Baudelairen perhe

Baudelairen perhe on yksi merkittävistä kuvitteellisista perheistä amerikkalaisen Lemony Snicketin kirjoittamassa lasten- ja nuortenkirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Baudelairen lapset Violet, Klaus ja Sunny ovat kirjan päähenkilöt.

Tausta

Snicket nimesi Baudelairet ranskalaisen runoilija Charles Baudelairen mukaan. Ranskalainen sukunimi "Baudelaire", historiallisesti myös muodoissa "Badelaire" ja "Bazelaire" viittaa lyhyeen miekkaan tai veitseen. Ranskalainen sana "baudelaire" tulee keskiaikaisen latinan sanoista bādelārius, bādelāris, ja bādārellus ja se tarkoittaa "jonkinlaista lyhyttä miekkaa" (ensis brevis species).

Perheenjäsenet

Bertrand Baudelaire

Bertrand Baudelaire on Violetin, Klausin ja Sunnyn isä, Beatrice Baudelairen, jonka ystävä hän oli lapsena, aviomies ja VPK-nimisen järjestön jäsen. Läpi sarjan lapset muistavat lyhyitä tarinoita isästään.

VPK:n jäsenenä Bertrand tunnetaan siitä, että hän on auttanut muun muassa vuorileijonien koulutuksessa. Bertrand oli Rehti Ratkaisun hyvä ystävä, ja Rehti mainitsikin, että he kaksi pitivätkin amerikkalaisten huumorirunoilijoiden runojen lausumisesta. Kreivi Olaf syyttää Bertrandia hänen vanhempiensa murhasta.

Bertrand kuoli, kun Baudelairien kartano tuhoutui tulipalossa.

Beatrice Baudelaire

Pääartikkeli: Beatrice Baudelaire

Violet Baudelaire

Pääartikkeli: Violet Baudelaire

Klaus Baudelaire

Pääartikkeli: Klaus Baudelaire

Sunny Baudelaire

Pääartikkeli: Sunny Baudelaire

Beatrice Baudelaire (adoptoitu)

Beatrice Baudelaire on kuvitteellinen hahmo Lemony Snicketin kirjasarjassa Surkeiden sattumusten sarja. Hänen äitinsä on Kit Snicket, joka kuolee synnytyksessä. Baudelairen orvot adoptoivat Beatricen, siksi siis sukunimi Baudelaire. Yksivuotiaana "hän näyttää hyvin paljon äidiltään", kuten kerrotaan luvussa neljätoista.

Nuorempi Beatrice nimettiin perinteen mukaan, joka on nimetä lapsi edesmenneen ystävän mukaan. Sarjan viimeinen sana on lapsen itsensä mumisema "Beatrice", joka liittää yhteen vihjeet siitä että Lemony Snicket rakasti aina Baudelairen orpojen äitiä, jolle hän myös on omistanut kaikki kirjat.

Beatrice Letters -kirja sijoittuu kymmenen vuoden taakse itse sarjasta. Beatrice Baudelaire on nyt 10-vuotias tyttö, joka etsii Lemony Snicketiä ja kadonneita Baudelairen orpoja. Hän kirjoittaa Lemony Snicketille sarjan kirjeitä joissa pyytää setäänsä vastaamaan hänen kysymyksiinsä Baudelaireista.

Beatrice kirjoittaa yhden kirjeen setänsä tyhjässä, pienessä, pölyisessä toimistossa kolmannessatoista kerroksessa. Huoneen seinällä on karkka, johon on merkitty paikkoja, joista Lemony Snicket voisi löytyä. Toinen Beatricen kirje on kirjoitettu luolassa, jossa Lemony Snicket oli piilotellut. Hän sanoo sen olevan "onneton paikka -- vetoisa, lepakoiden kansoittama ja siellä on hirvittävä tapetti".

Toinen kirje on kirjoitettu myöhemmin sinä vuonna, kun Beatrice istuu koulussa, joka ei oikeasti ole koulu. Sen vihjaillaan olevan VPK:n salainen koulutuspaikka, jota hänen äitinsä ja setänsä myös kävivät. Lemony Snicket ei vieläkään halua nähdä siskontyttöään ja juoksee aktiivisesti pois hänen luotaan.

