Lyijymyrkytys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmisen lyijymyrkytys näkyy röntgenkuvassa tunnusomaisena tihentymänä luun metafyseaalisella vyöhykkeellä.

Lyijymyrkytys eli saturnismi on elimistön myrkytystila, joka aiheutuu myrkyllisestä raskasmetallista lyijystä kehossa. Lyijy häiritsee useita kehon prosesseja ja on myrkyllistä monissa elimissä ja kudoksissa, kuten sydämessä, luissa, munuaisissa ja keskushermostossa. Lyijyaltistukselle ei ole tunnettua turvallista alarajaa, vaan lyijy on ihmiselle aina haitaksi. Lyijyn toksisuuden kannalta keskushermosto vaikuttaa olevan vaurioherkin[1]. Aivoihin lyijy pääsee korvaamalla kalsiumioneita ja ylittämällä veri-aivoesteen. Aivoissa lyijy kertyy astrogliaalisoluihin joissa on lyijyä sitovia proteiineja.[2]

Akuutti lyijymyrkytys liittyy altistumiseen työssä ja on suhteellisen harvinainen. Krooninen lyijymyrkytys on yleisempi ja se tapahtuu veren 40–60 μg/dL lyijypitoisuudella.[2] Vielä 1970-luvun alussa asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lyijyaltistus on terveydelle haitallista vain kun kyseessä on akuutti lyijymyrkytys, mutta vuosikymmenen puolivälissä alkoi ilmestyä tutkimustuloksia kroonisesta lyijyaltistuksesta ja suhteellisen matalien veren lyijypitoisuuksien vaikutuksista lapsiin. Vaikutus elimiin aletaan havaita veren 6 μg/dL lyijypitoisuudella.[3] Lyijy kerääntyy ihmisellä pääasiassa luihin, joissa se säilyy pitkään ja josta se voi vapautua luun luonnollisessa mineraalimetaboliassa[4].

Orgaaninen lyijy on epäorgaanista lyijyä vaarallisempaa, koska aikuiset absorboivat epäorgaanisesta lyijystä 20 prosenttia ja lapset 50 prosenttia, kun taas orgaaninen lyijy absorboituu lähes kokonaan.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiskunta on kärsinyt lyijymyrkytyksistä todennäköisesti niin kauan kun on kaivettu hopeaa, jota esiintyy yhdessä lyijyn kanssa lyijyhohteena tunnetussa malmissa.[6] Grönlannin jäätiköstä tehdyistä kairauksista on kyetty päättelemään eri aikoina ilmakehään vapautuneet lyijyjäämät.[7] Antiikin kreikkalaiset aloittivat hopean kaivamisen ja heidän tärkein hopeakaivoksensa tunnetaan Lávrionissa, joka sijaitsee Ateenasta etelään. Sitä hyödynnettiin jo mykeneläisten aikana, mutta sen rikkaat esiintymät löydettiin 400-luvulla eaa. Se oli Antiikin Ateenan tärkeä tulonlähde, jonka hopeasta tehtiin hopeakolikoita. Hopean kaivamista jatkettiin Rooman valtakunnan ajan, mikä on myös nähtävissä Grönlannin jäätikön lyijyjäämistä.[7] Lyijyä syntyy luontaisesti tällaisten hopeakaivosten sivutuotteena kun puhdas hopea pyritään irrottamaan lyijystä.[8]

Japanin samurai-luokan luhistumisen yksi osasyy on mahdollisesti ollut krooninen lyijymyrkytys. Ylhäisönaisilla oli muodissa tehdä valkoinen kasvomaalaus, ja tässä valkoisena pigmenttinä käytettiin lyijykarbonaattia (lyijyvalkoista). Se imeytyy ihon kautta vereen, ja edelleen äidinmaitoon tai ihokontaktin kautta lapsiin ja miehiin. Japanilaisten Edo-kauden samurai-lasten luurangoista on mitattu lyijypitoisuuksia, jotka vastaavat vakavaa kroonista lyijymyrkytystä.[9]

