Zootropolis – eläinten kaupunki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zootropolis – eläinten kaupunki
Zootopia
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
Tarina
Tuottaja Clark Spencer
Säveltäjä Michael Giacchino
Kuvaaja
  • Nathan Warner
  • Brian Leach
Leikkaaja
  • Fabienne Rawley
  • Jeremy Milton
Tuotantosuunnittelija David Goetz
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Pictures
Walt Disney Animation Studios
Levittäjä Walt Disney Studios Motion Pictures
Ensi-ilta
Kesto 108 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 150 miljoonaa $
Tuotto 1,024 miljardia dollaria[1]
Seuraaja Zootropolis – eläinten kaupunki 2
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Zootropolis – eläinten kaupunki (engl. Zootopia) on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Disneyn animaatioelokuva, jonka ovat ohjanneet Byron Howard ja Rich Moore. Elokuva kertoo Zootropoliksen ensimmäisestä jäniskonstaapelista Judy Hoppsista, joka tarvitsee apua Nick Wilde -nimiseltä ketulta ratkaistakseen katoamistapauksen 48 tunnissa. Elokuvan alkuperäisversion äänirooleissa ovat Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Idris Elba, Jenny Slate, Nate Torrence, Bonnie Hunt, Don Lake, Tommy Chong, J. K. Simmons, Octavia Spencer, Alan Tudyk ja Shakira.

Elokuva oli sekä arvostelu- että lipputulomenestys tuottaen maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria.[2][1] Elokuva palkittiin parhaan animaation Oscarilla.

Syrjäisessä Kaninkolossa asuvan jäniksen, Judy Hoppsin, haave poliisiurasta suurkaupungissa nimeltä Zootropolis toteutuu. Vaikka hän on poliisiakatemiassa luokkansa priimus, poliisilaitoksella hänen uusi päällikkönsä Bogo laittaa hänet jakamaan sakkoja, koska epäilee hänen jäniksenä pystyvän mihinkään. Judy tekee silti parhaansa, mutta joutuu ketun nimeltä Nick Wilde huijaamaksi.

Seuraavana päivänä Judy jättää sakkojen jakamisen yrittäessään pidättää Duke Weaseltonin, joka varasti läheisestä kaupasta laukullisen Midnicampum holicithias –nimisiä krookuksia. Bogo nuhtelee häntä vastuuttomasta käytöksestä, mutta rouva Otterton keskeyttää heidät tullessaan Bogon toimistoon anellen apua kadonneen aviomiehensä löytämiseen. Kun Judy ottaa sympatiasta tehtävän vastaan ja saa apulaispormestari Dawn Bellwetherin hyväksynnän, Bogo antaa hänelle 48 tuntia aikaa löytää herra Otterton tai hän joutuu lopettamaan työnsä.

Judy kiristää Nick Wilden auttamaan itseään äänittämällä tämän tunnustuksen veronkierron harjoittamisesta. He jäljittävät Ottertonin limusiiniin, jonka omistaa pahamaineinen rikollispomo Mr. Big. Tämä paljastaa heille Ottertonin ”villiintyneen” – muuttuneen siis takaisin alkukantaiseksi villiksi – ja hyökänneen hänen autonkuljettajansa Manchasin kimppuun. Judy ja Nick lähtevät tapaamaan Manchasia, joka lyhyen keskustelun jälkeen muuttuu yhtäkkiä villiksi ja alkaa jahdata kaksikkoa. Judy pelastaa Nickin lukitsemalla Manchasin käsiraudoilla tolppaan ja kutsuu Zootropoliksen poliisin avuksi, mutta kun he saapuvat, on Manchas kadonnut. Bogo vaatii Judya pitämään lupauksensa työnsä lopettamisesta, mutta Nick muistuttaa, että Judylla on sopimuksen mukaan vielä 10 tuntia aikaa.

Kaupungintalolla Bellwether auttaa Judya ja Nickiä pääsemään käsiksi kaupungin valvontakameroihin. Niiden kautta he saavat selville, että Manchasin kidnappasivat sudet, joiden Judy olettaa olevan Manchasin mainitsemia ”yöulvojia”. He lähtevät etsimään häntä ja löytävät samasta paikasta kaikki lähiaikoina kadonneet petoeläimet, joita pormestari Leodore Lionheart piilottelee yrittäen saada selville syyn näiden villiintyneeseen käytökseen. Lionheart ja hänen työkumppaninsa pidätetään ja Bellwetheristä tulee uusi pormestari.

