Kaija Pakarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaija Pakarinen
Kaija Pakarinen vastaanottamassa Suomi-palkintoa vuonna 2022.
Kaija Pakarinen vastaanottamassa Suomi-palkintoa vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1954 (ikä 70)
Rääkkylä
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaija Pakarinen (s. 7. tammikuuta 1954 Rääkkylä) on suomalainen näyttelijä. Hän on näytellyt pitkään Yleisradiossa, mutta myös Suomen Kansallisteatterissa, Helsingin ja Espoon kaupunginteatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Mikkelin Teatterissa, Ryhmäteatterissa ja Rakastajat-teatterissa.[2][3] Hän sai Suomi-palkinnon 2022.[4]

Kaija Pakarinen varttui maanviljelijäperheessä Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, jossa hän kiinnostui näyttelijän urasta esiintyessään lapsena isänsä piirtämässä Rasivaaran nuorisoseurantalossa. Hän kävi Suomen Teatterikoulun näyttelijälinjan vuosina 1975–1979. Pakarinen näytteli Televisioteatterissa 1979–1990, toimi sitten Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön lehtorina 1990–1992 ja palasi Yleisradioon vuosiksi 1992–2002. Sen jälkeen hän on toiminut freelancerinä.[5]

Yksi ensimmäisiä Kaija Pakarisen rooleja on Sisko Paavonen Lumikit-televisionäytelmässä (1986), jossa seurataan naistentautien yhden huoneen potilaiden elämää vuorokauden ajan.[6] Vuonna 2001 hän ohjasi Lumikit Kajaanin kaupunginteatteriin[2].

Läheisimmiksi teatteritöikseen Pakarinen on maininnut Riku Saastamoisen ohjaukset Idiootti ja Kevään ensimmäinen saalis, Johanna Freundlichin vuoden 2014 ohjauksen Kati Kaartisen näytelmästä Nätti tyttö, vähän pehmee, Heidi Könkään monologin Sandra ja Juha Jokelan Kansallisteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Patriarkan (2012).[5]

Pakarinen on näytellyt myös monissa kotimaisissa elokuvissa. Hän sai vuonna 1988 Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasuorituksesta Veikko Aaltosen elokuvassa Tilinteko.[7] Hänellä on ollut pieniä rooleja esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvissa Mies vailla menneisyyttä ja Kauas pilvet karkaavat.[3].

Pakarinen on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Helsingin herra, Kallio, Taivaan tulet ja Kovaa maata.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarisella on 1980-luvulla syntynyt kehitysvammainen tytär.[1]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva / Televisiosarja Rooli
1986 Lumikit Sisko Paavonen
1987 Tilinteko Leena Palo
1988 Katsastus Mallu
1989 Likaiset kädet Olga
1994–1997 Kovaa maata Virpi
1994 Kiinnisidottu Henna
1995, 2000 Kotikatu opettaja
1996 Kauas pilvet karkaavat aamutakkinen nainen
1997 Vuoroin vieraissa Sirpa Jalander
Lahja Leila
1999 Lapin kullan kimallus Aili Ervast
2000 Raid Niemisen leski
Levottomat terveydenhoitaja
Sano Oili vaan neiti Kirsch
2001 Kaverille ei jätetä Helena
2002 Mies vailla menneisyyttä Kaisa Nieminen
2003 Hovimäki Katri Ingberg
2004 Joensuun Elli Aune, Veijon äiti
Perkele Hilkka
Juoksuhaudantie Merja Kesämaa
2006 Uudisraivaaja Paula Laine
2008 Maleena mummi
2008–2010 Ihmisten puolue Regina Mälkki
2009 Postia pappi Jaakobille Leilan sisko (ääni)
Puolustuksen puheenvuoro tuomari
2010 Kallio Leea
2010–2011 Taivaan tulet Karjalainen
2011 Hella W Linda Tanner
2012 Tähtitaivas talon yllä anoppi
Kohta 18 terapeutti
Helsingin herra Riitta Rautio
Ja saapuu oikea yö Marja
Roba valittajanainen
Rakkauden rasvaprosentti Stigun äiti
2013 8-pallo vanginvartija
2014 Raja Anja Aropalo
Vadelmavenepakolainen naapuri
2015 Hinnalla millä hyvänsä Annukka Törmänen
2015–2020 Downshiftaajat Kaija Kuusela
2016 Jättiläinen Marja Riekkola-Vanhanen
Syke Ritva
Tulen morsian Valborg Magnusdotter
Syysprinssi äiti
2017 Kimmo Hertta
Toivon tuolla puolen Wikströmin vaimo
Nuoruustango Natalia
2018 Tyhjiö Pihlan äiti
2019 Huone 301 Eeva Kurtti
2020 Paratiisi Päivi Koivu
Karppi Marjatta
2022 Sininen enkeli Markon äiti
Häät ennen hautajaisia Anneli

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Dragon, Kristiina: Näyttelijä Kaija Pakarinen: "Ihailijoita on ollut, vaan ei arjen jakajia". ET-lehti, 3.12.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  2. ↑ a b Tekijähaku 'Pakarinen Kaija' ilona.tinfo.fi. Viitattu 19.12.2024.
  3. ↑ a b Kaija Pakarinen Elonetissä.
  4. ↑ Suomi-palkinto kahdeksalle Helsingin Sanomat. 30.11.2022. Viitattu 30.11.2022.
  5. ↑ a b Saarelainen, Maarit: Suomen tunnetuin tuntematon näyttelijä – Kaija Pakarinen Nuorisoseurat-lehti. 28.9.2020. Viitattu 19.12.2024.
  6. ↑ Lumikit on koskettava kuvaus naisten elämästä Yleisradio. Viitattu 9.2.2021.
  7. ↑ Tilinteko Elonet.
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaija_Pakarinen&oldid=22905156”