Kid Congo Powers

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kid Congo Powers
Kid Congo Powers
Kid Congo Powers
Henkilötiedot
Koko nimi Brian Tristan
Syntynyt27. maaliskuuta 1959 (ikä 65)
La Puente, Los Angeles, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, laulaja, lauluntekijä, kitaristi, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Kid Congo Powers
Laulukielet englanti, espanja
Aktiivisena 1979–nykyhetkeen
Tyylilajit alternative rock, post-punk, punk rock, garage rock
Soittimet kitara
Yhtyeet Nick Cave and the Bad Seeds, The Cramps, Julee Cruise, The Gun Club, Kid Congo & The Pink Monkey Birds
Levy-yhtiöt Mute Records
In The Red
Aiheesta muualla
www.kidcongopowers.com

Kid Congo Powers on yhdysvaltalainen muusikko, kitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten yhtyeistä Nick Cave and the Bad Seeds, The Cramps, The Gun Club sekä johtamastaan Kid Congo & The Pink Monkey Birds -yhtyeestä. Hän on tehnyt musiikkia useiden eri artistien kanssa, esimerkiksi Twin Peaks -TV-sarjan tunnussävelmästä tunnetun laulajan Julee Cruisen kanssa. Hän perusti myös Ramones-yhtyeen ensimmäisen fanikerhon.[1]

Kid Congo Powers on myös seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajava aktivisti, joka on ollut näkyvästi mukana myös ACT UP -järjestössä.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kid Congo Powers syntyi nimellä Brian Tristan (27. maaliskuuta 1959) La Puente -nimisessä esikaupungissa Los Angelesissa Yhdysvalloissa. Hän kasvoi toisen sukupolven meksikolais-amerikkalaisessa perheessä ja innostui jo hyvin nuorena musiikista. [1]Hänen varhaisimpia vaikutteitaan oli eteläisen Kalifornian chicano-rockbändi Thee Midniters.[2] Nuoruusvuosinaan hänestä tuli glam rock -fani, joka vietti iltojaan Rodney Bingenheimerin kuuluisassa English Discossa Hollywoodissa. Hän ihaili nuorena erityisesti David Bowieta.[3] Vuonna 1976 Powers löysi punk rockin ja hänestä tuli niin pakkomielteinen Ramones-fani, että hän perusti sen ensimmäisen fanikerhon ja julkaisi Ramones-aiheista fanzine-lehteä. [1]

Matkustettuaan New Yorkiin nähdäkseen Ramonesin keikalla hän ystävystyi Lydia Lunchin kanssa,[1] joka kannusti häntä soittamaan kitaraa.[4] Powers palasi Los Angelesiin ja ystävänsä Jeffrey Lee Piercen kanssa hän perusti bändin nimeltä The Creeping Ritual, josta kehittyi nopeasti The Gun Club. Jeffrey Lee Pierce opetti Powersille kitaransoiton alkeita avoimella virityksellä, ja he kirjoittivat yhdessä varhaisen Gun Club -klassikon ”For the Love of Ivy”, josta tuli yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.[1] Bändi keikkaili ahkerasti Los Angelesissa, mutta vuonna 1980 Powers erosi Gun Clubista yllättäen juuri ennen kuin se sai levytyssopimuksen. Hän oli saanut kutsun soittaa kitaraa The Crampsissa.[5][1]

The Cramps (1980–1983)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powers suostutettiin liittymään Crampsiin sen jälkeen, kun yhtyeen alkuperäinen kitaristi Bryan Gregory lähti ryhmästä. Powers liittyi mukaan joulukuussa 1980, ja hän sai taiteilijanimensä yhtyeen laulajalta, Lux Interiorilta, jolla oli Santeria-kynttilöitä, joissa luki ”Jos sytytät tämän kynttilän, Congon voimat (Congo powers) paljastuvat sinulleJos sytytät tämänTuossa on nimesi, suoraan siinäo powers) paljastuvat sinulle.”Ja Lux sanoi: ”Tuossa on nimesi, suoraan siinä.”[3]

