Hammas

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hampaisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”rautahammas” ohjaa tänne. Fiktiivisestä hahmosta kertoo artikkeli Rautahammas (James Bond).
Hammas (alaleuan viisaudenhammas, ihmisen takahammas).
Hampaat röntgenkuvassa.

Hammas on kova kalkkipitoinen suussa sijaitseva muodostelma, jollaisia on monilla selkärankaisilla. Hampaiden pääasiallinen tarkoitus on ruoan mekaaninen hienontaminen. Hampaat ovat yleensä rivissä. Hammas kiinnittyy ala- tai yläleukaluuhun. Sen pinnan kiille on yksi luonnon kovimmista materiaaleista.

Hampailla on useita ravintoon liittyviä käyttötarkoituksia. Yleensä hampailla ruoka jauhautuu hienoksi ennen ruoan nielaisua, ja se on hampaiden pääasiallinen käyttötarkoitus. Lihansyöjät repivät hampailla lihaa, ja niillä on tähän tarkoitukseen erikoistuneet raateluhampaat. Yläleukaluussa raateluhammas on viimeinen väliposkihammas ja alaleukaluussa ensimmäinen poskihammas. Hampailla voi myös tarttua saaliiseen. Norsuilla, mursuilla ja sarvivalailla on hyvin pitkät syöksyhampaat, joita eläimet käyttävät esimerkiksi itsepuolustukseen, lajinsisäiseen kilpailuun, ruoanhankintaan tai liikkumiseen.[1]

Hampaat voivat olla pysyviä, tai ne voivat olla useaan kertaan uusiutuvia. Esimerkiksi haille kasvaa hampaita koko elinajan. Jyrsijöillä ja jäniseläimillä hampaat taas kasvavat jatkuvasti, jolloin hampaista saattaa tulla ongelma, jolleivat ne saa kulutettua hampaitaan tarpeeksi. Majavalla on hammaskiilteessä rautaa, ja hampaat ovat oranssinruskeat. Hampaat kuluvat ajan kuluessa. Yleisiä hammassairauksia ovat hammaskivi, karies, ientulehdus (gingiviitti) ja tukikudostulehdus (parodontiitti)[2].

Ihmisen hampaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisen hampaat.

Ihmisellä on elämänsä aikana kahdet hampaat: maitohampaat ja niin sanotut rautahampaat eli pysyvät hampaat. Ensimmäiset hampaat eli maitohampaat alkavat tulla näkyviin yleensä noin puolen vuoden iässä, mutta ei ole tavatonta että vastasyntyneellä näkyy hammaskasvun alkua. Maitohampaita on yhteensä 20 eli viisi kussakin neljässä leukapuoliskossa. Joskus maitohampaiden puhkeaminen saattaa olla todella kivuliasta, ja lapsen itkuisuuden ja kiukuttelun syy löytyy suusta. On todettu tapauksia, että aikuiselle on tullut kolmannet hampaat. Lisonin tapauksessa vuonna 1896 Ranskassa potilaalle oli kasvanut neljäs hammaskerta.[3]

Ensimmäiset pysyvät hampaat (kuutoset) alkavat ilmestyä noin kuuden vuoden iässä, ja yleensä noin 13-vuotiaalla on jo kaikki pysyvät hampaat. Ne kasvavat ulos leukaluusta ja pudottavat pois maitohampaat kasvunsa aikana. Viisaudenhampaat eli kahdeksikot ovat poikkeus pysyvistä hampaista, koska ne ilmestyvät usein vasta noin 20. ikävuoden jälkeen, ja joillakuilla ne jäävät kokonaan puhkeamatta. Pysyviä hampaita on siis aikuisella 28–32 viisaudenhampaiden määrän mukaan. Pysyvien hampaiden pitäisi kestää koko loppuiän. Aina niin ei kuitenkaan käy, ja pahimmassa tapauksessa hammas pitää korvata tekohampaalla.

Hampaiden rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hampaan rakenne:
A. Kruunu
B. Juuri
1. Hammaskiille
2. Hammasluu
3. Hammasydin
4. Ienkudos
5. Hammassementti
6. Leukaluu
7. Verisuonet
8. Hermot
Hermot ja verisuonet kulkevat hampaan sisään juurikanavaa pitkin.

