Ponselijoki
Ponselijoki[1][2] tai Pontselenjoki[3][4][5], joskus myös Pontsalenjoki[6][7] (ven. Понча, Пончела, Понселийоки, Pontša, Pontšela, Ponselijoki[8][9]) on Koutajoen vesistöön kuuluva on joki Louhen piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Joen pituus on 72 kilometriä ja valuma-alueen pinta-ala 1240 km².[8]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähellä joen suuta on Pääjärven taajama. Hieman sivulla on Kananaisten eli Tungjärven kylä.[9] Joen suulla on ollut Pontselensuun kylä.[4][10][11]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki laskee Koutajoen vesistön pääjärvenä olevaan Pääjärveen kaakosta.[8][9] Ennen Pääjärven pinnannostoa vesivoimatuotannon tarpeisiin 1960-luvun alussa joki laski Sohjananjokeen[5][12] (ven. Софьянга, Sofjanga)[9], joka on Tuoppajärven laskujoki Pääjärveen[5][10], mutta jokiosuuden lyhennyttyä kun Pääjärven pintaa kohotettiin osaksi tekojärveä vesivoimatuotannon tarpeisiin, joen suu siirtyi Pääjärven rantaan[9].
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtiolliset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen latvahaarat ulottuivat ennen toista maailmansotaa Suomen puolelle Kuusamossa Sallan–Kuusamon alueella, joka toisen maailmansodan jälkeen liitettiin Neuvostoliittoon. 2000-luvulla joki kuuluu koko matkaltaan Venäjään.[2][10][13]
Luonnonkäytön historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen toista maailmansotaa alueTavajärven ympäristöstä etelään Kuusamon silloisessa kaakkoisosassa, johon kuului etenkin Tavajoen, Kormuanjoen ja Ponselijoen valuma-alueiden latvaosia oli kannattavan puunkorjuun ulkopuolella ajatellen puun kuljetusta jalostettavaksi Suomeen.[14] Ennen silloisen itärajan sulkeutumista vuonna 1918 Suomen itsenäistymisen jälkeen Tavajokea pitkin oli ollut tukinuittoa sahoille Vienanmeren rannalla, mutta vuoden 1939 tilanteessa katsottiin kannattavan puunkorjuun olevan mahdollista vain, jos Paanajärvelle olisi saatu rautatie ja sen varteen edelleen riittävän hyvät autotiet.[14] Jo tuossa vaiheessa olivat käytössä Vanttajan tukinsiirtolaitos Kuusamossa Vienan Kemijoen vesistöön kuuluvan Kuusamojärven ja Iijoen vesistöön kuuluvan Iijärven välillä ja Akanlahden tukinsiirtolaitos Posiolla Koutajoen vesistöön kuuluvan Kitkajärven ja Iijoen vesistöön kuuluvan Livojärven välillä[15], mutta alempana samojen vesireittien varressa olevat, itään virtaavat vesistöt olivat vielä kuljetusmahdollisuuksien ulkopuolella.[14]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan aikana joen alajuoksun läheisyydessä lähellä Kananaista toimi Kananaisten eli Pontsalenjoen lentokenttä.[6][7] Nimimuoto "Pontsalenjoki" näyttäisi esiintyvän vain lentokentän nimessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppänen, O.: Tuntsa-Oulankajoen sekä Jäämeren päävesistöalueiden metsät ja niiden kaukokuljetusmahdollisuudet. (Acta Forestalia Fennica vol. 47 no. 5) Helsinki: Suomen metsätieteellinen seura, 1939. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 18.11.2019).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seppänen 1939 s. 26, katso myös kuva 4 s. 17.
- ↑ a b Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 13:11, Iivaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1925. Kartan digitoitu versio verkkopalvelu Doriassa (viitattu 18.11.2019)
- ↑ Huomioita Kiestingin luonnonoloista. Karjalan Heimo, 1997, nro 9-10, s. 126. Karjalan sivistysseura. Artikkelin verkkoversio (osa). (pdf) Viitattu 22.11.2019.
- ↑ a b Itä-Karjalan paikannimien luettelo (Verkkoversio Suomen sukututkimusseuran sivuilla) 1942. Akateeminen Karjala-seura. Arkistoitu 2.12.2019. Viitattu 22.11.2019.
- ↑ a b c Harju, Erkki-Sakari: ”Itä-Karjalan kartasto”, Kielletyt kartat 4. Suomalaiset Sodan ajan kartoitukset. s. 126-128. Atlasart, 2015. ISBN 978-952-5671-34-6
- ↑ a b Kananaisten lentokenttä, Viena Sotahistorialliset kohteet. Suomen Sotahistoriallinen seura. Viitattu 22.11.2019.
- ↑ a b Westerlund, Lars: Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalasten sotilaiden lapset Suomessa 1940–1948, Osa I, s. 220. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.11.2019). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Река Понча (Пончела, Понсели-йоки) Поиск по данным государственного водного реестра. textual.ru. Viitattu 18.11.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Республика Карелия. ТопограФическая карта. 1:200 000. 2003. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kansallisarkisto, Yleiskartat (kokoelma), Yleiskartat, Suomen kartta. (Yleisk. Ia* 40/- -) 1:1000 000. Koillisosa. Maanmittaushallitus, 1941, korjattu 1942. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 18.11.2019)
- ↑ Härkönen, Iivo: Luettelo rajantakaisen Karjalan kylistä, Vienan Karjala, s. 331. Määritä julkaisija! Julkaisun verkkoversio Karjalan sivistysseuran Sampo-palvelussa (pdf) (viitattu 22.11.2019).
- ↑ Sohjana, Kiestinki, Viena Suomen sotahistoriallinen seura. Viitattu 18.11.2019.
- ↑ Koutaniemi, Leo: Pitkin poikin Kuusamoa, s. 99. Kuusamo: [Kiviniemi], 2018. ISBN 978-952--94-1275-4
- ↑ a b c Seppänen 1939 s. 26-28.
- ↑ Seppänen 1939 s. 20-24.
