Tämä on suositeltu artikkeli.

Koskue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Koskue
Koskuen kylän Ala-Koskueta Kohtakankaalta nähtynä.
Koskuen kylän Ala-Koskueta Kohtakankaalta nähtynä.

Koskue

Koordinaatit: 62°21.527′N, 22°50.921′E

Valtio Suomi
Maakunta Etelä-Pohjanmaa
Kunta Kurikka
Entinen kunta Jalasjärvi
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Korkeus 118 [1] m
Väkiluku (2007) 850
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero 61720











Koskue on kylä Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla entisen Jalasjärven kunnan alueella. Vuonna 2007 kylässä oli 850 asukasta.[2] Kylä muodostuu muutamasta pienikokoisesta kyläryhmittymästä, ja sen keskusta on muodostunut lyhyen ja kapean Koskutjärven ympärille. Keskustan eli Koskuen kirkonkylän lisäksi kylään kuuluvat Ala-Koskue, Yli-Koskue, Mustalammi ja Kallionkylä (myös Karjanmaa).[3]

Koskuella on ollut asutusta jo kivikaudella, ja kylästä onkin löytynyt senaikaisia esineitä. Pitkään Koskue oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä. Pysyvää asutusta alueella on ollut vasta 1500-luvun puolivälistä lähtien.[3]

Kylän viimeinen kauppa lopetti toimintansa 2014. Koskuella oli aikaisemmin myös kaksi pankkikonttoria. Koskuen koulu, jossa ovat luokat 1–6, on kirkonkylässä Koskutjärven rannalla. Koskuen kirkko sijaitsee myös kirkonkylässä, ja sen yhteydessä ovat hautausmaa ja seurakuntakoti.

Koskue rajoittuu etelässä Kihniön kuntaan, Parkanon kaupunkiin ja Karvian kuntaan, lännessä Ilvesjoen kylään, pohjoisessa Keskikylän kylään ja idässä Ylivallin kylään.[4] Koskuen keskellä sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Koskutjärvi, joka laskee vetensä Koskutjokeen. Koskutjoki virtaa Koskuen kirkonkylältä Ala-Koskuen läpi kohti pohjoista. Ilvesjoen ja Koskuen rajalla joen nimi muuttuu Mustajoeksi.[5][6]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskutjärvi ja Yli-Vallintien varrella olevia maalaistaloja.

Koskue on saanut nimensä perimätiedon mukaan keskellä kylää sijaitsevan Koskutjärven mukaan. Järvi puolestaan on saanut nimensä sen rannalla kasvaneiden isojen koskuskuusten (koskutkuusten) mukaan. Sana koskus tarkoittaa kuusen kuorilevyä tai kuorta. Sana tunnetaan suomen murteissa laajalti. Koskusia eli kuusen kuorilevyjä on aikoinaan hyödynnetty tervahautojen pohjissa sekä rakennusten katoissa. Maanviljelijä Jaakko Hietikko selitti vuonna 1949 pohjalaisperinteen tallettaja Väinö Tuomaalalle järven rannalla kasvaneen komeita kuusia, aivan kuin koskusia varten kasvatettuja. Koskutjärvi mainitaan vuodelta 1757 peräisin olevassa kartassa nimellä Kåskue jerfwi.[5][7]

Itä-Suomessa on melko yhtenäisellä alueella nimiä Koskutjoki ja Koskutjärvi. Koskuen asutushistorian perusteella koskut-nimen voi tulkita idästä tulleiden asukkaiden jättämäksi perinnöksi, sillä vuonna 1576 Koskutjärvelle on merkitty Savosta tulleita uudisasukkaita.[8]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskuen sijainti Jalasjärvellä.

Koskue rajoittuu etelässä Satakuntaan kuuluvaan Karviaan sekä Pirkanmaahan kuuluviin Kihniön kuntaan ja Parkanon kaupunkiin. Lännessä Koskue rajoittuu Ilvesjoen kylään, pohjoisessa Keskikylän kylään ja idässä Ylivallin kylään, jotka kaikki kuuluvat Jalasjärveen.[4]

Kylän keskellä, kirkonkylässä, sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Koskutjärvi, joka laskee vetensä Koskutjokeen. Kirkonkylässä Koskutjokeen yhtyy Mustajoki. Koskutjoki virtaa Koskuen kirkonkylältä Ala-Koskuen läpi kohti pohjoista. Ilvesjoen yhdyttyä Koskutjokeen Ilvesjoen ja Koskuen rajalla joen nimi muuttuu Mustajoeksi. Mustajoki muuttuu Hirvijärven kylässä Jalasjoeksi, joka Kurikassa yhtyy Kyrönjoen pääuomaan.[5] Koskutjärvi saa suurimman osan vedestään sen eteläosaan laskevasta Niskaluomasta.

Koskutjokeen Koskuen kirkonkylällä yhtyvä Mustajoki alkaa Parkanon ja Karvian rajalla sijaitsevasta Mustajärvestä. Mustajärvi laskee vetensä Mustaluomaan, joka virtaa mutkitellen kohti pohjoista ja laskee Koskuen kylän alueella Mustalampeen. Mustalampi laskee vetensä Mustajokeen.

Koskuen eteläosassa sijaitsee muutamia pienikokoisia järviä, kuten Pikku Mujujärvi ja Iso Mujujärvi eli yhdessä Mujujärvet, Saarijärvi, Pohjan Korpilammi, Iso Madesjärvi, Vähä Madesjärvi ja Kolhonjärvi.[6]

Koskue sijaitsee Suomenselällä ja eroaa siten pinnanmuodoiltaan muun Jalasjärven Pohjanmaalle tyypillisestä lakeudesta. Siten kylän maisema muistuttaa enemmän hämäläistä harjumaisemaa. Kylässä on useita nevoja ja kallioita, jotka ovat tavallisia Suomenselällä. Koskuen eteläosassa, Ison Madesjärven rannalla sijaitsee 193-metrinen Klopero, joka on Jalasjärven korkein kohta.[7]

Jäätynyt Koskutjoki virtaa laaksossa Ala-Koskuella.

