Klaus Baudelaire
| Klaus Baudelaire | |
|---|---|
| Luoja(t) | Daniel Handler |
| Näyttelijä(t) | Liam Aiken |
| Ensi- esiintyminen |
Ankea alku |
| Henkilötiedot | |
| Ammatti | amatööritutkija |
| Sukupuoli | mies |
| Ikä | 13 |
| Suhteet | |
| Vanhemmat |
Beatrice Baudelaire Bertrand Baudelaire |
| Sisarukset |
Violet Baudelaire Sunny Baudelaire |
| Lapset | Beatrice Baudelaire (adoptoitu) |
| Muut sukulaiset |
Kreivi Olaf Montgomery Montgomery Josefiina Wihellys |
Klaus Baudelaire on yksi "Lemony Snicket" -nimellä kirjoittaneen Daniel Handlerin luoman suositun lasten- ja nuortenkirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja protagonisteista. Klaus on Baudelairen orpojen keskimmäinen lapsi: hänellä on vanhempi sisar Violet ja nuorempi sisar Sunny.
Sarjan alussa Klaus on 12-vuotias. Kirjassa Kelvoton kylä hän täyttää kolmetoista.[1] Sarjan lopussa hän on neljätoista, ja luvussa neljätoista hän on viisitoista vuotta.
Kiinnostuksenkohteet ja kyvyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klaus on innokas lukija, ja hänen lempikirjansa on The Water Cycle, Volume 196. Klaus muistaa yleensä kaiken, minkä lukee, ja tämän kyvyn ansiosta hän usein onnistuukin pelastamaan Baudelairet pulasta.
Omituisessa opinahjossa Klaus ja Isadora Quagmire vaikuttavat tuntevan kiinnostusta toisiinsa, mutta yhdennessätoista kirjassa Klaus saa ensisuudelmansa ja hänen sydämensä särkyy ensimmäisen kerran mykologi Fionan ansiosta.
Ankea alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ankea alku
Sarjan alussa Baudelairien vanhemmat Bertrand ja Beatrice Baudelaire kuolevat tulipalossa, joka tuhoaa myös heidän kotinsa, jolloin Baudelairet orpoutuvat. Pankkiiri Arthur Poe, joka on Baudelairien uskottu mies ja vastuussa heidän omaisuudestaan, lähettää Baudelairet heidän julman sukulaisensa, kreivi Olafin, luokse. Lapsille selviää pian, että Olaf tahtoo vain saada heidän omaisuutensa itselleen.
Ollessaan Olafin luona Violet melkein joutuu menemään naimisiin hänen kanssaan, mutta onnistuu välttämään sen allekirjoittamalla paperit vasemmalla kädellään oikean sijasta. Lasten pelastuttua Olaf kätyreineen lähtee pakoon.[2]
Kirjat 2 ja 3
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Käärmekammio ja Avara akkuna
Herra Poe siirtää Klausin, Violetin ja Sunnyn heidän Montgomery Montgomery -setänsä luokse asumaan. Klaus kokee vihdoinkin, että hänen tutkijankykyjään arvostetaan, kun Monty-setä laittaa hänet tutkimaan perulaisia käärmeitä. Klaus myöntää olevansa onnellinen Monty-sedän luona, mutta ikävöivänsä silti yhä vanhempiaan.[3]
Kreivi Olaf saapuu kuitenkin taas paikalle naamioituneena "Stefanoksi", ja Perunmatkan aamuna lapset löytävät Monty-sedän kuolleena käärmekammiostaan. Olaf puhuu itsensä pussiin Monty-sedän kuolemaa selittäessään, ja muiden tajuttua hänen henkilöllisyytensä, hän pakenee.
Avarassa akkunassa herra Poe lähettää Klausin ja hänen sisarensa Josefiina Wihellyksen luokse. Kirjassa Klausilla ei ole suurta roolia, mutta hän osoittaa suurta ongelmanratkaisukykyä selvittämällä Josefiina-tädin heille jättämän salaviestin, joka tosin on naamioitu itsemurhakirjeeksi. Klausin tutkijankyvyt myös johdattavat Baudelairet Lurkkiluolaan.[4] Lasten urheudesta huolimatta kreivi Olafin onnistuu potkaista Josefiina-täti Itkujärven verenhimoisille iilimadoille.
Kirjat 4 ja 5
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Saiturin saha ja Omituinen opinahjo
Kirjassa Saiturin saha Olafin kätyri Georgina Orwell hypnotisoi Klausin. Klaus on kirjassa hypnotisoimattomana vain muutamassa osassa, ja muissa kohdissa hän on kuin transsissa. Klausin keksijänkyvyt auttavat häntä pelastamaan heidän huoltajansa Herran mukavan yhteistyökumppanin Charlesin hengen.[5]
Kirjassa Omituinen opinahjo lapset lähetetään sisäoppilaitos Vaaksavaaran valmistavaan kouluun[6], johon Olafkin ilmaantuu liikunnanopettajaksi pukeutuneena. Quagmiren kolmoset Duncan ja Isadora auttavat Baudelaireja kuitenkin jakamalla omat muistiinpanonsa heidän kanssaan, jotta orvot pääsisivät kokeistaan läpi. Baudelaireille myös selviää enemmän "VPK:ksi" kutsutusta järjestöstä. He eivät ehdi jakaa tietojaan kolmosten kanssa kuitenkaan ennen, kuin Olaf sieppaa heidät autoonsa.