Historiallisesti lyijyn aiheuttama myrkytys on mielletty kihdin lajiksi.[10]

Lyijymyrkytyksen lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijymaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijymyrkytyksen tärkein syy on lyijyä sisältävä maali, lyijymaali.[11] Lyijyvalkoinen (emäksinen lyijykarbonaatti) on kaikkein kestävin ja parhaimmin peittävä valkoinen maaleissa käytetty pigmentti. lähde? Yhdysvalloissa lyijymaalilla on maalattu erityisesti ikkunoita ja ovia, mutta myös kokonaisia asuntoja. 1920-luvulla lyijymaali on ollut kallein ja kestävin maali. Yhdysvalloissa lyijymaalin käyttö kiellettiin vasta vuonna 1978. Lyijymyrkytyksen aiheuttaa irtoavien maalilastujen syöminen. Maalilastujen syömisen lisäksi lapset imevät sormiaan ja hengittävät pölyä.[12] Nykypäivänä yleisin valkoinen pigmentti on titaanidioksidi eli titaanivalkoinen.

Tetraetyylilyijy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin ja eniten tuotettu organolyijy-yhdiste on tetraetyylilyijy. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen (tetraetyylilyijyn käyttö moottorin nakutuksen estoaineena lopetettu) on merkittävästi pienentänyt sekä ympäristön että ihmisten veren lyijypitoisuutta. Osa ilmakehän tetraetyylilyijystä laskeutui vihannesten lehdille ja hedelmien ja marjojen pintaan.[13]

Lyijyasetaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiassa lyijyasetaattia on käytetty makeutusaineena, sillä se on maultaan makeaa. Rooman valtakunnassa lyijyasetaattia kutsuttiin sanalla sapa ja sitä lisättiin viiniin sen makeuttamiseksi.[14]

Lyijyvetyarsenaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin Yhdysvalloissa on käytetty lyijyvetyarsenaattia hyönteismyrkkynä[15]. Sen käyttö aloitettiin torjumalla metsätaloudelle haittaa aiheuttavaa lehtinunnaa Massachusettsin osavaltiossa vuonna 1892[16]. Sitä on käytetty myös omenapuille haittaa aiheuttavaa omenakääriäistä vastaan ja perunalle haitallista koloradokuoriasta vastaan[17].

Hiilivoimaloiden päästöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään lyijyaltistuksen suurin lähde on hiilivoimaloiden päästämät ilmakehän hiukkaset[18].

Vesijohtovesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijyä on myös vesijohtovedessä. Yhdysvalloissa vesijohtoveden lyijypitoisuuden sallittu raja on 15 ppb, mutta 18 miljoonaa yhdysvaltalaista juo vesijohtovettä jonka lyijypitoisuus on tätä korkeampi.[19] Joissain maissa on käytetty lyijyputkea vesijohtona. Vesijohdon uusiminen vapauttaa lyijyä vesijohtoveteen välittömästi uusimisen jälkeen ja juomaveden lyijypitoisuus voi pysyä kohonneella tasolla kuukausia[20]. Vuonna 2015 on huomattu että vesijohdoissa käytetyn galvanoidun teräksen sinkkipinnoitteessa voi olla lyijyä ja sen sisältämä lyijy liukenee herkemmin mikäli vesijohdon alkupää on kuparia[21]. Suomalaisissa kodeissa kuumasinkittyjä teräsputkia on käytetty sodanjälkeisinä vuosina ja niitä asennettiin jossain määrin taloihin vielä 1970-luvulla[22]. Myös messinkiset vesijohtojen osat nostavat veden lyijypitoisuutta. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa on yritetty säätää määräystä, joka kiristäisi messinkiosien lyijypitoisuuden 8 prosentista 0,25 prosenttiin. Joissain tapauksissa vesijohdon palloventtiiliosien sisällä on ollut lyijykuula, joka on muodostanut alle 8 prosenttia koko osasta ja siten ollut sallittu.[23]

Tupakointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakointi nostaa veren lyijypitoisuutta.[24][25]

Keraamiset astiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joistain erityisesti vanhemmista keraamisista astioista irtoaa lyijyä, jota on käytetty lasituksessa ja väreissä.[26]

Maan joutuminen suuhun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienet lapset voivat lisäksi panna suuhunsa maata jossa on lyijyä.[27] Tämä on erityinen riski vanhojen pääteiden varsilla - niillä on ajettu autoilla, jotka ovat käyttäneet lyijytettyä bensiiniä polttoaineenaan.

Tyreotoksikoosi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain harvinaisissa tapauksissa lyijymyrkytys on aiheutunut sairaudesta joka kiihdyttää luun uusiutumista. Lyijy keräytyy luihin, ja kilpirauhaseen liittyvät Gravesin tauti ja toksinen kilpirauhasen laajentuma, voivat vapauttaa lyijyä luukudoksesta.[28] Tällöin on kyse tyreotoksikoosista, jossa luun uusiutumisen kiihtyminen vapauttaa luukudokseen kertynyttä lyijyä.[29]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkytystilan oireisiin kuuluu muun muassa pahoinvointia, kipua ja anemiaa[30]. Lyijymyrkytys saattaa johtaa kuolemaan. Akuutit lyijymyrkytykset ovat paljon harvinaisempia kuin myrkytykseen johtava krooninen altistuminen lyijylle. Akuutti lyijymyrkytys johtuu lähes aina (elimistöön huonoliukoisten) lyijysuolojen nauttimisesta. Oireet ovat paikallisia ruoansulatuskanavan oireita (jano, metallinmaku suussa, vatsakipu, oksentelu, ripuli tai ummetus, lyijysulfidi voi värjätä ulosteen mustaksi), sokki ja munuaisten vaurioitumisen oireita kuten oliguria ja virtsan koostumuksen muutokset, keskushermoston oireet sekä hemolyysi. Mikäli potilas paranee, jatkossa seuraavat usein kroonisen lyijymyrkytyksen oireet.[31][32]

Orgaanisilla lyijy-yhdisteillä, jotka rasvaliukoisina ovat todennäköisesti myrkyllisempiä kuin epäorgaaniset, oireet tulevat nopeasti ja keskushermostollisina. Oireita ovat unettomuus, houretila (delirium), puutteet älyllisissä toiminnoissa, vapina, hallusinaatiot ja kouristukset[31].

Lyijyn puoliintumisaika veressä on 30–40 päivää. Altistuminen aiheuttaa verenmuodostuksen häiriön. Luustoon siirryttyään lyijyn puoliintumisaika on 20 vuotta.[33]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijymyrkytystä voidaan hoitaa kelatoivilla aineilla, kuten EDTA:lla, jotka sitovat metallia itseensä ja sitten poistuvat elimistöstä virtsan mukana. EDTA:n lisäksi eritoten lapsilla käytetään dimerkaprolia. Myös suun kautta annettu penisillamiini ja DMSA (meso-2,3-dimerkaptomeripihkahappo) toimivat vasta-aineina. Kelatoivalla aineella tapahtuva hoito on aiheellinen, kun veren lyijypitoisuus ylittää 2,5 μmol/l (50 μg/100 ml)[31][32]

Ruumiintoimintojen häiriintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivojen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijyllä on vaikutus oppimisvaikeuksiin.[34]

Lyijy laskee älykkyysosamäärää 6,9 pisteellä 30 μg/dL veren pitoisuudella, ja suurin osa siitä, 3,9 pisteen lasku, aiheutuu alle 10 μg/dL veren pitoisuudella.[35]

