Kilpirauhanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kilpirauhanen (lat. glandula thyroidea) on umpirauhasiin kuuluva rauhanen, joka sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella, kilpiruston lähellä henkitorven etupuolella. Kilpirauhanen tuottaa ja erittää laajalti aineenvaihduntaan ja kasvuun vaikuttavien kilpirauhashormonien lisäksi myös kalsitoniinia. Kalsitoniini osallistuu kalsiumin ja fosforin pitoisuuksien säätelyyn vaikuttamalla luuston solujen aktiivisuuteen ja munuaisten toimintaan. Kalsitoniinin tarkkaa merkitystä ei kuitenkaan tunneta[1].

Kilpirauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi, aikuisella ihmisellä se painaa 15–30 grammaa. Kilpirauhaslohkojen normaali pituus on noin 4 cm ja leveys ja paksuus noin 2–2,5 cm. Kilpirauhanen on perhosenmuotoinen: lohkot siipinä ja kannas ruumiina.[2][3][4]

Kilpirauhasen takapinnalla sijaitsee neljä parathormoni-nimistä lisäkilpirauhashormonia tuottavaa lisäkilpirauhasta.

Aivolisäke tuottaa talvella enemmän kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää TSH-hormonia, koska talvella tarvitaan enemmän kilpirauhashormonia[5].

Rauhasen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri eläinlajien kilpirauhasten rakenne eroaa toisistaan. Monilla eläimillä, ei kuitenkaan sialla, kilpirauhanen on kaksilohkoinen ja lohkot ovat yhteydessä toisiinsa ohuen kannaksen välityksellä. Joiltakin yksilöiltä sidekudoksesta muodostunut kannas saattaa kuitenkin puuttua. Sian kilpirauhanen on pariton, yhtenäinen elin, joka sijaitsee henkitorven ventraalipuolella. Myös kilpirauhasen pinnan muodossa on eroavaisuuksia: kissalla, koiralla ja hevosella kilpirauhasen pintarakenne on tasainen, mutta sialla ja naudalla kilpirauhasen pinta on selvästi rakeinen.[6]

Kilpirauhanen koostuu pallomaisista rakkuloista. Rakkuloita reunustavat kuutio- tai lieriöepiteeliset follikulaarisolut, jotka pystyvät väkevöimään itseensä jodidi-ioneita (I−) verestä käytettäväksi kilpirauhashormonien tuotannossa.[7] Rakkuloiden sisältö on hyytelömäistä kolloidia, joka toimii materiaalivarastona ja hormonien valmistusympäristönä. Kolloidi sisältää runsaasti tyreoglobuliinia, proteiinia, josta kilpirauhashormonit valmistetaan, sekä tyroperoksidaasientsyymiä, joka osallistuu kilpirauhashormonien valmistamiseen tyreoglobuliinista.[8] Follikulaarisolujen ulkopinnalla on natrium–jodidi-symporttereita, jotka siirtävät jodi-ioneja soluun basaaliselta (hiussuonen puoleiselta) solukalvolta pitoisuusgradienttia vastaan.

Kilpirauhasessa on lisäksi parafollikulaarisia soluja eli C-soluja, jotka tuottavat ja erittävät kalsitoniinia. C-solut sijaitsevat rakkuloiden laidoilla kiinni tyvikalvon sisäpinnassa tai omina rykelminään follikkelien ulkopuolella. Niiden kalsitoniinintuotanto ja -eritys käynnistyy, kun veren kalsiumtaso nousee. Kalsitoniini vaikuttaa munuaisten distaalisten tubulusten soluihin vähentäen kalsiumin ja fosfaatin takaisinottoa virtsasta. Kalsitoniinin vaikutuksesta luuston luuta hajottavien osteoklastien toiminta hidastuu, jolloin luustosta vapautuu verenkiertoon vähemmän kalsiumia. C-solut ovat kehittyneet hermostopienan soluista.[8]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen pääasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja, joita ovat biologisesti aktiivinen trijodityroniini eli T3-hormoni sekä sen varastomuoto (levo)tyroksiini eli T4-hormoni[3] sekä edellä mainittujen esiasteet monojodityrosiini (T1-hormoni) ja dijodityrosiini (T2-hormoni). Jälkimmäiset muuntuvat elimistössä 3,5-dijodityroniiniksi, 3,3´-dijodityroniiniksi, 3´,5´-dijodityroniiniksi, 3-monojodityroniiniksi, 3´-monojodityroniiniksi ja jodivapaaksi L-tyroniiniksi eli T0-hormoniksi.[9]

Kilpirauhanen tuottaa myös kalsiumaineenvaihduntaa säätelevää kalsitoniinihormonia.[10]

