Kalevi Kiviniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevi Kiviniemi
Kalevi Kiviniemi
Kalevi Kiviniemi
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1958
Kuollut3. huhtikuuta 2024 (65 vuotta)
Ammatti Muusikko
Muusikko
Tyylilajit klassinen, urkumusiikki
Soittimet Urut

Kalevi Ilmari Kiviniemi (30. kesäkuuta 1958 Jalasjärvi – 3. huhtikuuta 2024 Jalasjärvi)[1] oli suomalainen urkutaiteilija. Kiviniemi oli kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu taiteilija.[2] Kiviniemi toimi Lahden Ristinkirkon urkurina vuosina 1985–2000 ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana 1991–2001. Vuodesta 2000 lähtien hän toimi konserttiurkurina.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kiviniemi aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana isänsä Pauli Kiviniemen johdolla. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1977 ja pyrki Sibelius-Akatemiaan pääaineenaan laulu. Urkudiplomin ja soitonopettajan tutkinnon hän suoritti vuonna 1983 saaden samalla yleisen osaston päästötodistuksen. Opettajinaan hänellä oli Eero Väätäinen urkujensoitossa sekä Olli Linjama improvisaatiossa. Kiviniemi teki lisäksi opintomatkoja Saksaan, Alankomaihin ja Ranskaan, joissa häneen vaikuttivat eniten Pierre Cochereau, Olivier Messiaen, Jean Langlais, Marie-Claire Alain, Ton Koopman, Wolfgang Rübsam, Jacques van Oortmerssen ja Gustav Leonhardt. Kiviniemi on konsertoinut Suomen lisäksi muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Islannissa, Virossa, Italiassa, Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Sveitsissä, Itävallassa, Venäjällä, Japanissa, Filippiineillä, Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Luxemburgissa, Tšekin tasavallassa, Puolassa, Unkarissa, Belgiassa, Manner-Espanjassa ja Kanariansaarilla. Kiviniemi on soittanut usein Pariisin Notre Damessa sekä St. Sulpicen ja Ste Clotilden katedraaleissa. Notre Damessa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja St. Sulpicessä vuonna 2013 ensimmäisenä skandinaavina soittaen ”Concerts Spirituels Église St. Suplice Paris” -konserttisarjassa. Tärkeimpiä konserttisaleja, joissa Kiviniemi on konsertoinut, ovat muun muassa Gewandhaus Saksassa sekä Japanissa Metropolitan Theatre, Osaka Concert Hall, Sapporo Kitara Concert Hall ja Yokohama Minato Mirai Concert Hall.

Soolo- ja kamarimusiikkikonserttien lisäksi Kiviniemi on esiintynyt useiden nimekkäiden orkestereiden solistina. Hän on toiminut myös kansainvälisten urkukilpailujen tuomaristossa (Nürnberg 1996, Capri 1998, Speyer 2001, Korschenbroich 2005, St. Albans 2013). Mestarikursseja Kiviniemi on pitänyt muun muassa Suomessa Sibelius-Akatemiassa, Saksassa Ruhrin yliopistossa Bochumissa ja Yhdysvalloissa University Appleton Lawrencessä ja Gustavus Adolphus Collegessa.

Valtion säveltaidetoimikunnan mukaan Kiviniemi on klassisen urkumusiikin monipuolinen ja suvereeni taitaja. Hänen erikoisalanaan voi pitää ranskalaista urkumusiikkia, mutta hän on poikkeuksellisen luovasti pureutunut eri aika- ja tyylikausien musiikkeihin, myös aivan uusimpaan musiikkiin. Hän on tunnettu myös erinomaisista improvisointitaidoistaan. Lisäksi hän on tehnyt ja esittänyt lukuisia taidokkaita urkusovituksia muun muassa Wagnerin, Lisztin, Franckin, Rahmaninovin ja Skrjabinin musiikista ja toiminnallaan laajentanut urkutaiteen aluetta pitkälle yli totuttujen rajojen. Kiviniemi on tehnyt myös useita nuorille suunnattuja konsertteja, muun muassa kitaravirtuoosi Marzi Nymanin kanssa.

