Hankkija

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Keskusosuusliike Hankkija)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hankkija Oy
Yritysmuoto Osakeyhtiö
Perustettu 1905 (osuuskunta)
Toimitusjohtaja Jyrki Lepistö[1]
Kotipaikka Helsinki[1]
Toimiala maatalous- ja konekauppa[2]
Liikevaihto 862 milj. euroa (2023)[2]
Henkilöstö noin 1000 (2024)[2]
Emoyhtiö Danish Agro
Omistaja Danish Agro
Kotisivu hankkija.fi

Hankkija Oy on suomalainen maatalouskauppa, joka myy esimerkiksi maatalouden tarvikkeita, koneita, rautakaupan tuotteita, puutarhatuotteita sekä harraste-eläimiin liittyviä tuotteita. Sen omistaja on tanskalainen Danish Agro -konserni. Hankkija on Suomessa markkinajohtaja maatalouskaupassa.[3] Vuonna 2023 Hankkija oli liikevaihdoltaan Suomen 89. suurin yritys.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pellervon Välitysliike (1901–1905)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät perustivat maatalouden hankintoja varten Suomenmaan kulutusyhdistys Laborin vuonna 1897.[5] Säännöiltään se ei sopinut suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin, vaan niitä olisi pitänyt muuttaa kansanvaltaisemmiksi.[6]

Hankkijan edeltäjänä pidetään Pellervon Välitysliikettä, joka aloitti toimintansa marraskuussa 1901. Sen johtajana toimi Pääskylahden maanviljelyskoulun johtaja Benjamin Alfthan, mutta sen perustamista ajoi professori Hannes Gebhard, jota pidetään Suomen osuustoiminnan isänä.[5] Pellervon Välitysliikkeen perimä välityspalkkio vaihteli puolesta prosentista kahteen prosenttiin, mikä ei kuitenkaan kattanut toiminnan kuluja, vaan Pellervo-Seuran tukea tarvittiin kulutjen kattamiseen. Pienten välityspalkkioiden avulla toivottiin hintojen olevan niin alhaiset ostajille, etteivät tukkuliikkeet voisi kilpailla Välitysliikkeen kanssa.[5] Pellervon Välitysliikkeen keskeisiin nimikkeisiin kuuluivat vehnänleseet, rehuvehnäjauhot, muut väkirehut, kainiitti, tuomaskuonat, luujauhot, chilensalpietari ja muut apulanta-aineet, siemenvilja ja muut viljat, heinänsiemenet, oljet, heinät, perunat, meijeritarpeet, jauhot, suolat, lamppuöljyt, koneet, työkalut, rauta, naulat ja hevosenkengät.[5]

Välitysliikkeen ensimmäinen vuosi oli tappiollinen, tuottoja sillä oli 5 000 markkaa ja kuluja 15 000 markkaa. Vaikeuksien jatkuessa Pellervo-Seura ei halunnut enää maksaa Pellervon Välitysliikkeelle tukea.[5] Vuonna 1901 Suomessa säädetty osuustoimintalaki mahdollisti osuuskuntien perustamisen ja Pellervo-Seurassa alettiin ajatella, että Pellervon Välitysliikkeen sijaan joku muu taho voisi harjoittaa siemenkauppaa.[6] Pellervon Välitysliike lopetettiin kannattamattomana vuonna 1905.[5]

Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1905–1939)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pellervon Välitysliikkeen kaaduttua Gebhard alkoi ajaa Hankkijan perustamista.[5] Keskusosuusliike Hankkija perustettiin vuonna 1905.[7] KOL Hankkijan perustamiskokous oli 17. tammikuuta ja toiminta alkoi 16. maaliskuuta.[5] Hankkijan perustivat 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Perustajien joukossa ei ollut osuuskauppoja, vaikka ne kuuluivatkin Pellervo-Seuraan, sillä Hankkija oli suunnattu maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin.[5] Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa oli havaittu olevan parantamisen varaa. Maatalouskaupan haasteita olivat esimerkiksi kauppa velaksi ja laatukysymykset erityisesti siemenviljan suhteen. Maanviljelijät alkoivat liittyä yhteen ja tehdä yhteisostoja maamiesseurojen, osuuskassojen ja meijereiden kautta. Mallia yhteistoiminnasta oli saatu ulkomailta.[6] Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli aiemmin Pellervon Välitysliikettä johtanut Benjamin Alfthan, jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori sijaitsi Nikolain­katu 13:ssa (myöhemmin Snellmaninkatu).[5] Hankkijan ensimmäinen varasto oli Helsingin Malmilla. Lisäksi perustettiin kuusi pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea.[5] Hankkija harjoitti paitsi liiketoimintaa myös viljelijöiden neuvontaa esimerkiksi lannoitteiden käytössä.[6] [5]

Hankkijan ydin oli Pellervon Välitysliikkeen pohjalta syntynyt Maatalous-Hankkija. Sen rinnalle tarvittiin Teknillinen Hankkija, joka vastaisi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla.[6] Hankkija ja Pellervo-Seura pystyttivät Kuopion maatalousnäyttelyun mallimeijerin vuonna 1906.[5] Tätä pidetään Teknillisen Hankkijan alkuna.

