Karatšai-Tšerkessia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Suurelta osin lähteetön

Karatšai-Tšerkessia
Къэрэшей-Шэрджэс Республикэ1

Къарачай-Черкес Республика2

Карачаево-Черкесская Республика3
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Karatšai-Tšerkessian sijainti Venäjän federaation kartalla
Karatšai-Tšerkessian sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 44.222°N, 42.057°E (Tšerkessk)

Valtio Venäjä Venäjä
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Tšerkessk (1939 asti nimenä Batalpashnik)
 – suurin kaupunki Tšerkessk (129 069 as.)[1]
 – presidentti Boris Ebzeyev
 – pääministeri Muradin Kemov
Pinta-ala 14 100 km²
Väkiluku (2010) 477 859[1]
Kielet tšerkessi, karatšai, venäjä
BKT (2010) 43 324,1 milj. RUB[2]
(eli 0,12 prosenttia Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 90 663 RUB,
noin 2 221 EUR[3]
(eli 35 prosenttia Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[4][5]
Symbolit
 – lippu Karatšai-Tšerkessian lippu
 – vaakuna Karatšai-Tšerkessian vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 09
 – ISO 3166 RU-KC
kchr.info (venäjäksi)
1Tšerkessinkielinen nimi - Qerešej-Šerdžes Réspublike; 2Karatšainkielinen nimi - Karatšaj-Tšerkes Respublika; 3Venäjänkielinen nimi - Karatšajevo-Tšerkesskaja Respublika

Karatšai-Tšerkessia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa Kaukasusvuorten pohjoispuolella. Se rajoittuu luoteessa Krasnodarin aluepiiriin, koillisessa Stavropolin aluepiiriin, idässä Kabardi-Balkariaan ja etelässä Georgiaan sekä Georgiasta itsenäiseksi julistautuneeseen Abhasiaan.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karatšai-Tšerkessian alue on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta lähtien. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen "kantakansa". Karatšait puolestaan muodostuivat eri kaukasialaisten kansojen sekoittuessa pohjoisesta 1200–1300-luvuilla tulleisiin turkkilais-tataarilaisiin bolgaareihin ja tataareihin.

Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasukselta ja aina Asovanmereltä Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Valtion pääkaupunkina oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši. Tšerkessia oli vuosisatojen ajan Kabardian prinssien poliittisen vaikutuksen alainen ja maksoi muun muassa veroja Kabardiaan. Karatšaita ja tšerkessejä alettiin käännyttää kristinuskosta islamiin 1600- ja 1700-luvuilla Osmaanien valtakunnan taholta.

Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta 1858 Venäjä sai valloitettua Tšerkessian. Tämän jälkeen seurasi Tšerkessian tuhoaminen, jonka seurauksena peräti 90 prosenttia tšerkessikansasta joko tapettiin tai ajettiin pois kotimaastaan.lähde? Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858–1864 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Loput kymmenen prosenttia onnistuivat säilymään lähinnä Kaukasian vuoristoalueilla.

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen alueelle muodostettiin ensin Karatšaiden autonominen alue vuonna 1920, joka ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen sillä jo 12. tammikuuta 1922 alueelle muodostettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue. Tämäkään hallintoyksikkö ei ollut pitkäikäinen, sillä se jaettiin 26. maaliskuuta 1926 Karatšaiden autonomiseksi alueeksi (9 900 km² ja 103 000 asukasta vuonna 1934) ja Tšerkessien kansalliseksi piirikunnaksi (3 316 km² ja 79 800 asukasta vuonna 1934). Karatšaiden alueen pääkaupunki oli Mikoian-Hakhar ja Tšerkessien Sulimov.lähde?

Toisessa maailmansodassa saksalaiset miehittivät sekä Karatšaiden että Tšerkessien alueet loppukesällä 1942. Neuvostoliitto kuitenkin valloitti alueet takaisin seuraavana vuonna ja syytti karatšaita yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa, minkä vuoksi 1943 koko karatšai-kansa karkotettiin Keski-Aasiaan ja Karatšaiden autonominen alue lakkautettiin.lähde? Karkotuksen jälkeen alueelle asutettiin venäläisiä. Karatšait saivat palata kotimaahansa 1957 ja saman vuoden tammikuussa perustettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue, joka kuului Stavropolin aluepiiriin.

