Charles Ferdinand (Berryn herttua)
Charles Ferdinand de Bourbon, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 Versailles – 14. helmikuuta 1820 Pariisi)[1] oli ranskalainen prinssi, tulevan kuningas Kaarle X:n nuorempi poika. Hänen murhansa vuonna 1820 vaikutti merkittävästi Ranskan poliittiseen ilmapiiriin.
Charles Ferdinand lähti vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 isänsä mukana maanpakoon. Vuosina 1792–1797 hän palveli Joseph de Condén johtamassa emigranttiarmeijassa ja matkusti sen mukana Venäjälle. Vuosina 1801–1814 hän asui Englannissa ja sai englantilaisen Amy Brownin kanssa kaksi aviotonta tytärtä. Charles Ferdinand palasi Ranskaan restauraation yhteydessä vuonna 1815.[1] Napoleonin palattua Elbalta kuningas Ludvig XVIII nimitti Berryn herttuan armeijan ylipäälliköksi, mutta Napoleonin tukijoiden osoittauduttua vahvemmiksi hän joutui pakenemaan Gentiin satapäiväisen keisarikunnan ajaksi.[2] Vuonna 1816 hän nai Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n tyttären Carolinan. Heille syntyi yksi tytär.[1]
Berryn herttuan ollessa lähdössä kotiin Pariisin oopperasta illalla 13. helmikuuta 1820 hän joutui fanaattisen satulasepän Louis-Pierre Louvelin puukottamaksi ja kuoli seuraavana päivänä. Tapaus johti muun muassa pääministeri Élie Decazes’n eroon ja rojalistien asenteiden jyrkentymiseen.[1]
Berryn herttuan ainoa poika, Bourdeaux’n herttua syntyi hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Charles-Ferdinand de Bourbon, duke de Berry (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.4.2013.
- ↑ Nordisk familjebok (1905), s. 67 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 18.10.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Ferdinand (Berryn herttua) Wikimedia Commonsissa