Kid Congo Powersin aikainen The Cramps teki kiivaasti kiertueita ympäri maailmaa ja ensimmäinen keikka, jonka Kid soitti The Crampsin kanssa, oli Englannissa, Lontoon Lyceum-salissa.[1] Kid Congo soitti komppikitaraa Crampsin toisella albumilla, vuoden 1981 Psychedelic Junglella. Tämä oli hänen uran ensimmäinen kertansa studiossa ja ensimmäinen julkaisu. Yhtye äänitti albumin lisäksi useita Cramps-klassikoita, kuten “Some New Kind of Kick,” “Save It,” ja “She Said” jotka julkaistiin myöhemmin singleinä ja yhtyeen Off The Bone (1983) -kokoelmalla.[1]

Vuonna 1981 The Cramps nosti kanteen Miles Copelandin johtamaa levy-yhtiötä I.R.S. Recordsia vastaan maksamattomista rojalteista. Oikeusjuttu esti bändiä julkaisemasta uutta materiaalia kahden vuoden ajan, ja sen seurauksena Kid Congo Powers turhautui yhtyeen ja levy-yhtön toimintaan. Powers alkoi etääntyä bändistä ja hänen kasvava huumeidenkäyttönsä pahensi myös tilannetta. Kun Cramps lopulta julkaisi uutta musiikkia, se teki sen vuoden 1983 Smell of Female -livelbumilla, joka jäi Powersin viimeiseksi Cramps-levyksi. Se äänitettiin kahden keikan aikana New Yorkin Peppermint Loungessa. Kid Congo Powers erosi bändistä ja liittyi takaisin The Gun Clubiin.[1]

The Gun Club ja The Fur Bible (1983–1986)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powers palasi Gun Clubiin vuonna 1983 tekemällä yhtyeen kanssa kiertueen Australiassa. Gun Clubin kolmas albumi The Las Vegas Story äänitettiin pian Los Angelesin Ocean Way -studioilla Hollywoodissa, ja se julkaistiin vuonna 1984.[1] The Gun Club lähti syyskuussa 1984 Euroopan-kiertueelle albumin tukemiseksi, mutta kiertueen aikana rumpali Terry Graham erosi yhtyeestä. Jotta kiertue saatiin tehtyä loppuun, Grahamin tilalle palkattiin yhtyeen roudari Peter Kablean, joka esiintyi taiteilijanimellä Desi Desperate. Vuonna 1984 Kid vieraili kitaristina Chris D & The Divine Horsemen -yhtyeen Time Stands Still -albumilla.

The Gun Club jäi tauolle tammikuussa 1985,Jeffrey Lee Piercen terveysongelmien vuoksi, jolloin Powers ja yhtyeen basisti Patricia Morrison sekä rumpali Desi Desperate perustivat sivuprojektin nimeltä The Fur Bible. Alunperin yhtyeen laulajaksi palkattiin australialaisen The Beasts Of Bourbonin laulusolisti Tex Perkins, mutta hän erosi yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Kid Congo Powers astui nyt ensimmäistä kertaa urallaan mikrofonin eteen ja ryhtyi Fur Biblen laulajaksi.[1]

Fur Bible teki yhden Yhdysvaltojen kiertueen laulaja Legendary Stardust Cowboyn taustayhtyeenä esittäen vain Stardust Cowboyn kappaleita, mutta yhtye päätyi pian studioon äänittämään omaa materiaaliaan, tuottaja Jim Thirwellin kanssa. Fur Bible -EP:n julkaisi ranskalainen New Rose -levy-yhtiö. Pian levyn julkaisun jälkeen Fur Bible hajosi, kun Powers kutsuttiin liittymään Nick Cave and the Bad Seeds -yhtyeeseen. Basisti Patricia Morrison jatkoi uraansa Sisters Of Mercy -yhtyeessä.[1]