Vuonna 1996 Herbert Needleman julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn heikentävän sille altistuneen ihmisen kykyä hillitä impulsseja, ja lyijyn olevan yhteydessä antisosiaaliseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen sekä rikollisuuteen.[36] Vuonna 2000 Rick Nevin julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn alentavan älykkyysosamäärää ja vaikuttavan väkivaltaiseen rikollisuuteen ja avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin.[37]

Skitsofrenia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 löydettiin todisteita siitä, että sikiöaikainen lyijyaltistus ja skitsofrenia myöhemmin elämässä saattavat liittyä toisiinsa.[38][39][40] Vuonna 2009 teoriaa on kehitetty pidemmälle[41]. Vuonna 2013 on julkaistu tutkimus jonka mukaan sikiöaikainen lyijyaltistus altistaa skitsofrenialle myöhemmin elämässä. Lyijyaltistus ei ole itsessään riittävä, vaan lyijyn on estettävä N-metyyli-D-aspartaattireseptori (NMDAR), joka vaikuttaa aivojen kehitykseen, oppimiseen ja muistiin.[42][43][44]

Vaikutukset umpieritysjärjestelmään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hypotalamus-aivolisäke-sukurauhanen -akseli miehellä. Lyijy häiritsee hypotalamus–aivolisäke-akselien toimintaa, millä on vaikutus hormonien tuotannon ja pitoisuuksien kontrolloinnissa.

Lyijyn vaikutuksia umpieritysjärjestelmään on tutkittu lyijylle altistuneilla työntekijöillä ja kokeellisilla eläinmalleilla. Lyijyn kertyminen kehoon vaikuttaa umpieritysrauhasten enemmistön toimintaan. Erityisesti lyijy vaikuttaa hypotalamus-aivolisäkeakseliin, jonka seurauksena TRH-, GHRH- ja GnRH -stimulaatioihin vasteet TSH-, GH- ja FSH/LH -hormoneilla ovat heikompia.[45]

Lyijy häiritsee sukupuolihormoneja ja lisämunuaisen steroidigeneesiä, joilla on vaikutusta lisääntymiseen ja sukupuoliseen kehittymiseen.[46]

Korkea veren lyijypitoisuus saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[47] Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan mataliin tyreotropiinin (TSH) ja mataliin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso putosi noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot putosivat noin puoleen.[48] Alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhashormonit äidin raskausaikana saattavat olla yhteydessä lapsen homoseksuaalisuuteen.[49][50][51][52]

Raskaus ja sikiövauriot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 naarasrotilla tehdyssä kokeessa, jossa naarasrotat joivat lyijyasetaattia tai hengittävät lyijyoksidia, havaittiin poikkeavuutta vain lyijyoksidia hengittäneiden urosrottapoikasten pienentyneessä rakkularauhasen tilavuudessa. Tutkijat arvelivat että se saattaa johtua testosteronin erityksen häiriintymisestä. Kaiken kaikkiaan muutokset olivat merkityksettömiä.[53] Vuonna 1994 naarasrotilla tehdyssä toistokokeessa niiden 90 päivän ikäisillä urosrottapoikasilla ei havaittu mitään poikkeavuuksia, rakkularauhasten tilavuudessa ei ollut eroa. Naarasrotat hengittivät lyijyoksidia raskausaikana.[54] Myös kroonista lyijyaltistusta on koetettu rottakokeessa vuonna 1995. Siinä lyijyasetaatille raskauden ensimmäisestä päivästä 60 vuorokautta syntymän jälkeen altistettujen uros- ja naarasrottapoikasten painot laskivat 11 ja 13 prosenttia. Urosrottapoikasten rakkularauhaset pienenivät 29 prosenttia. Lisäksi kivekset ja lisäkivekset pienenivät 13 prosenttia ja ventraalinen eturauhanen 29 prosenttia.[55]

Hedelmällisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijy on yhdistetty miesten hedelmättömyyteen vuonna 2003. Löydös tehtiin koeputkihedelmöitykseen (IVF) liittyen.[56]

Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa yhtenä miehen tuntemattoman etiologian hedelmättömyyden aiheuttajana pidetään lyijyä. Tutkijoiden mukaan on todennäköisempää että lyijy häiritsee lisääntymiseen liittyvää hormonaalista akselia ja spermatogeneesin hormonaalista kontrollia kuin että vaikutus kiveksiin olisi suora toksinen vaikutus. Tutkijat perustelevat sitä veri-kivesesteellä jonka on todettu suojaavan kiveksiä korkeilta lyijypitoisuuksilta.[57]

Naisilla lyijyä kertyy munasarjojen granulosasoluihin, mikä alentaa hedelmällisyyttä.[45]

Sitoutuminen proteiineihin ja geenien ilmeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijy kykenee korvaamaan biologisesti välttämättömiä metalleja, sinkkiä ja kalsiumia sytoplasmaentsyymeissä, transkriptiotekijöissä ja muissa proteiineissa. Kun lyijy sitoutuu näihin proteiineihin, proteiinien geenien ilmeneminen ja joissain tapauksissa kohdegeenien ilmeneminen häiriintyy.[58] Drosophila-kärpäsillä tehdyssä tutkimuksessa lyijyn on todettu vaikuttavan genomin tietyn osan geenien ilmenemiseen. Lajilla genomin osaan kuuluu 122 geeniä.[59]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cory-Slechta DA: Legacy of lead exposure: consequences for the central nervous system. Otolaryngol Head Neck Surg., helmikuu 1996, 114. vsk, nro 2, s. 224-226. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b Gagan Flora, Deepesh Gupta, Archana Tiwari. Toxicity of lead: A review with recent updates. Interdiscip Toxicol. 2012 Jun; 5(2): 47–58. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3485653/
  3. ↑ Jerome O. Nriagu. The Rise and Fall of Leaded Gasoline. The Science of Total Environment, 92. 1990. s. 13-28.
  4. ↑ Silbergeld EK, Sauk J, Somerman M, Todd A, McNeill F, Fowler B, Fontaine A, van Buren J. Lead in bone: storage site, exposure source, and target organ. Neurotoxicology. 1993 Summer-Fall; 14(2-3):225-36. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8247396/
  5. ↑ Lead (Pb) Toxicity: What is the Biological Fate of Lead in the Body? - ATSDR - Environmental Medicine & Environmental Health Education - CSEM Agency for Toxic Substances and Disease Registry. (englanniksi)
  6. ↑ Ancient Greek silver mine unearthed - MINING.com mining.com. 14 helmikuuta 2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b Josh Gabbatiss: Rise and fall of ancient civilisations revealed by lead pollution in Arctic independent.co.uk. 14.5.2018. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Nigel Wilson. Encyclopedia of Ancient Greece. s. 611.
  9. ↑ https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2247545/How-Japans-samurai-caste-toppled-MAKE-UP-Lead-poisoning-left-warriors-children-backward-physically-deformed.html
  10. ↑ Poór, G.; Mituszova, M.: Saturnine gout. Bailliere's Clinical Rheumatology, 1. huhtikuuta 1989, 3. vsk, nro 1, s. 51–61. PubMed:2661030 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ What Is Lead Poisoning? webmd.com.
  12. ↑ Lyijymyrkytykset nousivat demokraattien vaaliteemaksi yle.fi.
  13. ↑ Duodecim, Kustannus Oy: Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? terveyskirjasto.fi.
  14. ↑ Rhodes, Jesse: Sugar of Lead: A Deadly Sweetener smithsonianmag.com.
  15. ↑ https://echa.europa.eu/documents/10162/13640/lead_hydrogen_arsenate_en.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Hertfordshire, University of: lead arsenate sitem.herts.ac.uk.