Jääkauden jälkeen maa alkoi kohota ja merenpinta laski. Lopulta Litorinameren (8 500–4 000/2 000 vuotta sitten) alkuvaiheessa Koskue oli jo miltei kokonaan kuivaa maata. Ilvesjoki ja Koskutjoki olivat vielä pitkiä ja syviä merenlahtia. Koskuen korkeimmat kohdat ovat karuja, ja niiltä puuttuu hyvän metsänkasvun edellyttämä maannos. Karuus johtuu siitä, että Itämeren ollessa laajimmillaan merivirrat huuhtoivat näiden korkeiden kohtien moreenipitoisen maan alemmille rinteille. Tällaisia karuja ja korkeita kallioalueita kylässä ovat muun muassa Kolhonvuori Kolhonjärven rannalla, Madesvuori Vähän Madesjärven rannalla sekä Vekarankalliot Koskuen ja Ilvesjoen kylän rajamailla.[9]

Merivirrat kerrostivat Itämeren järvi- ja merivaiheiden kuluessa hienojakoisen aineksen savikoiksi merenpohjassa sijainneisiin laaksoihin sekä painanteisiin. Nykyisin Koskutjoki ja Ilvesjoki virtaavat näissä entisissä merenpohjan laaksoissa, ja savikot muodostavatkin maanpinnan peitteen näillä alueilla. Nämä maat ovat maanviljelyn kannalta hedelmällistä maaperää, minkä vuoksi viljelykäytössä olevat alueet ovatkin tavallisesti alle 120 metrin korkeudella merenpinnasta. Esimerkiksi Koskutjoen alajuoksun laaksossa savikerros on joillain kohdin jopa kymmenien metrien paksuinen.[9] Koskutjoen itäpuoli kuului jääkaudella aktiivisesti liikkuneeseen Näsijärven–Jyväskylän vyöhykkeeseen, jonka seurauksena alueella on suuri määrä drumliineja. Alueen tyypillisiä drumliineja ovat Karjanmaankallio Kallionkylässä, Salkoharju ja Tupamäki Yli-Koskuella, Koivuniemenmäki kirkonkylältä itään sekä Kuhnanperän drumliinit kirkonkylän ja Yli-Koskuen välissä. Esimerkkejä kalliomaista, joiden perässä on jääkauden jäljiltä moreenihäntä, ovat Romelonvuori, Sikavuori, Kettukallio ja Isovuori. Koskutjoen länsipuoli kuului puolestaan passiivisen jään alueeseen. Alue onkin esimerkiksi kivistä ja pintamoreeni on siellä tavallista.[10]

Mäntymetsää eteläisen Koskuen Mäntykankaalla. Alue kuuluu Jalasjärven–Mustalammin harjun alueeseen.

Koskuella, kuten Jalasjärvellä yleensäkin, harjut nousevat ainoastaan muutamia metrejä ympäröiviä alueita ylemmäksi. Jalasjärven merkittävin harjujakso on Jalasjärven–Mustalammin harju, joka kulkee kunnan alueella pohjois–etelä-suunnassa. Välillä harju on turpeen hautaama, välillä puolestaan kalliot katkaisevat sen. Koskuella harju on havaittavissa muun muassa Ala-Koskuen Erkkilänmäellä, jossa sijaitsee pohjavesi- ja soranottoalueita. Koskuen kirkonkylän ja Mustalammin kylän välissä sijaitsevalla Mustajoenmaalla harju erottuu maisemasta selvimmin. Mustajoenmaalta harju jatkuu Mujunkankaan kautta Parkanon puolelle ja jatkaa matkaansa rikkonaisena Sisä-Suomen reunamuodostumille saakka.[11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuella on ollut asutusta jo kivikaudella, noin 4 000–500 eaa. Kivikaudella Koskue sijaitsi vielä merenrannalla,[12] jossa oli asumiseen soveltuvia suojaisia ja hiekkaisia rantoja sekä meren ja maan riistaa runsaasti tarjolla.[13] Koskue lukeutuu Etelä-Pohjanmaan tärkeimpiin kivikautisiin alueisiin. Alueelta on löydetty sadoittain sen aikaisia esineitä. Museovirasto on tutkinut aluetta 1940- ja 1960-luvuilla. Koskuelta on löytynyt esimerkiksi nuijakiven puolikkaita, keihäänkärkiä, hioimia ja iskennäisiä.[12]

Pitkään Koskuen alue oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Alueet kuuluivat satakuntalaisten ja hämäläisten eräoikeuksiin. Vanhimman asutuksen on kerrottu muodostuneen siten, että erämajoista, kuten Koskutjärven rannalla sijainneista lempääläisten kalamajoista, on tullut pysyviä asuinpaikkoja. Kesäisin alueelle tuli hämäläisiä ja satakuntalaisia. He etenivät vesireittejä pitkin, mutta Pohjanmaan ja Satakunnan rajaseudulla sijaitsevalla vedenjakajalla vesistöt muuttuivat hajanaisiksi. Ihmiset jatkoivat matkaansa vedenjakajalla sijainneita pieniä lampia pitkin aina Niskaluoman latvoille asti. Niskaluomaa pitkin päästiin Koskutjärvelle, josta oli Koskutjoen ja Jalasjoen kautta pääsy edelleen Kyrönjoelle. Talvisin puolestaan alueelle saavuttiin niin kutsuttua Kyrönkankaan talvitietä pitkin. Tie johti Parkanosta Mustajärven kautta Jalasjärven puolelle ja Koskutjärven länsipuolitse kohti pohjoisessa sijaitsevaa Hirvijärveä.[5]

Yksi Koskutjoen monista koskista kesällä.

Vuodet 1500–1900

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa nousi vuonna 1523 Ruotsin kuninkaaksi ja julisti 1550-luvulla kaikki maat kuuluviksi kruunulle eli valtiolle. Tällöin satakuntalaisten ja hämäläisten eräoikeudet Koskuellakin peruttiin. Koskuen asuttaminen alkoi tämän jälkeen. Noihin aikoihin Koskuen alue kuului Jalasjärven kylään, joka puolestaan oli osa Ilmajoen pitäjää. Ensimmäisen kerran Jalasjärvi mainitaan omana kylänään vuonna 1557, jolloin koko kylässä oli yhteensä viisi taloa.[5][14]

Tuomas Juhonpoika perusti arvelujen mukaan 1560-luvulla Koskuelle tilan nykyisen Isontalon paikalle. Isotalo on aiemmin tunnettu nimillä Koskutjärvi, Kastijärvi ja Vanhatalo. Koskuelle on merkitty vuonna 1576 Savosta tulleet uudisasukkaat Heikki ja Paavo Savolainen. Nämä veljekset olivat mahdollisesti Koskutjärven rannalla sijaitsevan Juvosen talon ensimmäiset asukkaat.[5] Toisten lähteiden mukaan Heikki Savolainen olisi ollut Juvosen talon ensimmäinen asukas ja Paavo Savolainen puolestaan Isontalon ensimmäinen asukas.[14] Keski-ikäinen Heikki Olavinpoika saapui vuonna 1646 isännäksi Koskutjärvi-nimiselle tilalle eli nykyiseen Isoontaloon. Hän toi mukanaan vaimon ja kolme lähes aikuista poikaansa.[14][15]

Rauhoitettu Ketkon vanha mänty tai Prunnimänty Tampereentien varrella Ala-Koskuella. Puu aiottiin kaataa 1960-luvulla puhelinlinjan tieltä, mutta lähellä asunut isäntä "suojeli" puun traktorista irrotetulla saksankielisellä laatalla ja sanoi kaatajille puun olevan rauhoitettu ja tekstin olevan latinaa. Myöhemmin puu rauhoitettiin virallisesti.[16]

