Sardinian kuningaskunta
| Sardinian kuningaskunta Regno di Sardegna |
|||
|---|---|---|---|
1720–1861 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia (1324–1849) perustuslaillinen monarkia (1849–1861) |
||
| Pääkaupunki |
Cagliari (1324–1720, 1798–1814) Torino (1720–1798, 1814–1861) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 73 810 km² | ||
| Väkiluku (1838) | 4 650 368 | ||
| – väestötiheys | 66 / km² | ||
| Valuutta |
cagliarese (1720–1813) Sardinian scudo (1720–1816) Piemonten scudo (1720–1816) Ranskan frangi (1800–1814) Sardinian liira (1816–1861) |
||
| Kansallislaulu | ”S’hymnu sardu nationale” | ||
| Edeltäjät |
 Genovan tasavalta Pisan tasavaltaSassari  Savoijin herttuakunta |
||
| Seuraajat |
 Italian kuningaskunta Ranskan toinen keisarikunta |
||
.svg)
.svg)
Sardinian kuningaskunta (ital. Regno di Sardegna, myös Sardinia-Piemonte) oli historiallinen valtio nykyisen Italian ja osittain nykyisen Ranskan alueella vuosina 1720–1861.[1]
Sardinian saarta oli kutsuttu kuningaskunnaksi jo keskiajalla, mutta sillä ei ollut erillisiä kuninkaita, ellei sellaisiksi katsota saarella hallinneita piirikuntien mahtiherroja, joita Etelä-Euroopassa kuitenkin pidettiin lähinnä ruhtinaina, ei muiden valtioiden tunnustamina kuninkaina. Keisari Fredrik II antoi yhdelle pojalleen Sardinian kuninkaan tittelin. Aragonian ja myöhemmin Espanjan kuninkaat käyttivät pitkässä tittelistössään myös Sardinian kuninkuutta. Uudella ajalla sen niminen valtio varsinaisesti syntyi vuonna 1720, jolloin Savoijin herttua Viktor Amadeus II vaihtoi Espanjan perimyssodassa saamansa Sisilian saaren Sardiniaan vaihtaen samalla kuningastittelinsä niin, että se liitettiin nimenomaan Sardiniaan.[1]
Kuningaskunta oli Savoijin ruhtinashuoneen päähaaran hallussa vuoteen 1831 asti ja sen jälkeen Savoiji-Carignanin sivuhaaralla. Vuosina 1798–1814 mantereenpuoleiset alueet olivat ranskalaisten hallussa, ja ensimmäistä kertaa Sardinian kuningas todellisuudessa asui Sardinian saarella, joka oli heidän ainut jäljelle jäänyt alueensa. Vuoteen 1858 asti kuningaskuntaan kuului Sardinian ja ranskanpuoleisen Savoijin lisäksi vain Piemonte, mutta vuodesta 1858 alkaen siihen liittyivät tai liitettiin lähes kaikki Italian osat. Vuonna 1861 laajentunut Sardinian kuningaskunta julistettiin Italian kuningaskunnaksi ja Viktor Emanuel II sen kuninkaaksi.
Sardinian kuningaskunnan pääministeriksi nousi 1850-luvulla Cavourin kreivi Camillo Benso (1810–1861). Hän teki Ranskan kanssa sopimuksen, jossa Napoleon III lupasi auttaa Sardiniaa tulevassa sodassa Itävaltaa vastaan ja vastineeksi Sardinia luovuttaisi Savoijin ja Nizzan Ranskalle. Tämä käynnisti tapahtumaketjun, joka vuoteen 1870 mennessä johti Italian täyteen yhdistymiseen.[2]
Luettelo hallitsijoista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viktor Amadeus II 1720–1730
- Kaarle Emanuel III 1730–1773
- Viktor Amadeus III 1773–1796
- Kaarle Emanuel IV 1796–1802
- Viktor Emanuel I 1802–1821
- Kaarle Felix 1821–1831
- Kaarle Albert 1831–1849
- Viktor Emanuel II 1849–1861 (sen jälkeen Italian kuningas)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sardinia Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Marcelli, Umberto: Camillo Benso, count di Cavour Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sardinian kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laaksonen, Hannu et al.: Italia – vastakohtien maa. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994.