  17. ↑ https://www.ct.gov/caes/lib/caes/documents/publications/bulletins/b208.pdf
  18. ↑ Liang, Feng; Zhang, Guilin; Tan, Mingguang; Yan, Chonghuai; Li, Xiaolin; Li, Yulan; Li, Yan; Zhang, Yuanmao; Shan, Zuci: Lead in Children’s Blood Is Mainly Caused by Coal-Fired Ash after Phasing out of Leaded Gasoline in Shanghai. Environmental Science & Technology, 15. kesäkuuta 2010, 44. vsk, nro 12, s. 4760–4765. doi:10.1021/es9039665 ISSN 0013-936X Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ What's in Your Water? Flint and Beyond nrdc.org.
  20. ↑ Replacing some old pipes can still result in lead-contaminated water phys.org.
  21. ↑ New source of lead in drinking water identified: Galvanized steel pipe coatings phys.org.
  22. ↑ Joisitko tästä putkesta tullutta vettä? Kodeista löytyy vesijohtoja, joiden käyttöiän piti olla lopussa vuosikymmeniä sitten yle.fi.
  23. ↑ Brass devices in plumbing systems can create serious lead-in-water problems sciencedaily.com.
  24. ↑ Elinder, C. G.; Friberg, L.; Lind, B.; Jawaid, M.: Lead and cadmium levels in blood samples from the general population of Sweden. Environmental Research, 1. helmikuuta 1983, 30. vsk, nro 1, s. 233–253. PubMed:6832108 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Brown, C. P.; Spivey, G. H.; Valentine, J. L.; Browdy, B. L.: Cigarette smoking and lead levels in occupationally exposed lead workers. Journal of Toxicology and Environmental Health, 1. heinäkuuta 1980, 6. vsk, nro 4, s. 877–883. PubMed:7420487 doi:10.1080/15287398009529906 Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Yle. Kuningaskuluttaja. Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia. 4. kesäkuuta 2008.
  27. ↑ Srianujata, S.: Lead--the toxic metal to stay with human. The Journal of Toxicological Sciences, 1. heinäkuuta 1998, 23 Suppl 2. vsk, s. 237–240. PubMed:9760473 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Klein, M.; Barbé, F.; Pascal, V.; Weryha, G.; Leclère, J.: Lead poisoning secondary to hyperthyroidism: report of two cases. European Journal of Endocrinology, 1. helmikuuta 1998, 138. vsk, nro 2, s. 185–188. PubMed:9506864 Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Goldman, R. H.; White, R.; Kales, S. N.; Hu, H.: Lead poisoning from mobilization of bone stores during thyrotoxicosis. American Journal of Industrial Medicine, 1. maaliskuuta 1994, 25. vsk, nro 3, s. 417–424. PubMed:8160659 Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Perustelumuistio epäorgaanisen lyijyn biologisen altistumisindikaattorin raja-arvon uusimiselle (PDF) Työterveyslaitos. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 29.12.2015.
  31. ↑ a b c Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 123-126. (3. painos) Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2 (englanniksi)
  32. ↑ a b Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  33. ↑ Eija Riitakorpi: Lyijymyrkytys 26.11.2015. Työterveyslaitos. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 29.12.2015.
