Käsityöläiskatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käsityöläiskatua Puutarhakadun risteyksestä etelään. Etualalla vuonna 1902 valmistunut rakennus, jonka luona Vladimir Leninin kerrotaan yöpyneen pakomatkallaan.

Käsityöläiskatu (ruots. Hantverkaregatan) on Turun katu, joka sijaitsee Turun VII kaupunginosassa. Se lähtee Eerikinkadulta pohjoisluoteeseen ja päättyy Ratapihankadulle Turun päärautatieaseman lähelle. Se on pituudeltaan noin 650 metriä.[1]

Käsityöläiskadun poikkikatuja ovat Yliopistonkatu, Puutarhakatu, Rauhankatu ja Läntinen Pitkäkatu.[1] Se on liikenteeltään rauhallisempi kuin samansuuntaisesti idempänä kulkeva Humalistonkatu,[2] ja paikallisbussireiteistä sitä pitkin ajaa vain yksi arkipäivisin liikennöitävä palvelulinja.[3]

Käsityöläiskadulla on Eerikin- ja Yliopistonkadun välisellä osuudella asuin-liikekerrostaloja ja kaupungin terveysasema.[1][4] Yliopistonkadun kulmassa on puutaloja, joista Nylundin talona tunnettu tehtiin tontilla yli sadan vuoden ajan toimineen Turun Pussi- ja Kirjekuoritehtaan johtajan asuintaloksi.[5][6] Yliopiston- ja Puutarhakadun välisellä osuudella on myös kerrostaloja.[1] Puutarhakadun risteyksen luona on Turun kaupungin työllisyyspalvelukeskuksen käytössä oleva matalampi rakennus ja sitä vastapäätä Stefan Michailowin suunnittelema, vuonna 1902 valmistunut talo, joka historiansa vuoksi tunnetaan Leninin talona.[1][7][8]

Puutarha- ja Rauhankadun välisellä osuudella on muutama matalampi liikerakennus ja korkeampia asuinkerrostaloja.[1] Rauhankadun pohjoispuolella on vanhojen puutalojen tilalle rakennettuja uudempia asuinkerrostaloja. Läntisen Pitkäkadun ja Ratapihankadun välisellä osuudella on toisella puolella vanhoja puutaloja ja toisella puolella Asemanpuisto eli Rautatientori.[1][9]

Rakennuskannan historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerikinkadulta Yliopistonkadun kulmaukseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsityöläiskatua Eerikinkadun kulmasta kuvattuna: Koy Eerikinkreivi, Keskustan terveysasema, Meritalo ja Yliopistonkadun kulmassa oleva As Oy Fasadin puutalo.

Käsityöläiskatu 1:n kallioiselle tontille kisälli Johan Gustaf Melin rakennutti neljä puista asuintaloa vuonna 1849. Tulevina vuosikymmeninä sisäpihalle rakennettiin lisää asuintaloja. Puurakennukset purettiin 1950-luvun lopulla ja tontilla olevaa kalliota rouhittiin pois. Asunto Oy Eskelinkulma valmistui paikalle vuonna 1961.[10]