Vuonna 1908 Hankkija perusti sivu- ja aluekonttorit Kuopioon, Viipuriin ja Pietariin. Hankkijan jäsenmäärä sekä osuuspääoma kasvoivat hitaasti. Huomattiin, että Hankkijan toimintaan nähden sen oma pääoma oli liian pieni. Tämän ongelman poistamiseksi perustettiin rahoitusyhtiö Osakeyhtiö Pääomanhankkija, jonka osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle.[5]

Vuosina 1910–1911 perustettiin aluekonttorit ensin Turkuun ja sitten Tampereelle. Vuonna 1912 aloitettiin siementen sopimusviljely. Vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa, 1913, Hankkija aloitti Hattulassa kasvinjalostustoiminnan senaattori Alfred Oswald Kairamon Ellilän kartanolla. Hankkijan suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut, joista saatiin noin 60 prosenttia liikevaihdosta. Vuosina 1910–1914 mennessä Hankkijan myynti kaksinkertaistui. Hankkija myi vuotia vuosina 1914–1924.[5] Porin konttori perustettiin vuonna 1914, Jyväskylän, Oulun ja Seinäjoen vuoro oli seuraavana vuonna. Hankkija perusti sähköosaston vuonna 1916, samana vuonna avattiin aluekonttorit Joensuuhun ja Sortavalaan. Kasvinjalostus siirrettiin Ellilän kartanolta Rosendalin kartanolle, jota alettiin kutsua Tammiston koetilaksi.[5]

Käydäkseen halkokauppaa Pietariin Hankkija osti laivoja 1917. Niiden avulla oli tarkoitus vielä halkoja Saimaata pitkin Pietariin, mutta toimintaa ei onnistuttu aloittamaan, koska Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen estivät halkokaupan Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille.[6] Haminan ja Helsingin aluekonttorit perustettiin. Samalla kun Pietarin konttori suljettiin vuonna 1918, uusi konttori avattiin Berliiniin. Hankkija toi Suomeen ensimmäisen traktorin, joka oli merkiltään Alwork.[5]

Vuonna 1919 Hankkija osti Nikolajeffin veljeksiltä vuonna 1913 rakennetun talon, ja siirsi pääkonttorinsa siihen. Taloa kutsutaan yhä Hankkijan taloksi. Samana vuonna perustettiin myös aluekonttori Hämeenlinnaan ja konttori New Yorkiin. Ensimmäisen suomalaisen traktori, Kullervo-moottori(auran)vetäjä, tuotiin markkinoille. Sen olivat kehittäneet Turun Rautakeskus ja Hankkija. Koska tuotteen menekki jäi pieneksi, siitä jouduttiin luopumaan. Hankkija toi maahan ensi kertaa autoja.[5]

Hankkijalla oli Chevrolet-autojen yksinmyyntiedustus. Oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui niin kalliiksi, että yksinoikeudesta luovuttiin.[6] Vuonna 1918 ostetusta konepajasta tehtiin vuonna 1920 Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy. Kasvinjalostus laajeni 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920, joka auttoi omien kasvinjalosteiden kaupassa.[5] Berliinin konttori suljettiin, ja Savonlinnan ja Mikkelin aluekonttorit avattiin. Vuonna 1921 Maanviljelyskonetehdas alkoi valmistaa Sato-kylvökoneita ja vuonna 1924 Esa-puimakoneita. Aluekonttorit avattiin Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle. New Yorkin konttori suljettiin.[5] Vuonna 1923 avattiin aluekonttorit Kotkaan ja Iisalmeen, seuraavana vuonna Loimaalle. Hankkijan vahvan väkirehujen ja lannoitteiden kaupan vuoksi 1926 perustettiin sen päävaraston lähelle Malmille Hankkijan ensimmäinen rehusekoittamo 1926. Tämä oli Hankkijan rehuteollisuuden alku. Myös LVI-osasto perustettiin. Hankkija toimitti laitteet 66 meijeriin. Kaikista 1920-luvulla valmistuneista meijereistä se koneisti yli 90 prosenttia.[5] Koska meijerit tarvitsivat sähköä, Hankkija teki sähköurakointia saadakseen maaseudun kylät sähköistettyä. Kokkolan aluekonttori avattiin vuonna 1927. 1920-luvulla johtajana aloittanut Taavi Arola keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. Vuosi 1928 oli Hankkijalle ennätysvuosi: 337 miljoonan markan liikevaihdolla saatiin 7 miljoonan markan tulos. Tulos ylitettiin vasta vuonna 1937.[5]