Judy saa paljon mainetta ratkaistuaan tapauksen. Hän myös ystävystyy Nickin kanssa ja pyytää tätä liittymään Zootropoliksen poliisiin hänen työparinaan. Hän kuitenkin järkyttää Nickiä väittäessään lehdistötilaisuudessa, että kaikki petoeläimet ovat biologialtaan alttiita villiintymiseen ja aiheuttaa samalla kommenteillaan jännitettä kaupungin peto- ja saaliseläinten välille. Syyllisyyden vaivaama Judy lopulta lopettaa työnsä.

Kaninkolossa Judy saa tietää, että yöulvojat ovat itse asiassa myrkkykukkia, joilla on nisäkkäisiin psykoaktiivisia vaikutuksia. Palattuaan Zootropolikseen ja sovittuaan riitansa Nickin kanssa, kaksikko etsii käsiinsä Weaseltonin, joka kertoo heille, että pässi nimeltä Doug käski häntä varastamaan krookukset. He löytävät Dougin salaisesta laboratoriosta, joka on hylätyllä metroasemalla ja todistavat tämän tekevän yöulvojista samaa huumausainetta, jota hän on ampunut uhreihinsa.

Judy ja Nick onnistuvat saamaan seerumia todisteeksi, mutta ennen kuin he pääsevät poliisiasemalle, he törmäävät Bellwetheriin Luonnonhistoriallisessa museossa ja saavat selville tämän olevan koko petojenvastaisen salaliiton takana. Judy ja Nick jäävät loukkuun Nickin kieltäytyessä jättämään haavoittunutta Judya. Bellwether ampuu Nickiä seerumikuulalla saadakseen hänet tappamaan Judyn ja soittaa poliisin apuun, mutta yritys epäonnistuu kun käy ilmi, että Nick ja Judy olivat vaihtaneet Bellwetherin aseen myrkkykuulat mustikoihin. Raivostunut Bellwether uhkaa lavastaa heidät syyllisiksi hyökkäyksiin, mutta Judy paljastaa nauhoittaneensa tämän rikostunnustuksen. Bogo ja muut poliisit saapuvat ja Bellwether pidätetään.

Lionheart kiistää julkisesti tietäneensä Bellwetherin juonesta ja toteaa vanginneensa villit petoeläimet ”tarkoitus pyhittää keinot” –meiningillä. Koska syy epidemiaan on vihdoin saatu selville, villiintyneet eläimet pystytään parantamaan ja Judy ottaa takaisin poliisin työnsä. Nick valmistuu poliisiakatemiasta koko kaupungin ensimmäisenä kettukonstaapelina ja pestautuu Judyn työpariksi.

Elokuvan lopuksi kaikki hahmot nähdään tanssimassa poptähti Gazellen konsertissa. Gazelle esitti konsertissa kappaleen Try Everything, joka on Shakiran tekemä.

Ääninäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen ääninäyttelijä Suomalainen ääninäyttelijä Rooli
Ginnifer Goodwin (aikuinen)

Della Saba (nuori)

Iina Kuustonen (aikuinen)

Saana Norra (nuori)

Judy Hopps
Jason Bateman (aikuinen)

Kath Soucie (nuori)

Ilkka Villi (aikuinen)

Waltteri Helisalo (nuori)