Kirjat 6 ja 7
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Haamuhissi ja Kelvoton kylä
Baudelairet lähetetään asumaan Jerome ja Esmé Kurjimon luokse [7]. Klaus tekee kirjassa havainnon, joka paljastaa lapsille kreivi Olafin juonen: talon hissikuilu on tyhjä, ja se on todellisuudessa salainen Olafin käyttämä tunneli. He löytävät kuilusta myös Quagmiren kolmoset, mutteivät onnisut vapauttamaan näitä. Kirja päättyy, kun Jerome luovuttaa Baudelairien huoltajuuden ollessaan liian pelkuri auttaakseen heitä.
Kirjassa Kelvoton kylä Klaus sisarineen menee Variksenpalvojien kylään, jossa he saavat Quagmireilta salaviestejä. Niiden ansiosta he onnistuvat pelastamaan sisarukset. Heidän juonensa menee kuitenkin lopulta vikaan, ja vain Quagmiret pääsevät pakoon.[1]
Kirjat 8 ja 9
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Painajaisten parantola ja Tihutöiden tivoli
Ollessaan kahdeksannen kirjan aikana Salojen sairaalassa kreivi Olaf sieppaa Violetin, ja Klaus selvittää miehen aikovan poistaa Violetin pään. Klaus ja Sunny naamioituvat ja onnistuvat pakenemaan sairaalasta sisarensa kanssa hengissä.[8]
Yhdeksännessä kirjassa sisarukset naamioituvat kaksipäiseksi kummajaiseksi, "Beverlyksi ja Elliotiksi", sekä susilapsi Chaboksi, ja pääsevät mukaan Tivoli Tiritombaan. Kreivi Olaf keskeyttää jälleen heidän tutkimuksensa, ja he saavat selville, että VPK tarkoittaa vapaapalokuntaa.[9]
Viimeinen kirja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Loppu
On mahdollista, että Klaus sisaruksineen kuolee Beatrice-veneen haaksirikossa sarjan viimeisessä kirjassa. He ovat voineet myös kadota "Suuren tuntemattoman" mukana.[10]
Valeasut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan Kelvoton kylä lopussa Baudelaireja syytetään murhasta, jonka jälkeen heillä ei ole enää huoltajia. He joutuvat lähtemään pakoon poliiseja. Pakomatkan aikana Klaus käyttää seuraavia valepukuja:
- Painajaisten parantola – lääkäri
- Tihutöiden tivoli – kaksipäinen kummajainen, Beverly ja Elliot, Violetin kanssa
- Luikurin liuku – lumipartiolainen, VPK:n vapaaehtoinen[11]
- Synkkä syöveri – laitesukeltaja[12]
- Ratkaisun rajoilla – Hotelli Ratkaisun pikkolo[13]
Elokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa Klausia esittää Liam Aiken, joka ei käytä laseja muuten kuin lukiessaan, toisin kuin kirjoissa, joissa hän käyttää niitä jatkuvasti. Klausin näytetään myös olevan hyvin pessimistinen Baudelairien tilanteen suhteen, mutta elokuvan lähetessä loppuaan, hän muuttuu optimistisemmaksi.
Esiintymiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ankea alku
- Käärmekammio
- Avara akkuna
- Saiturin saha
- Omituinen opinahjo
- Haamuhissi
- Kelvoton kylä
- Painajaisten parantola
- Tihutöiden tivoli
- Luikurin liuku
- Synkkä syöveri
- Ratkaisun rajoilla
- Loppu
- Neljästoista luku
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 7: Kelvoton kylä. WSOY, 2004. ISBN 978-951-029-450-5
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 1: Ankea alku. WSOY, 2003. ISBN 978-951-028-564-0
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 2: Käärmekammio. WSOY, 2003. ISBN 978-951-028-565-7
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 3: Avara akkuna. WSOY, 2003. ISBN 978-951-026-518-5
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 4: Saiturin saha. WSOY, 2003. ISBN 978-951-028-147-5
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 5: Omituinen opinahjo. WSOY, 2004. ISBN 978-951-028-566-4
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 6: Haamuhissi. WSOY, 2004. ISBN 978-951-028-567-1
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 8: Painajaisten parantola. WSOY, 2004. ISBN 978-951-029-451-2
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 9: Tihutöiden tivoli. WSOY, 2005. ISBN 978-951-030-214-9
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 13: Loppu. WSOY, 2007. ISBN 978-951-032-760-9
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 10: Luikurin liuku. WSOY, 2005. ISBN 978-951-030-679-6
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 11: Synkkä syöveri. WSOY, 2006. ISBN 978-951-031-491-3
- ↑ Snicket, Lemony: Surkeiden sattumusten sarja 12: Ratkaisun rajoilla. WSOY, 2006. ISBN 978-951-032-089-1