Neuvostoliitossa 1980-luvun lopulla alkanut kansallinen liikehdintä johti siihen että Karatšai-Tšerkessian autonominen alue julistautui Karatšai-Tšerkessian neuvostotasavallaksi 3. heinäkuuta 1991 (suveneerisuusjulistus). Joulukuussa 1992 maan nimi muutettiin Karatšai-Tšerkessian tasavallaksi. Tasavalta päätti allekirjoittaa Venäjän federaation perustuslain ja jäi näin Venäjän yhteyteen.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karatšai-Tšerkessian kaakkoisraja kulkee Euroopan korkeimman vuoren, Kabardi-Balkarian rajalla sijaitsevan kaksihuippuisen Elbrusin länsiosan kautta.
Näkymä Teberdan luonnonpuistosta Karatšai-Tšerkessian eteläosissa.
Karatšai-Tšerkessian tasavalta.

Karatšai-Tšerkessia sijaitsee Kaukasusvuorten pohjoisrinteillä. Maan pinta-alasta on vuoristoa kaikkiaan noin 80 prosenttia. Vuoret hallitsevat tasavallan eteläosaa. Tasavallan kaakkoisrajalla nousevan Euroopan korkeimman vuoren Elbrusin (5 642 m) huippu jää naapuritasavallan Kabardi-Balkarian puolelle. Muita korkeita vuoria Karatšai-Tšerkessiassa ovat Dombai-Ulgen (4 046 m), Gvandra (3 983 m), Gora Kurša (3 870 m) ja Gora Pšiš (3 790 m).[6] Kaukasusvuoret luovat eteläosiin komean maiseman, jossa syvät rotkot ja metsäiset rinteet muuttuvat ylöspäin mentäessä niityiksi ja lopulta paljaiksi kallioiksi, jäätiköiksi ja lumeksi. Pohjoiseen päin mentäessä vuoret vähenevät, ja siellä on kukkuloita. Maan pohjoisosa on mustan mullan tasankoa, jossa kasvaa arokasvillisuutta.

Vuoristojen jäätiköiltä saavat alkunsa Kuban ja sen latvahaarat Teberda, Bol’šoi, Zenentšuk, Malyi Zelentšuk, Urup ja Suuri Laba.[7][6] Kaikkiaan maan alueella virtaa 172 jokea, joiden lisäksi on noin 130 järveä.

Tammikuun keskilämpötila on maan pohjoisosassa –5 °C ja eteläosan vuoristossa alle –10 °C. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan on pohjoisosassa +21 °C ja vuoristossa +8 °C.

Tasavallan tärkeimpiin luonnonsuojelualueisiin kuuluvat kaksiosainen Teberdan luonnonpuisto (850,64 km²) ja sen koillisrajalta alkava Dautskin suojelualue (749,00 km²) sekä itäisin osa pääosin Krasnodarin aluepiirissä sijaitsevaa Kaukasian luonnonpuistoa (2 803,35 km²).[8][9][10]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karatšai-Tšerkessian osuus oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 koko Venäjän federaation BKT:stä yhteensä 43,32 miljardia ruplaa eli 0,12 prosenttia.[2] Se on jokaista tasavallan 477 859 asukasta (2010 tilanne) kohti 90 660 ruplaa eli noin 2 221 euroa.[1][3] Se on vain 35 prosenttia Venäjän keskiarvotasosta mutta lähellä Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin keskiarvoa.

Karatšai-Tšerkessian tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous, kaivos-, petrokemian-, kemian- ja metalliteollisuus. Lisäksi on myös koneenrakennusta, sähkötekniikkaa, sekä huonekalu- ja puunjalostusteollisuutta. Vuoriteollisuus tuottaa kivihiiltä, kuparia, sinkkiä ja lyijyä. Maatalouden tärkeimmät alat ovat karjanhoito sekä vehnän, maissin, auringonkukan, sokerijuurikkaan ja vihannesten viljely. Osa maatalousalueista on kastelun varassa. Vuoristossa on matkailukeskuksia ja parantoloita.

Tasavalta pyrkii kehittämään matkailuelinkeinoa, etenkin talviurheilua.[11]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karatšai-Tšerkessiassa oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 477 859 asukasta. Väestöstä enemmistö eli 56,6 prosenttia asui yhä maaseudulla ja 43,4 prosenttia oli kaupunkilaisia.[1] Suurin osa väestöstä asuu maan pohjoisosan tasangolla ja sen pohjoispuolella kumpuilevalla ylängöllä. Suurin kaupunki on pääkaupunki Tšerkessk (129 069 as.), jossa asuu 27 prosenttia koko maan väestöstä. Muita suuria kaupunkeja ovat Ust-Džekuta (30 566 as.), Karatšajevsk (21 483 as.) ja Teberda (Теберда, 9 058 as.). Suurimmat kylät ovat Zelentšukskaja (Зеленчукская, 19 449 as.), Utškeken (Учкекен, 16 512 as. kylän maalaiskunnassa) ja Pregradnaja (Преградная, 7 466 as).[1]