Kiviniemi on tehnyt yli 160 levytystä. Hän on levyttänyt muun muassa ensimmäisenä maailmassa koko Jean Sibeliuksen urkutuotannon, Sibelius Complete Organ Works (Fuga-1982, vuonna 2004), osa teoksista käsikirjoitusversioina. Levytyksiä historiallisilla soittimilla hän on tehnyt muun muassa Yhdysvalloissa, Japanissa, Filippiineillä, Australiassa, Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa. Kiviniemen merkittävimpinä levyinä pidetään César Franck Organ Works -levyä (OrganEra) ja Ranskan Rouenissa äänitettyä Cavaillé-Coll-levyä, jotka on julkaistu vuonna 2009. Kriitikko John Miller (SA-CD.net, 18.3.2009) kirjoittaa Franck-levystä: ”Mielestäni Kiviniemen Franck-levy on maailman parhaiten soitettu ja äänitetty yksittäinen SA-CD-levy.” Kalevi Kiviniemi on tehnyt myös useita TV-nauhoituksia, muun muassa Pariisin Notre Damen katedraalissa vuonna 2000 yhdessä Olivier Latryn kanssa sekä useita muita kansainvälisiä televisiointeja. Lisäksi Suomessa on tehty vuonna 2001 TV-dokumentti Kalevi Kiviniemestä otsikolla Urkutulta.

Kiviniemi on saanut lukuisia levypalkintoja, muun muassa kaksi kultalevyä ja yhden platinalevyn. Englantilainen The Organ -lehti valitsi Improvisations-levyn vuoden 2000 tähtilevytykseksi ja Suomessa suomalaista urkumusiikkia sisältävä Visions-levy on saanut Janne-palkinnon parhaasta suomalaisesta soololevystä. Vuonna MusicWeb International valitsi 2009 Lakeuden Ristin urut -CD:n vuoden levyksi.

Musashino Cultural Foundation valitsi Kiviniemen ensimmäisenä suomalaisena Kuukauden taiteilijaksi Japanissa vuonna 1998 yhdessä Camilla Nylundin kanssa. Sibelius-festivaalilla vuonna 2003 Kiviniemi sai kapellimestari Osmo Vänskän myöntämän Luonnotar-palkinnon ja vuonna 2004 hänelle annettiin Organum-seuran kiertopalkinto ansioituneesta työstä suomalaisen urkutaiteen hyväksi. Lahti-seura valitsi Kiviniemen vuonna 2000 "vuoden lahtelaiseksi".[3] Vuonna 2009 Kalevi Kiviniemi vastaanotti Suomen merkittävimmän musiikkipalkinnon, Säveltaiteen valtionpalkinnon.[2] Vuonna 2012 hänet lyötiin ritariksi Chevalier OCM -arvonimellä. Pro Cultura Tavastica et Fennica -mitalin hän vastaanotti vuonna 2014. Lisäksi Kiviniemi on vastaanottanut Lahden kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 1999, Pro Arte Tavastica -palkinnon vuonna 1997 ja Director musices -arvonimen vuonna 1991. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2020[4].

Levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Kiviniemi on tehnyt noin 200 LP- ja CD-levytystä.

