärvestä, mutta ajoittain Koutajärven tekoaltaan vedet tulvivat jokea pitkin Koudan kylään.[6] Vesirakennushankkeiden yhteydessä myös ylempänä sijaitsevan Pääjärven pintaa nostettiin 9 metriä.
Latvavesiä Suomen rajan läheisyydessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulankajoen ja Pääjärven valuma-alueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulankajoen vesistöalueen venäjänpuoleisella osalla Paanajärveen laskevat pohjoisesta Sovajoki, Mäntyjoki, Malinajoki ja Mutkajoki ja etelästä Selkäjoki.[9][10]
Tästä etelään Pääjärveen lähellä Oulankajoen suuta laskee lännestä Nuorusenjoki ja Pääjärveen tästä etelään laskevat lännestä Kormuanjoki ja Tavajoki. Lähellä Tuoppajärvestä laskevan Sohjananjoen suuta Pääjärveen laskee lounaasta Ponselijoki.[11]
Tuntsajoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuntsajoen sivuhaara Venäjän puolella lähellä Suomen rajaa on siihen lännestä laskeva Kutsajoki[1] ja tämän sivujoki Vuosnajoki[12], jonka muodostama järvireitti laskee Kutsajokeen lounaasta[13]. Idästä Tuntsajokeen laskee Vaatsimenjoki.
Vesistö Suomen puolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleiskuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääosa Koutajoen vesistöalueen Suomen puoleisesta osasta kuuluu Pääjärveen Venäjän puolella laskevan Oulankajoen ja sen suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvien sivujokien valuma-alueeseen.[1][14]
Toinen Suomen puolelta alkunsa saava Koutajoen sivujoki on Tuntsajoki. Sen ylin yläjuoksu ulottuu Suomen puolelle Sallan koillisimmassa osassa Tuntsan erämaa-alueella.[14]
Suomen vesistöaluejako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen vesistöaluejaossa Suomen puolelle ulottuvan Koutajoen latvavesistöalueen toisessa jakovaiheessa ovat seuraavat Suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [5][1]:
- Oulankajoen alaosan alue (73.01)
- Kitkajärven alue (73.02)
- Naatikkajoen valuma-alue (73.05)
- Posiojärven valuma-alue (73.03)
- Aventojoen valuma-alue (73.06)
- Oulankajoen yläosan valuma-alue (73.07)
- Onkamojoen valuma-alue (73.08)
- Kuusinkijoen valuma-alue (73.04)
- Tuntsajoen yläosan alue (73.09)
Osa-alueista alueet 73.01–73.08 kuuluvat Oulankajoen valuma-alueeseen pääosin Sallan, Posion ja Kuusamon kunnissa Suomessa ja alue 73.09 Tuntsajoen valuma-alueen yläosaan Sallan kunnassa Suomessa.
Suomen vesistöaluejako selitettynä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulankajoen yläosa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulankajoki saa alkunsa Sallan eteläosista, jossa sen varrelle jää muun muassa Sallan Hirvasvaaran kylä. Täältä joki virtaa Kuusamon koillisimman osan kautta Venäjän puolelle Oulangan kansallispuistossa.[14]
Oulankajoen yläjuoksuun Sallan ja Kuusamon rajoilla yhtyvät Kuusamon puolelta etelästä Aventojoki (valuma-alueen tunnus 73.06) ja Sallan puolelta pohjoisesta Savinajoki, jonka valuma-alueeseen kuuluvat Koutajoen latvavesistöalueen toisen jakovaiheen osa-alueet 73.013-73.017 ensimmäisen jakovaiheen osa-alueesta 73.01 ja ensimmäisen jakovaiheen osa-alue 73.08. Aventojoen valuma-alueen suurin järvi on Kallunkijärvi Kuusamossa. Savinajoen valuma-alueen suurin järvi on Onkamojärvi Sallassa Sallatunturien itäpuolella Suomen ja Venäjän rajalla.[14]
Paanajärven lähivaluma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän puolelle jää joesta lyhyempi osuus joen laajentumana olevan Paanajärven lähivaluma-alueella ennen kuin joki laskee Venäjän puolella Pääjärveen. Siitä ulottuu Suomen puolelle vähäisiä latvavesiä Sovajoen valuma-alueen länsiosissa.[1]
Kuusinkijoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kuusinkijoki
Oulankajoen sivujoista Kuusinkijoki laskee Oulankajokeen etelästä Suomen puolelta niin, että Venäjän puolelle jäävät vain joen suu lähellä Suomen ja Venäjän rajaa sekä joen valuma-alueen ylimmät latvavedet kaakossa.