Etniset ryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kabardi-Balkarian nimikkokansallisuuksia, karatšaita ja tšerkessejä, oli vuoden 2002 väestönlaskennassa yhteensä 49,8 prosenttia maan väestöstä.[12] Vuonna 2010 heillä oli jo 52,5 prosentin enemmistö tasavallan asukkaista.[13]

Karatšait ovat turkkilais-tataarilainen kansa ja ovat läheistä sukua (joidenkin mukaan sama kansa) naapuritasavallan Kabardi-Balkarian balkaareille.[11]

Tšerkessit puolestaan ovat kaukasialaisten kansojen abhaasilais-adygeläiseen ryhmään kuuluva kansa, ja ovat läheistä sukua naapuritasavallan Kabardi-Balkarian kabardeille.[11] Sanalla tšerkessi on aikaisemmin tarkoitettu yleisesti kaikkia Kaukasian asukkaita ja Neuvostoliiton alkuaikoina kaikkia abhaasilais-adygeiläiseen ryhmään kuuluneita kansoja paitsi kabardeja. Sittemmin sana on rajoittunut tarkoittamaan vain sitä osaa abhaasilais-adygeiläisistä kansoista, joka asuu pääasiassa Karatšai-Tšerkessiassa.

Karatšai-Tšerkessian kartta
Karatšai-Tšerkessian etniset ryhmät 1989, 2002[12] ja 2010 väestönlaskenta[13]
1989 2002 2010
kansa määrä osuus % määrä osuus % määrä osuus %
karatšait 31,2 169 198 38,5 194 324 40,7
venäläiset 42,4 147 878 33,7 150 025 31,4
tšerkessit 9,7 49 591 11,3 56 466 11,8
abazit 6,6 32 346 7,4 36 919 7,7
nogait 3,2 14 873 3,4 15 654 3,3
osseetit * 3 333 0,8 3 142 0,7
ukrainalaiset 1,5 3 331 0,8 1 990 0,4
armenialaiset * 3 197 0,7 2 737 0,6
tataarit * 2 021 0,5 1 696 0,4
muut 5,4 13 702 3,1 11 407** 2,4**
yhteensä 100 439 470 100 477 859 100,0

* Sisältyy muihin ** Sisältää 3 499 väestönlaskentaan osallistunutta (0,73 prosenttia), jotka eivät kertoneet etnistä ryhmäänsä.

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan asukkaista sunnimuslimeita ovat pääasiassa karatšait, tšerkessit, abazit ja nogait eli noin 51 prosenttia. Loput ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkaupunki Tšerkesskissä on korkeakoulu ja Karatšajevskissa kasvatustieteellinen instituutti.

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karatšai-Tšerkessian hallinnollinen jako (venäjäksi)

Karatšai-Tšerkessia on jaettu 10 piiriin. Lisäksi Tšerkesskin ja Karatšajevskin kaupungit ovat suoraan tasavallan hallinnon alaisia.[14] Piirien asukasluku on vuoden 2010 väestönlaskennasta.[1]

Karatšajevskin kaupunkipiirikunta on maantieteellisesti sirpaleinen kokonaisuus ja sisältää esimerkiksi Dombain lomataajaman tasavallan eteläreunalla, Dombai-Ulgen -vuoren läheisessä laaksossa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 11.2.2014. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 11.2.2014. (venäjäksi)
  3. ↑ a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  5. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Sivut 86-87. Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. (venäjäksi)
  7. ↑ Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. Sivut 155 ja 158-159 (Pohjois-Kaukasia). Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. (venäjäksi)
  8. ↑ OOPT Južnogo okruga (- Eteläisen ja Pohjois-Kaukasian federaatiopiirien luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  9. ↑ Dautski zakaznik, oopt.info (venäjäksi)
  10. ↑ Dautski gosudarstvennyi zakaznik (Arkistoitu – Internet Archive) zapoved.net (venäjäksi)
  11. ↑ a b c Regions and territories: Karachay-Cherkessia 22.11.2011. BBC. Viitattu 1.9.2013.
  12. ↑ a b Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta (Arkistoitu – Internet Archive), (venäjäksi)
  13. ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 4. Natsionalnyi sostav i vladenije jazykami, graždanstvo. Nazvanije publikatsionnoi tablitsy= 4. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazikom po subjektam Rossijskoi federatsii (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 4. Julkaisu 4. Väestön kansallisuus ja venäjänkielen taito Venäjän federaation subjekteissa. Taulukko 4 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 11.4.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Города и районы Karatšai-Tšerkessian tasavalta. Arkistoitu 9.2.2014. Viitattu 11.2.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karatšai-Tšerkessia&oldid=22687933”