Ilkka Heiskanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo näyttelijästä. Muista saman nimisistä katso täsmennyssivu Ilkka Heiskanen.
Ilkka Heiskanen
Ilkka Heiskanen kesäkuussa 2012.
Ilkka Heiskanen kesäkuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt11. tammikuuta 1962 (ikä 62)
Hamina
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1981–
Merkittävät roolit monia rooleja
(Mutapainin ystävät)
Risto Nurmi
(Kotikatu)
Markku Hautavainio
(Vares-elokuvat)
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ilkka Viljo Ilari Heiskanen (s. 11. tammikuuta 1962 Hamina)[1] on suomalainen näyttelijä. Hänellä on ollut useita rooleja televisiosarjoissa ja elokuvissa. Heiskanen tuli julkisuuteen tutuksi ensi kertaa Yleisradion vuosina 1984–1985 valmistuneessa viihdesarjassa Mutapainin ystävät. Hän on juontanut myös lapsille suunnattua sarjakuvatietovisailuohjelmaa Suuri kupla sen ensimmäisellä tuotantokaudella.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiskanen opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981–1985. Hän näytteli Vaasan kaupunginteatterissa 1985–1987 ja Helsingin kaupunginteatterissa 1987–1990, jonka jälkeen hän on toiminut freelancenäyttelijänä. Heiskanen on vieraillut Ryhmäteatterissa, Teatteri Pienessä Suomessa, Tampereen teatterissa, Tampereen työväenteatterissa, Keski-Uudenmaan Teatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Kolin kesäteatterissa ja Outokummun kaivosteatterissa.

Heiskanen palkittiin vuoden 2011 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnolla elokuvasta Hiljaisuus[2] ja vuonna 2023 parhaasta sivuosasta elokuvasta Hetki lyö[3].

Heiskasesta ilmestyi vuoden 2018 syksyllä 200-sivuinen elämäkertateos Ilu – Ilkka Heiskanen esittää, jonka on kirjoittanut Liisa Talvitie.[4][5]

Hänen veljensä Kari Heiskanen on myös näyttelijä.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiskanen asuu Helsingissä. Hän on naimisissa ja hänellä on kuusi lasta ja kahdeksan lastenlasta.[7]

Näyttelijä Ilkka Heiskanen esiintyi Aurinkomäen lavalla Keravapäivänä 2013.
Näyttelijä Ilkka Heiskanen Keravalla 2013.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva / TV-elokuva / Lyhytelokuva Rooli
1981 Kauhea murhamies Lalli
1987 Strutsi
1988 Taivaan lahja Iivo
1989 Maa
Valkoinen nainen
Insiders Petri Kuusiniemi
1990 Häälaulu
1992 Töpärin kingi Nino
Kuka on Joe Louis? Joni Hurme
1994 Maaseudun tulevaisuus renki
Vääpeli Körmy – taisteluni alikersantti Sulonen
1996 Syrjähyppyjä Make
Yöjuna palomies
1997 Omassa vuoteessa mies
Peilikirkas päivä Jokke
Palkkasoturi vaatimaton
Jäänmurtaja Jyri Kallio
Konsertto Mallorcalla Morten
Palava rakkaus Sulo Wuolijoki
1999 Rukajärven tie Paasivirta
Mennyt heinäkuu Riku
2000 Hylätyt talot, autiot pihat Sulamaa
Kuningas Hidas Kari
Pako punaisten päämajasta Ali Aaltonen
Sano Oili vaan Granström
2001 Kuilu Holopainen
Kolme valhetta Sven Mankila
2002 Kylmä muuri
2003 Klooni Ville Kantola
2004 Etulinjan edessä Alpo Marttinen
2005 Milja isä
2006 Linnut Jukka
2008 Käsky Frans Rapola
Late fragments mies
2009 Havukka-ahon ajattelija Mooses Pessi
Täällä Pohjantähden alla upseeri
2011 Vares – Pahan suudelma Hautavainio
Elokuu Akun isä
Vares – Huhtikuun tytöt Hautavainio
Vares – Sukkanauhakäärme
Hiljaisuus Korpikangas
Lumihiutalemuodostelma Hassinen
Punainen nauha Pekkarinen
2012 Vares – Uhkapelimerkki Hautavainio
Saunavieras Ylermi
Vares – Pimeyden tango Hautavainio
2014 Kummeli V Taneli Isotalo
2015 Vares – Sheriffi Hautavainio
2016 Bodom isä
2017 Tuntematon sotilas Korsumäki
Linnan juhlat koiran ampuja
2018 Juice Juicen isä
2019 Marian paratiisi poliisipäällikkö
Olen suomalainen Ilkka Vainio
2022 Hetki lyö Mikko
Kummeli esittää: Kontio & Parmas -elokuva Sumelius