Nick Cave and The Bad Seeds (1986–1996)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kid Congo Powers soitti kitaraa Nick Cave and the Bad Seedsin Your Funeral My Trial -kiertueella vuonna 1986. Hän matkusti Nick Cave & the Bad Seedsin kanssa Berliiniin asumaan syyskuussa 1986 ja saapui Berliiniin muutamaa vuotta ennen Berliinin muurin kaatumista. Vaikka kaupunki oli ollut jaettuna yli kolme vuosikymmentä, Länsi-Berliinillä oli elinvoimainen taide-elämä. Powers uppoutui siihen heti mukaan osallistuessaan Bad Seeds -yhtyeen jäsenenä Wim Wendersin elokuvaan Berliinin taivaan alla. Hän todisti myös Berliinin muurin kaatumista studiossa, kun yhtye viimeisteli Tender Prey -albumin äänityksiä.[1]

Tender Prey -albumin julkaisun jälkeen Nick and the Band Seeds lähti Euroopan kiertueelle, joka ulottui myös Suomeen asti. Kid Congo Powers nähtiin Caven vierellä Tavastialla 28 syyskuuta 1988. Hän työskenteli satunnaisesti myös Gun Clubin kanssa tänä aikana ja oli mukana yhtyeen Mother Juno -albumin äänityksissä Berliinissä. Mother Juno julkaistiin 19. lokakuuta 1987 Red Rhino Recordsilla. [1]

Robin Guthrien (Cocteau Twins) tuottama albumi oli Gun Clubin menestyksekäs paluu, ja se sai kriitikoilta ja faneilta positiivista palautetta. Kid Congo Powers huomasi pian viihtyvänsä paremmin The Gun Clubin riveissä kuin Bad Seeds -yhtyeessä.[6] Tender Prey -kiertueen jälkeen Nick Cave muutti Sao Paoloon, Brasiliaan,. Powers asui Caven luona ja osallistui hänen uusien kappaleiden sovittamiseen. Hän soitti kitaraa Nick Cave & the Bad Seedsin 1990 julkaistulla The Good Son -albumilla, mutta pian levyn julkaisun jälkeen Powers erosi Bad Seedsistä toukokuussa 1990 keskittyäkseen Gun Clubin toimintaan.[1] Gun Clubin viides studioalbumi Pastoral Hide and Seek julkaistiin 1. lokakuuta 1990, ja sitä seurasi Divinity-EP, joka julkaistiin elokuussa 1991. Euroopan-kiertueen päätyttyä toukokuussa 1992 Powers jätti yhtyeen keskittyäkseen aktivismiin ja uuteen projektiinsa, Congo Norvelliin.[1]

Congo Norvell (1990–1998)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Congo Norvell perustettiin vuonna 1990, kun Kid Congo Powers ja laulaja Sally Norvell tapasivat AIDS:ia sairastaneen yhteisen ystävän kuolinvuoteella Los Angelesissa. Kid Congo ja Sally Norvell aloittivat yhteisen sarjan esiintymisiä, joiden tarkoituksena oli kerätä varoja AIDS potilaiden hyväksi.[2] Nämä keikat johtivat levy-yhtiön kiinnostukseen ja sopimukseen. Congo Norvell julkaisi kolme studioalbumia, Music to Remember Him By (1994), The Dope, the Lies, the Vaseline (1995) Abnormals Anonymous (1996). Muutaman Los Angelesissa vietetyn vuoden jälkeen bändi muutti New Yorkiin vuonna 1994. He kiersivät myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, usein lämmitellen Nick Cave & the Bad Seedsia.[1] Powers ja Jeffrey Lee Pierce järjestivät vielä muutaman Gun Clubin reunion-keikan vuonna 1996, mutta yhtyeen tarina päättyi lopullisesti samana vuonna Jeffrey Lee Piercen kuolemaan.[1] Se oli merkittävä käännekohta Kidille, joka otti Piercen kuoleman raskaasti, ”Jeffrey oli enemmän kuin pelkkä muusikko, jonka kanssa työskentelin. Hän oli veljeni. Saatoimme riidellä, mutta aina sovimme.”[5]

Knoxville Girls, Kid & Khan, Julee Cruise (1998–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kid Congo Powers vuonna 2009.