  • Suomen suurimmat urut (1989). Kiviniemen ensimmäinen levytys
  • Chicago Concert (1999) Motette-Ursina
  • Improvisations (1999), LOF
  • Liszt Music for Organ (1995) MILS
  • Poulenc Organ Concerto (1995) Moscow Chamber Orchestra, dir. Constantin Orbelian
  • Visions (2000), Warner
  • Wagner (2001) MILS
  • OrganEra-sarja:
    • Renaissance-Tänze (2001), OrganEra 1. FUGA 9140 Historic Renaissance Organ, Schmalkalden Schlosskirche, Saksa
    • Waltzing Matilda (2003), OrganEra 5. FUGA 9196 The Grand Concert Organ, Melbourne Town Hall, Australia
    • Angel Dream (2003), OrganEra 4. FUGA 9164 The Organ of Lapua Cathedral, Suomi
    • Bamboo (2003), OrganEra 2. FUGA 9161 Historic Bamboo Organ in Las Piñas, Manila, Filippiinit
    • Heroic Song (2003), OrganEra 3. FUGA 9163 The Organ of Lapua Cathedral, Suomi
    • Serassi (2004), OrganEra 6. FUGA 9183 Historic Organ at the Church of San Biagio, Caprino Bergamasco, Italia
    • Sibelius (2004), OrganEra 7. FUGA 9182 Winterthur Stadtkirche, Sveitsi
    • Bombarde (2005), OrganEra 9. FUGA 9207 (100. levytys) Matthäuskirche Stuttgart, Saksa
    • Canonnade (2005), OrganEra 8. FUGA 9205 Historic Holzhay Organ, Abbey Church Neresheim, Saksa
    • Wurlitzer (2006), OrganEra 11. FUGA 9217 The Wurlitzer Theatre Pipe Organ, Sanfilippo Victorian Palace, Barrington Hills, Illinois,Yhdysvallat
    • Jehan Alain (2006), OrganEra 12. FUGA 9219 The Organ of the Church of the Cross, Lahti, Suomi
    • Liszt (2006), OrganEra 10. FUGA 9214 Historic Seifert Organ, St.Mary's Basilica Kevelaer, Saksa
    • Cavaillé-Coll, Paris (2009) OrganEra 14. FUGA Historic Cavaillé-Coll Organ, Abbey Church of Saint-Ouen, Rouen, Ranska
    • César Franck (2009) OrganEra 13. FUGA 9281 Paschen Organ, Central Pori Church, Suomi
    • Rédemption (2011) OrganEra 15. FUGA Dudelange, Luxemburg
    • The Cliburn Organ (2015) OrganEra 16. FUGA The Rildia Bee O'Bryan Cliburn Organ Casavant Frères Limitée, Broadway Baptist Church, Fort Worth, Texas, Yhdysvallat
    • Stockwerk (2016) OrganEra 19. FUGA Harder-Völkmann Organ in Stockwerk, Gröbenzell, Saksa
    • Finlandia (2016) OrganEra 17. FUGA Tampere Cathedral, Suomi
    • Organ Gravitation (2018) OrganEra 20. FUGA.
    • Antico (2020) OrganEra 18. FUGA Basilique Notre Dame de Valère, Sion, Sveitsi

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sarja uruille (1977), I palkinto Pohjanmaan sävellyskilpailussa
  • Suite francaise (1991)
  • Visions tanssijoille ja uruille (1998), kantaesitys Lahden kansainvälinen urkuviikko
  • Poème (1999), kantaesitys Saksan Bad Homburgissa (Orgelfestival Fugato)
  • Mosaique (2002), kantaesitys Saksan Bonnissa (St. Josephs Kathedral)
  • Introduction et Gigue hommage à Pierre Cochereau (2002), kantaesitys Ranskan Pariisissa (Cathédrale Notre Dame)
  • Intermezzo (2005)
  • Revontulet (2005)
  • Fantasia ”Suomalainen rukous” (2008)
  • Étude pour les Pédales ”Noë” (2009)
  • De Profundis Fukushiman uhrien muistolle (2011)
  • Suite (Le Feu, Le Ciel, La Mosaique brisée) (2011)
  • Fantasia '"Lohikäärmeen tuli" harpulle ja uruille (2012)
  • Poem "Broken Soul" (osat Introduction, Consolation, Broken Soul) (2015)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tiikkaja, Samuli: Urkuri Kalevi Kiviniemi on kuollut Helsingin Sanomat. 4.4.2024. Viitattu 11.4.2024.
  2. ↑ a b Juhani Aaltonen ja Kalevi Kiviniemi saivat säveltaiteen valtionpalkinnot 11.3.2009. Yle. Viitattu 4.3.2019.
  3. ↑ Säveltaiteen valtionpalkinnot Junnu Aaltoselle ja Kalevi KiviniemelleTaiteen keskustoimikunnan tiedote 11.3.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevi_Kiviniemi&oldid=22409486”