Keskusosuusliike Hankkijan logo

Hankkijan "hakaslogo" syntyi 1930-luvulla. Sitä on pidetty yhtenä Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä. Hakaset symboloivat ”valittua, tarkastettua, taattua”.[7]

Keskusosuuliike Hankkija (1940–1959)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Hankkijan Malmin tehtaalla valmistui Leena-pellavanloukutuskone ja myös pellavan käsittelyssä tarvittava kaksoislihta. Koneita tarvittiin, sillä aiemmin lankoja ja kangastavaraa valmistaneet naiset joutuivat tekemään sodassa olevien miesten töitä.[5]

1940-luvulla Hankkija siirsi kasvinjalostuksen Tammiston koetilalta Anttilan koetilalle, joka oli ostettu 1942 Tuusulan Paijalasta. Liedon keskustaimisto ostettiin 1945.[6] 1930- ja 1940-luvulla Hankkija myös myi koneita, muun muassa Deering- ja Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia.[5] Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä.[6] Sodan jälkeen Hankkija toi maahan myös tšekkiläisiä raskaita Tatra- ja Praga-kuorma-autoja.[8]

Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit (Massey-Harris 744) vuonna 1950.[8] Samana vuonna se myi myös Suomen ensimmäiset (itsekulkevat) Massey-Harris-leikkuupuimurit,[5] jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät puimakoneet. Hankkija alkoi maahantuoda ensin Länsi-Saksassa valmistettuja Allgaier-traktoreita, vuosikymmenen loppupuolella ne korvattiin samalla tehtaalla valmistetuilla Porsche-traktoreilla.[8] Hankkija aloitti 1950-luvulla myös Zetor-traktoreiden myynnin ja se myi muutaman vuoden ajan myös Valmetin traktoreita,[5] ennenkuin myynti siirtyi kokonaan tehtaan omalle piirimyyntiverkostolle.[8]

Maaliskuussa 1952 SOK kertoi Hankkijalle haluavansa muuttaa niiden välistä työnjakosopimusta. Se halusi itselleen niin kutsutut kodin sähkökoneet. Syksyllä SOK alkoi myydä sähkötarvikkeita hyvin halvalla, sopimuksen se sanoi irti seuraavana vuonna. Vuonna 1955 yhtiöt solmivat uuden sopimuksen, mutta SOK rikkoi tätäkin sopimusta, esimerkiksi aloittamalla rehuntuotannon vuonna 1959.[9]

SOK:n ohella Hankkijan kanssa kilpailevia valtakunnallisia yrityksiä olivat tuolloin Labor, Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK), Maantuote ja Mylly Oy, Maanviljelyskauppa sekä Keskon ja OTK:n maatalousosastot[10].

Hankkijan pääkonttori ja myymälä sijaitsivat Helsingissä 1918-1973 osoitteessa Salomonkatu 1

Hankkija (1960–1979)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkija toimi Pellervo-seuran piirissä yhteistyössä pellervolaisten osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta pitäen mukaan osuusmeijereitä,[5] vaikka osuusmeijereiden oma keskusliike Valio oli aloittanut miltei yhtä aikaa Hankkijan kanssa. Hankkijalta meijerit hankkivat meijerikoneistoja. Usean keskusliikkeen välisen työnjaon epäselvyys oli ongelma.[11]

SOK irtisanoi Hankkijan kanssa vuonna 1955 tehdyn työnjakosopimuksen vuonna 1960. Hankkija ehdotti, että se voisi luopua esimerkiksi mopojen ja kanaverkkojen myynnistä, mutta ei halunnut luopua rehukaupasta. Uutta sopimusta ei tehty. Sisäpiireissä arveltiin, että SOK pyrki liittämään Hankkijaa itseensä. Uusi yhteistyö- ja työnjakosopimus tehtiin vuonna 1962, mutta kiistat jatkuivat.[9]

Alun perin SOK:n tehtävänä oli ollut asutuskeskuksien kuluttajaväestön tarpeiden tyydyttäminen, kun taas Hankkija keskittyi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, lannoitteiden, väkirehujen ja siementen kauppaan.[11] Hankkijan ja SOK:n välirikko kärjistyi jälleen vuonna 1968, jolloin jotkut osuuskaupat lakkasivat jakelemasta Hankkijan tuotteita. Varmistaakseen yhteytensä Hankkijaan maanviljelijät joutuivat perustamaan omia maatalousosuuskuntia. Turun maatalousosuuskunta perustettiin tammikuussa 1970. Seuraavan vuoden lopussa osuuskuntia oli jo 74.[5] Tätä vaihetta on sanottu Hankkijan talvisodaksi.[8] 1960-luvun lopulla erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkostonsa kilpailemaan osuuskauppojen kanssa. Tästä lähtien kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan hankkijalaisiin ja SOK:laisiin.[11]

1960-luvulla Hankkija alkoi maahantuoda saksalaisia Krupp-kuorma-autoja.[8]