Kilpirauhashormonien muodostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivolisäkkeen erittämä tyreotropiini säätelee kilpirauhasen kykyä kerätä jodia ja lisää kilpirauhasessa tapahtuvaa hormonintuotantoa.[11] Kilpirauhasen solut seostavat jodia muihin aineisiin, jolloin muodostuu kilpirauhashormonin esiastetta T4-hormonia sekä pieniä määria aktiivista kilpirauhashormonia trijodityroniinia (T3-hormoni). Kyseiset hormonit varastoituvat kilpirauhasen sisään niin sanotulle odotusalueelle. Kun solut tarvitsevat trijodityroniinia tai sen esiastetta, kilpirauhanen vapauttaa niitä verenkiertoon.[12]

Maksa, munuaiset ja muut kudokset tuottavat suurimman osan elimistön tarvitsemasta T3-hormonista dejodinoimalla kilpirauhasen tuottamaa tyroksiinia[13][14] Vain osa kudosten muodostamasta T3-hormonista on elimistölle käyttökelpoista lopun koostuessa T3-hormonin vaikuttamattomasta muodosta eli käänteisestä T3 hormonista (rT3)[15].

Kilpirauhasen vaikutus elintoimintoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenkiertoon siirtynyt trijodityroniini (T3-hormoni) päätyy kehon kudoksiin, joissa se säätelee niiden solujen aineenvaihduntaa[16]. Elimistölle käyttökelpoinen trijodityroniini säätelee kasvua, energiankäyttöä, lämmöntuottoa ja lisääntymistä sekä suoliston immuunivasteita. Lisäksi se vaikuttaa vitamiinien, valkuaisaineiden, hiilihydraattien, rasvojen, elektrolyyttien ja veden käyttöön. Kilpirauhashormonit saattavat myös muuttaa muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutusta.[17]

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää kehon aineenvaihduntaa 40–50 prosenttia, ja liikatoiminta voi nostaa aineenvaihduntanopeuden jopa 60–100 prosenttia normaalin yläpuolelle.[4] Ihmislapsilla tyroksiinin puutos aiheuttaa heikkoa kasvua, ja aivojen kehitys voi heikentyä vakavasti. Tästä seuraavaa tilaa kutsutaan kretinismiksi. Monissa kehittyneissä maissa vastasyntyneiden lasten tyroksiinin tuotanto testataan rutiininomaisesti. Tyroksiinin puutteesta kärsiviä lapsia voidaan helposti hoitaa synteettisellä tyroksiinilla niin että he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.

Sammakkoeläimillä kilpirauhasen toimintaa häiritsevä aine, kuten propyylitiourasiili, voi estää nuijapäitä kehittymästä aikuisiksi sammakoiksi. Liian suuri määrä tyroksiinia taas voi aiheuttaa muodonmuutoksen liian varhain, jolloin sammakot jäävät tavallista pienemmiksi.lähde?

Ympäristön vaikutus kilpirauhasen toimintaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhanen voi suurentua huomattavasti alueilla, joilla ravinnosta puuttuu tyroksiinin tuotannossa tarvittavaa jodia, ja endeemisen struuman aiheuttama turvonnut kaula voi olla hyvinkin yleinen. Jodisuola on halpa ja helppo keino lisätä jodia ruokavalioon. Myös kalat sisältävät jodia. Suomessa elintarviketeollisuus käyttää nykyisin jodipitoista suolaa, joten jodin puutetta ei enää esiinny yleisesti.[18][19] Vegaaneilla jodin saanti ravinnosta on niukkaa ja riittämätöntä, ja siksi heidän on käytettävä ravintolisää.[20]

Koska kilpirauhanen ei normaalisti ole kyllästetty jodilla, se on altis erilaisille ydinfission tuottamille radioaktiivisille jodin isotoopeille. Kun suuren ydinonnettomuuden tapahtuessa radioaktiivisia isotooppeja vapautuu ympäristöön, näiden ionien imeytyminen kilpirauhaseen voidaan – teoriassa – ehkäistä tyydyttämällä imeytymismekanismi suurella määrällä ei-radioaktiivista jodia, esimerkiksi joditableteilla. Biologian tutkijat tekevät jodiyhdisteitä tähän tarkoitukseen, mutta yleensä yhdisteitä ei ole riittävästi varastossa onnettomuuden varalta, eikä niitä jaeta asianmukaisesti onnettomuuden jälkeen. Yksi seuraus Tšernobylin onnettomuudesta oli kilpirauhassyövän lisääntyminen onnettomuutta seuranneina vuosina.[21]

Korkea veren lyijypitoisuus (lyijymyrkytys) saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[22] Riskiä esimerkiksi Suomessa ei ole, koska lyijyn käyttö on kielletty maaleissa ja bensiinissä jo vuosikymmeniä sitten.[23] Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan pieniin tyreotropiinin (TSH) ja pieniin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso pieneni noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot noin puoleen.[24].