Vähitellen tulevien vuosikymmenten aikana heidän jälkeläisensä asuttivat koko Koskuen alueen. Suku laajeni myös Jalasjärvelle ja sen lähipitäjiin. Heikki Olavinpojan saapuessa Koskuelle oli koko Jalasjärvellä kuusi taloa, jotka kykenivät maksamaan veroa. Heikki Olavinpoika valittiin postitalonpojaksi vuonna 1656. Postitalonpojan tuli olla vakavarainen, hyvämaineinen sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Postitalonpoikana olo vapautti maatilan kruununverosta ja sotamiehenpitovelvoitteesta. Koskutjärvi oli postitalona vuoteen 1676 saakka, minkä jälkeen se toimi kestikievarina postitalon etuuksin. Heikki Olavinpoika kuoli vuonna 1686 ja haudattiin nimellä Coscus Gubben Hinrich Oloffsson eli Koskuen Ukko Heikki Olavinpoika. Koskutjärven isännäksi jäi Heikin vanhin poika Jaakko Heikinpoika, ja muille veljeksille raivattiin uudistiloja. Heikki Olavinpojan Jaakko Heikinpojalle jättämää tilaa alettiin kutsua Vanhaksitaloksi, vuoden 1797 rippikirjasta lähtien Isoksitaloksi.[14][15]

Heikki Olavinpojan pojalle Yrjö Heikinpojalle muodostettiin vuonna 1660 Koskutjärven toiselle rannalle Majalan tila, jota alettiin kutsua Majaksi. Maja toimi luultavasti kestikievaritalona 1700-luvun alussa. Heikki Olavinpojan kolmas poika Perentti Heikinpoika aloitti vuonna 1669 isäntänä Seilo-nimisellä uudistilalla. Koskuen kylä alkoi muodostua Isostatalosta, Majasta ja Seilosta. Juvonen oli ollut asumattomana vuodesta 1580, mutta Majan vävy Antti Antinpoika aloitti vaimonsa Sofia Laurintyttären kanssa 1600-luvun lopulla uudisviljelyn tilan mailla. Koskuen väki- ja taloluku alkoi 1700-luvun puoliväliin tultaessa nousta, kun uusia uudisasukkaita saapui.[15]

Kyrönkankaan talvitie kulki Koskuen läpi, ja vuonna 1695 tien Pohjanmaan puoleisen osan kunnossapito määrättiin Jalasjärven ja erityisesti Koskuen asukkaiden tehtäväksi. Korvaukseksi asukkaat vapautettiin verosta. Vielä 1700- ja 1800-luvuillakin tie oli niin kapea, että tienvarren puiden oksat löivät kasvoihin. Koskuen alueella poltettiin tervaa 1700- ja 1800-luvuilla. Suur-Ilmajoen kirkkoherra Salomon Hanneliuksen muistiinpanojen mukaan Koskuella oli Suur-Ilmajoen parhaat tervasmetsät. Terva kuljetettiin pääasiassa Vaasaan. Tervasta saaduilla rahoilla koskuelaiset maksoivat veronsa. Tukinuiton mahdollistamiseksi 1700-luvun lopulla aloitettiin Kyrönjoen koskien perkaus. Koskissa sijaitsevien myllyjen omistajat kuitenkin vastustivat uittoa, koska he pelkäsivät tukkien vahingoittavan myllyjen rakenteita. Tästä syystä perkaus ei onnistunut täysin. Koskuen eteläosasta löytyi laivanrakennukseen soveltuvia mastopuita. Tätä perua on myös Koskuen ja Ilvesjoen rajamailla sijaitsevan Mastokankaan nimi.[3]

Puukkojunkkarikaudella 1800-luvulla olot Etelä-Pohjanmaalla olivat rauhattomammat kuin muualla Suomessa. Jalasjärvi ei ollut poikkeus. Varsinkin Koskue hieman syrjäisenä oli hyvinkin epävakaista seutua. Koskuella ei sattunut suuremmin puukkotappeluja, mutta sen sijaan esiintyi varastelua ja yleistä rauhattomuutta. Esimerkiksi valtion metsiä hakattiin ja käytiin varastamassa hevonen Kangasalta saakka. Kyläläisiä rauhoittamaan kutsuttiin vuonna 1872 hurjuudestaan tunnettuja Donin kasakoita. Kasakat saapuivat kylään 23. huhtikuuta, kun Isossatalossa vietettiin häitä. He ottivat Isontalon päämajakseen. Ympäri Koskuetta sijoitetut kasakat liikkuivat aina parin–kolmen miehen ryhmissä. He olivat myös Koskuen naisten keskuudessa suosittuja. Kasakat eivät suomea juuri osanneet, mutta osa koskuelaisista oppi vähän venäjää. Kasakat olivat Koskuella vuoteen 1877, jolloin he perimätiedon mukaan lähtivät Turkin sotaan.[17] Kasakat eivät saaneet kylässä juuri mitään aikaan, ja varkaudet ja muu pahanteko jatkui heidän poistumisensa jälkeenkin.[18]

1900-luvulta nykypäivään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskuen hautausmaata.

Kylän väkiluku kasvoi, ja vuonna 1902 koskuelaiset perustivat rahaston Koskuen rukoushuonetta varten. Koskuen kirkonkylään, Koskutjärven rantaan valmistui vuosina 1903–1906 hirsistä rakennettu pärekattoinen rukoushuone. Vuosina 1908–1911 rukoushuoneeseen tehtiin esimerkiksi alttarikehikko, saarnastuolia korvaava parveke, penkit ja lehterit. Viimein vuonna 1912 rukoushuone valmistui. Rukoushuoneesta tuli vuonna 1934 kyläkirkko, kun Jalasjärven kirkkovaltuusto lunasti sen Jalasjärven seurakunnalle.[19] 1950-luvulla lähelle kirkkoa valmistui hautausmaa[20], ja vuonna 1978 kirkon viereen rakennettiin seurakuntakoti.[19]

Koskuen lounaisosassa virtaavaa Mustaluomaa perattiin 1930-luvun laman aikana hätäaputyönä. Paikoitellen Mustaluoma kaivettiin kulkemaan kokonaan uutta uomaa pitkin.[21]

Koskuelle rakennettiin sotien jälkeen Ruotsin kansan avustuksella terveystalo. Se siirtyi yksityisomistukseen vuonna 1995.[22]

Outokummun kaivokselta eläkkeelle jäänyt Juho Tenhunen teki 1950-luvun puolivälissä valtauksen Koskuen lounaisosasta Mustaluoman läheltä. Hän alkoi etsiä valtaukseltaan kultaa. Etsintä tapahtui pääasiassa talkootyönä poria ja dynamiittia apuna käyttäen, ja työntekijöinä oli enimmäkseen mustalammilaisia. Parin vuoden jälkeen louhinta loppui, koska kultaa ei löytynyt.[23]

Koskuen eteläosaan valmistui 1960-luvun alussa osa Tampere–Seinäjoki-rataa. 13 kilometrin pituisella työmaalla oli töissä yli sata miestä, joista noin puolet oli jalasjärvisiä ja loput muualta Etelä-Pohjanmaalta. Lisäksi työmaalla oli automiehiä. Suunnilleen puolet ratatyömaasta sijaitsi Kihniön puolella. Rakennustyön ajaksi Ison Madesjärven rantaan nousi noin 20 rakennusta käsittänyt parakkikylä.[24]

Koskuen Mustajoen ympäristöstä löydettiin 1970-luvun alussa pohjavesiesiintymiä, joilla tyydytettiin Jalasjärven kunnan vedentarve.[24][25]

Koskue valittiin lokakuussa 1999 vuoden eteläpohjalaiseksi kyläksi. Valinnan teki Eteläpohjalaiset Kylät ry.[26] Kylästä valittiin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa kaksi kunnanvaltuutettua.[27]

Elinkeinoelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanviljelijä niittämässä rehua karjalleen Koskutjoen rannalla.

