The Gun Club
| The Gun Club | |
|---|---|
 The Gun Clubin ainoa vakituinen jäsen, yhtyeen johtohahmo Jeffrey Lee Pierce |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1979–1996 |
| Tyylilaji | post-punk, punk rock, psychobilly, punk blues, cowpunk |
| Kotipaikka | Los Angeles, Yhdysvallat |
| Laulukieli | Englanti |
| Entiset jäsenet |
Jeffrey Lee Pierce |
| Levy-yhtiö |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
The Gun Club (1979–1996) oli yhdysvaltalainen post-punk-yhtye Los Angelesista, jota johti sen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi Jeffrey Lee Pierce. Hän johti yhtyettä sen koko historian ajan ja oli sen ainoa pysyvä jäsen. Gun Club oli ensimmäinen punk-alakulttuurin bändeistä, joka yhdisti punk rockiin vaikutteita bluesista, rockabillystä ja kantrimusiikista.[1]
Yhtye ei koskaan saavuttanut suurta kaupallista suosiota, mutta Jeffrey Lee Pierce on kuolemansa jälkeen saavuttanut merkittävää arvostusta lauluntekijänä. Useat artistit ovat ryhtyneet tulkitsemaan hänen laulujaan. The Gun Clubin uraa varjosti Jeffrey Lee Piercen rankka päihteiden käyttö ja arvaamaton luonne.[2][1]
The Gun Clubin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piercen varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeffrey Lee Pierce syntyi 27.6.1958 Margie ja Robert Piercelle Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Amerikkalaisen isän ja meksikolaisen äidin lapsena hän kasvoi työväenluokkaisessa El Montessa Los Angelesin itäpuolella ennen kuin muutti Granada Hillsiin, ”siihen Los Angelesiin, jota kukaan ei vaivaudu huomioimaan”, kuten hän kutsui sitä.[2] Jeffrey innostui hyvin nuorena musiikista, ja hän opiskeli nuorena näyttelijäntyötä Lee Strasberg Theatre and Film Institute -instituutissa Hollywoodissa.[3]
Vuonna 1976 julkaistiin Blondien debyyttialbumi, ja levy teki Pierceen suuren vaikutuksen. Jeffreystä tuli elinikäinen Blondie-fani. Samohin aikoihin Los Angelesin nouseva punk-skene inspiroi Jeffreyä, ja hän ryhtyi musiikkitoimittajaksi. Hän alkoi kirjoittaa nimellä Ranking Jeffrey Lea, Slash-fanzineen keikka- ja levyarvosteluja.[2] Useimmat Jeffreyn Slash-artikkelit heijastavat hänen erityistä kiinnostustaan reggae-musiikkiin. Hän tapasi Los Angelesin rock-skenen vaikuttajan, muusikko ja toimittaja Phast Phreddie Pattersonin, joka tutustutti hänet bluesiin ja rockabillyyn.[2]
1970-luvun lopulla Jeffrey perusti ensimmäisen bändinsä, Blondien inspiroiman power pop -ryhmän nimeltä The Red Lights. Yhtye äänitti studiossa demon mutta hajosi vain muutaman keikan jälkeen.[1][2]
The Gun Clubin perustaminen (1979–1980)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1978 Pierce tapasi Brian Tristanin odottaessaan Pere Ubu -yhtyeen keikkaa, ja heistä tuli nopeasti ystäviä, joilla oli samanlainen musiikkimaku. Kun Pierce päätti perustaa uuden bändin, hän rohkaisi Tristania opettelemaan kitaransoittoa ja liittymään kokoonpanoon. Tristan tarttui tarjoukseen ja otti taiteilijanimen Kid Congo Powers.[1]
Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Jeffrey (laulu), Kid Congo Powers (kitara), Don Snowden (basso) ja Brad Dunning (rummut). He alkoivat esiintyä nimellä Creeping Ritual vuoden 1979 lopulla; kesään 1980 mennessä Snowden ja Dunning oli korvattu basisti Rob Ritterillä ja rumpali Terry Grahamilla, jotka olivat aiemmin soittaneet Bags-yhtyeessä, ja yhtyeen nimi muutettiin Gun Clubiksi, Piercen ystävän, The Circle Jerks -yhtyeen laulajan Keith Morrisin ehdotuksesta.[1][2]
Yhtye keikkaili ahkerasti Los Angelesissa ja alkoi herättää huomiota paikallisessa punk-skenessä. Samaan aikaan kun Germsin ja Black Flagin kaltaiset yhtyeet muovasivat punkin hardcoreksi, The Gun Club katsoi menneisyyteen ja yhdisteli musiikkiinsa lama-ajan bluesia, rockabillyä ja kantria.[2] Yhtyeen erikoinen soundi kiinnitti myös psykobillyä ja garage rockia yhdistäneen The Crampsin huomion. Marraskuussa 1980 Kid Congo Powers jätti Gun Clubin liittyäkseen The Crampsiin, ja hänen tilalleen tuli kitaristi Ward Dotson.[1]
Fire Of Love ja Miami (1981–1982)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Gun Club julkaisi debyyttialbuminsa Fire of Love (1981). Levyn tuotti The Flesheaters -yhtyeen laulaja Chris D, ja se julkaistiin Ruby Recordsilla.[2] Yhtye lähti pian levyn ilmestymisen jälkeen Yhdysvaltojen kiertueelle.[1] Levy sai hyvän vastaanoton kriitikoilta ja sitä pidetään yleisesti punk-klassikkona.