Käsityöläiskatu 2:n tontin eli Käsityöläiskadun ja Eerikinkadun toisen kulmauksen hankki buldaani- eli purjekangastehtaalle työnjohtaja Nils Gustaf Hedenström vuonna 1838, ja samana vuonna tontille valmistui arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelemana asuintalo ja ulkorakennus. Vuonna 1850 tontti siirtyi Seurahuoneessakin ravintoloitsijana toimineelle Otto Olof Aspelundille ja Gylich suunnitteli katujen kulmaan toisen asuintalon. Kolmas asuinrakennus valmistui vuonna 1856 Käsityöläiskadun puolelle. Vuonna 1910 tontin omistaja, kaupungin postikonttorin vahtimestari Anton August Vainio rakennutti rakennusmestari Adrian Thomanderin suunnittelemana pihapiiriin kaksikerroksisen asuintalon ja vuonna 1913 Käsityöläiskadun varrelle kolmikerroksisen kivirakennuksen. Vuonna 1911 tontti jaettiin kahtia, ja kaupungin ruotsalainen metodistiseurakunta rakennutti katujen kulmaukseen nopeasti Beetlehem-kirkon, jota tiettyjen koristeidensa vuoksi jotkut kaupungilla kutsuivat "lammaskirkoksi". Seurakunnan pappina toimi ruotsalainen Walter Hülphers, jonka poika Arne Hülphers avioitui Turussakin sittemmin usein vierailleen laulaja Zarah Leanderin kanssa. Samoihin aikoihin Hülphersien kanssa kirkon tontilla asui elokuvateatteri Scalan johtaja Juho Piltti perheineen, ja tytär Lea Piltistä tuli myös kuuluisa laulaja. Koko tontti siirtyi seurakunnalle vuonna 1924. Seurakunnan vanhainkodin naapurina oli vuodesta 1920 Onerva Lahdensuun perustama Turun uusi talouskoulu. Lahdensuu avioitui vuonna 1927, ja puoliso oli näyttelijä Hemmo Airamo, joka asui Beetlehem-kirkon naapurissa kuolemaansa (1963) saakka. Tontin rakennukset purettiin vuonna 1971; kirkko muutti Hämeenkadulle ja talouskoulu lopetti toimintansa. Tontti oli kymmenen vuotta pysäköintialueena. Vuonna 1982 kulmaukseen Eerikinkadun suuntaisesti valmistui Kiinteistö Oy Eerikinkreivin kerrostalo ja vuonna 1984 Käsityöläiskadun varteen kolmikerroksinen toimistorakennus, johon sijoittui kaupungin keskustan terveys- ja sosiaaliasema.[11]

Käsityöläiskatu 3:een eli Käsityöläiskadun ja Yliopistonkadun (silloisen Wenäjän Kirkkokadun) kulmaukseen Turun palon jälkeen perustetulle tontille rakennutti kauppaneuvos Christian Trapp vuosina 1832–1833 Pehr Johan Gylichin piirtämät kolme asuintaloa, jotka säilyivät vuosien varrella hieman muotoaan muuttaen yli 140 vuotta. Paikalla toimi 1800-luvun lopulla kestikievari ja 1920-luvulta 1950-luvulle matkustajakoti Aura. Välillä parin vuoden ajan 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa kulmauksessa oli sanomalehti Uuden Auran toimitus; suunnittelemansa uuden toimitalon rakennuttamisesta lehti lopulta luopui paikan syrjäisen sijainnin vuoksi. Autoliike Valli-Auto Oy rakennutti Käsityöläiskadun puolelle Aarne Eklundin piirtämän korjaamo- ja näyttelyhallirakennuksen, joka valmistui Talvisodan aikana ja oli autotalon käytössä 1970-luvun lopulle saakka. Nykyisin paikalla oleva kerrostalo Asunto Oy Käsityömestari ja Yliopistonkadun puolella oleva Kiinteistö Oy Yliopistonkatu 30 valmistuivat vuosina 1981–1982.[12]

Nylundin talo Yliopistonkadun kulmassa.

Käsityöläiskatu 4:n ensimmäiset asuintalot rakennettiin vuosina 1832–1833. Yliopistonkadun kulman rakennuksia näyttävämpi oli kultaaja I. Koskisen vuonna 1909 rakennuttama ja rakennusmestari Karl Johan Sahlbergin piirtämä koristeellinen kaksikerroksinen jugendtalo, jonka tieltä purettiin kaksi vanhempaa puutaloa. Kulmauksen puutalojen tilalle valmistui vuonna 1962 Asunto Oy Hantvärkin asuin- ja liiketalo ja jugendtalon paikalle vuonna 1975 ns. Meritalo. Nämä kaikki uudet rakennukset olivat Pekka Pitkäsen suunnittelemia.[13]