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuen pääelinkeino on maatalous.[27] Kylässä harjoitetaan perinteisen maatalouden lisäksi maaseutuyritystoimintaa, kuten maatilamatkailua.[28] Koskuen väkiluku on vähentynyt 1980-luvun 1 250:stä nykyiseen 850 henkilöön. Samassa ajassa karjatilojen määrä on vähentynyt 120:stä 40:een.[27] Koskuen maatalous on pääasiassa karjanhoitoa, koska kylä sijaitsee yli 110 metrin korkeudessa merenpinnasta Suomenselällä ja karjanhoito on varmempaa kuin viljanviljely. Koskue sijoittuu joissakin meteorologisissa laskelmissa mikroilmastollisesti suunnilleen Oulun korkeudelle.[29]

Koskuen maatalous alkoi koneellistua, kun otettiin käyttöön hevosvetoisia korjuu- ja maanmuokkauskoneita. Puimakoneet saapuivat Koskuelle 1920-luvulta alkaen. Traktorit yleistyivät polttoaineen saatavuuden parannuttua 1950-luvulla, vaikka kylässä olikin ollut muutamia traktoreita jo 1930-luvun lopulla. Koskuella järjestettiin toisinaan myös traktorikursseja, joita veti tavallisesti maatalouskonekeskuksen konsulentti. Traktoreiden yleistymisen jälkeen alettiin hankkia myös hydraulisia nostolaitteita, joiden avulla traktoreihin voitiin yhdistää enemmän työkoneita. Esimerkiksi multapohtimet, äkeet, perälevyt, perunankaivu-, niitto- ja haravakoneet saapuivat Koskuelle. Myöhemmin hankittiin muun muassa niittosilppureita, kippikärryjä, etu- ja takakuormaajia sekä kotitarvemyllyjä. Leikkuupuimurit alkoivat yleistyä 1950-luvun loppupuolella. Koskuen peltoja alettiin salaojittaa jo 1940- ja 1950-luvuilla, mutta enimmät ojitukset tehtiin 1960- ja 1970-luvuilla. Koskuella on toiminut muutamia maatalousyhdistyksiä, jotka hankkivat yhteistä käyttöä varten maatalouskoneita.[30]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskuen kirkonkylän tienristeys, jossa on aikaisemmin Jalasjärven Osuuskaupalle rakennetussa talossa yksityinen kyläkauppa T:mi Pentti Varttila ja asiamiesposti. Taustalla näkyy entinen Jalasjärven Säästöpankin Koskuen konttori, joka toimittuaan Koskuen Piristys -nimisenä ravintolana siirtyi yksityisasunnoksi.
Rukoushuone, Koskuen kirkko

Piirron kaupan Koskuen kirkonkylään perusti Ilmajoella syntynyt kauppias Iisakki Piirto vuonna 1898. Kaupan nimeksi tuli Toiminimi F. I. Piirto. Piirto perusti samaan kaupparakennukseen Koskuelle tullessaan samalla myös apteekin, kevarin, leipomon, kirjakaupan ja postin.[31] Kaupparakennuksessa on toiminut lisäksi leipomo, kahvila ja Jalasjärven Säästöpankin konttori. Kaupasta tuli K-kauppa 1980-luvulla.[32] Lisäksi Piirto sai yhdessä Juho Säntin kanssa aikaan rukoushuoneen rakentamisen.[33] Koskuen tilavaa rukoushuonetta kutsuttiin Koskuen kirkoksi, ja se oli ennen väriltään keltainen niin kuin Jalasjärven kirkkokin. Nykyään se on vaalean punainen.

Syntyperäiset koskuelaiset Linda ja hänen veljensä Matti Mattila perustivat 1920-luvulla kaupan Koskuelle. He kävivät viikoittain tai kuukausittain markkinoilla Parkanossa tavaroita myymässä. Sittemmin Matti lähti Vihantiin, ja Linda jäi yksin kauppiaaksi.[34] Myöhemmin Linda Mattilan kauppa toimi myös noutotukkuna. Kauppa lopetettiin vuonna 1956 Mattilan kuoltua.[35] Mattilan jälkeen Kauko Myllymäki vuokrasi kaupparakennuksen ja piti siinä kauppaa vuoteen 1965 saakka. Vilho ja Anni Risku jatkoivat vuonna 1966 kaupanpitoa, ja kaupasta tuli Koskuen ensimmäinen valintamyymälä. Riskun kauppa loppui vuonna 1982.[36]

Artturi Myllymäki perusti vaimonsa Tyynen kanssa 1930-luvun puolivälissä kaupan Ala-Koskuelle.[37] Kauppa lakkautettiin vuonna 1984.[38]

Toini ja Väinö Männikkö perustivat vuonna 1951 Osuusliike Satapohjan myymälän Koskuelle. Myymälässä toimi myös osuusliikkeen säästökassa. Osuusliike Satapohja lakkautti Koskuen myymälänsä vuonna 1970, minkä jälkeen Toini Männikkö perusti oman kaupan ja hoiti sitä vuoteen 1988 saakka.[39]

Saara ja Sameli Aho aloittivat vuonna 1959 Mustalammilla kaupan- ja taksinpidon. Taksi on toiminnassa edelleen, mutta kauppa lopetettiin jo vuonna 1964.[40]

Teuvalaissyntyinen Pentti Varttila siirtyi vuonna 1973 hoitamaan Jalasjärven Osuuskaupan Koskuen myymälää. Pentti Varttila osti vaimonsa kanssa myymälän Osuuskaupalta vuonna 1987. Kauppa sai asiamiespostin vuonna 1996, kun Koskuen posti lakkautettiin. 1990-luvulla kauppa tuli myös osaksi Tarmo-ketjua.[41] Kauppa lopetti toimintansa vuonna 2014.[42]

Kahvilat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Havilland D.H.100 Vampire FB Mk.50 "VA-7" entisen Koskuen Esson pihassa. Kone on Suomen ainoa tätä tyyppiä. Ruotsin ilmavoimissa 1949–1965 palveli tätä tyyppiä kaikkiaan 310 lentokonetta, jonka ruotsalainen tyyppimerkintä oli J28B. Koskuen lentokone on ostettu lentosotakoululta, missä se ei koskaan lentänyt, vaan oli sotilasopetuksen havaintovälineenä. Lentokone hankittiin Koskuen kansakoulun lähellä olevan Jalasjärven leirintäalueen turistinähtävyydeksi valtatie 3:n silloisen linjauksen itäpuolelle.

