Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut
Lady and the Tramp II: Scamp's Adventure
suomenkielinen kansi
suomenkielinen kansi
Ohjaaja Darrell Rooney ja Jeannine Roussel
Käsikirjoittaja Bill Motz
Bob Roth
Tuottaja Jeannine Roussel
David W. King
Säveltäjä Danny Troob
Pääosat Scott Wolf
Roger Bart
Alyssa Milano
Susan Egan
Jeff Bennett
Jodi Benson
Jess Harnell
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö The Walt Disney Company
Levittäjä InterCom
Netflix
Disney+
Ensi-ilta Yhdysvallat 27. helmikuuta 2001
Kesto 69 min
Alkuperäiskieli englanti, jälkiäänitetty
Edeltäjä Kaunotar ja Kulkuri
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut (engl. Lady and the Tramp II: Scamp's Adventure) on Disneyn vuonna 2001 valmistama yhdysvaltalainen animaatioelokuva, joka on jatkoa aiemmalle osalle Kaunotar ja Kulkuri. Elokuvan on ohjannut Darrell Rooney.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1911, kaksi päivää ennen itsenäisyyspäivää, Kaunotar, Kulkuri ovat saaneet kolme hyväkäytöksistä tytärtä, Anneten, Colleten ja Daniellen sekä riehakkaan pojan nimeltä Pepi. Kun Pepi aiheuttaa talossa sotkun, Jukka Kulta lukitsee hänet rangaistukseksi ulos. Kaunotar ja Kulkuri pelkäävät, ettei Pepi ehkä koskaan opi ihmisten tavoille. Kulkuri yrittää puhua Pepille järkeä, mutta menettää malttinsa kuultuaan Pepin halusta tulla kulkukoiraksi. Hetken kuluttua Pepi kuulee ja näkee "Kaatopaikan koiriksi" itseään kutsuvien kulkukoirien lauman, joka kiusaa rankkuria. Pepi vapauttaa itsensä ketjusta ja juoksee koirien perään. Hän tapaa laumaan kuuluvan tyttökoiran nimeltä Enkeli, joka vie hänet muiden koirien luokse. Samalla Kaunotar huomaa Pepin karanneen ja kertoo Kulkurille asiasta.

Pepi yrittää heti liittyä Kaatopaikan koiriin, mutta lauman johtaja, Kusti, määrää Pepin suorittamaan urheustestin, jossa Pepin on napattava peltipurkki suurelta bullmastiffilta nimeltä Reggie. Lopulta Reggie alkaa jahdata Pepiä, mutta rankkuri ehtii napata hänet. Kaatopaikan koirat suuntaavat puistoon, jossa koira nimeltä Välkky kertoo tarinan Kulkurista ja siitä, kuinka tämä onnistui pakenemaan rankkureita. Ennen Kulkurin ystävänä ollut Kusti kertoo vihaisena, että Kulkuri rakastui Kaunottareen ja päätti tulla kotikoiraksi. Pepi ei ole uskoa sitä, että hänen isänsä on ennen ollut kaatopaikan koira. Myöhemmin Pepi ja Enkeli onnistuvat pelastautumaan ohikiitävältä junalta ja putoavat samalla alla olevaan jokeen. Hiljalleen he alkavat myös rakastua toisiinsa.

Pepi ja Enkeli saavat huomata, että Pepin koko perhe etsii häntä. Aiemmin kotikoirana ollut Enkeli on tyrmistynyt siitä, että Pepi päätti elää mieluummin kaduilla kuin rakastavan perheen kanssa. Seuraavana päivänä Kusti antaa Pepille tämän viimeisen kokeen: varastaa ruokaa hänen oman perheensä eväsretkeltä. Pepi onnistuu teossa, mutta Kulkuri saa hänet kiinni. Kusti taivuttelee Pepin jäämään Kaatopaikan koiraksi ja Kulkuri poistuu masentuneena paikalta. Kusti repii Pepin kaulapannan pois tämän kaulasta tehden tästä virallisesti ryhmän jäsenen.

Pepi juhlii vapauttaan, mutta Enkeli moittii häntä perheensä jättämisestä. Ärsyyntyneenä Pepi tulee paljastaneeksi kaikille, että Enkeli haluaa tulla kotikoiraksi. Enkeli juoksee pois, ja Pepi yrittää tuloksetta löytää hänet. Rankkuri nappaa ilman kaulapantaa liikkuvan Pepin ja Enkeli ryntää kertomaan asiasta Kulkurille. Koiratarhassa Pepi sijoitetaan samaan selliin Reggien kanssa, mutta paikalle saapuneet Kulkuri ja Enkeli onnistuvat hoitelemaan sekä Reggien että rankkurin.