Vuonna 1961 Hankkija sai brittiläisten Massey-Ferguson -traktorien edustuksen[5] Korpivaara Oy:ltä ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten Porsche-traktorien maahantuonnista.[8] Kun italialainen autovalmistaja Fiat halusi 1960-luvun alussa vaihtaa maahantuojaansa Suomessa, merkin edustus siirtyi neuvottelujen jälkeen Hankkijalle vuonna 1962. Hankkijan tytäryhtiöksi Fiat-henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autojen maahantuontia varten perustettiin Autonovo Oy.[8] Samana vuonna toteutetun henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta Fiat nousi nopeasti yhdeksi Suomen eniten myydyistä henkilöautomerkeistä. Rekisteröityjen Fiat-henkilöautojen määrä kasvoi Suomessa 1960-luvun aikana yli kymmenkertaiseksi, noin 4 200 autosta lähes 48 000 autoon. Myydyimmät mallit olivat pikkuautot Fiat 600 ja 850.[12]

Vuonna 1964 ostettiin Nikkilän koetila Kangasalta. Seuraavana vuonna perustettiin viljalaitokset Hämeenlinnaan, Orimattilaan ja Porvooseen.[5]

Vuonna 1967 Hankkija osti Oy Union-Öljy Ab:n osake-enemmistön. Hankkija oli toiminut aiemminkin öljytuotekaupassa, mutta nyt sen asema vahvistui. Seuraavana vuonna Hankkija aloitti yhteistyön ruotsinkielisen sisarjärjestönsä Laborin kanssa. Hankkija alkoi markkinoida ja huoltaa maansiirto-, rakennus- ja metsäkoneita.[5]

Hankkijan lippalakki

Hankkija toimi monella alalla, iskulauseenaan ”Hankkija on monessa mukana”. Merkittävän osan Hankkijan toimintaa muodosti Maatalous-Hankkijan lisäksi Hankkijan rehuteollisuus sekä Kone-Hankkijan traktoreiden, puimureiden sekä traktoreiden lisälaitteiden kauppa. Maataloudesta irrallaan oleva Teknillinen Hankkija teki rakennusurakoihin, myös vientirakennusurakoihin sähköteknisiä asennuspalveluita ja toi maahan muun muassa radionauhureita. Traktoreista Hankkijan tunnetuimpia edustamia tavaramerkkejä olivat Massey-Ferguson ja myöhemmin Volvo BM Valmet.[8] Hankkija harjoitti edelleen myös kasvinjalostusta. Tammiston tilalta siirryttiin vuonna 1972 Anttilan koetilalle Tuusulaan.[5] Vuosikymmenten kuluessa Hankkijan kiinteä omaisuus kasvoi merkittäväksi.[8]

Fiat-merkin menestys jatkui 1970-luvulla ja vuoden 1979 lopussa Fiat-henkilöautot muodostivat kymmenesosan koko Suomen rekisteröidyistä henkilöautoista noin 117 000 kappaleella. Vuosikymmenen eniten myyty malli oli Fiat 127.[13]

Oranssi Hankkijan lippalakki tunnetaan 1970- ja 1980-lukujen maaseutujen isäntien vakiovarusteena.[7]

Keskusosuuskunta Hankkija (1980–1990)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 Hankkija otti edustukseensa Valmet-traktorit ja Valtra-koneet. Samalla se siirsi Massey-Fergusonit tytäryhtiölleen Konekauppa Pellervoon. Huolto- ja varaosapalvelut keskitettiin Hakas-huoltoverkostolle. Seuraavana vuonna vietettiin Hankkijan 75-juhlavuotta. Sen kunniaksi markkinoille tuotiin Heli-tuotantorakennusmallisto. Vuonna 1983 Union-Öljyn omistus siirtyi Hankkijalta Nesteelle. Hankkijalla oli yli 75 000 jäsentä ja siihen kuului 163 maatalousosuuskuntaa.[5] Ensimmäiset Rosenlewin valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983. Raimo Rekon vetämästä Hankkijan raskaskoneryhmästä muodostui 1980-luvulla Suomen Rakennuskone Oy.[8]

Vuonna 1984 Kouvolaan avattiin Tuottajain Rypsi Oy:n öljynpuristamo, jossa valmistettiin rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön.[5]

Vuonna 1985 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä.[14] Kauppa mahdollisti Hankkijan itsenäisyyden useiksi vuosiksi, mutta käytännön liiketoiminta sopeutui kuitenkin liian hitaasti yhteiskunnan ja liike-elämän muutoksiin. Hankkijan organisaatio osoittautui taloudellisesti kestämättömäksi.[15]

Vuonna 1988 Hankkija ja SOK perustivat Hankkija-Maatalous Oy yhtiön.[16]

Novera (1990–1992)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1990 Hankkija muutti nimensä Novera-Yhtymäksi. Rakennusliike Puolimatkasta tuli sen tytäryhtiö.[17]

