Tammiston koetila
Tammiston koetila oli Vantaalla Tammistonmäen eli nykyisen Tammiston luonnonsuojelualueen lounaisrinteellä sijainnut entinen Rosendalin kartano, jonka Keskusosuusliike Hankkija osti 1916 koemaatilakseen viljanjalostusta varten.[1] Hankkija oli aloittanut kasvinjalostuksen jo 1913 ja tarvitsi pääkaupunkiseudun läheltä maatilan tätä varten. Hankkija rakennutti kartanon viereen laboratoriorakennuksen 1918.
Hankkija luopui Tammiston koetilasta asteittain 1970-luvulla.[2] Kartanon nimi muutettiin Tammiston tilaksi, mutta kartanorakennukset purettiin 1980-luvulla ja tilalle luonnonsuojelualueen lounaiskulmaan on kasvanut metsää.[3] Jo 1940-luvulla osa sen toiminnasta oli siirretty Anttilan koetilalle Tuusulaan,[4] ja samoihin aikoihin Tammiston maista osa pakkolunastettiin siirtoväkeä sekä lentokenttää varten.[2] Vuonna 1964 ostettiin Kangasalta Nikkilän koetila.[4]
Vantaan kaupunki myi 2010 jäljellä olevan osan Tammiston koetilasta.[2] Vantaan kaupunginmuseo halusi säilyttää 1917–1929 valmistuneista rakennuksista kaikki kolme: työnjohtajan asunnon, työväen asunnon ja joenrantasaunan. Kaupunki on myynyt työnjohtajan asunnon ja se on kunnostettu yksityisperheen asunnoksi. 1910-luvulla rakennettu hirsinen muuntamo[1][5] sijaitsee nykyisen Vantaanjokea ylittävän kevyenliikenteen sillan eteläpuolella ja työnjohtajan asunto siitä 150 metriä eteläkaakkoon. Rantasauna sijaitsee muuntamon ja asunnon välissä. Aikaisemmin Tammiston kartanosta oli purettu kaksi päärakennusta, 1918 valmistunut laboratoriorakennus, kuivaamo, ilmakuivauslato ja navetta.
Tammiston nimistössä koetila ja vanha kartano näkyy esimerkiksi Koetilankadun, Sisukaurankaaren, Kalleherneenpolun, Rosendalinkujan ja Koetilanpuiston nimissä.[6][3]
Tammiston kasvinjalosteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perunat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaurat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli, 1920-luku, levisi viljelyyn myös Kanadaan, viljeltiin Albertassa vielä 1960-luvulla
- Sisu, lujakortinen
Ohrat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pirkka, sai Neuvostoliiton palkinnon, levisi Neuvostoliittoon
- Tammi, levisi viljelyyn Pohjois-Ruotsiin
Vehnät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syysvehnät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koetilan johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. O. Sauli,[4] professori 1916–
- Otto Valle,[4] professori 1934–1942
- Emil Huttunen 1942–1962[4]
- Erkki Kivi, professori 1963–1992 (Hankkian kasvinjalostuksen johtajana)[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arkistoitu kopio Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Arkistoitu 16.9.2016. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ a b c Vantaa myy Tammiston koetilan rippeet Keski-Uusimaa 9.6.2010. Viitattu 8.8.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Vantaa alueittain (2015) (pdf) (41 Viinikkala, teoksen s. 116–119) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ a b c d e Tammisto - koetila Vantaan rannalla Helsingin yliopisto. Viitattu 8.8.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Armi Suojanen: Kaupunki myy turhat kiinteistöt – hyödyttömistä taloista rempataan unelmakoteja 25.5.2016. vantaansanomat.fi. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ kartta.vantaa.fi (Valinnat: Aluejaot: Suuralueet, Kaupunginosat ja Postinumeroalueet. Valinnalla Muut historialliset kartat: Pitäjänkartta 1933 kohdistettu koordinaatit entisen Tammiston kartanon rakennusten pihapiiriin, joka alue on myös ilmakuvien mukaan nykyään sakeaa metsää.) Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ Kuka Kukin on, Runeberg.org