1930-luvun alussa Lauri Hakkarainen perusti Koskuelle leipomon, joka joidenkin vuosien kuluttua lopetettiin. Tällöin Helmi Mäntykoski tuli jatkamaan sinne leipomista.[36] Leipomo suljettiin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.[43] Koskuella aloitti vuonna 1936 Vuorisen kahvila, joka sotien vuoksi lakkasi toimimasta. Kahvilatoiminta alkoi uudestaan vuonna 1952. Koskuelle avattiin vuosien 1957–1958 aikana Matkahuolto, jossa Vuorisen kahvila jatkoi toimintaansa. Kahvila lakkautettiin ennen 1990-lukua.[44] 1950-luvun puolivälissä Ilmajoelta tulleet Eero ja Maria Lainonen perustivat Koskuelle leipomon ja sekatavarakaupan. Leipomotuotteita myytiin esimerkiksi Koskuen Esson baariin. Myös Jalasjärven seurakunnan Mustalammen rannassa[45] sijaitseva leirikeskus Kesäranta osti tuotteita. Leipomo ja kauppa lopetettiin vuonna 1982.[46] 1950- ja 1960-lukujen taitteessa toimintansa aloitti Riskun kahvila, joka lopetettiin kymmenisen vuotta myöhemmin.[47] Koskuella avattiin vuonna 1985 Majan leipomo ja kahvila, joka on sittemmin lakkautettu.[48]

Koskuelaiset alkoivat toivoa kylälle pub-kahvilaa 1990-luvulla. Koskuen kirkonkylälle entiseen Jalasjärven Säästöpankin rakennukseen avattiin vuonna 1995 Koskuen Piristys -niminen pub-kahvila. Piristyksellä oli b-oikeudet ja tilaa noin 30 henkilölle.[49] Pub-kahvila on lakkautettu.

Pankit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuella on aikaisemmin toiminut myös kaksi pankkikonttoria. Koskuelle perustettiin vuonna 1917 Koskuen Osuuskassa, joka vuonna 1949 sulautettiin Jalasjärven Osuuskassaan. Osuuskassa toimi alkuvuosinaan eri taloissa, ja sulautumisen jälkeen se siirtyi Koskuen Osuuskaupan tiloihin. Koskuen Osuuskassasta tuli vuonna 1970 Koskuen Osuuspankki, joka vuonna 1981 siirtyi toimimaan kokonaan uuteen rakennukseen.[50] Koskuen Osuuspankki lakkautettiin vuonna 2006.

Koskuelle perustettiin Jalasjärven Säästöpankin konttori vuonna 1945. Konttori toimi vuoteen 1959 saakka melko erikoisella henkilökunnalla, sillä Koskuen pastori toimi virkailijana ja pastorin vaimo konttorin hoitajana. Pankissa käytiinkin asioimassa pyhävaatteissa. Vaikka "pappisvalta" oli loppunut jo vuonna 1959, siirtyi pankki vasta vuonna 1962 omaan rakennukseensa pikkupappilan tiloista.[51] Suomen 1990-luvun alun laman johdosta pankki yhdistettiin Koskuen Osuuspankin konttoriin vuonna 1994.[50]

Posti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakkautetun Koskuen Esson rakennukset tammikuussa 2009.

Koskuella avattiin postipysäkki 1. marraskuuta 1904. Seuraavana vuonna postipysäkki muutettiin postiasemaksi. Postiasema sai vuonna 1908 toisen luokan postitoimituksen ja 1980-luvulla sanomalehtien sunnuntaikannon. Vuonna 1991 Suomen posti vähensi huomattavasti toimipaikkojaan, mutta Koskuelle konttori vielä jäi. Siitä lähtien posti jaettiin Koskuelta myös Ilvesjoelle, Keskikylän Pentinmäelle sekä Ylivalliin. Myös Koskuen postin henkilökunnan lukumäärä kasvoi. Suomen posti lakkautti vuonna 1996 Vaasan läänin alueelta yhdeksän postia, joista yksi oli Koskuen posti.[52] Tämän jälkeen Varttilan kaupassa toimi asiamiesposti. Koskuen postinumero on 61720.[53]

Muu yritystoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuen kirkonkylässä sijaitsee entinen Esso-huoltoasema. Koskuen Esson ensimmäinen rakennus valmistui valtatie 3:n varteen vuonna 1959. Aluksi Esso tarjosi ainoastaan polttoaineiden myyntiä sekä koneiden ja autojen huoltoa. 1960-luvulla Essolle avattiin ympäri vuorokauden auki oleva baari. Se oli Suomen ensimmäisiä vuorokauden ympäri olleita huoltoasemia. Sittemmin Essoa laajennettiin useaan otteeseen. Koskuen Esso oli vielä 1980-luvullakin erityisesti kuorma-autonkuljettajien suosima levähdyspaikka, ja se lukeutui monena vuonna Koskuen suurimpiin työnantajiin. Valtatie 3:n linjauksen siirron jälkeen kävijät vähenivät, ja Koskuen Esso lopetti toimintansa vuonna 1994.[54][55] Entisen huoltamorakennuksen pohjoispuolella sijaitsee De Havilland Vampire -lentokone betonijalustalla kolmen paksun teräsputken varaan laskettuna.[56]

Koskutjärven rannassa Hebroninmäellä toimi aikoinaan leirintäalue.[48][57] Sitä seurasi Jalas-leirintä-niminen leirintäalue. Jalas-leirinnän ympäristössä on järjestetty Koskuthölkkä- ja Hela-Ventti-nimisiä juoksutapahtumia.[58][59]

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllyt ja sahat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rintamäenkosken myllyn rauniot tammikuussa 2009.