Autonovo Oy aloitti Lancia-henkilöautojen maahantuonnin ja samalla Fiat-henkilöautojen maahantuonti siirtyi Oy Veho Ab:lle.[18]

Noverasta tuli ensimmäinen suomalainen suuryritys, joka ajautui konkurssiin 1990-luvun lamassa[15] vuonna 1992.[19]

Hankkija-Maatalous Oy (1988–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkijan ja SOK:n perustama Hankkija-Maatalous Oy aloitti toimintansa heinäkuussa 1998.[16] Yhtiöön sijoittuivat Maatalous-Hankkijan maataloustoiminnot ja Kone-Hankkijan maatalouskonetoiminnot. Yhteistyön myötä päättyi SOK:n ja Hankkijan kaksikymmenvuotinen kiista vähittäiskaupasta, joka oli pakottanut Hankkijan luomaan tuottajaosuuskunnilleen oman vähittäiskauppaverkoston SOK:hon kuuluvien vähittäiskauppojen rinnalle koko Suomeen. Jälkiviisaasti voidaan ajatella, että maatalousliiketoiminnan yhtiöittäminen SOK:n kanssa omistettuun yhteisyritykseen säästi Hankkijan ydinliiketoiminnan, maataloustarvikekaupan, kun emoyhtiö Novera ajautui konkurssiin vuonna 1992.[8]

Hankkija-Maatalous osti Tuko Maatalous Oy:n vuonna 1992.[16]

Alkuvuonna 1993 SOK osti Noveran konkurssipesästä loput 50 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä, jolloin se siirtyi kokonaan SOK:n omistukseen.[20]

Maatalouskaupan Agrimarket-brändi otettiin käyttöön vuonna 1992 ja puutarhakaupan brändi Multasormi vuonna 1994.[21] Vuonna 1994 perustettuun Boreal Kasvinjalostukseen yhdistettiin Hankkijan kasvinjalostustoiminta, Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n kasvinjalostuslaitos ja Jokioisten siemenkeskus.[22]

Vuonna 2003 Hankkija-Maatalouden osuus Agrimarketin liikevaihdosta oli yli 80 prosenttia. Loput saatiin Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupasta, Salon Seudun Osuuskaupasta, Kymenlaakson Agrimarket Oy:stä ja Osuuskauppa OSLA:sta. Suomessa oli 130 Agrimarketia ja kahdeksan Agrimarket-konekeskusta.[16] Hankkija-Maatalous osti Osuuskauppa Osla Handelslagetin maataloustoimintaan keskittyneet liiketoiminnat.[23]

Maaliskuussa 2006 Hankkijan pääkonttori muutti Helsingistä Hyvinkäälle.[24] Huhtikuussa lannoitteita myyvä Kemira GrowHow osti SOK:lta 19 prosenttia Hankkija-Maataloudesta.[25]

Tammikuussa 2007 Lännen Tehtaat ja Hankkija-Maatalous Oy sopivat Lännen Tehtaiden omistamien Suomen Rehu Oy:n ja Avena Nordic Grain Oy:n osake-enemmistöjen (51 %) siirtymisestä Hankkija-Maatalouden omistukseen.[26] Kilpailuviraston selvityksen jälkeen Avena Nordic Grainin osakkeiden kauppa peruuntui.[27] Suomen Rehu Oy:n osakkeiden kauppa toteutui kesällä 2007. Syyskuussa 2008 Hankkija-Maatalous osti loputkin Suomen Rehun osakkeet.[28]

Syyskuussa 2012 SOK myi 60 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle DLA Groupille.[29] DLA:n pääomistajia olivat Danish Agro ja Vestjyllands Andel. Hankkija-Maatalous työllisti noin 900 työntekijää 81 myymälässä ja kahdeksassa konekeskuksessa. Sen liikevaihto oli noin miljardi euroa.[30] Kilpailuvirasto hyväksyi kaupan joulukuussa.[31]

Hankkija Oy (2013–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankkijan myymälä Seinäjoella vuonna 2021

Vuonna 2013 yhtiön nimi muutettiin Hankkija Oy:ksi.[21] Seuraavana vuonna se osti Kymenlaakson Agrimarket Oy:n maatalousliiketoiminnan Kymen Seudun Osuuskaupalta.[32]

Vuonna 2016 Agrimarket- ja Multasormi-ketjut muutettiin Hankkijaksi.[21] Seuraavana vuonna Hankkija osti Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupalta Eepee Agri Oy:n.[33]

Vuonna 2018 Hankkija luopui Horschin, Samsonin ja Rauchin edustuksista.[34] Suomen Rehun tuotemerkki muuttui Hankkijaksi.[35]

Elokuussa 2019 Konekesko myi maatalouskoneliiketoimintansa Danish Agro Machineryn suomalaiselle tytäryhtiölle, Finnish Agro Machinerylle.[36] Marraskuussa John Deeren edustus siirtyi Hankkijalta Wihurille.[37]