Vuonna 1998, Kid Congo Powers liittyi Sonic Youthissa ja Pussy Galoressa rumpuja soittaneen Bob Bertin sekä Boss Hogg-yhtyeen Jerry Teelin perustamaan Knoxville Girls -bändiin. Knoxville Girls yhtyeen musiikki sai vaikutteita The Crampsin ja The Gun Clubin musiikista.Yhtye keikkaili ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa sekä julkaisi kaksi albumia Knoxville Girls (1999), In a Paper Suit (1999), mutta hajosi sisäisiin riitoihin ja turhautumiseen.[1]

Kid Congo alkoi seurustella muusikko Khanin kanssa, ja he perustivat yhdessä elektronista musiikkia esittäneen duon, Kid & Khan, joka julkaisi studioalbumin Bad English (2004) Albumi sisältää Kid Congon laulaman elektronisen version Crampsin vanhasta ”Goo Goo Muck” -klassikosta. Vuonna 2005 New York Night Train Records julkaisi Kid Congo Powersilta kokoelmalevyn Solo Cholo, joka sisältää kappaleita, joita Powers oli äänittänyt vuosien varrella eri artistien kanssa. Tehdessään yhteistyötä Khanin kanssa Kid Congo tapasi myös Twin Peaks -TV-sarjan tunnussävelmästä tunnetun laulajan, Julee Cruisen ja päätti ryhtyä tämän kiertuebändin kitaristiksi.[1] Vuonna 2011 Julee Cruise, Khan ja Kid Congo Powers julkaisivat yhdessä San Jose -nimisen levyn.

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kid Congo Powers

Kid Congo Powers käynnisti soolouransa kunnolla perustamalla oman yhtyeen Kid Congo & The Pink Monkey Birdsin vuonna 2005. Yhtyeen nimi tulee David Bowien kappaleesta ”Moonage Daydream”. Yhtye on julkaissut studioalbumit Philosophy and Underwear (2005), Dracula Boots (2009), Gorilla Rose (2011), Haunted Head (2011), La Arana Es la Vida (2016) sekä That Delicious Vice (2024).[1] Vuonna 2021 Kid Congo & The Pink Monkey Birds julkaisi neljän kappaleen EP-levyn Swing from the Sean DeLear, joka sisältää presidentti Donald Trumpia kritisoivan kappaleen ”I Can't Afford Your Shitty Dreamhouse”. [7]

Kid Congo on jatkanut säännöllistä kiertue-elämää, ja hän esiintyi Pink Monkey Birdsin kanssa myös Suomessa Helsingin Bar Loosessa 23.4.2021.[8]

Hän perusti Gories- ja The Dirtbombs -yhtyeistä tutun kitaristin Mick Collinsin ja entisen Knoxville Girls -rumpalin Bob Bertin kanssa punk-yhtyeen Wolfmanhattan Project. Yhtye julkaisi vuonna 2019 ensimmäisen albuminsa Blue Gene Stew, jota seurasi vuonna 2022 julkaistu albumi Summer Forever and Ever.[9] Samana vuonna hän julkaisi Some New Kind of Kick -omaelämäkertakirjan.[1][6]

Vuonna 2023 australialaisen punk-yhtyeen Scientistsin johtaja Kim Salmon kutsui Powersin esiintymään juhliinsa St. Kildaan Australiaan. Powers ei pystynyt tuomaan omaa bändiään, joten hänen taustabändinään esiintyi paikallinen The Near Death Experience -yhtye. In the Red Records julkaisi konsertin Live in St. Kilda -albumina.[7][9]

Henkilökohtainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kid Congo Powers on avoimesti homoseksuaali ja naimisissa kuvataiteilija Ryan Hillin kanssa.[4][10]

