Berliinin taivaan alla
| Berliinin taivaan alla | |
|---|---|
| Der Himmel über Berlin | |
 |
|
| Ohjaaja | Wim Wenders |
| Käsikirjoittaja |
Peter Handke Richard Reitinger Wim Wenders |
| Tuottaja | Wim Wenders |
| Säveltäjä | Jürgen Knieper |
| Kuvaaja | Henri Alekan |
| Leikkaaja | Peter Przygodda |
| Pääosat |
Bruno Ganz, Solveig Dommartin, Otto Sander, Peter Falk |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Saksa, Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
WDR Road Movies Filmproduktion Argos Films |
| Levittäjä | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Ensi-ilta |
17. elokuuta 1987 (Cannesin elokuvajuhlat) 23. syyskuuta 1987 (Ranska) 29. lokakuuta 1987 (Saksa) 8. heinäkuuta 1988 (Suomi) |
| Kesto | 127 min |
| Alkuperäiskieli | saksa, englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin) on Wim Wendersin ohjaama saksalais-ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1987. Elokuva kertoo enkeleistä, jotka tarkkailevat elämää Berliinissä kylmän sodan päättyessä, filmitähdestä (komisario Columbona tunnettu Peter Falk), joka vierailee kaupungissa, ja kaukana kotoaan olevasta trapetsitaiteilijanaisesta.[1]
Elokuvassa toistuu Peter Handken runo ”Lied Vom Kindsein”. Elokuvan alkuosa on mustavalkoinen ja ”realistisempi” loppuosa värillinen.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enkeleitä vaeltaa Berliinissä tarkkaillen ihmisiä sekä auttaen yksinäisiä ja masentuneita sieluja. Vain lasten silmät voivat nähdä nämä aikojen alusta paikalla olleet ihmisten aineettomat kumppanit. Enkeleiden keskeinen tehtävä on auttaa ihmisiä näiden henkisissä ponnisteluissa. Niinpä kirjasto on todellinen enkelten risteysasema. Aivan erityisen tärkeä enkelien velvoite on estää ihmisiä riistämästä henkeä itseltään.
Bruno Ganzin esittämä enkeli Damiel ihastuu trapetsitaiteilijaan (Solveig Dommartin) ja haluaa tulla ihmiseksi. Berliinin muurin tienoilla tapahtuukin ihme ja Ganzin enkelihahmo alkaa jättää jalanjälkiä maankamaraan.
Sivujuonena on amerikkalainen filmitähti (Peter Falk enemmän tai vähemmän itsenään), joka on Berliinissä elokuvaa tekemässä ja lasten tavoin näkee enkelit ja juttelee heille. Paljastuu, että hänkin oli aiemmin enkeli. ”Meitä on monta”, hän sanoo.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Bruno Ganz | … | Damiel |
| Solveig Dommartin | … | Marion |
| Otto Sander | … | Cassiel |
| Curt Bois | … | Homer, iäkäs runoilija |
| Peter Falk | … | filmitähti |
| Hans Martin Stier | … | Der Sterbende |
| Elmar Wilms | … | surullinen mies |
| Sigurd Rachman | … | itsemurhan tekijä |
| Beatrice Manowski | … | Das Strichmädchen |
| Lajos Kovács | … | Marionin valmentaja |
| Bruno Rosaz | … | klovni |
| Laurent Petitgand | … | kapellimestari |
| Chick Ortega | … | Der Schlagzeuger (nimellä Chico Rojo Ortega) |
| Otto Kuhnle | … | jonglööri |
| Christoph Merg | … | jonglööri |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nick Cave and the Bad Seeds esittää elokuvassa kappaleensa ”From Her To Eternity”.
Elokuvassa esiintyy myös australialaisen Rowland S. Howardin johtama The Crime And The City Solution -yhtye, joka esittää kappaleensa ”Six Bells That Chime”.
Wenders omisti elokuvansa ”enkeleille” Yasujiro Ozu, François Truffaut ja Andrei Tarkovski.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla 1987.[3]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Jatko-osa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wenders ohjasi elokuvalle myös jatko-osan Niin kaukana, niin lähellä (In weiter Ferne, so nah!, 1993). Siinä toinenkin alkuperäisen tarinan enkeleistä, Cassiel (Otto Sander), muuttuu ihmiseksi ja seikkailee 1990-luvun yhdistyneessä Berliinissä yhdessä Damielin (Ganz) kanssa. Elokuvan muita näyttelijöitä ovat Nastassja Kinski, Willem Dafoe, Solveig Dommartin ja Peter Falk. Cameoroolit omana itsenään tekevät Lou Reed ja Mihail Gorbatšov.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wings of Desire Wim Wenders Productions. Arkistoitu 16.6.2005. Viitattu 8.11.2007. (englanniksi)
- ↑ http://culturazzi.org/review/cinema/himmel-uber-berlin-wings-of-desire-wim-wenders (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Der Himmel über Berlin Goethe-instituutti. (saksaksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Niin kaukana, niin lähellä Yle Areena. 23.12.2017. Viitattu 23.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Glödstaf, Kari: Berliinin taivaan alla (Arkistoitu – Internet Archive). Filmgoer 30.6.2009.
- Kavi (Arkistoitu – Internet Archive).
- Laelma, Jyrki: Berliinin taivaan alla. Iltalehti 5.11.2010.
- Skaffari, Vesa: Berliinin taivaan alla (Arkistoitu – Internet Archive). Smackthejack.net 30.10.2013.
- Luck, Richard: Angels of old Berlin: An oral history of Wings of Desire. The New European 27. 10. 2022.