Blondien kitaristi Chris Stein, joka oli perustanut Animal Records -levymerkin, tarjosi nyt Gun Clubille mahdollisuuden äänittää albumi hänen tuotannossaan.[3] Blondie-fanina Pierce ei voinut kieltäytyä tarjouksesta. Miami julkaistiin syyskuussa 1982, ja se sisältää useita Gun Club klassikkoja, kuten kappaleet ”Mother of Earth”, ”Bad Indian” ja ”Carry Home”. Blondien laulaja Debbie Harry lauloi albumilla taustalauluja salanimellä D.H. Laurence, Jr.[1]
Studio äänityksiä varjostivat kuitenkin Piercen riidat taustabändinsä kanssa. Basisti Rob Ritter erosi yhtyeestä heti levyn valmistuttua. Hänen tilalleen tuli The Bags -yhtyeen Patricia Morrison. Kun Gun Club palasi kiertueelta Euroopasta, myös kitaristi Ward Dotson ja rumpali Terry Graham lähtivät yhtyeestä.[1]
The Las Vegas Story (1983–1986)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen kokoonpanoon kuului nyt Jeffrey (laulu), Patricia Morrison (basso) sekä uudet jäsenet, Jim Duckworth (kitara) ja Bush Tetras -yhtyeen rumpali Dee Pop. The Gun Club julkaisi tällä uudella kokoonpanolla EP:n Death Party (1983). Levyn kappaleesta ”House On a Highland Avenue” tehtiin myös musiikkivideo. Videolla esiintyi Jeffrey Lee Piercen rinnalla Tex And The Horseheads -yhtyeen laulaja Texacala Jones, joka oli Jeffreyn silloinen tyttöystävä. Death Party -EP:n ilmestyttyä The Gun Club teki kiertueen U2-yhtyeen lämmittelybändinä, mutta pian tämäkin kokoonpano jäi lyhytikäiseksi Duckworthin ja Dee Popin erottua riitaisasti kiertueen jälkeen.[1]
Alkuperäisen kitaristin Kid Congo Powersin ja rumpali Terry Grahamin palattua takaisin yhtyeeseen The Gun Club meni studioon, ja pian The Las Vegas Story -albumi julkaistiin vuonna 1984. Bändi kiersi Yhdysvaltoja Siouxsie and the Bansheesin lämmittelijänä ja suuntasi sen jälkeen Eurooppaan. Siellä yhtyeessä pitkään kytenyt jännite purkautui. Rumpali Terry Graham erosi Pariisin-keikan jälkeen, ja hänen tilalla loppukiertueella soitti rumpuja yhtyeen roudari Desi Desperate. Kiertueen jälkeen Gun Club meni tauolle ja Jeffrey tapasi tulevan tyttöystävänsä Romi Morin.[1]
Vuoden 1985 lopulla Pierce julkaisi Wildweed-sooloalbumin. Hän kokosi levyn markkinointia varten kiertuebändin, jossa bassoa soitti hänen tyttöystävänsä Romi Mori ja rumpuja Nick Sanderson (entinen Clock DVA -jäsen). Lokakuussa 1986 Kid Congo Powers (joka oli soittanut Nick Cave & the Bad Seedsissä) liittyi yhtyeeseen takaisin, ja kokoonpano nimettiin uudelleen Gun Clubiksi.[1]
Viimeiset vuodet (1987–1993)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cocteau Twins -yhtyeen Robin Guthrie tuotti yhtyeen paluualbumin, vuoden 1987 Mother Junon. Albumilla vieraili myös Einstürzende Neubauten- ja Nick Cave and the Bad Seeds -yhtyeiden kitaristi Blixa Bargeld. Albumi sai kriitikoiden suosion ja herätti uudelleen kiinnostusta Gun Clubia kohtaan Euroopassa ja Iso-Britanniassa. Sama kokoonpano julkaisi myös vuoden 1990 albumin Pastoral Hide & Seek, jota seurasi elokuussa 1991 julkaistu Divinity-EP, mutta Jeffrey’n terveys alkoi lopullisesti pettää. Hän oli vaikeasti alkoholisoitunut ja riippuvainen kovista huumeista.