1980-luvulla hän oli voimakkaasti mukana kansalaistottelemattomuutta harjoittavassa ACT UP -järjestössä.[2] ACT UP perustettiin reaktiona Yhdysvaltojen hallinnon tehottomuuteen toimia AIDS-kriisin hillitsemiseksi 1980-luvulla. ACT UP kampanjoi erityisesti valtion rahoittaman AIDS-tutkimuksen, hoitopaikkojen ja lääkkeiden puolesta. Kid Congo Powers kommentoi asiaa medialle: ”Kun AIDS epidemia tuli, minun oli mahdotonta pysyä hiljaa, epäselvänä tai eristäytyneenä sen suhteen. Ihmisten oli pakko yhdistää voimat, koska asia oli liian suuri, ja se kosketti kaikkia tuntemiani ihmisiä.” [2]

Vuonna 2016 muotilehti Vogue teki artikkelin Powersista ja huomioi hänen tyylikkään pukeutumisen. Hän totesi lehdelle visuaalisen estetiikan olevan tärkeä osa musiikkiaan.[3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Cramps

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Psychedelic Jungle (1981)
  • Smell of Female (1983)

The Gun Club

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Las Vegas Story (1984)
  • Mother Juno (1987)
  • Pastoral Hide and Seek1990
  • Divinity EP (1991)

The Fur Bible

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Fur Bible EP (1985)

Nick Cave and the Bad Seeds

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barry Adamson

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moss Side Story (1988)

Congo Norvell

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Music to Remember Him By (1994)
  • The Dope, the Lies, the Vaseline (1995)
  • Abnormals Anonymous (1996)

Mark Eitzel

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Caught in a Trap and I Can't Back Out 'Cause I Love You Too Much, Baby (1998)

Knoxville Girls

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Knoxville Girls (1999)
  • In a Paper Suit (1999)

Kid & Khan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Broken English (2004)

Julee Cruise & Kid Congo Powers & Khan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • San Jose (2011)

Wolfmanhattan Project

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Blue Gene Stew (2019)
  • Summer Forever and Ever (2022)

Kid Congo and The Pink Monkey Birds

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Philosophy and Underwear (2005),
  • Dracula Boots (2009),
  • Gorilla Rose (2011),
  • Haunted Head (2011)
  • La Arana Es la Vida (2016)
  • Swing from the Sean DeLear (2021)
  • That Delicious Vice (2024).

Kid Congo & The Near Death Experience:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Live in St. Kilda (2023)

Lähteet:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Powers, Kid Congo: Some New Kind Of Kick. Omnibus Press, 2022. ISBN 978-1-9131-7289-3
  2. ↑ a b c d e Jackson, Jhoni: Punk Was Always Gay: Kid Congo Powers on the Genre’s Queer Beginnings 30.06.2016. Remezclo. Viitattu 26. 10. 2024.
  3. ↑ a b c Anderson, Kristin: The Singular Fashion Sense of Punk Icon Kid Congo Powers 25. 4. 2016. Vogue. Viitattu 26.11.2024.
  4. ↑ a b Stegall, Tim: Kid Congo Powers on his new EP and the LGBTQIA+ roots of punk 11.6.2011. A.P. (Alternative Press). Viitattu 26.10.2024.
  5. ↑ a b Santos Cid, Alejandro: Kid Congo Powers, the flaming Chicano who melted the boundaries of rock with The Cramps, Gun Club and Nick Cave 13.1.2024. El Pais. Viitattu 26.10.2024.
  6. ↑ a b Gallardo, Luz: Kid Congo Powers Tells His Truth in New Memoir Some New Kind of Kick 09, 01,2023. Flood Magazine. Viitattu 26.10.2024.
  7. ↑ a b Deming, Mark: Kid Congo Powers Biography All music. Viitattu 26.10.2024.
  8. ↑ Ramsay, Jean: Kid Congo Powers: ”Kyllä minä saan Gun Clubin biisejä soittaa, olenhan ainoa henkiin jäänyt alkuperäisestä porukasta” 22.04.2011. Rumba. Viitattu 26.10.2024.
  9. ↑ a b Cohen, Brad: Kid Congo Powers Interview: “Sorry, I’m a music nerd” 9, 12,2022. Tidal. Viitattu 26. 10. 2024.
  10. ↑ Wedding Bells for Kid Congo Powers 10/06/2013. trebuchet-magazine. Viitattu 27.10.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kid_Congo_Powers&oldid=22751130”