Konstantinopolin rauha (1736)

Konstantinopolin rauha oli 17. lokakuuta 1736 Istanbulissa Osmanien valtakunnan ja Safavidien Persian välillä solmittu rauha, joka päätti Turkin–Persian sodan 1730–1736. Rauha merkitsi myös Persian ja Venäjän keisarikunnan välillä vallinneen liittolaisuuden loppumista ja Persian eroamista vuonna 1735 alkaneesta Venäjän–Turkin sodasta.

Osmanien valtakunta ja Persia olivat sopineet vihollisuuksien lopettamisesta jo kahdesti. 10. tammikuuta 1732 suurvisiiri Topal Osman pašša oli solminut rauhan šaahi Tahmasp II:n kanssa, mutta sopimus ei tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta. Kenraali Nadir Šah syrjäytti Tahmaspin ja asetti hänen tilalleen nimelliseksi hallitsijaksi Abbas III:n, joka oli virkaan astuessaan kahdeksan kuukautta vanha. Samaan aikaan sulttaani Mahmud I erotti suurvisiirin ja asetti hänen tilalleen Hekimoğlu Ali paššan, jonka tuli valmistella sodan jatkamista. Sotamenestys oli tasaista ja vihamielisyydet päättyivät Bagdadin paššan välittämään rauhaan 1734. Seuraavana vuonna Venäjä kuitenkin solmi liittolaissopimuksen Persian kanssa palauttaen tälle aiemmin valtaamansa maat ja sota jatkui jälleen. Uudet rauhantunnustelut aloitettiin joulukuussa 1735.

Lokakuussa 1736 ”Persian Napoleoniksi” kutsuttu Nadir Šah solmi pysyvämmän rauhan Osmanien valtakunnan kanssa Istanbulissa. Sodan viimeisenä vuonna Persia oli menestynyt taisteluissa ja sopimus oli sille siksi edullinen. Valtakuntien väliset rajat sovittiin samoiksi, kuin ne olivat olleet osmanisulttaani Murat IV:n aikana noin 100 vuotta aiemmin. Osmanit eivät kuitenkaan olleet pahoillaan, sillä he saattoivat nyt keskittää joukkojaan pohjoiseen Venäjää vastaan. Voittojensa ansiosta Nadir Šah valitutti itsensä uudeksi Persian šaahiksi ja hän jatkoi vuonna 1726 alkanutta sotaa Afganistania vastaan. Nadir lakkautti edeltävän kuningashuoneen, Safavidin dynastian ja perusti oman Afšaridin dynastian.

Katso myös

• Belgradin rauha
• Nissan rauha