Kolmikko palaa kaatopaikalle, jossa Pepi hakee kaulapantansa takaisin ja hautaa samalla Kustin jätevuoren alle. Ryhmän muut koirat hylkäävät Kustin ja päättävät lähteä etsimään itselleen oman perheen. Kulkuri ja Pepi palaavat kotiin ja samalla Pepin perhe päättää adoptoida Enkelin omakseen. Myös muut kaatopaikan koirat onnistuvat löytämään itselleen perheen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rooli Alkuperäinen ääni Suomenkielinen ääni Koira- tai eläinrotu
Pepi Scott Wolf (dialogi)
Roger Bart (laulu)
Antti L. J. Pääkkönen Sekarotuinen
Enkeli Alyssa Milano (dialogi)
Susan Egan (laulu)
Marja Salo (dialogi)
Maija Kinnunen (laulu)
Pomeranian / Siperianhusky
Kusti Chazz Palminteri (dialogi)
Jess Harnell (laulu)
Seppo Pääkkönen Dobermanni / Rottweiler
Kulkuri Jeff Bennett Pekka Kuorikoski Sekarotuinen
Jalo Veikko Honkanen Vihikoira
Tupsu Esa Saario Skotlanninterrieri
Rankkuri Ilkka Heiskanen ihminen
Kaunotar Jodi Benson Karin Pacius (dialogi)
Ulla Renko (laulu)
cockerspanieli
Annette Debi Derryberry Mirjami Heikkinen
Collette Kath Soucie Heljä Heikkinen
Danielle Marjut Heikkinen
Pummi Bill Fagerbakke Kari Tamminen Vanhaenglanninlammaskoira
Välkky Mickey Rooney Jarmo Koski Irlanninsusikoira
Ranskis Bronson Pinchot Petteri Summanen Bostoninterrieri
Otis Rob Paulsen Kiinanharjakoira
Ruusu Cathy Moriarty Rea Mauranen Afgaaninvinttikoira
Reggie Frank Welker Bullmastiffi / Englanninbulldoggi
Juniori Andrew McDonough Annituuli Kasurinen ihminen
Saara-täti Tress MacNeille Rauha Rentola
Katariina Kulta Barbara Goodson Anitta Niemi
Jukka Kulta Nick Jameson Olli Ikonen
Tony Jim Cummings Tom Wentzel
Joe Michael Gough Matti Holi
Alkuperäinen nimi suomenkielinen nimi Esittäjät Pituus
Welcome Home Tulkaa prologi Ulla Renko, Pekka Kuorikoski, Heljä Heikkinen,

Marjut Heikkinen, Mirjami Heikkinen, Kuoro

3.02
World Without Fences Ei mua aidat estää saa Antti L. J. Pääkkönen 2.18
Junkyard Society Rag Kaatisjengin svengi Seppo Pääkkönen, Petteri Summanen, Jarmo Koski,

Rea Mauranen, Kari Tamminen, Kuoro

3.13
I Didn't Know That I Could Feel This Way En tiennyt että tuntea voi näin Antti L. J. Pääkkönen, Maija Kinnunen 2.13
Always There Ainiaan Antti L. J. Pääkkönen, Maija Kinnunen, Pekka Kuorikoski, Ulla Renko 2.19
Epilogi Epilogi Kuoro 0.32

Kriittinen vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelujen kokoamissivusto Rotten Tomatoes raportoi, että elokuva sai 45%:n hyväksyntäluokituksen keskiarvolla 5,8/10 11 arvostelun perusteella.

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai seitsemän ehdokkuutta ja voitti yhden palkinnon. Se sai Kansainvälisen animaatioelokuvaliiton ( ASIFA ) ehdokkaita 29. Annie Awards -gaalassa vuonna 2001, DVD Exclusivelta vuoden 2001 DVD Exclusive Awards -palkinnon aikana ja Academy of Science Fiction -, fantasia- ja kauhuelokuvien 28. Saturn Awards -palkinnon aikana vuonna 2001. 2002. Se voitti Video Premiere Award -palkinnon vuoden 2001 DVD Exclusive Awards -palkinnossa parhaasta animoidusta hahmosuorinnasta Scott Wolfille Pepin puheäänenä.

vuosi Seremonia Myöntää Tulos
2001 29. Annie Awards Erinomainen saavutus animoidussa kotivideotuotannossa Ehdolla
Erinomainen henkilökohtainen saavutus ohjauksesta animaatiotuotannossa

Darrell Rooney Jeannine Roussel

Ehdolla
Erinomainen henkilökohtainen saavutus ääninäyttelijänä naisnäyttelijänä animaatiotuotannossa

Jodi Benson (Kaunotar)

Ehdolla
Erinomainen henkilökohtainen saavutus ääninäyttelijänä naisnäyttelijänä animaatiotuotannossa

Alyssa Milano (Enkeli)

Ehdolla
Video Premiere Award

DVD Exclusive Awards

Paras animaatiovideo ensi-iltaelokuva

Jeannine Roussel

Ehdolla
Paras alkuperäinen kappale ( A World Without Fences )

Roger Bart (laulaja) Melissa Manchester (käsikirjoittaja) Norman Gimbel (käsikirjoittaja)

Ehdolla
Paras animoitu hahmoesitys

Scott Wolf (ääni) Andrew Collins (ohjaava animaattori)

Voitti
2002 28. Saturn Awards Paras DVD-julkaisu Ehdolla