  34. ↑ Geier, David A.; Kern, Janet K.; Geier, Mark R.: Blood Lead Levels and Learning Disabilities: A Cross-Sectional Study of the 2003–2004 National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES). International Journal of Environmental Research and Public Health, 1 October 2017, 14. vsk, nro 10. PubMed:28994742 PubMed Central:5664703 doi:10.3390/ijerph14101202 Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Lanphear, Bruce P.; Hornung, Richard; Khoury, Jane; Yolton, Kimberly; Baghurst, Peter; Bellinger, David C.; Canfield, Richard L.; Dietrich, Kim N.; Bornschein, Robert: Low-Level Environmental Lead Exposure and Children’s Intellectual Function: An International Pooled Analysis. Environmental Health Perspectives, 1. heinäkuuta 2005, 113. vsk, nro 7, s. 894–899. PubMed:16002379 PubMed Central:1257652 doi:10.1289/ehp.7688 Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Brody, Jane E.: Aggressiveness and Delinquency In Boys Is Linked to Lead in Bones nytimes.com.
  37. ↑ Nevin, R.: How lead exposure relates to temporal changes in IQ, violent crime, and unwed pregnancy. Environmental Research, 1 May 2000, 83. vsk, nro 1, s. 1–22. PubMed:10845777 doi:10.1006/enrs.1999.4045 Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Prenatal lead exposure linked to schizophrenia newscientist.com.
  39. ↑ Opler, Mark G. A.; Brown, Alan S.; Graziano, Joseph; Desai, Manisha; Zheng, Wei; Schaefer, Catherine; Factor-Litvak, Pamela; Susser, Ezra S.: Prenatal lead exposure, delta-aminolevulinic acid, and schizophrenia. Environmental Health Perspectives, 1. huhtikuuta 2004, 112. vsk, nro 5, s. 548–552. PubMed:15064159 PubMed Central:1241919 doi:10.1289/ehp.6777 Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ Guilarte, Tomás R.: Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: A Plausible Neurobiologic Connection. Environmental Health Perspectives, 1. syyskuuta 2004, 112. vsk, nro 13, s. A724. PubMed:15345353 PubMed Central:1247541 Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ Guilarte, Tomás R.: Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: Further Evidence and More Neurobiological Connections. Environmental Health Perspectives, 1 May 2009, 117. vsk, nro 5, s. A190–A191. PubMed:19478978 PubMed Central:2685858 doi:10.1289/ehp.0800484 Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ Lead Acts to Trigger Schizophrenia - Columbia University Mailman School of Public Health mailman.columbia.edu.
  43. ↑ Toxic Metals: Lead Exposure Can Incite Schizophrenia medicaldaily.com. 31 May 2013.
  44. ↑ Abazyan, Bagrat; Dziedzic, Jenifer; Hua, Kegang; Abazyan, Sofya; Yang, Chunxia; Mori, Susumu; Pletnikov, Mikhail V.; Guilarte, Tomas R.: Chronic Exposure of Mutant DISC1 Mice to Lead Produces Sex-Dependent Abnormalities Consistent With Schizophrenia and Related Mental Disorders: A Gene-Environment Interaction Study. Schizophrenia Bulletin, 28 May 2013, 40. vsk, nro 3, s. 575–584. doi:10.1093/schbul/sbt071 Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ a b Doumouchtsis, K. K.; Doumouchtsis, S. K.; Doumouchtsis, E. K.; Perrea, D. N.: The effect of lead intoxication on endocrine functions. Journal of Endocrinological Investigation, 1. helmikuuta 2009, 32. vsk, nro 2, s. 175–183. PubMed:19411819 doi:10.1007/BF03345710 Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Bogdan Georgescu et al. Heavy Metals Acting as Endocrine Disrupters. Animal Science and Biotechnologies, 2011, 44 (2) https://pdfs.semanticscholar.org/4d4b/ece3f96ad1a607db27c6edd7123cb90eb4fd.pdf
  47. ↑ Pekcici, Recep; Kavlakoğlu, Burak; Yilmaz, Sevim; Şahin, Mustafa; Delibaşi, Tuncay: Effects of lead on thyroid functions in lead-exposed workers. Open Medicine, 1 January 2010, 5. vsk, nro 2. doi:10.2478/s11536-009-0092-8 Artikkelin verkkoversio.