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Televisiosarja Rooli
1984–1985 Mutapainin ystävät monia rooleja
1990 Kellarikaarti
Lottovoittajien maa Liikanen
Ruusun aika Mara
1993 Kaikkien valehtelijoiden äiti
1995 Ottaako sydämestä?
Toini ja Heikki Haaman show laivan maskotti
1997 Ota ja omista Risto
1998 Sydänten akatemia Kauko ”Kake” Hälvätoja
Isänmaan toivot poliisipäällikkö
Team Ahma Hannes Mäyräoja
Lääkärit tulessa Roger Kaarela
1999 Loistavat Jerkun pojat monia rooleja
2000 Kylmäverisesti sinun Lauri Halme
2001 Seitsemän Arttu Happonen
Korkeajännitystä – eli sähköä kotiin kuljetettuna Elmo Kankkunen
Kultakuume.com Mantere
2001–2002 Vaimonsa mies Pellinen
2002 Niin paljon parempi mies isä-Väinö
Jurismia! Leif Saunasolmu
Paristo monia rooleja
Joulukalenteri tonttu
2003–2004 Hiljaista on Algot Ahlroos
2004 Käenpesä Aapeli
2005 Tahdon asia parisuhdekurssin vetäjä
NDA – Salassapitosopimus Peter Stockman
2006–2012 Kotikatu Risto Nurmi
2006–2007 Jako kahteen Pekka-isä
2007–2008 Sydänjää Rojo Rantaoja
2008 Harvoin tarjolla Jaakko Topelius
Kymenlaakson laulu Karinin ex-asiakas
Piru ja peijooni Ville Pessi
2009 Puolustuksen puheenvuoro Lauri Sihto
2010 Tauno Tukevan sota Piitulainen
2007–2014 Taivaan tulet Jetsu
2011 Alamaailma-trilogia: Lakimies Petri Janhunen
2012 Maailma on valmis Jaakko Topelius
2013 Kerran viikossa Olli
2014 Kimmo Anders Törnqvist
2015 Koukussa Joonas ”Jonttu” Ritala
2015, 2016 Downshiftaajat Tommin isä
2018– Kummeli esittää: Kontio & Parmas Jouko Sumelius
2018 Keisari Aarnio Aksu
Sipoon herttua Pekka Hilderoth
2020 Keihäsmatkat Kalervo Palsa
2021 Paras vuosi ikinä Markku
Häräntappoase Martti Nyyssölä

Dubbaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ toimitus Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Ulla Strengell-Silainen: Kuka kukin on : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsinki: Otava, 2006. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  2. ↑ Jussi-voittajat 2011 Nelonen.fi. 6.2.2011. Viitattu 23.5.2019.
  3. ↑ Tässä ovat Jussi-gaalan voittajat mtvuutiset.fi. 24.3.2023. Viitattu 28.3.2023.
  4. ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Ilkka Heiskanen muistelee kirjassa hurjaa välikohtausta: veti puukon esille ja hajotti teatterin pukuhuoneen – poliisi vei putkaan Ilta-Sanomat. 3.10.2018. Viitattu 3.10.2018.
  5. ↑ Talvitie, Liisa: Ilu – Ilkka Heiskanen esittää. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-531-3
  6. ↑ Kerttula, Suvi: Näyttelijä Ilkka Heiskanen jätti syömättä, jotta lapsilla olisi ruokaa – pitkä työttömyysjakso vei pohjalle: ”Muistan kalvavan häpeän” Ilta-sanomat. 5.2.2018. Viitattu 23.5.2019.
  7. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: 60-vuotias | Ilkka Heiskanen on kokenut työttömyyden ja perheen köyhyyden, ja ”silloin läikkyi yli niin paljon, että se jo nauratti” – Näyttelijä ei silti soimaa itseään menneistä Helsingin Sanomat. 8.1.2022. Viitattu 8.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Heiskanen&oldid=22706610”