Kissaeläimet
| Kissaeläimet | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: |
Kissaeläimet Felidae Fischer de Waldheim, 1817 |
 |
|
| Alaheimot[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Kissaeläimet (Felidae) on petoeläinten lahkoon kuuluva heimo, joka jakaantuu kahteen alaheimoon: ”pieniin” kissoihin ja ”isoihin” kissoihin.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kissat ovat voimakkaita ja ketteriä eläimiä. Vaikka heimon lajeilla on merkittäviä kokoeroja, kaikki lajit muistuttavat ulkonäöltä toisiaan.[2] Kissaeläinten urokset ovat naaraita suurempia ja lihaksikkaampia. Lajien koko vaihtelee noin kahden kilogramman painoisesta mustajalkakissasta noin 300 kilogramman painoiseen tiikeriin.[3]
Kissaeläinten väritys vaihtelee mustasta, oranssiin ja valkoiseen. Monella lajilla on turkissaan naamioitumista helpottavia kuvioita, kuten ruusukkeita, täpliä ja raitoja. Melanistiset kokomustat yksilöt ovat joillan lajeilla yleisiä, mutta kokovalkoiset yksilöt ovat harvinaisia. Lajien sisällä värivaihtelu on runsasta, ja vastasyntyneet ovat usein erivärisiä kuin täysikasvuiset yksilöt. Vatsapuoli on yleensä valkoinen ja kasvoissa, hännissä ja korvien takana mustia tai valkoisia jälkiä.[3]
Kissaeläinten hampaisto on sopeutunut liharavintoon, ja sen peruskaava on 3+3 poskihammasta, 1+1 kulmahammasta, 2+3 välihammasta ja 1+1 poskihammasta.[2] Kissaeläinten raateluhampaat ovat hyvin kehittyneet, ja niiden poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamiseen. Kulmahampaat ovat puolestaan pitkät ja kartiomaiset ja ihanteelliset saaliseläinten lävistämiseen pienellä voimalla.[3] Ruoan kissaeläimet hienontavat lopullisesti sarveisnystyillä pinnoitetulla kielellä. Hampaiden lisäksi kissaeläinten kynnet soveltuvat erityisen hyvin saalistamiseen. Kävellessä kynnet eivät kosketa maata, sillä jänteet vetävät varpaiden viimeisiä niveliä ylöspäin. Kissoilla on etukäpälissä viisi varvasta, mutta peukalovarvas on niin lyhyt, ettei siitä jää jälkeä maahan. Takakäpälien peukalovarvas on sen sijaan surkastunut. Jaloissa on myös pehmeät polkuanturat, joiden ansiosta kissat liikkuvat äänettömästi.[2]
Kissaeläinten kuulo- ja näköaistit ovat kehittyneitä. Ne pystyvät havaitsemaan heikonkin äänen kaukaa, luokittelemaan sen ja määrittämään suunnan. Kissat myös erottavat lähietäisyydellä pienenkin liikkeen erittäin hyvin. Silmäterä laajenee pimeässä hyvin suureksi. Kissan silmä on noin kuusi kertaa ihmissilmää herkempi valoärsytykselle, sillä verkkokalvon takana on valoa heijastava tapetum lucidum -niminen heijastava kerros. Kissojen tuntoaisti on erityisen herkkä ylähuulten ja silmäkulmien pitkien viiksikarvojen juurissa.[2]
Levinneisyys ja elinympäristöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvaraisia kissaeläimiä tavataan Australiaa ja Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilta mantereita. Kotikissoja asuu kaikkialla, mutta luonnonvaraiset kissat puuttuvat Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Madagaskarilta, napa-alueilta ja monilta valtamerten eristäytyneiltä saarilta.[3]
Kissaeläimiä elää puuttomaa tundraa ja napajäätiköitä lukuun ottamatta lähes kaikista elinympäristöistä. Monet lajit ovat generalisteja ja elävät useissa eri elinympäristöissä. Jotkut lajit puolestaan ovat sopeutuneet tiettyihin ympäristöihin, kuten aavikoilla elävä hietakissa.[3]