Kuusinkijoen valuma-alueen (osa-alue 73.04) laajuus on noin 1 005 km² josta noin 809 km² Suomen puolella Kuusamossa ja loput Venän puolella.
Valuma-alueen suurimipia järviä ovat Suomen puolella Kuusamossa sijaitsevat Suininki ja Kiitämä.[1][14]
Kitkajoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kitkajoki
Kitkajoki laskee Oulankajokeen niin ikään etelästä Suomen puolella vain vähän matkan päästä Venäjän rajasta.[1][14]
Sen valuma-alue (osa-alueet 73.02, 73.03 ja 73.05) on kokonaan Suomen puolella pääosin Kuusamon ja Posion kuntien alueella.[1][14]
Valuma-alueen suurin järvi on Kitkajärvi. Se jakautuu kapean salmen toisistaan erottamaan Ala-Kitkaan ja Yli-Kitkaan. Yli-Kitkaan laskee kapean salmen kautta Posionjärvi, jonka rannalla on Posion keskustaajama. Ala- ja Yli-Kitkan sekä Posionjärven vedenpintojen korkeus on sama 240,4 m.[14]
Yli-Kitkan pohjoispuolella osa-alueella 73.02 sijaitsee Kirintöjärvi, jonka luoteispuolisten vaarojen tuntumassa on useita pieniä järviä.[15]
Pääjärven lähivaluma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yllä lueteltujen valuma-alueiden lisäksi Suomen puolelle ulottuu Kuusamon itäosassa eräitä Venäjän puolella Tavajärveen ja edelleen Tavajoen kautta Pääjärveen laskevia Tavajoen vähäisiä latvavesiä.[1]
Tuntsajoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallassa Suomen alueelle ulottuu alempana Koutajoen vesireittiin laskrevan Tuntsajoen valuma-alueen ylintä latvaa.[1]
Valtionrajojen muutokset vesistön alueella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Sallan–Kuusamon alue
Paanajärvi sekä siihen laskevat Sovajoki (eli Tervajoki), Mäntyjoki, Malinajoki, Mutkajoki (eli Astervajoki) ja Selkäjoki sijaitsivat ennen toista maailmansotaa ja Sallan–Kuusamon alueen luovutusta kokonaan Suomen alueella. Alueluovutuksen jälkeen ne jäivät kokonaan Neuvostoliiton, myöhemmin Venäjän alueelle.[10][9][11]
Pääjärveen laskevista joista Oulankajoki, Nuorusenjoki, Tavajoki, Kormuanjoki ja Ponselijoki laskivat ennen toista maailmansotaa itään Suomen rajan poikki niin että Oulankajoen koko Paanajärven alapuolinen osuus ja muista joista näiden alajuoksu olivat Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton puolella. Sallan–Kuusamon alueen luovutuksen jälkeen joet jäivät kokonaan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän puolelle. Suomen alueelle ulottuivat alueluovutusten jälkeen vain Tavajoen valuma-alueen läntisimmät latvat Tavajärven länsipään luona.[10][9][11]
Suurimpia kyliä Kuusamon luovutetulla alueella olivat Paanajärvi ja Tavajärvi samannimisten järvien rannoilla. Kuusamon kylistä Tavajärvestä pohjoiseen sijaitsi Vatajärvi. Vanhalla Suomen itärajalla Kuusamon itäisimmässä osassa Ponselijoen varressa sijaitsi Kenttikylä ja Tavajoen varressa Siikalainen.[16][17] Sovajoen järvireitillä Sallan puolella sijaitsi Sallan Sovajärven kylä.[18]
Kuusinkijoen valuma-alueen latvoilla Kuusamon luovutettuun alueeseen kuuluvia kyliä olivat Enojärvi, Tolpanjärvi ja Pukari.[16][17]
Tuntsajoen valuma-alueesta Sallassa (kunnan nimenä vuoteen 1936 Kuolajärvi) oli ennen toista maailmansotaa Suomen alueella sen pääosa joen keski- ja yläjuoksulla vain alaosan ollessa Venäjän puolella.[19]
Tärkeimpiä jokia Suomen puolella tällä alueella olivat ennen toista maailmansotaa Tuntsajokeen idästä laskeva Vaatsimenjoki ja Tuntsajokeen lännestä laskeva Kutsajoki[1], johon edelleen lounaasta laskee Vuosnajoen järvireitti. Kutsajoen varteen perustettiin sen vielä kuuluessa Suomeen vuonna 1938 Kutsan luonnonpuisto[20]. Tämän alueen kyliä tai muita asutuksia Sallan kunnassa olivat Vuosnajärvi, Tuutijärvi, Kurtti (Alakurtti, Yläkurtti) ja Vuorijärvi[18]
Sallan–Kuusamon alueen tultua luovutetuksi Neuvostoliitolle Suomen puolelle jäi Tuntsajoen valuma-alueesta vain sen ylin latva Tuntsan erämaassa Sallan nykyisessä koillisosassa.[19]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- CD-Facta 2005
- Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma. (Suomen ympäristö 31 / 2012) Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).