Neljännessä kirjeessään Beatrice mainitsee varjostaneensa Lemony Snicketiä kirjastosta puistoon, jossa hän käveli pitkin läheisen lammen reunaa. Ajan kuluessa Beatrice hyppäsi riksaan, seurasi häntä takaisin hänen masentavaan toimistorakennukseensa ja kun hän vihdoinkin pääsi ovelle, mies oli jo noussut ylöspäin. Beatrice koputti ovelle, mutta Lemony ei suostunut vastaamaan tytölle.

Viides kirje on kirjoitettu määrittämätön aika myöhemmin toisen Beatricen perustettua oman toimistonsa neljänteentoista kerrokseen samaan rakennukseen. Siitä toimistosta hän kirjoittaa taas yhden kirjeen välttelevälle sedälleen, tiputtaa sen pieneen metalliputkeen, poraa lattiaan reiän ja pudottaa putken Lemony Snicketin toimiston pöydälle. Kirjeessä hän rukoilee setää tapaamaan hänet ja vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ja vannoo, ettei lepää ennen, kuin on löytänyt Baudelairet. "Olen heille elämäni velkaa", hän kirjoittaa.

Kuudes kirje on kortti, jonka Beatrice lähettää Lemonylle tarjoilijan kautta. Jos Lemony ei tahdo nähdä häntä, Beatrice kirjoittaa, hänen täytyy vain repiä kortti, ja Beatrice lähte pois eikä enää koskaan ota häneen yhteyttä. Kirjan kortti on koskematon, joka vihjailee, että Lemony Snicket tapasi vihdoin sisarentyttärensä.

Lemony Snicket selittää, että, viitaten vanhempaan Beatriceen: "Because I loved her so much... it never occurred to me that there could be more than one Beatrice Baudelaire." (suom. Koska rakastin häntä niin paljon... ei koskaan tullut mieleeni, että voisi olla olemassa toinenkin Beatrice Baudelaire.)

Vanhempi Beatrice oli kerran kihloissa Lemony Snicketin kanssa, mutta nainen purki kihlauksen ja meni naimisiin Bertrand Baudelairen kanssa. Lemony Snicket rakasti Beatricea aina, ja niinpä hän tunsi elämäntehtäväkseen tallettaa hänen kolmen orpolapsensa tarina.

Baudelairien kartano

Baudelairien kartano, Baudelairen perheen entinen asuinpaikka, paloi maan tasalle mahdollisessa tuhopoltossa.

Talo on yhteydessä tunnelin kautta Pimeä puistotie 667:een, Jerome Kurjimon, ja ennen myös Esmé Kurjimon, kotiin. Tämän tien tarkoitus oli mahdollisesti ohjata VPK:n, salaisen järjestön, jäsenet turvaan skisman aikana. Tämä tie on luultavasti syy, minkä vuoksi Jacques Snicket käski Jeromen ostaa Pimeä puistotie 667 ja olla koskaan myymättä sitä. Samasta syystä luultavasati Jacques aneli Jeromea olemaan naimatta Esméä.

Elokuvassa kartano on Prospero Place 28:ssa Bostonissa Massachusettsissa.

Baudelairen omaisuus

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Baudelairen omaisuus on suuri summa rahaa, jonka Baudelairen vanhemmat jättivät taakseen kuoltuaan tulipalossa, ja joka Baudelairen orpojen on tarkoitus periä heti Violetin täytettyä 18. Siitä lähtien, kun kreivi Olaf sai lasten huoltajuuden, hän on punonut ilkeitä juonia saada omaisuus itselleen. Valepuvut hänen VPK-ajoiltaan ovat aina olleet tarpeellisia, ja asut ja meikit ovat aina huijanneet Baudelairien huolehtijoita ja herra Poea, joka on vastuussa heidän omaisuudestaan. Hän kuitenkin epäonnistuu aina aikeissaan Baudelairen orpojen käyttäessä kykyjään (keksimistä, tutkimista, kokkaamista ja päättäväisyyttä) Olafia vastaan. Olaf ei ikinä saa rahoja hyppysiinsä, sillä hän kuolee kirjassa "Loppu".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tulipalo