Mustaluomaan perustettiin mylly noin vuonna 1860. Paikkaa, johon mylly valmistui, alettiin kutsua Myllykoskeksi. Vuodesta 1903 lähtien koskea alettiin kutsua Harjun koskeksi ja myllyä Harjun Sampan myllyksi, sillä Samuel Valentin Harju osti myllyn. Vasta vuonna 1917 myllylle haettiin perustamislupa. Myllyn toiminta lopetettiin vuosien 1955 ja 1974 välisenä aikana.[60]

Koskutjokeen valmistui vuonna 1892 Rintamäenkosken mylly. Vuonna 1917 myllylle haettiin käyttölupaa, joka saatiinkin. Jauhaminen myllyssä loppui vuonna 1969, ja nykyisin myllyn rakennukset ovat luhistuneet.[61]

Vuonna 1919 Vaasan läänin maaherra antoi luvan perustaa vesilaitoksen Koskutjoen Mäntylänkoskeen. Vesilaitos oli saha- ja myllylaitos. Laitos paloi vuonna 1934, jonka jälkeen samalle paikalle rakennettiin uusi laitos. Laitos toimi jopa hetken vientisahana, mutta 1950-luvun lopusta lähtien vain rahtisahana. Saha- ja myllylaitos lopetti vuonna 1981 toimintansa.[62]

Vuonna 1917 Vaasan lääninhallitus antoi luvan rakentaa myllyn Mustaluoman Kovaaskoskeen. Myöhemmin myllyn yhteyteen valmistui myös saha.[63] Myös Mustaluoman Rumassakoskessa oli 1890- ja 1900-lukujen aikana mylly.[64]

Koskutjärven rannalla on sijainnut Seilon saha.[65] Saha lopetti toimintansa vuonna 1983.[66] Seilon sahan edeltäjä oli Järvensuusaha, jonka tulipalo tuhosi vuonna 1928.[65][67]

Muu teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustaluomaa Koskuen lounaisosassa. Mustaluoma tunnetaan myös nimellä Kovaasluoma.

Vuonna 1889 Jalasjärvelle perustettiin kolme yhtiömeijeriä. Yksi niistä oli Koskuen meijeri. Runsaat kymmenen vuotta toimittuaan Koskuen meijeri myytiin Osuusmeijeri Murtajan kuorima-asemaksi. Kokonaan uusi meijerirakennus valmistui Koskuelle vuonna 1923. Samana vuonna Osuusmeijeri Murtaja hajosi ja Koskuen Osuusmeijeri perustettiin.[68] Osuusmeijeri lopetti toimintansa vuonna 1974. Koskuella toimi 1890-luvulla myös pienikokoinen Juvosen meijeri.[69]

Ala-Koskuelle, entisestä Ritalan koulusta pohjoiseen sijaitsevalle pellolle rakennettiin kasvihuoneita vuodesta 1968 alkaen. Kasvihuoneet olivat Suomen ja koko maailmankin ensimmäiset muovikatteesta tehdyt kaksikerroksiset kasvihuoneet. Kasvihuoneissa viljeltiin aluksi tomaatteja, myöhemmin leikkokukkia.[70]

Yhdistystoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuelle perustettiin 1900-luvun alkupuolella Koskuen maamiesseura.[71] Seura on hankkinut vuosien saatossa Koskuelle erilaisia maataloudessa tarvittavia laitteita, kuten kuivureita ja viljanlajittelijan. Koskuen maamiesseura muuttui Koskuen maa- ja kotitalousseuraksi vuonna 1990. Vuonna 1998 seuraan liittyivät lakkautetut Mustalammin Pienviljelijäyhdistys ja Ala-Koskuen Pienviljelijäyhdistys. Seuraavana vuonna myös Yli-Koskuen Pienviljelijäyhdistys liittyi seuraan. Koskuen maa- ja kotitalousseuralla on myös naisosasto.[72]

Ala-Koskuen Pienviljelijäyhdistys perustettiin 30. huhtikuuta 1936. Se hankki yhdistyksen jäsenten käyttöön erilaisia maataloudessa tarvittavia laitteita. Yhdistys järjesti erilaisia kursseja, kuten ompelukurssin. Yhdistyksen nimi muuttui vuonna 1992 Ala-Koskuen Maa- ja kotitalousseuraksi, ja se liittyi Koskuen Maa- ja kotitalousseuraan vuonna 1998.[73]

Koskuen Kallionkylään perustettiin 21. tammikuuta 1949 Karjanmaan Pienviljelijäyhdistys.[73] Yhdistys toimii edelleen ja se hankkii edelleen erilaisia maatalouslaitteita. Karjanmaan Pienviljelijäyhdistys on myös järjestänyt erilaisia kursseja.[74]

Hirvenkaatolupien myöntäminen yksityisille väheni 1950-luvulla huomattavasti. Koskuella havaittiin, että kylään tarvittiin metsästysseura. Perustava kokous pidettiin vuonna 1954. Seura päätti vuonna 1965 rakentaa metsästysmajan Koskuen kirkonkylän ja Yli-Koskuen välille.[74] Myöhemmin alettiin kaivata myös ampumarataa, mutta koska metsästysseuran säännöt ja perustavan kokouksen pöytäkirjat olivat kateissa, seuraa ei ollutkaan virallisesti perustettu eikä lupaa ampumarataankaan saataisi. Vuonna 1967 seura perustettiin toistamiseen, ja vuonna 1969 alkoivat ampumaradan (hirviradan) rakennustyöt. Haulikkorata valmistui 1970-luvun aikana.[75]

"Murskaksi" kutsuttu, lähteestä vetensä saava uimapaikka Ala-Koskuella vuonna 2007. "Murskaa" on käytetty kivenottoon, ja aikaisemmin se oli virallinen uimapaikka.

Vuonna 1905 kylään perustettiin Koskuen Nuija, minkä tarkoituksena oli saada koskuelaisnuoret hyvien harrastusten ja valistuksen pariin. Seura sai varoja muun muassa iltamien kautta, joita järjestettiin vuorollaan eri taloissa.[76] Vuonna 1915 valmistui Koskuen Nuijalle oma rakennus,[76] jota laajennettiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Rakennuksessa järjestettiin muun muassa tansseja ja näytelmiä. Koskuen Nuija myi 1980-luvun puolivälissä rakennuksen tamperelaiselle Extra Viihteelle, joka puolestaan myi rakennuksen Jouko Elevaaralle.[77] Vuonna 2003 koskuelaiset ostivat talon takaisin ja se toimii nykyisin Koskuen Kylätalona.[78]

Koskuen nuorisoseura perustettiin 9. toukokuuta 1946. Seuran toiminta oli virkeää 1960-luvun alkuun saakka, ja se järjesti esimerkiksi suvipäiviä, kesäjuhlia sekä laulu- ja soittojuhlia. Hiljaisempien vuosien jälkeen toiminta alkoi elpyä vuonna 1988. Seura on sittemmin järjestänyt esimerkiksi näytelmätoimintaa ja urheilukerhoa.[79]

Koskuen kylätoimikunta perustettiin 11. maaliskuuta 1980. Kylätoimikunta oli kolmas Jalasjärvellä. Toimikunta on esimerkiksi järjestänyt Koskuthölkkä-nimistä juoksutapahtumaa, Koskutviesti-nimistä hiihtotapahtumaa, Koskuen markkinoita, kyläjuhlia ja pääsiäiskokon eli pääsiäisvalakian polttamisia. Vuonna 1998 kylätoimikunnan Euroopan unionin projekti- ja hankerahoituksien saantimahdollisuuksia parantamaan perustettiin Koskuen kyläyhdistys ry, sillä EU-tukia voi hakea ainoastaan rekisteröitynyt yhdistys.[77] Kylätoimikunta urheilujaostoineen liitettiin uuden yhdistyksen alaisuuteen. Kyläyhdistys aloitti pian Koskue Info -nimisen tiedotuslehden julkaisemisen. Yhdistyksen ansiosta Koskuesta tuli vuoden 1999 eteläpohjalainen kylä. Vuonna 1991 perustettiin Eteläpään monitoimitalo ry. Perustajina olivat Koskuen, Keskikylän, Ilvesjoen ja Ylivallin asukkaat.[78] Koskutjärven rantaan valmistui vuonna 1992 Eteläpään monitoimitalo, jossa on mahdollista pelata esimerkiksi lentopalloa, sähly ja tennistä sekä pitää juhlia ja huutokauppoja. Rakennuksessa on iltapäivätoimintaa koululaisille sekä kuntosali ja pesu- ja saunatilat.[80]

Koulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskuen koulun vanha osa. Etualalla jääkiekkokaukalo.

