Tuntsajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuntsajoki
Тунтсайоки, Тумча
Maanosa Eurooppa
Maat  Suomi,  Venäjä
Kunnat Murmanskin alue, Lapin maakunta
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Joen uoman kohteita
Alkulähde Värriötunturit
Laskupaikka Susijärvi
Sivu-uomat Ahvenoja (d), Akhkiooya (d) (käännä suomeksi), Vatsimanyoki (en) (käännä suomeksi), Karkhuoya (d) (käännä suomeksi), Kutujoki (d), Kyunsikhara (d) (käännä suomeksi), Sorkayoki (d) (käännä suomeksi), Sorsajoki (d), En'yanyoki (d) (käännä suomeksi), Yukkuyoki (d) (käännä suomeksi), Yaurukkioya (d) (käännä suomeksi)
Mittaustietoja
Pituus 150 km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Tuntsajoki (alajuoksullaan ven. Тумча, Tumtša; yläjuoksullaan ven. Тунтсайоки, Tuntsajoki) on joki pääosin Murmanskin alueella Venäjällä. Pituutta joella on noin 150 kilometriä. Joki alkaa Suomen puolelta Tuntsan erämaasta Sallan Värriötunturilta – osittain Värriön luonnonpuiston alueelta – ja virtaa lopulta Tuntsa- ja Vuolasjärven jälkeen Koutajokeen ja Susijärveen.

Vesistösuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki kuuluu Vienamereen laskevaan Koutajoen vesistöön ja on Koutajoen vasen sivujoki.

Joen suurin sivujoki on siihen lännestä yhtyvä Kutsajoki noin 50 kilometriä joen suulta.[1][2]

Ennen toista maailmansotaa joen keskijuoksu Alakurtista ylöspäin kuului Sallan kuntaan Suomessa. Alakurtista etelään joki mutkitteli Toista maailmansotaa edeltäneen Suomen ja Neuvostoliiton rajan kahden puolen ja erkani Kutsajoen suun kohdalla alajuoksunsa loppuosaksi Neuvostoliiton puolelle[3].

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana joella taisteltiin.

Toisen maailmansodan jälkeisissä alueluovutuksissa koko joki ylintä yläjuoksuaan lukuun ottamatta tuli osaksi Neuvostoliittoa osana Neuvostoliitolle luovutettua Sallan–Kuusamon aluetta.

Joen keskijuoksulle jää Alakurtin taajama Murmanskin alueella Venäjällä. Ennen toista maailmansotaa se oli yksi Sallan kylistä.

  • CD-Facta 2005
  1. Река Кутса-йоки (Онтон-йоки) Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. Suomen kartasto.. Kartta 4. Suomi 1: 1000 000, Lehti II. Suomen maantieteellinen seura, 1925.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.