Tulipalo, joka tappoi herra ja rouva Baudelairen, oli koko sarjan aloituspiste kirjassa Ankea alku. Koska ei ole koskaan kerrottu, oliko palo vahinko vai tuhopoltto, Snicket on vihjaillut muutaman kerran, että joku muu olisi ollut Baudelairien kartanossa, kun tulipalo syttyi. Kirjeessä Lemony Snicketiltä viinitarhan välillä - sen saman tarhan, jossa Lemonyn ja Beatricen oli tarkoitus mennä naimisiin - sanotaan suunnilleen: "Hei, jos olet yhä elossa, ole varovainen" ja sitten jotain, joka vihjaa rajusti "Jos menet naimisiin täällä, kreivi polttaa sinut ja Beatricen". Kreivi on luultavasti kreivi Olaf. Tämä on mahdollinen selitys sille, kuka poltti kartanon, mutta sitä ei ole koskaan vahvistettu. Kirjassa Avara akkuna, kun herra Poe listaa syitä, miksi Olaf on etsintäkuulutettuna, hän sanoo "Itkujärven poliisilaitos on varmasti iloinen saadessaan pidättää tunnetun roiston, joka on etsintäkuulutettuna kavalluksesta, murhasta ja lasten hyvinvoinnin vaarantamisesta." Tähän kreivi Olaf lisää: "Ja tuhopoltosta." Tämä vihjaa, että kreivi Olaf on vastuussa ainakin yhdestä tulipalosta.

Muutkin hahmot, kuten Duncan, Isadora ja Quigley Quagmire, ovat menettäneet vanhempansa samanlaisessa tulipalossa, ja VPK:n jäsenet ovat olleet loogisia epäiltyjä. Quigley vihjailee, että hän on tulipalon selviytyjä, eivät herra ja rouva Baudelaire. Lemony Snicket on monesti myös sanonut, että Beatrice ja Bertrand Baudelaire ovat molemmat kuolleet. On siis mahdollista, että sairaalan Arkistossa mainittu tulipalo oli itse asiassa Quagmirejen tulipalo, ja selviytyjä oli Quigley.

Kirjassa Tihutöiden tivoli, kun koukkukätinen mies sanoo että toinen heidän vanhemmistaan on elossa, Lemony Snicket sanoo, että se on valetta. Tämän voi ajatella niinkin, että he ovat molemmat kuolleet tai että he ovat molemmat elossa. Mutta Lemony Snicket sanoo myös, että Beatrice Baudelaire on kuollut, erityisesti jokaisen kirjan alussa löytyvässä omistuskirjoituksessa.

Myrkkynuolet

Ratkaisun rajoilla avaa myös uusia mahdollisuuksia Baudelairien vanhempien menneisyydestä. Kit Snicket kertoo lapsille illasta, jolloin hän meni oopperaan heidän vanhempiensa kanssa ja antoi heille laatikollisen myrkkynuolia ennen, kuin Esmé Kurjimo näki. Myöhemmin kirjassa kreivi Olaf paljastaa, että hänen vanhempansa murhattiin myrkkynuolilla ja että hänellä on hyvä syy vihata Baudelaireja (hän viittaa näin selvästi, että Baudelairien vanhemmat murhasivat hänen vanhempansa). Tämä selittäisi Olafin kaunan perhettä vastaan, motiivin Baudelairien kartanon polttamiselle (jonka monet uskovat hänen tehneen) ja luultavasti myös sen, miksi hänestä tuli alun perin kelmi. Kirjassa ei kuitenkaan vahvistettu yhtäkään näistä.

Kirjassa 13 Shocking Secrets You'll Wish You Never Knew About Lemony Snicket sanotaan, että Lemony auttoi Beatricea jossain vakavassa rikoksessa ennen naisen kuolemaa, ja se saattaa olla Olafin vanhempien murha. Toinen paljastaa Snicketin olevan etsintäkuulutettu tuhopoltosta. Kuitenkin kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography hän mainitsee, että hän tietää muiden ihmisten sytyttäneen paloja, mutta hän itse ei ole tehnyt sitä. On siis mahdollista, että hänet oli lavastettu syylliseksi.

Kirjassa Loppu kreivi Olaf, tunnettu tuhopolttaja, kieltäytyy vahvistamasta tai kieltämästä olleensa vastuussa Baudelairen vanhempien kuolemasta.