Koskuen koulu päätettiin perustaa vuonna 1886. Koulunkäynti alkoi syksyllä 1887 Ala-Seilon päärakennuksessa, mutta seuraavana vuonna koulu sai oman rakennuksen.[81] Koskuen kansakoulusta tuli Koskuen ala-aste, kun siirryttiin peruskouluun. Vuonna 1976 kouluun siirtyivät lakkautetun Seilon koulun oppilaat ja vuonna 2000 lakkautetun Ylivallin koulun oppilaat.[82] Vuonna 2024 koulussa oli peruskoulun luokat ensimmäisestä kuudenteen, 59 perusoppilasta ja 17 esioppilasta sekä viisi opettajaa.[83][84]

Seilon koulu aloitti Saari-Seilon tuvassa vuonna 1917. Koulunkäynti jatkui samassa rakennuksessa vuoteen 1921 saakka, koska Jalasjärven kunta osti Saari-Seilon tuvan. Syksyllä 1921 Seilon koululle valmistui uusi rakennus. Koulu sai myös oman ruokalan vuonna 1948. Seilon koulu lakkautettiin vuonna 1976.[85]

Vuonna 1920 Ala-Koskuen Ritalaan alettiin valmistella koulua. Vielä saman vuoden aikana hankittiin piirustukset koulua varten. Rakennustyöt pääsivät alkuun vuoden 1921 puolella, ja syksyllä rakennus oli siinä kunnossa, että voitiin aloittaa koulunpito. Ritalan kansakoulu aloitti vuonna 1921 ja lopetti toimintansa vuonna 1966. Osa koulun oppilaista siirtyi tämän jälkeen kouluun Keskikylään ja osa puolestaan Koskuen kouluun. Kansakoulun rakennuksesta tuli kauppapuutarhan päärakennus vuonna 1967.[86]

Karjanmaan koulu aloitti toimintansa vuonna 1938. Koulu muutti vuonna 1948 uuteen rakennukseen. Se toimi yhden opettajan voimin vuoteen 1952 asti, jolloin saatiin toinen opettaja. Koulurakennuksessa toimi vuodesta 1957 vuoteen 1966 saakka Karjanmaan kirjasto. Vuonna 1966 Karjanmaan koulu lakkautettiin, koska oppilaat olivat alkaneet vähentyä sivukylillä.[87]

Lisäksi Koskuella on ollut koulut Mustalammilla ja Yli-Koskuella.[88]

Koskuella oli myös kiertokoulutoimintaa, joka alkoi vähentyä, kun kylät saivat omia alakouluja. Koskuen kirkonkylän alueella kiertokoulut loppuivat vuonna 1935. Mustalammilla kiertokoulu loppui vuonna 1933, kun perustettiin Mustalammin kansakoulu. Ala-Koskuen Erkkilänmäellä pidettiin kiertokoulua vielä 1940-luvulla.[87]

Kirjastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskuen kansakoulun opettaja Henrik Iivar Westerlund perusti kylään helmikuussa 1891 laulu- ja keskustelukerhon. Samoihin aikoihin keskusteltiin, olisiko mahdollista saada kylään oma lainakirjasto. Kirjasto avattiin marraskuussa, jolloin kirjastoon oli arpajaisilla sekä lahja- ja rahankeräyksillä ansaituilla varoilla hankittu 25 nidettä kirjallisuuden eri aloilta. Aluksi opettaja Westerlund toimi itse kirjastonhoitajana. Sittemmin Koskuen laina-asema siirtyi Jalasjärven kunnan hoitoon, jolloin siitä tuli piirikirjasto. Kirjasto lopetti toimintansa vuonna 1973.[89]

Koskuen Kallionkylään, Karjanmaan koululle perustettiin Karjanmaan piirikirjasto vuonna 1957. Ensimmäinen kirjastonhoitaja oli opettaja Martta Mustola. Kirjojen määrä kasvoi vähitellen, ja 1960-luvun alkupuolella niteiden lukumäärä oli 265 kappaletta. Vuonna 1967 kirjasto muutti pois Karjanmaan koululta uuden kirjastonhoitajan Toivo Topparin taloon. Kirjastossa oli 1980-luvun alussa melkein 3 000 nidettä. Karjanmaan kirjasto lopetti toimintansa vuoden 1996 lopussa, ja seuraavan vuoden alussa kirjaston kirjat vietiin Jalasjärven pääkirjastoon. Nykyisin Kallionkylässä käy kirjastoauto.[89]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereentie Ala-Koskuella marraskuisessa räntäsateessa.

Valtatie 3 kulkee Koskuen läpi pohjois–etelä-suunnassa. Tampereentie eli paikallistie 17073 kulkee pohjois–eteläsuunnassa Ala-Koskuen, Koskuen kirkonkylän ja Yli-Koskuen läpi. Tie oli vuoteen 1994 saakka osa valtatietä 3.[90] Tampereentie yhdistyy Ala-Koskuella ja Yli-Koskuella valtatiehen 3, joka tunnetaan Koskuen kohdalla nimellä Koskuen kehätie. Seututie 273 alkaa Koskuen ja Keskikylän rajalta ja johtaa Ilvesjoen ja Karvian kautta Kankaanpäähän. Koskuen kirkonkylältä on matkaa Jalasjärven keskustaan 17 kilometriä, Keskikylään yhdeksän kilometriä, Ilvesjoelle yhdeksän kilometriä, Ylivalliin 7,5 kilometriä, Alavalliin noin 17 kilometriä, Hirvijärvelle noin 21 kilometriä ja Jokipiihin noin 21 kilometriä. Parkanoon matkaa on 42,5 kilometriä, Kihniöön 31,5 kilometriä, Kauhajoelle 42 kilometriä, Seinäjoelle 51,5 kilometriä ja Helsinkiin 310 kilometriä.[91]

Koskuen eteläosassa Matehenperällä on Tampere-Seinäjoki-radan varrella Madesjärven rautatieasema. Asemalla on vakituista tai kausiluonteista tavaraliikennettä.[92]