Hampaan näkyvää osaa kutsutaan teräksi eli kruunuksi (lat. corona dentis), ja sitä peittää elimistön kovin kudos, kiille, joka sisältää noin 98 prosenttia epäorgaanista apatiittia, muu on vettä ja orgaanista ainesta. Kiille kestää hyvin kulutusta, mutta se uusiutuu huonosti. Kiille on paksuimmillaan hampaan purupinnoilla. Ikenen sisällä olevaa osaa kutsutaan hampaan kaulaksi (collum dentis) ja leukaluun hammaskuopassa olevia osia juuriksi (radix dentis). Hampaalla on juuria tavallisesti yhdestä kolmeen. Hampaan sisällä on sidekudoksinen ydinontelo, joka kapenee juuren alueella juurikanavaksi. Ydinontelossa kulkevat hampaan verisuonet ja hermosyyt, joita hampaassa on paljon, koska hammas on tärkeä aistinelin.

Hampaassa on kiilteen lisäksi kahta luukudosta. Hampaan pääosan muodostaa hammasluu eli dentiini, jonka kudosta muodostavat solut, odontoblastit, ovat yhtenäisenä kerroksena hammasluun ja pulpan eli hammasytimen rajalla, jonka vuoksi hampaaseen tullut vaurio ei yleensä korjaudu hyvin. Hampaan kaulan alueella kiille muuttuu pehmeämmäksi hammassementiksi.

Hammas kiinnittyy leukaluuhuun kollageenisyiden välityksellä.[4]

Yleisin hammassairaus on karies eli hammasmätä eli hampaan reikiintyminen. Se aiheutuu siitä, että tietyt hampaan pinnalla elävät bakteerit tuottavat sokereista (etenkin sakkaroosista ja glukoosista) happamia aineenvaihduntatuotteita (tätä tarkoittaa happohyökkäys), jotka syövyttävät hammaskudosta. Hammas saattaa kulua kaikista ehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta ja tähän kulumaan voi syntyä reikä eli kariesta. Karies voi hoitamattomana aiheuttaa jopa yleiskuntoa haittaavia lisätauteja, jos bakteerit leviävät hampaan kautta verenkierrosta elimistöön.

Vihlovat hampaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiille on vahvaa ainetta ja suojaa hampaan pintaa. Jos kiille kuluu tai ienkudos vetäytyy hampaan kaulan läheltä, herkempi hammasluu paljastuu. Kylmät, kuumat tai happamat juomat ja ruuat voivat aiheuttaa pistävän kivuntuntemuksen eli hampaiden vihlomista. Tämä johtuu siitä, että hammasluussa on tuhansia mikroskooppisia nesteen täyttämiä kanavia, joita pitkin ulkoiset ärsykkeet kulkeutuvat hammasytimeen ja sen hermoihin. Nopein ja yksinkertaisin apu ongelmaan on vihloville hampaille tarkoitettu hammastahna, jonka ainesosat tukkivat hammasluun kanavat.[5]

Hampaiden hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampaiden harjaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hampaiden harjaus

Hampaita tulisi harjata joka päivä kaksi kertaa kahden minuutin ajan fluoripitoisella hammastahnalla hampaiden riittävän fluorin saannin turvaamiseksi. Harjatessa tulee käyttää mieluiten myös ksylitolia sisältävää hammastahnaa. Hampaat pestään aamulla ennen aamiaisen syömistä ja lopuksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Hammastahnaa ei pidä käyttää liikaa, sillä erään tutkimuksen mukaan useiden hammastahnatuubien käyttö viikossa voi aiheuttaa neurologisia ongelmia.[6] Lisäksi liiallinen fluorin saanti alle kouluikäisillä lapsilla voi aiheuttaa pysyviin hampaisiin fluoroosia.[7]

Hammasvälien puhdistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karies saa usein alkunsa hampaiden välisistä pinnoista, joten hammasvälit on hyvä puhdistaa hammaslangalla, hammastikulla, hammasväliharjalla tai siltalangalla kerran päivässä. Hammasvälien puhdistamisen yhteydessä puhdistetaan myös takimmaisten purupintojen välit.

Ruokailutottumukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraattien syömiskertoja ei tulisi olla enempää kuin viisi-kuusi kertaa päivässä, koska jokaista syömiskertaa seuraa happohyökkäys, jolloin hampaiden reikiintyminen voi edetä.[8] Syömiskerraksi lasketaan, jos laittaa vaikkapa yhden viinirypäleen suuhunsa. Vesi ei aiheuta suuhun happohyökkäystä.

Ruokavaliossa tulisi käyttää mahdollisimman vähän sokeria ja happamia elintarvikkeita. Happamiin elintarvikkeisiin kuuluvat kaikki mehut ja virvoitusjuomat sekä hedelmät. Suositeltava janojuoma on vesi. Monille ihmisille sokeria sisältävien ja happamien tuotteiden käytöstä luopuminen voi tuntua vaikealta.

Happamat juomat, muun muassa kevytlimonadit kuluttavat kiillettä hampaan pinnalta ja saavat aikaan eroosiota, joka aiheuttaa ajan myötä hampaiden vihlontaa.[9] Vauriota on vaikeaa korjata jälkikäteen. Eroosiota vähentää hampaiden huuhtominen vedellä tai ksylitolitablettien käyttö happaman juoman jälkeen. Hampaita ei kuitenkaan tule harjata vajaaseen tuntiin happamien elintarvikkeiden nauttimisen jälkeen, koska tällöin eroosio tehostuu ja kiille vaurioituu harjatessa.

Eri eläinlajien hammaskartat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammaskartassa ylempi rivi kuvaa yläleukaluun yhden puoliskon hampaita ja alempi alaleukaluun yhden puoliskon hampaita. Maitohampaissa ensimmäinen luku kertoo etuhampaiden määrän, toinen kulmahampaiden määrän ja kolmas välihampaiden määrän. Pysyvien hampaiden kohdalla ensimmäinen luku kuvaa etuhampaiden määrää, toinen kulmahampaiden määrää, kolmas välihampaiden määrää ja neljäs poskihampaiden määrää. Lehmällä ei ole yläetuhampaita pysyvissä hampaissa tai maitohampaissa.

Maitohampaat Maitohampaita yhteensä Pysyvät hampaat Pysyviä hampaita yhteensä
Ihminen 2 1 2 20 2 1 2 3 32
2 1 2 2 1 2 3
Hevonen 3 1 3 28 3 1 3-4 3 40-42
3 1 3 3 1 3 3
Märehtijä - - 3 20 - - 3 3 32
3 1 3 3 1 3 3
Sika 3 1 3 28 3 1 4 3 44
3 1 3 3 1 4 3
Koira 3 1 3 28 3 1 4 2 42
3 1 3 3 1 4 3
Kissa 3 1 3 26 3 1 3 1 30
3 1 2 3 1 2 1
  1. What Mammals Have Tusks? (Archive.org) pawnation.com. Pawnation. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 29.10.2014.
  2. Kustannus Oy Duodecim: Hampaisiin liittyvät infektiot Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 28.7.2019.
  3. C. S. Downes: What the books say: Senescence and the genome or, change and decay in all except lobsters I see. BioEssays, 1993, nro 5, s. 359–362. doi:10.1002/bies.950150512 ISSN 1521-1878 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. Galenos: Ihmiselimistö kohtaa ympäristön
  5. Vihlovat hampaat. (Tiede) Miten se toimii, 2017, 1. vsk, nro 3/2017, s. 48. Vaasa: Viipalemediat Oy. ISSN 2489-2300
  6. Liika hammastahnan käyttö voi aiheuttaa neurologisia ongelmia yle.fi. 24.5.2012. Yle.
  7. Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 10.3.2016.
  8. Happohyökkäys nettineuvo.fi. Nettineuvo.[vanhentunut linkki]
  9. Kustannus Oy Duodecim: Juomat ja suun terveys Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 28.7.2019.