Helmikuusta 2020 alkaen Hankkija alkoi myydä Claasin traktoreita, puimureita, ajosilppureita, työkoneita, kurottajia ja pyöräkuormaajia, kun Claas-koneita aiemmin Suomessa myynyt Finnish Agro Machinery liitettiin Hankkijaan.[37][36] Salosta ostettiin Suur-Seudun Osuuskaupan maataloustoiminta.[38] Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen vuoksi maatalouden polttoöljyt jätettiin kaupan ulkopuolelle.[39] Hankkijan osuus Danish Agro -konsernin liikevaihdosta oli noin kuudesosa.[38]

Helmikuussa 2023 englantilainen AB Vista osti Hankkijan Progres-rehuinnovaation. Hankkija jatkaa Progresin käyttöä omissa rehuissaan ja sitä viedään myös Danish Agron kautta Pohjois-Euroopaan.[40] Hankkijan Turun tehtaalla otettiin käyttöön ensimmäinen biokaasulla toimiva kuljetusrekka.[41]

Tammikuussa 2024 Hankkija alkoi myydä Demeca Oy:n Haapavedellä valmistamia biokaasulaitoksia, lietepumppuja ja kuivikejärjestelmiä suomalaisille maatiloille ja maaseutuyrityksille.[42] Elokuussa Hankkija kertoi alkavansa myydä alankomaalaisen Agxeed B.V:n valmistamia robottitraktoria.[43] Se palkittiin Helsingin MaatalousKonemessuilla uutuustuotekilpailussa kultamitalilla.[44]

Hankkijan pää- ja toimitusjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkijan pää- ja toimitusjohtajia:[5]

Pellervon Välitysliike (1901–1905)

Keskusosuusliike Hankkija (1905–1988)

Keskusosuuskunta Hankkija (1988–1990)

Hankkija-Maatalous (1988–2012)

Novera (1990–1992)

Hankkija (2013 alkaen)

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkijan emoyhtiö on tanskalainen Danish Agro.[38] Hankkijan pääkonttori sijaitsee Hyvinkäällä.[50]

Hankkija omistaa kaksi kolmannesta logistiikkaan keskittyneestä Movere Oy:stä[2] ja 14 prosenttia Boreal Kasvinjalostus Oy:stä.[51]

Liiketoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkijan liiketoiminta-alueisiin kuuluu rehuliiketoiminta, viljakauppa, konekauppa sekä maatalous- ja myymäläkauppa.