Kilpirauhasen sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisilla esiintyy hormonaalisista syistä 4–5 kertaa miehiä enemmän kilpirauhasen autoimmuunisairauksia[25].

Yleisimmät kilpirauhasen sairaudet ovat:

Tyreoidiitti on kilpirauhasen tulehdustilojen yleisnimitys.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhasen tunnisti ensimmäisenä anatomisti Thomas Wharton vuonna 1656. (Whartonin tiehyt on nimetty hänen mukaansa.) Tyroksiini tunnistettiin vasta 1800-luvulla.

Kilpirauhasen verenkierto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpirauhaselle tuo verta kaksi valtimoa: ylempi ja alempi kilpirauhasvaltimo. Parilla prosentilla väestöstä on myös kolmas valtimo, alin kilpirauhasvaltimo. Kilpirauhasesta vie verta pois kolme suurta laskimoa: ylin, keskimmäinen ja alin kilpirauhaslaskimo.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lääketieteen termit, Lääkärin käsikirja
  • Mark Vanderpump: Thyroid Disease. Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199205714

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Calcitonin, the forgotten hormone: does it deserve to be forgotten? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4370311/
  2. ↑ Vanderpump 2008, s. 1
  3. ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  4. ↑ a b Chandra S. Negi: Introduction to Endocrinology, s. 119. PHI Learning Pvt. Ltd. ISBN 9788120338500 (englanniksi)
  5. ↑ robyn: How winter can affect your thyroid Maple. 8.12.2021. Viitattu 29.1.2023. (englanti)
  6. ↑ König, Liebich: ”15”, Veterinary Anatomy of Domestic Mammals. Saksa: Schattauer, 2007. ISBN 3-7945-2485-3 (englanti)
  7. ↑ Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 700–703. (Fifth Edition) Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1 (englanniksi)
  8. ↑ a b Anthony L. Mescher: Junqueira's Basic Histolgy, 13th Edition, s. 420–423. McGraw Hill Education Medical, 2013. ISBN 978-1-259-07232-1
  9. ↑ Suomen Terveysjärjesto www.terveysjarjesto.fi. Viitattu 17.11.2023.
  10. ↑ Suomen Kilpirauhasliitto: KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA Hypotyreoosi Kilpirauhasliitto. Viitattu 17.11.2023.
  11. ↑ Pavan Atluri, Giorgos C. Karakousis, Paige M. Porrett & Larry R. Kaiser: The surgical review: an integrated basic and clinical science study guide, s. 461. Lippincott Williams & Wilkins, 2005. ISBN 9780781756419 (englanniksi)
  12. ↑ Vanderpump 2008, s. 3
  13. ↑ =Bijay Vaidya, Chakera, Pearce|Otsikko=Treatment for primary hypothyroidism: current approaches and future possibilities|Julkaisu=Drug Design, Development and Therapy|Ajankohta=2011-12|Sivut=1|Pmid=22291465|Doi=10.2147/DDDT.S12894|Issn=1177-8881|www=http://www.dovepress.com/treatment-for-primary-hypothyroidism-current-approaches-and-future-pos-peer-reviewed-article-DDDT%7CKieli=en}}
  14. ↑ Trijodityroniini, vapaa (S -T3-V) tutkimus 21,95€ Puhti. Viitattu 15.5.2022.
  15. ↑ Suomen Terveysjärjesto www.terveysjarjesto.fi. Viitattu 13.5.2022.
  16. ↑ Vanderpump 2008, s. 2
  17. ↑ Jussipekka Marttila: Kilpirauhasen vajaatoiminta (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Georg Alfthan ja Matti J. Välimäki: Saavatko suomalaiset riittävästi jodia? Duodecim-lehti 2010;126(20):2417-8. Viitattu 27.12.2022
  19. ↑ Aurora Jauhiainen: Jodioidun suolan käyttö, jodin säilyvyys ja määrä lopputuotteessa pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2019. Viitattu 27.12.2022 (Pysyvä osoite)
  20. ↑ Lotta Pelkonen: Kasvisruokavaliot. Lääkärikirja Duodecim 5.10.2020. Viitattu 27.12.2022
  21. ↑ Chernobyl children show DNA changes news.bbc.co.uk. 8 May 2001.
  22. ↑ Recep Pekcici et al.: Effects of lead on thyroid functions in lead-exposed workers. Open Medicine, 1.1.2010, 5. vsk, nro 2. doi:10.2478/s11536-009-0092-8 ISSN 2391-5463 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Jouko Tuomisto: Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? 15.6.2020. Kustannus Oy Duodecim.
  24. ↑ Badiei, K. et al.: Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ H. Li, J. Li: Thyroid disorders in women. Minerva Medica, 2015-04, nro 2, s. 109–114. PubMed:25668600 ISSN 1827-1669 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilpirauhanen.
Umpieritysjärjestelmä
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kilpirauhanen&oldid=22786546”