Vuonna 1991 yhtye joutui tauolle, kun Pierce joutui sairaalaan alkoholin ja huumeiden käytön pahentamien sairauksien vuoksi. Terveysongelmista huolimatta yhtye äänitti vielä viimeisen albuminsa Lucky Jim (1993). Albumi nauhoitettiin Hollannissa kolmen hengen kokoonpanolla: Pierce, Mori ja Sanderson.[1]
Piercen kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeffrey Lee Piercen terveys oli heikko, ja vuonna 1995 hän oli kuntoutuksen jälkeen jonottamassa maksansiirtoa, kun hän ja Kid Congo Powers järjestivät kaksi Gun Clubin reunion -keikkaa. Nämä jäivät Piercen viimeiseksi esiintymiseksi. Jeffrey Lee Pierce oli isänsä kotona Salt Lake Cityssä, Utahissa, kun hän menetti tajuntansa ja sai vakavan aivoverenvuodon. Lyhyen sairaalajakson jälkeen Pierce kuoli 31. maaliskuuta 1996. Hän on kuollessaan 37-vuotias.[1]
Muiden artistien kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Jeffrey Lee Pierce Sessions Project on tribuuttialbumien sarja, joilla eri artistit esittävät Jeffrey Lee Piercen kappaleita. The Jeffrey Lee Pierce Sessions Project -albumeja on julkaistu Glitterhouse Recordsin kautta siitä lähtien, kun sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2010. Albumeja on neljä, We Are Only Riders (2010), The Journey is Long (2012), Axels & Sockets (2014), The Task Has Overwhelmed Us (2023). Albumeilla Jeffrey Lee Piercen kirjoittamia lauluja tulkitsevat esimerkiksi Iggy Pop, Nick Cave, Debbie Harry, Mark Lanegan, Lydia Lunch ja Dave Gahan.[4]
Blondie-yhtyeen No Exit -albumilla oleva kappale ”Under the Gun” kertoo Jeffrey Lee Piercestä. Kappale on omistettu hänen muistolleen.
Ruotsalaisen punk-yhtyeen Ebba Grönin laulaja-lauluntekijä Joakim Thåström on tunnettu Jeffrey Lee Piercen ihailija. Hän on viitannut The Gun Clubiin ja Jeffrey Lee Pierceen useissa kappaleissaan, kuten kappaleessa ”Ingen sjunger blues som Jeffrey Lee Pierce”.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Gun Clubin studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fire of Love (1981)
- Miami (1982)
- The Las Vegas Story (1984)
- Mother Juno (1987)
- Pastoral Hide and Seek (1990),
- Lucky Jim (1993)
Jeffrey Lee Piercen sooloalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wildweed (1985)
- Ramblin' Jeffrey Lee & Cypress Grove (1992)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Deming, Mark: The Gun Club biography All Music. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ a b c d e f g h Berman, Stuart: Fire of Love, The Gun Club 15.8. 2021. Pitchfork. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ a b Leach, Ryan: A Jeffrey Lee Pierce and Gun Club Chronology jeffreyleepierce.com. Viitattu 20.11.2024.
- ↑ The Jeffrey Lee Pierce Sessions Project Glitterhouse Records. Viitattu 20.11.2024.