- Koutaniemi, Leo & Kuusela, Kalevi & Shustov, Juri: Thermal stratification in Paanajärvi, northern Republic of Karelia, Russia. Julkaisussa: Fennia 177:1, s. 27-35. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 199. (englanniksi)
- Koutaniemi, Leo & Kuusela, Kalevi: Water chemistry in Lake Paanajärvi and inflowing rivers, NW Russian Karelia. Julkaisussa: Fennia 184:2, s. 121-132. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 2006. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 19.11.2019). (englanniksi)
- Koutaniemi, Leo: Pitkin poikin Kuusamoa. Kuusamo: [Kiviniemi], 2018. ISBN 978-952--94-1275-4
- Razrabotka generalnogo plana, pravil zemlepolzovanija i zastroiki munitsipalnogo obrazovanija gorodskoje poselenije Zelenoborski Kandalakšskogo raiona Murmanskoi oblasti. Tom II: Materialy po obosnovaniju projekta 2009. NIIPGradostroitelstva. Viitattu 28.3.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Virtaamatiedot joelle Koutajoki mittauspaikassa Knyazhegubskaya GES (hydrologinen tietokanta) R-ArcticNET. Durham, USA: New Hampshiren yliopisto. (englanniksi)
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ Ковда (река) (Koutajoki) Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 9.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Koutajoen vesistö (73) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
- ↑ a b Generalnyi plan, s. 10, 19–21.
- ↑ Rajavesistöt Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Suomen ja venäjän rajavesistöjen valuma-alueet Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ a b c Koutaniemi & Kuusela 2006: fig. 1.
- ↑ a b c Koutaniemi et al. 1999 fig 1.
- ↑ a b c Koutaniemi 2018:99.
- ↑ Река Вуосна-йоки Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
- ↑ Merikallio, Einari. Oulangan seudun ja Kaakois-Kuolajärven linnusto. Julkaisussa:Acta Societatis Pro Fauna et Flora Fennica 48, N:o 2, s. 16. Helsinki: Societas pro fauna et flora Fennica., 1921. Artikkelin verkkoversio (viitattu 21.11.2019).
- ↑ a b c d e f g h Oulankajoki (73) (Järviwikin viranomaistieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Kirintöjoen valuma-alue (73.028). Järviwiki. Viitattu 15.9.2021.
- ↑ a b Koutaniemi 2018: 69-80, 99.
- ↑ a b Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 13:11, Iivaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1925. Kartan digitoitu versio verkkopalvelu Doriassa (viitattu 18.11.2019)
- ↑ a b Elo & Seppälä 2012:44-45.
- ↑ a b Kansallisarkisto, Yleiskartat (kokoelma), Yleiskartat, Suomen kartta. (Yleisk. Ia* 40/- -) 1:1000 000. Koillisosa. Maanmittaushallitus, 1941, korjattu 1942. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 18.11.2019)
- ↑ Elo & Seppälä 2012:16-17.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koutajoen vesistö Wikimedia Commonsissa
- Koutajoki. Teoksessa: Tietosanakirja 4, Kaivo - Kulttuurikieli, s. 1456-1457. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1912. Kirjan verkkoversio Projekt Runebergissa (viitattu 23.10.2019).
- Koutajärvi. Teoksessa: Tietosanakirja 4, Kaivo - Kulttuurikieli, s. 1458. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1912. Kirjan verkkoversio Projekt Runebergissa (viitattu 23.10.2019).