Nissan rauha
Nissan rauha oli 3. lokakuuta 1739 allekirjoitettu rauhansopimus, joka päätti Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välillä 1735–1739 käydyn Venäjän–Turkin sodan. [1]
Aluksi Venäjän liittolaisena taistellut Persia oli tehnyt erillisrauhan 17. lokakuuta 1736. Myös 1737 Venäjän puolelle liittynyt Itävalta solmi oman erillisrauhansa Belgradissa 21. elokuuta 1739. Tappioita kärsineen Itävallan eroaminen sodasta tarkoitti sodassa paremmin menestyneelle Venäjälle pakkotilannetta, jonka vuoksi myös Venäjä joutui solmimaan rauhan Osmanien valtakunnan kanssa. Rauhanteossa toimi välittäjänä Ranska, jolle se oli poliittinen menestys.[1]
Sopimuksen seurauksena Venäjä joutui luovuttamaan sodassa valtaamansa alueet Moldovassa, Valakiassa ja Krimin niemimaalla. Venäjä sai kuitenkin pitää Azovin, mutta sen tuli tuhota kaupungissa oleva linnake eikä uutta saanut rakentaa. Venäjä sai rakentaa Azoviin sataman, joskin sotalaivojen rakentaminen oli kielletty. Samoin se sai kaupankäyntioikeuden sekä Asovanmerelle että Mustallemerelle, joskin kauppatavaran kuljettaminen tuli jättää turkkilaisille.[1]
Nissan sopimusta seurasi Osmanien valtakunnassa 30 vuotta kestänyt rauhan aikakausi, jonka aikana sen rajanaapurit ja perinteiset viholliset olivat sekaantuneet muihin sotiin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c L. S. Stavrianos, Traian Stoianovich: The Balkans since 1453, s. 183–187. C. Hurst & Co. Publishers, 2000 2.p.. ISBN 1850655510
- ↑ Suraiya Faroqhi, Virginia H. Aksan: The Cambridge history of Turkey: the later Ottoman Empire, 1603-1839 (vol.3), s. 102. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521620953