Nicholas "Nick" P. Wilde
Idris Elba Veeti Kallio Poliisipäällikkö Bogo
Jenny Slate Sinna Virtanen Bellwether
Nate Torrence Lauri Ketonen Clawhauser
Bonnie Hunt Ulla Renko Bonnie Hopps
Don Lake Kai Lehtinen Stu Hopps
Tommy Chong Ilari Johansson Yax
J. K. Simmons Ilkka Heiskanen Pormestari Lionheart
Octavia Spencer Katja Aakkula Rouva Otterton
Fuschia J. Walker Kouluttaja
John Lavelle Raksahiiri
Alan Tudyk Petrus Kähkönen Duke Weezelton
Shakira Heljä Heikkinen Gazelle
Leah Latham Fru Fru
Rich Moore Aku Laitinen Doug
Peter Mansbridge  Ile Jokinen Uutistenlukija
Byron Howard Jussi Lampi Bucky Oryx-Antlerson
Jared Bush Antti Reini Pronk Oryx-Antlerson
Tommy ”Tiny” Lister Finnick
Mark Smith Osku Ärilä McHorn
Josie Trinidad Aku Laitinen Vuokraemäntä
Kristen Bell Heidi Attola Priscilla
Raymond S. Persi Joonas Nordman Flash
Maurice LaMarche Juha Varis Mr. Big
Phil Johnston Antti Lang Gideon Grey
John DiMaggio Jussi Lampi Jerry Jumbeaux Jr.
Katie Lowes Ella Pyhältö Tohtorimäyrä
Gita Reddy Nangi
Jesse Corti Jukka Voutilainen Manchas
Josh Dallas Osku Ärilä Hätäinen possu

Muissa rooleissa: Seera Alexander, Tommi Bäckman, Juhana Vaittinen, Iris Kovalainen, Sari Seppälä, Kari Tamminen, Mika Laine, Sakari Rautiainen ja Tommi Mäkeläinen.

Suomenkielisen dialogin on ohjannut Antti L. J. Pääkkönen[3]

Elokuva on saanut erinomaisen vastaanoton kriitikoilta. Arvosteluja keräävän Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 98 prosenttia kriitikoista on antanut elokuvalle myönteisen arvosanan keskiarvolla 8.1/10. Tulos perustuu 220 arvioon.[2] Metacriticissä elokuvalla on 78 pistettä 100:sta.[4]

Episodi
Jussi Huhtala
5/5 tähteä [5]
Film-O-Holic
Juha Rosenqvist
3/5 tähteä [6]
Helsingin Sanomat
Anne Möttölä
3/5 tähteä [7]
Ilta-Sanomat
Taneli Topelius
4/5 tähteä [8]
V2
Jari Tapani Peltonen
3.5/5 tähteä [9]

Episodi-lehden Jussi Huhtala antoi elokuvalle täydet viisi tähteä ja kirjoittaa arvostelussaan: "Parasta Zootropolisissa on sen hienovaraisesti välittyvä sanoma. Elokuvassa käsitellään suvaitsevaisuutta suorastaan käänteentekevällä tavalla. Siinä paitsi puolustetaan erilaisuutta myös romutetaan perinteisiä eläinsatujen kliseitä. Lammas ei välttämättä ole pelkästään kiltti eikä laiskiainen pelkästään hidas, vaan kaikenlaisista hahmoista voi löytyä monenlaisia ominaisuuksia. Se on Zootropolisin paras oivallus."[5] Helsingin Sanomien Anne Möttölä antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä ja kirjoittaa arvostelussaan: "Disney-klassikoksi Zootropolis – eläinten kaupungista tuskin on, mutta vahva ja ajankohtainen sanoma reiluudesta ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista sekä ponteva päähenkilö tekevät siitä antoisan katsoa."[7]

  1. a b c Zootopia (2016) Box Office Mojo. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
  2. a b c Zootopia (2016) Rotten Tomatoes. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
  3. Zootropolis – eläinten kaupunki 3D (dub). Finnkino. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 12.3.2016.
  4. a b Zootopia Reviews Metacritic. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
  5. a b Huhtala, Jussi: Zootropolis – eläinten kaupunki Episodi. 3.3.2016. Viitattu 7.9.2018.
  6. Rosenqvist, Juha: Mukaansatempaava seikkailu 4.3.2016. Film-O-Holic. Viitattu 7.9.2016.
  7. a b Möttölä, Anne: Pupupoliisi murtaa ennakkoluuloja elokuvaperinnettä hyödyntävässä animaatiossa Helsingin Sanomat. 4.3.2016. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 7.9.2016.
  8. Topelius, Taneli: Parasta Disneytä sitten Frozenin – lue IS:n arvio animaatioseikkailusta Zootropolis – eläinten kaupunki Ilta-Sanomat. 4.3.2016. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.3.2016.
  9. Peltonen, Tapani Jari: Zootropolis - eläinten kaupunki v2.fi. 2.3.2016. Viitattu 7.9.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]