Tunnettuja koskuelaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jaakkola, Riitta: Pohjanmaan portilla – Jalasjärven kulttuuriympäristöohjelma. Kurikka: Kurikan kaupunki, 2022. ISBN 978-952-99235-9-5 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.7.2024).
  • Nevala, Aino et al: Suomesta pois Koskuelle: totta ja tarinaa Koskuen kylästä. Jalasjärven kansalaisopiston Koskuen kyläkirjan toimituskunta, 2003. ISBN 952-91-6647-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Koskue, Finland Page Falling Rain Genomics, Inc. Viitattu 28.2.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa (PDF) 26.3.2007. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 26.12.2008.
  3. ↑ a b c Nevala et al. 2003, s. 13–15
  4. ↑ a b Jalasjärven kylät Jalasjärven kunta. Arkistoitu 3.1.2010. Viitattu 11.1.2009.
  5. ↑ a b c d e f Nevala et al. 2003, s. 15
  6. ↑ a b Tee karttalinkki Kansalaisen Karttapaikka. Viitattu 14.12.2008.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 415
  8. ↑ Nevala et al. 2003, s. 15–16
  9. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 418
  10. ↑ Nevala et al. 2003, s. 420
  11. ↑ Nevala et al. 2003, s. 424
  12. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 264–265 (alkuperäinen lähde: Aamulehti, 7.11.1974)
  13. ↑ Ruismäki, Liisa: ”Esihistoria”, Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918, s. 23. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3
  14. ↑ a b c d Nevala et al. 2003, s. 22
  15. ↑ a b c Puro, Pertti: Talo Koskutjärven rannalla 13.6.1997. Puro, Pertti. Arkistoitu 25.6.2001. Viitattu 19.12.2008.
  16. ↑ Nevala et al. 2003, s. 414
  17. ↑ Nevala et al. 2003, s. 403–408 (alkuperäinen lähde: Tuomela, Veikko: Jalasjärven Joulu, 1961)
  18. ↑ Nevala et al. 2003, s. 402
  19. ↑ a b Koskuen kirkko Jalasjärven seurakunta. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 20.12.2008.
  20. ↑ Nevala et al. 2003, s. 103
  21. ↑ Nevala et al. 2003, s. 31
  22. ↑ Nevala et al. 2003, s. 352–353
  23. ↑ Nevala et al. 2003, s. 425
  24. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 267–269 (alkuperäinen lähde: Pajula, Josua: Vaasa, 1963
  25. ↑ Jalasjärven–Peräseinäjoen Kunnallissanomat, 5.4.1973
  26. ↑ Nevala et al. 2003, s. 322
  27. ↑ a b c Kunnanvaltuusto Jalasjärven kunta. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 10.5.2015.
  28. ↑ Nevala et al. 2003, s. 172–173
  29. ↑ Nevala et al. 2003, s. 364
  30. ↑ Nevala et al. 2003, s. 361–363
  31. ↑ Nevala et al. 2003, s. 68.
  32. ↑ Nevala et al. 2003, s. 71.
  33. ↑ Nevala et al. 2003, s. 69.
  34. ↑ Nevala et al. 2003, s. 90.
  35. ↑ Nevala et al. 2003, s. 93
  36. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 79–80
  37. ↑ Nevala et al. 2003, s. 72–73
  38. ↑ Nevala et al. 2003, s. 75
  39. ↑ Nevala et al. 2003, s. 77
  40. ↑ Nevala et al. 2003, s. 84
  41. ↑ Nevala et al. 2003, s. 75–76
  42. ↑ Jaakkola, s. 32.
  43. ↑ Nevala et al. 2003, s. 81
  44. ↑ Nevala et al. 2003, s. 165–166
  45. ↑ Leirikeskus Kesäranta Jalasjärven seurakunta. Arkistoitu 1.3.2005. Viitattu 23.12.2008.
  46. ↑ Nevala et al. 2003, s. 78
  47. ↑ Nevala et al. 2003, s. 166
  48. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 167
  49. ↑ Nevala et al. 2003, s. 171
  50. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 132–134
  51. ↑ Nevala et al. 2003, s. 136–138
  52. ↑ Nevala et al. 2003, s. 139–140
  53. ↑ Postinumerohaun tulos Itella Oyj. Viitattu 21.12.2008.
  54. ↑ Nevala et al. 2003, s. 176–178.
  55. ↑ Jaakkola, s. 153.
  56. ↑ Nevala et al. 2003, s. 484.
  57. ↑ Pajula, Josua: Jalasjärven Joulu, 1962.
  58. ↑ Nevala et al. 2003, s. 169–170
  59. ↑ Hela-Ventti Helaventti.net. Viitattu 5.1.2009.
  60. ↑ Nevala et al. 2003, s. 35–36
  61. ↑ Nevala et al. 2003, s. 38
  62. ↑ Nevala et al. 2003, s. 33–34
  63. ↑ Nevala et al. 2003, s. 37–38
  64. ↑ Nevala et al. 2003, s. 41
  65. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 152
  66. ↑ Nevala et al. 2003, s. 156
  67. ↑ Pakkala, Sirkka: Koskuen joulu, 1995
  68. ↑ Nevala et al. 2003, s. 141–145
  69. ↑ Nevala et al. 2003, s. 146–148
  70. ↑ Nevala et al. 2003, s. 179–178
  71. ↑ Nevala et al. 2003, s. 42
  72. ↑ Nevala et al. 2003, s. 44
  73. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 51–52
  74. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 53–54
  75. ↑ Nevala et al. 2003, s. 55–56
  76. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 59
  77. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 61–62
  78. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 63–64
  79. ↑ Nevala et al. 2003, s. 49–50
  80. ↑ Nevala et al. 2003, s. 65
  81. ↑ Nevala et al. 2003, s. 194–195.
  82. ↑ Nevala et al. 2003, s. 197–198.
  83. ↑ Koskuen koulu yleisesti Kurikka. Viitattu 13.7.2024.
  84. ↑ Koskuen koulun henkilökunta Kurikka. Viitattu 13.7.2024.
  85. ↑ Nevala et al. 2003, s. 200–201.
  86. ↑ Nevala et al. 2003, s. 193–194.
  87. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 202–205.
  88. ↑ Nevala et al. 2003, s. 197.
  89. ↑ a b Nevala et al. 2003, s. 231–233
  90. ↑ Nevala et al. 2003, s. 178
  91. ↑ Kartat ja reitit Eniro. Viitattu 20.12.2008.
  92. ↑ Luettelo rautatieliikennepaikoista 3.6.2007 (PDF) 2007. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 20.12.2008.
  93. ↑ Latva-Mantila, Pirjo: Salaperäiset Iisakki ja Joonas. Ilkka, 26.7.1987. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 27.5.2023.
  94. ↑ a b c Nevala et al. 2003, s. 332–333
  95. ↑ http://www.tikkaurheilu.fi/?sivu=213
  96. ↑ Nevala et al. 2003, s. 347

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kankaanpää, Niilo ym.: Yli-Koskuen, Mustalammin ja Kalliokylän kyläkirja, Jalasjärven kansalaisopisto, 1998. ISBN 952-91-0559-2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Koskuelaisia sanontoja.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koskue&oldid=22884710”