  • Hankkija myy maatalousasiakkaille maatalouden tuotantotarvikkeita ja koneita ja kuluttaja-asiakkaille esimerkiksi puutarha-, hevos- ja lemmikkieläintuotteita sekä vapaa-ajan tuotteita.[7] Hankkijalla on Loimaan Alastarolla siemenpakkaamo, jota laajennettiin vuonna 2024.[52] Vuonna 2023 Hankkijalla oli 300 sopimussiemenviljelijää, joita edusti viljelijätoimikunta. Toimikunta neuvottelee vuosittain sopimusehdoista Hankkijan kanssa.[53] Tuotteita myydään myös verkkokaupassa.[54] Vuonna 2024 Hankkijalla oli Suomessa yli 50 myymälää[55]
  • Hankkijan rehuliiketoiminta valmistaa rehuja muun muassa naudoille, sioille ja siipikarjalle.[56] Hankkija on teollisten eläinrehujen valmistajana Suomen suurin.[57] Sen rehutehtaat sijaitsevat Kotkassa, Seinäjoella ja Turussa.[58] Hankkijan vientibrändeihin kuuluu muun muassa pihkaa sisältävä Progres ja Progut.[56] Hevosrehusarja on nimeltään Racing.[59] Hankkijan Jahti&Vahti kuuluu kilomäärällisesti Suomen myydyimpiin koirille tarkoitettuihin kuivaruokiin.[60]
  • Hankkijan konekauppa myy esimerkiksi Agronicin, Amazonen, Claasin, Flieglin, Junkkarin ja Väderstadin koneita.[61] [37] Hankkijalla on seitsemän omaa huoltokorjaamoa ja yli 50 sopimushuoltopistettä.[62]
  • Hankkijan viljakaupassa Hankkija ostaa viljaa viljelijöiltä ja myy sitä edelleen esimerkiksi myllyille ja leipomoille.[38] Hankkijan rehu- ja viljalaboratorio sijaitsee Turussa.[63]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hankkijan ja Forchemin kehittämä Progres sai Kemianteollisuuden Innovaatiopalkinnon vuonna 2018.[40] [64]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hankkija Oy Kauppalehti. Viitattu 28.4.2023.
  2. ↑ a b c d Liiketoiminnat www.hankkija.fi. Viitattu 4.11.2024.
  3. ↑ Hankkijaan on kohdistunut IT-järjestelmähyökkäys – "Pyrimme turvaamaan maatalousasiakkaillemme mahdollisimman häiriöttömän toiminnan poikkeusjärjestelyin" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.5.2023.
  4. ↑ TE500 Talouselämä. Viitattu 4.11.2024.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Luoma-aho, Jarmo: Hankkijan lyhyt historia Mikkeliin Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto ELKAn Hankkija-arkiston johdanto. 1994. Hankkijan perinneyhdistys. Viitattu 5.5.2023.
  6. ↑ a b c d e f g h i Annala, Vilho: ”Hankkija 1905–55”, Osuustoiminta maataloutemme kohottajana. Helsinki: Keskusosuusliike Hankkija, 1955.
  7. ↑ a b c d e Talouselämä: Historian siipien havinaa - Hankkija-brändi palasi Suomen markkinoille Talouselämä. Viitattu 28.4.2023.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m Häikiö Martti: Satoa ja katoa Hankkijan saralla, Hankkijan ja Noveran historia 1955–1992, s. 58,75,78,90,91,375, 378. Kirjayhtymä, 1997.
  9. ↑ a b Vuorineuvos Paavo Viding (1899–1965) kansallisbiografia.fi. Viitattu 28.4.2023.
  10. ↑ Vuoden 1948 öljykasvien sopimustavoite 5.000 ha. Helsingin Sanomat, 7.2.1948, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ a b c Kokko, Marja: Kyliltä keskuksiin – Eteläpohjalaisista osuuskaupoista alueosuuskaupaksi, Eepee 1903–2003, s. 127–128. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan osuuskauppa, 2003. ISBN 952-91-6221-9
  12. ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 61–64. Helsinki: Alfamer Oy, 2002.
  13. ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla, s. 71. Helsinki: Alfamer Oy, 2008.
  14. ↑ Rakennusalan 60-luvun patruunat Armas Puolimatka, Kauko Rastas ja Tauno Mäkinen putosivat korkealta Rakennuslehti. 5.6.2016. Viitattu 28.4.2023.
  15. ↑ a b Heikki Tuuri: Oranssin lippalakin tarina Ilta-Sanomat. 26.11.1997. Viitattu 28.4.2023.
  16. ↑ a b c d Hankkija-Maatalous täyttää 15 vuotta – Puutarha-sanomat puutarha-sanomat.fi. Viitattu 4.5.2023.
  17. ↑ a b Osuuskunta Hankkija muuttuu yhtiö Noveraksi Uusi yhtymä haaveilee jo pörssiin menosta Helsingin Sanomat. 29.3.1990. Viitattu 28.4.2023.
  18. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1988, s. 119 ja 309. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1988.
  19. ↑ Alanen Pellervo: Novera-Yhtymä ja Hankkija ajautuivat konkurssiin Suurimmat luottotappiot Eläketurvakeskukselle Puolimatka KOP:lle, myös muut tytäryhtiöt jatkavat Helsingin Sanomat. 4.7.1992. Viitattu 8.5.2023.
  20. ↑ Mikä tulos | SOK välttyi sukellukselta Helsingin Sanomat. 6.5.1993. Viitattu 28.4.2023.
  21. ↑ a b c Hankkija palasi Erikoissanomat. 14.4.2016. Viitattu 28.4.2023.
  22. ↑ Boreal pysyttelee eturintamassa Forssan Lehti. 25.6.2018. Viitattu 28.4.2023.
  23. ↑ SOK vuosikertomus 2003, s. 21 2004. SOK. Viitattu 4.5.2023.
  24. ↑ Viikko-Pellervo www.pellervo.fi. Viitattu 4.5.2023.
  25. ↑ Taloussanomat: GrowHow osti siivun Hankkijasta Ilta-Sanomat. 27.4.2006. Viitattu 28.4.2023.
  26. ↑ Kristiina Yli-Kovero: Lännen Tehtaat karsi rehut ja viljakaupan Helsingin Sanomat. 20.1.2007. Viitattu 28.4.2023.
