Mustajalkakissa
| Mustajalkakissa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | Kissat Felis |
| Laji: | nigripes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Felis nigripes |
|
 Mustajalkakissan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Mustajalkakissa[2] (Felis nigripes) on Afrikan pienikokoisin kissaeläin. Se elää eteläisessä Afrikassa[3]. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt mustajalkakissan vaarantuneeksi lajiksi.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustajalkakissa on jaettu usein kahteen eri alalajiin Felis nigripes nigripes ja Felis nigripes thomasi. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan jaa käsitystä kahdesta alalajista. Mustajalkakissa ei risteydy helposti muiden kissalajien kanssa. Luonnosta ei tunneta yhtäkään hybridiä ja tarhaolosuhteista tunnetaan vain kolme mustajalkakissan ja kesykissan hybridiä.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustajalkakissa on Afrikan kissaeläimistä pienikokoisin. Sen ruumiinrakenne on vanttera. Naarailla on kolme nisäparia. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Niiden ruumiin pituus on 37–52 cm ja paino 1,5–2,5 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 35–41 cm ja 1–1,6 kg. Hännän pituus molemmilla on 12–20 cm. Turkki on pehmeä. Talviturkki on kesäturkkia pidempi ja paksumpi. Pohjaväri selkäpuolella vaihtelee kanelinruskeasta kellanruskeaan. Ruumiissa, raajoissa, hännässä ja päässä on useita selkeästi erottuvia mustia juovia ja laikkuja. Ruumiin vatsapuoli on vaalean ruskeankeltainen tai valkoinen. Pää on muodoltaan leveä. Kurkku, sekä silmien, korvien ja suun reunat ovat valkoiset. Poskella on kaksi mustaa raitaa. Silmät ovat tummankeltaiset tai vihertävät. Jalat ja häntä ovat lyhyet. Jalkapohjat ja hännänpää ovat mustat.[4]
Afrikanvillikissa elää osittain samoilla alueilla ja on ulkonäöltään hieman samankaltainen. Afrikanvillikissa on kuitenkin huomattavasti kookkaampi, ja sen jalat ja häntä ovat pidemmät.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustajalkakissaa tavataan alueella, joka käsittää osia Botswanasta, Etelä-Afrikasta ja Namibiasta sekä pieniä alueita Angolan eteläosissa ja Zimbabwessa. Esiintyminen Lesothossa ja Swazimaassa on mahdollista, mutta epätodennäköistä.[1]
Mustajalkakissa on erikoistunut avoimiin lyhyen heinikon maastoihin. Lajin elinympäristö käsittää kuivia ruohikkoja, matalia pensaikkoja ja savannia. Lajia esiintyy myös Karoon puoliaavikolla, mutta kaikkein kuivimmilla alueilla Namibin autiomaassa ja Kalaharissa sitä ei esiinny.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustajalkakissan elintapoja on kuvailtu salamyhkäisiksi, mikä on myös vaikuttanut esimerkiksi sitä koskevan tutkimuksen vähyyteen. Laji on paitsi pienikokoinen, mutta myös lyhyitä lisääntymisaikoja ja pentujen kasvatusta lukuun ottamatta yksineläjä ja se liikkuu lähes pelkästään hämärässä ja öisin. Toisin kuin monet muut kissat, mustajalkakissa liikkuu lähes pelkästään maassa ja puihin se ei kiipeä. Päivän se viettää pesäkolossaan. Pesäkolo sijaitsee usein hylätyssä termiittikeossa. Se voi käyttää myös muiden lajien, kuten namibiansavannioravan ja maasian kaivamia koloja.[1]
Mustajalkakissa on petoeläin. Tärkeimpiä saaliseläimiä ovat pienet nisäkkäät, jotka eräässä tutkimuksessa muodostivat 39 % mustajalkakissan ravinnosta. Joitakin huomattavia saaliseläimiä ovat esimerkiksi korva-aavikkohiiri (Malacothrix typica) ja hyppyjänis (Pedetes capensis). Suuremmat mutta alle 100 g painavat nisäkkäät muodostivat 17 % ja pienet alle 40 g linnut 16 %. Sammakkoeläimet, matelijat ja selkärangattomat muodostivat alle 2 % ravinnosta.[1] Lajia on kuvailtu kissojen suvun tappavimmaksi saalistajaksi. Noin 60 % sen saalistusyrityksistä päättyy saaliin nappaamiseen.[5] Mustajalkakissa välttelee kookkaampia petoeläimiä. Niitä tiedetään jääneen esimerkiksi vaippasakaalin ja aavikkoilveksen saaliiksi.[1]
Mustajalkakissa voi lisääntyä minä tahansa vuodenaikana. Niillä on kuitenkin myös selvästi eroteltavissa oleva lisääntymiskausi elokuusta maaliskuuhun. Tiineys kestää 63–68 päivää ja synnytys ajoittuu yleensä sateiden ja runsaan ravinnon kausiin. Samana vuonna voi olla kaksi poikuetta. Pennut itsenäistyvät 3–4-kuukauden ikäisinä. Elinikä luonnossa on noin viisi vuotta ja vankeudessa mustajalkakissat ovat eläneet 16-vuotiaiksikin saakka.[1]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut mustajalkakissan vaarantuneeksi lajiksi. IUCN:n arvio kannan koosta oli noin 9 707 täysikasvuista yksilöä. Kantojen uskotaan olevan laskussa.[1]
Lajin vakavimpana uhkana pidetään saaliseläinten ja pesäpaikkojen katoamista. Metsäjalkakissa ei voi kaivaa omia pesäkolojaan ja se on riippuvainen niitä kaivavista muista eläimistä. Kuitenkin esimerkiksi pesiä kaivavia hyppyjäniksiä on hävitetty tuhoeläiminä ja bushmeat-metsästyksellä. Etelä-Afrikassa petoeläimiä vainotaan myös yleisemmin ja mustajalkakissoja kuolee muille lajeille tarkoitettuihin myrkkysyötteihin. Elinympäristön tuhoutumista on aikaisemmin pidetty suurempana uhkana, mutta nykytutkimuksen perusteella laji saattaa tietyissä tapauksissa jopa hyötyä laiduntamisesta, joka rajoittaa suurempien petoeläinten määrää ja pitää jyrsijöiden kannat korkealla. Ihmisen vaikutusta kantoihin tätä kautta ei kuitenkaan tunneta perusteellisesti. Muita mahdollisia uhkia ovat taudit, luonnonkatastrofit kuten tulvat ja ilmastonmuutos.[1]
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I.[4] Sitä pidetään harvinaisena olemassa olevilla suojelualueilla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Sliwa, A., Wilson, B., Küsters, M. & Tordiffe, A.: Felis nigripes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Mustajalkakissa – Felis nigripes Laji.fi. Viitattu 2.4.2021.
- ↑ Kitchener, A. C., ym.: A revised taxonomy of the Felidae. The final report of the Cat Classification Task Force of the IUCN/SSC Cat Specialist Group. Cat News Special Issue, 2017, nro 11, s. 1–80. ISSN 1027-2992 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 27.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c José R. Castelló: ”Black-Footed Cat”, Felids and Hyenas of the World : Wildcats, Panthers, Lynx, Pumas, Ocelots, Caracals, and Relatives. Princeton University Pres, 2020. ISBN 978-0-691-21186-2 (englanniksi)
- ↑ The deadliest cat on Earth (video) (S1E2) Big Cats. BBC. Viitattu 2.4.2021.