Alaheimot, suvut ja lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokittelu A revised taxonomy of the Felidae -teoksen (2017) mukaan:[4]
- Kissat (Felinae)
- Gepardit (Acinonyx). Tähän alaheimoon kuuluvat eläinlajit eivät kykene vetämään kynsiään tassujensa sisään. [5]
- Gepardi (Acinonyx jubatus)
- Karakalit (Caracal)
- Afrikankultakissa (Caracal aurata)
- Aavikkoilves eli karakali (Caracal caracal)
- Aasiankissat ent. kultakissat (Catopuma)
- Borneonkissa (Catopuma badia)
- Aasiankultakissa (Catopuma temminckii)
- Kissat (Felis)
- Kiinanaavikkokissa (Felis bieti)
- Kissa (Felis catus)
- Viidakkokissa (Felis chaus)
- Afrikanvillikissa (Felis lybica)
- Hietakissa (Felis margarita)
- Mustajalkakissa (Felis nigripes)
- Metsäkissa (Felis silvestris)
- Herpailurus
- Jaguarundi (Herpailurus yagouaroundi)
- Oselotit (Leopardus)
- Pampakissa (Leopardus colocola)
- Vuorikissa (Leopardus geoffroyi)
- Yökissa (Leopardus guigna)
- Leopardus guttulus
- Andienkissa (Leopardus jacobita)
- Oselotti (Leopardus pardalis)
- Tiikerikissa eli onsilla (Leopardus tigrinus)
- Pitkähäntäkissa eli margai (Leopardus wiedii)
- Servaalit (Leptailurus)
- Servaali (Leptailurus serval)
- Ilvekset (Lynx)
- Kanadanilves (Lynx canadensis)
- Ilves (Lynx lynx)
- Pantteri-ilves eli espanjanilves (Lynx pardinus)
- Punailves (Lynx rufus)
- Otocolobus
- Arokissa (Otocolobus manul)
- Marmorikissat (Pardofelis)
- Marmorikissa (Pardofelis marmorata)
- Aasianmetsäkissat (Prionailurus)
- Leopardikissa eli aasianmetsäkissa (Prionailurus bengalensis)
- Prionailurus javanensis
- Litteäpääkissa (Prionailurus planiceps)
- Ruostetäpläkissa (Prionailurus rubiginosus)
- Kalastajakissa (Prionailurus viverrinus)
- Puumat (Puma)
- Puuma (Puma concolor)
- Gepardit (Acinonyx). Tähän alaheimoon kuuluvat eläinlajit eivät kykene vetämään kynsiään tassujensa sisään. [5]
- Isot kissat eli suurkissat (Pantherinae). Tämän alaheimon eläinlajit kykenevät karjumaan. [6]
- Puuleopardit (Neofelis)
- Neofelis diardi
- Puuleopardi (Neofelis nebulosa)
- Suurkissat (Panthera)
- Leijona (Panthera leo)
- Jaguaari (Panthera onca)
- Leopardi (Panthera pardus)
- Tiikeri (Panthera tigris)
- Lumileopardi (Panthera uncia)
- Puuleopardit (Neofelis)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Felidae (TSN 180580) itis.gov. Viitattu 24.9.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lahti, et al., s. 277–278.
- ↑ a b c d e Felidae Animal Diversity Web. Regents of the University of Michigan. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Kitchener, A. C. et al: A revised taxonomy of the Felidae. The final report of the Cat Classification Task Force of the IUCN/SSC Cat Specialist Group. Cat News Special Issue, 2017, nro 11, s. 1–80. ISSN 1027-2992 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Gummeruksen suuri kissakirja - kissarodut & kissojen hoito, Alan Edwards, sivu 9, 2004, ISBN 951-20-6293-3
- ↑ Gummeruksen suuri kissakirja - kissarodut & kissojen hoito, Alan Edwards, sivu 9, 2004, ISBN 951-20-6293-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Big Cats Online (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)