  27. ↑ Avenaa ei myydäkään Hankkijalle Yle Uutiset. 28.5.2007. Viitattu 28.4.2023.
  28. ↑ Pulkkinen Pauliina, STT: Hankkija-Maatalous osti loputkin Suomen Rehusta Helsingin Sanomat. 2.9.2008. Viitattu 28.4.2023.
  29. ↑ Jarmo Aaltonen HS: Osuuskauppa myy enemmistön Hankkijasta Tanskaan Helsingin Sanomat. 7.9.2012. Viitattu 28.4.2023.
  30. ↑ Tausta | Osuustoiminta molempien taustalla Helsingin Sanomat. 8.9.2012. Viitattu 28.4.2023.
  31. ↑ Kilpailuvirasto hyväksyi DLA:n Hankkija-kaupan Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  32. ↑ Hankkija Oy ostaa Kymenlaakson Agrimarket Oy:n liiketoiminnan www.hankkija.fi. Viitattu 4.5.2023.
  33. ↑ Hankkija Oy ostaa Eepee Agri Oy:n Konepörssi.com. Viitattu 4.5.2023.
  34. ↑ Hankkija luopuu kolmesta työkone-edustuksesta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  35. ↑ Suomen Rehu jää nimenä historiaan – tilalle Hankkija Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  36. ↑ a b Claasin siirtyminen Hankkijalle varmistui Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  37. ↑ a b c Hankkija nostaa riman korkealle Claasin kanssa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  38. ↑ a b c d Hankkijan toimitusjohtaja: Viljasta maksetaan tuottajille liikaa suhteessa markkinoihin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  39. ↑ KKV ei muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin: Hankkija osti, perui ja osti uudelleen SSO:n maatalouskaupan Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  40. ↑ a b Hankkija myy palkitun rehuinnovaationsa englantilaiselle yhtiölle – kauppahinta on salaisuus Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  41. ↑ Osa Hankkijan rehuista kulkee nyt biokaasun voimin – uuden auton piti olla Euroopan ensimmäinen luokassaan, mutta Ranska saattoi ehtiä ensin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  42. ↑ Demeca ja Hankkija yhteistyöhön – biokaasulaitosten myynti siirtyy Hankkijalle Maaseudun Tulevaisuus. 23.1.2024. Viitattu 4.11.2024.
  43. ↑ Airaksinen, Annastiina: Dieselkäyttöinen robottitraktori saapui Suomeen – 115 kW / 156 hv, vääntö 610 Nm Tekniikka&Talous. 8.8.2024. Viitattu 4.11.2024.
  44. ↑ Linna, Eemeli: MaatalousKonemessujen uutuustuotekilpailussa tekoäly ja autonomisuus veivät kultasijoille Koneviesti. 3.10.2024. Viitattu 5.11.2024.
  45. ↑ Nimityksiä | Kuusela johtaa SOK:n erikois- liikeryhmää Helsingin Sanomat. 25.11.1994. Viitattu 5.5.2023.
  46. ↑ Kauppaneuvos Reijo Lähteenmäki (1941–) kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.5.2023.
  47. ↑ Ensiö Hytösestä maanviljelysneuvos – Puutarha-sanomat puutarha-sanomat.fi. Viitattu 4.5.2023.
  48. ↑ Nurmi Esko: Reijo Kaukonen pikavauhtia Noveran johtoon Tuomala lähti "tyytymättömänä tuloksiin" Helsingin Sanomat. 20.3.1992. Viitattu 4.5.2023.
  49. ↑ Hankkijan toimitusjohtaja vaihtuu Koneviesti. Viitattu 4.5.2023.
  50. ↑ Yhteystiedot www.hankkija.fi. Viitattu 28.4.2023.
  51. ↑ Omistus, hallitus, johtoryhmä Boreal. 8.2.2019. Viitattu 28.4.2023.
  52. ↑ Niittymaa, Veikko: Hankkija investoi isosti Alastaron siemenpakkaamoon Maaseudun Tulevaisuus. 1.10.2024. Viitattu 4.11.2024.
  53. ↑ Hankkija etsii uusia siementuottajia – yhtiöllä on Suomen suurin siemenpakkaamo Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  54. ↑ Hankkija ja Lantmännen investoivat hartiavoimin uusiin kauppapaikkoihin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  55. ↑ Myymälähaku www.hankkija.fi. Viitattu 4.11.2023.
  56. ↑ a b Rehut Hankkijan valopilkku – 130 miljoonaa broileria ruokitaan Progresilla Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  57. ↑ Kaurankuoresta tehdään energiaa Hankkijan Turun tehtaalla aamuset.fi. Viitattu 4.5.2023.
  58. ↑ Rehutehtaat | hankkija.fi www.hankkija.fi. Viitattu 4.11.2024.
  59. ↑ Heikki Kankainen on paljon muutakin kuin ”se Racingin mies” – Kokenut ravipäättäjä on nähnyt hevosalan nousut ja laskut monessa roolissa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.5.2023.
  60. ↑ Kotimaiset kuivamuonan valmistajat tähtäävät isoon markkinaosuuteen www.koiramme.fi. Arkistoitu 8.5.2023. Viitattu 8.5.2023.
  61. ↑ Hankkija luopuu kolmesta työkone-edustuksesta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.4.2023.
  62. ↑ Traktorihuollon runkona ovat yhä sopimushuoltoyrittäjät – alaa vaivaa osaajapula Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.5.2023.
  63. ↑ Äärimmäisyyksien kasvukausi näkyy: Viljanostajien on ollut pakko alentaa laatukriteereitään – "Riittävä määrä raaka-ainetta on saatava, joten ei ole muuta vaihtoehtoa" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.5.2023.
  64. ↑ Hankkijalle innovaatiopalkinto Koneviesti. Viitattu 28.4.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hankkija&oldid=22777968”