  48. ↑ Badiei, K.; Nikghadam, P.; Mostaghni, K. and Zarifi, M. Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ Sanders, Alan R.; Beecham, Gary W.; Guo, Shengru; Dawood, Khytam; Rieger, Gerulf; Badner, Judith A.; Gershon, Elliot S.; Krishnappa, Ritesha S.; Kolundzija, Alana B.: Genome-Wide Association Study of Male Sexual Orientation. Scientific Reports, 1 December 2017, 7. vsk, nro 1. doi:10.1038/s41598-017-15736-4 Artikkelin verkkoversio.
  50. ↑ Sabuncuoglu, Osman: High Rates of Same-Sex Attraction/Gender Nonconformity in the Offspring of Mothers with Thyroid Dysfunction During Pregnancy: Proposal of Prenatal Thyroid Model. Mental Illness, 30. syyskuuta 2015, 7. vsk, nro 2. PubMed:26605033 PubMed Central:4620281 doi:10.4081/mi.2015.5810 Artikkelin verkkoversio.
  51. ↑ Mullen, Jeffrey: A Link Between Maternal Thyroid Hormone and Sexual Orientation? Mental Illness, 23. kesäkuuta 2016, 8. vsk, nro 1. PubMed:27403279 PubMed Central:4926038 doi:10.4081/mi.2016.6591 Artikkelin verkkoversio.
  52. ↑ Sabuncuoglu, Osman: Towards a further understanding of prenatal thyroid theory of homosexuality: Autoimmune thyroiditis, polycystic ovary syndrome, autism and low birth weight. Mental Illness, 23 October 2017, 9. vsk, nro 2. PubMed:29142667 PubMed Central:5661141 doi:10.4081/mi.2017.7325 Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ Pinon-Lataillade, G.; Thoreux-Manlay, A.; Coffigny, H.; Monchaux, G.; Masse, R.; Soufir, J. C.: Effect of ingestion and inhalation of lead on the reproductive system and fertility of adult male rats and their progeny. Human & Experimental Toxicology, 1. maaliskuuta 1993, 12. vsk, nro 2, s. 165–172. PubMed:8096717 doi:10.1177/096032719301200213 Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ Coffigny, H.; Thoreux-Manlay, A.; Pinon-Lataillade, G.; Monchaux, G.; Masse, R.; Soufir, J. C.: Effects of lead poisoning of rats during pregnancy on the reproductive system and fertility of their offspring. Human & Experimental Toxicology, 1. huhtikuuta 1994, 13. vsk, nro 4, s. 241–246. PubMed:8204308 doi:10.1177/096032719401300403 Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ Pinon-Lataillade, G.; Thoreux-Manlay, A.; Coffigny, H.; Masse, R.; Soufir, J. C.: Reproductive toxicity of chronic lead exposure in male and female mice. Human & Experimental Toxicology, 1 marraskuuta 1995, 14. vsk, nro 11, s. 872–878. PubMed:8588947 doi:10.1177/096032719501401103 Artikkelin verkkoversio.
  56. ↑ Benoff, Susan; Centola, Grace M.; Millan, Colleen; Napolitano, Barbara; Marmar, Joel L.; Hurley, Ian R.: Increased seminal plasma lead levels adversely affect the fertility potential of sperm in IVF. Human Reproduction (Oxford, England), 1. helmikuuta 2003, 18. vsk, nro 2, s. 374–383. PubMed:12571177 Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Vigeh, Mohsen; Smith, Derek R.; Hsu, Ping-Chi: How does lead induce male infertility? Iranian Journal of Reproductive Medicine, 29. syyskuuta 2018, 9. vsk, nro 1, s. 1–8. PubMed:25356074 PubMed Central:4212138 Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ Bouton CM & Pevsner J.: Effects of lead on gene expression. Neurotoxicology, joulukuu 2000, 21. vsk, nro 6, s. 1045-1055. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  59. ↑ Helmut V. B. Hirsch, Debra Possidente & Bernard Possidente: Pb2+: An endocrine disruptor in Drosophila? Physiology & Behavior, 9. helmikuuta 2010, 99. vsk, nro 2, s. 254-259. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyijymyrkytys.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lyijymyrkytys&oldid=22569190”