Iberianilves
| Iberianilves | |
|---|---|
,_Almuradiel,_Ciudad_Real,_Espa%C3%B1a,_2021-12-19,_DD_07.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Kissat Felinae |
| Suku: | Ilvekset Lynx |
| Laji: | pardinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lynx pardinus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Iberianilveksen levinneisyys 2015 |
|
| Katso myös | |
Iberianilves[3][4] eli pantteri-ilves[2][5][6] eli espanjanilves[7] (Lynx pardinus) on kissaeläinlaji, joka elää vain Espanjan ja Portugalin alueilla. Sen levinneisyysalue ulottui aiemmin Ranskan eteläosiin saakka, mutta sitä tavataan 2000-luvulla vain kolmella toisistaan eristyneellä alueella. Iberianilveksen kanta romahti 1960-luvun alun jälkeen, kun sen tärkeimmän saaliseläimen kaniinin määrä oli laskenut eläintautien takia. Iberianilves suojeltiin 1994, ja osana suojelutoimia sitä on kasvatettu Espanjassa ja Portugalissa tarhoilla, joista sitä on myös 2000-luvulla siirretty takaisin luontoon.
Iberianilves on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Iberianilves on myös muita ilveksiä täplikkäämpi, ja sen on parta tuuheampi ja pidempi kuin esimerkiksi ilveksellä. Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikaan. Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa, ja naaras synnyttää tavallisesti maalis-huhtikuussa 2–4 poikasta. Kaniini on iberianilveksen selvästi tärkein saaliseläin, mutta se pyydystää tarvittaessa myös muita eläimiä.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iberianilves on yksi ilvesten suvun neljästä lajista ja toinen suvun kahdesta eurooppalaisesta lajista; toinen on ilves. Iberianilves luokiteltiin aiemmin vain ilveksen populaatioksi[2]. Iberianilveksen kanta erkaantui muun Euroopan ilveksen kannasta noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten mannerjäätikön levittäytyessä jääkaudella.[8]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iberianilves on keskikokoinen kissalaji. Urosten keskikorkeus on 46 senttimetriä ja naaraiden 42 senttimetriä. Pituus hännän kanssa ylittää vain harvoin metrin. Koiraat eivät yleensä paina yli 14,5 kilogrammaa, ja naaraat painavat noin 10,5 kilogrammaa.[9] Laji on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Se on samankokoinen kuin amerikkalaiset kanadanilves ja punailves.[10]
Iberianilveksen turkin pohjaväri on kellertävän punainen tai kellanruskea, vatsapuoli on valkoinen.[11] Turkki on muita ilveslajeja täplikkäämpi.[12] Turkissa on kolme erilaista kuviointityyppiä. Ensimmäisessä tyypissä on paljon pieniä täpliä ympäri koko kehoa ja toisessa suurempia täpliä selvästi harvemmassa. Jälkimmäisessä tapauksessa täplät ovat usein myös linjassa. Lisäksi on yhdistelmätyyppi, jossa kuviointi ja täplien koko on monimuotoisempi. Jokaisen yksilön kuviointi on kuitenkin ainutlaatuinen, joten kuviointia voi käyttää yksilöiden tunnistamiseen.[9]
Ilveksille tyypillisesti iberianilveksen pää on pieni, raajat pitkät ja lyhyen hännän kärki musta. Iberianilveksillä on myös tupsu korvien kärjessä sekä partamaista karvoitusta.[10] Parta on tuuhea ja selvästi pidempi kuin ilveksellä ja punailveksellä. Se on pääosin valkoinen, mutta partakarvojen kärjet ovat mustat.[13]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iberianilvestä tavataan vain kolmella toisistaan eristyneellä alueella Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan toinen populaatio elää Sierra Morenan vuoristossa ja toinen Doñanan alueella.[4] Portugaliin lajia on 2000-luvulla palautettu Vale do Guadianaan. Iberianilvestä tavattiin vielä 1800-luvun alussa isossa osassa Pyreneiden niemimaata aina Ranskan eteläosiin asti.[14]
Iberianilves elää macchia-kasvillisuudessa, jossa on runsaasti kaniineja sekä tarpeeksi sopivia pesäkoloja. Se välttelee maatiloja ja muita avoimia alueita.[1]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaniini on selvästi iberianilveksen merkittävin saalislaji, ja kaikissa tutkimuksissa vähintään 70 prosenttia iberianilvesten käyttämästä ravinnosta on ollut kaniineja. Jos kaniineja ei ole tarpeeksi saatavilla, iberianilvekset vaihtavat asuinpaikkaa. Iberianilves käyttää ravinnokseen myös punapyitä, iberianrusakkoja ja tammihiiriä.[15] Etenkin kun kaniinien kannat ajoittain romahtavat esimerkiksi virustautien takia, saattaa iberianilves saalistaa myös nuoria villisikoja, saksanhirviä, kuusipeuroja ja villilampaita. Suuren saaliseläimen iberianilves saattaa piilottaa peittämällä sen maa-aineksella tai lehdillä syödäkseen ruhon myöhemmin.[12]
Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikana.[16] Yöllä tai hämärässä liikkuminen on erityisen yleistä kesäisin, kun taas talvisin ne saattavat liikua myös päiväsaikaan. Yleisesti ottaen iberianilvesten liikkuminen riippuu niiden pääasiallisten saaliseläinten eli kaniinien aktiivisuudesta. Yksinelämisen poikkeuksia ovat emot poikasineen sekä lisääntymässä olevat uroksen ja naaraan parit.[12] Reviirin laajuus on 250–2100 hehtaaria, ja uroksilla on keskimäärin suurempi reviiri kuin naarailla. Reviirin kokoon vaikuttaa elinpiirin laatu ja erityisesti kaniinien saatavuus. Pienimmillä reviireillä kaniineja on runsaasti.[16] Urosten reviiri saattaa olla päällekkäinen useampien naaraiden reviirien kanssa. Reviirinsä iberianilvekset merkitsevät hajumerkein virtsalla tai ulosteella.[12]
Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa. Koiras seuraa kiima-aikana naarasta 48–72 tuntia, joiden aikana tapahtuu myös yhdyntä. Koiras pyrkii tuona aikana myös ajaamaan kaikki kilpailevat yksilöt pois reviiriltä. Tiineys kestää 63–65 päivää, ja naaras synnyttää tavallisesti maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun ensimmäisen viikon välisenä aikana 2–4 poikasta. Naaras synnyttää suojaiseseen paikkaan. Poikaset ovat syntyessään avuttomia, ja niiden silmät aukenevat 12–15 päivän ikäisenä.[17]
Poikaset lähtevät pesäkolosta kahden kuukauden ikäisenä ja alkavat seurata naarasta sen reviirillä. Poikaset alkavat myös syödä enemmän lihaa, ja 15 päivän kuluttua ne myös harjoittelevat metsästämistä. Vieroittaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun poikaset ovat 3,5 kuukautta vanhoja. Seitsemän kuukauden ikäisenä poikaset alkavat kulkea emonsa reviirillä itsenäisesti, ja oman reviirinsä ne etsivät 12–24 kuukauden ikäisenä.[18] Nuoret urokset ja naaraat eivät yleensä ala lisääntymään ennen oman reviirinsä löytämistä.[12]
Uhanalaisuus ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Iberianilves on yksi uhanalaisimmista kisseläimistä. Yksilömääräksi arvioitiin vuonna 2018 hieman alle 550 aikuista.[4] Vuonna 2019 lajin yksilömäärä oli 855.[19] Lajia alettiin suojella vuonna 1994, mutta lajin kanta jatkoi vielä usean vuoden pienenemistä. Iberianilveksiä oli vuonna 2002 alle sata yksilöä.[4]
Iberianilveksen kanta alkoi pienentyä 1950-luvulla, kun sen saalislajin kaniinin määrä romahti.[4] Kaniinikantoja harvensivat 1950-luvun alusta lähtien myksomatoosi ja 1980-luvun lopulla kaniinien verenvuototauti.[20] Iberianilveksen levinneisyysalue pieneni vuodesta 1960 vuoteen 1990 lähes 80 prosentilla.[10] Iberianilveksen elintila on myös kaventunut maankäytön ja rakentamisen takia. Elinympäristöjen heikentymisen seurauksena ovat iberianilveksen oman elintilan pienentymisen lisäksi myös kaniinille soveltuvat alueet vähentyneet.[4]
Ilveksiä on myös kasvatettu Espanjassa ja Portugalissa kasvatuslaitoksissa, joista kesään 2021 mennessä niitä on päästetty vapaaksi luontoon yhteensä noin 150 yksilöä.[21] Merkittäviä uhkatekijöitä lajille ovat ravinnon puute luonnossa, salametsästys ja liikenne. Vuonna 2014 yhteensä 22 ilvestä kuoli törmäyksissä ajoneuvojen kanssa. Kesäkuussa 2015 IUCN laski lajin uhanalaisuusluokitusta äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.[22] Kesäkuussa 2024 uhanalaisuusluokitusta laskettiin vaarantuneeksi.[23]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Castelló, José R: Felids and Hyenas of the World : Wildcats, Panthers, Lynx, Pumas, Ocelots, Caracals, and Relatives. Princeton University Press, 2020. ISBN 978-0-691-21186-2 (englanniksi)
- Holmala, Katja: Ilves. Metsäkustannus, 2018. ISBN 978-952-338-054-7
- Simón, Miguel ym: Ten Years Conserving the Iberian Lynx. Seville: Consejeria de Ágricultura, Pesca y Medio Ambiente, Junta de Andalucia, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 3.5.2022).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rodríguez, A.: Lynx pardinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-1. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 46. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ iberianilves – Lynx pardinus laji.fi. Viitattu 5.1.2020.
- ↑ a b c d e f Holmala 2018, s. 25–26.
- ↑ Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”kissaeläimet”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
- ↑ Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 81. (Toinen painos) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9
- ↑ Espanjanilves – uhanalainen tupsukorva (Arkistoitu – Internet Archive) Pandan polku, 3/2003.
- ↑ Castelló 2020, luku "Lynx lineage"
- ↑ a b Simón 2012, s. 20.
- ↑ a b c Johnson, Christopher: Lynx pardinus Animal Diversity Web. 2011. U-M Museum of Zoology. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Iberian Lynx Felidae Conservation Fund. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Castelló 2020, luku "Iberian Lynx"
- ↑ Simón 2012, s. 21.
- ↑ Iberian Lynx WWF – World Wide Fund For Nature. Viitattu 30.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Simón 2012, s. 23.
- ↑ a b Simón 2012, s. 29.
- ↑ Simón 2012, s. 30.
- ↑ Simón 2012, s. 31.
- ↑ Sam Jones: The lynx effect: Iberian cat claws its way back from brink of extinction The Guardian. 25.10.2020. Viitattu 3.5.2022.
- ↑ John P. Rafferty: lynx Encyclopedia Britannica. 18.3.2021. Viitattu 30.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Twenty-three new Iberian lynx cubs were born in the breeding centres managed by National Parks 2.6.2021. La Moncloa. Viitattu 1.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Iberian lynx returns to Spain from verge of extinction BBC News. BBC. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Iberian lynx rebounding thanks to conservation action - IUCN Red List 20.6.2024. IUCN. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)