Yliopistonkadun risteyksen pohjoispuolella Käsityöläiskatu 5:ssä toimi vuodesta 1874 yli sadan vuoden ajan Turun Pussi- ja Kirjekuoritehdas. Katujen kulmauksessa on Nylundin talona tunnettu, vuonna 1902 valmistunut Frithiof Strandellin suunnittelema puutalo, joka tehtiin tehtaan johtajan Evert Nylundin asuintaloksi.[5][6][14] Sen vieressä Käsityöläiskadun varrella on Arthur Kajanuksen suunnittelema, vuonna 1899 tehtaaksi valmistunut kolmikerroksinen uusrenesanssityylinen rakennus. Yliopistonkadun puolen tehdasrakennus on vuodelta 1916.[14] Käsityöläiskatu 6:ssa sijaitseva As Oy Fasadin puutalo on myös Strandellin suunnittelema, ja se valmistui vuonna 1908. Tontin kerrostalot ovat 1990-luvulta.[15]

Kadun pohjoispää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsityöläiskatu 7:ään valmistui 1830-luvulla Erik Johan Wennerqvistin suunnittelemia asuinrakennuksia. Vuonna 1907 kadun varteen nousi Adrian Thomanderin suunnittelema kaksikerroksinen jugendrakennus kauppias August Millnerille, jolla oli tontin sisäosissa makkaratehdas.[16] Käsityöläiskatu 7 b:hen valmistui vuonna 1956 Aarne Ehojoen ja Veijo Kahran suunnittelema Asunto Oy Septimus, kahdeksankerroksinen asuintalo, jonka pohjakerroksessa on liiketiloja. Ylimmässä kerroksessa on 155 neliömetrin suuruinen viiden huoneen ja keittiön asunto.[16][17] Käsityöläiskatu 7 a:han valmistui vuonna 1963 Ehojoen ja Tauno Keiramon suunnittelema Asunto Oy Kisälli.[16]

Käsityöläiskatu 8 a:ssa sijaitsee As Oy Kilpilinna, Erkki Virtasen suunnittelema ja vuonna 1910 valmistunut jugendtyylinen asuinkerrostalo. Sisäpihan puutaloista vanhin on 1830-luvulta.[15] Käsityöläiskatu 8 b:n kerrostalo on Viljo Laitsalmen suunnittelema ja rakennettu vuosina 1951–1952.[18]

Puutarhakadun kulmauksessa Käsityöläiskatu 9:ssä on Stefan Michailowin suunnittelema, vuonna 1902 valmistunut pyörökulmainen rakennus, jonka luona Vladimir Leninin kerrotaan yöpyneen pakomatkallaan vuonna 1907.[1][7][8][15] Leninin vierailun ansiosta kulmatalo suojeltiin mutta tontin puutalot on purettu.[19] Käsityöläiskadun varrella Leninin talon vieressä sijaitsi vuonna 1871 rakennettu asuintalo, jonka julkisivua muutettiin sittemmin koristeellisemmaksi. Mäen korkeimmalla kohdalla sijainnut vaatimattomamman näköinen puutalo oli Pehr Johan Gylichin suunnittelema ja vuodelta 1832. Niiden tilalle valmistui kerrostaloja ja Leninin talolle matala uudisosa vuosina 1989–1990.[20]

Käsityöläiskatu 10.
Käsityöläiskatua Puutarhakadun risteyksestä pohjoiseen.

Käsityöläiskatu 10:een Turun palon jälkeen tehty tontti rajoittui korkeaan kukkulaan, jonka kautta kulki kaupungin muinainen tulliaita. Tuon Puutarhakadun kulmauksessa olevan tontin osti merimiehen leski Helena Maskulin vuonna 1830. Hän rakennutti kaksi Pehr Johan Gylichin suunnittelemaa asuintaloa, joista jälkimmäinen valmistui Käsityöläiskadun puolelle vuonna 1842 ja purettiin vasta 1970-luvulla. Huonekalutehtailija Gustaf Viktor Haglund rakennutti Maskulinin ensimmäisen talon tilalle suuremman asuinrakennuksen vuonna 1878. Kunnallisneuvos Antti Raidan ostamaan Käsityöläiskatu 10 a:han valmistui vuonna 1926 rakennusmestari J. E. Arolan piirtämä kaksikerroksinen punatiilinen rakennus Sosialisti-lehden toimitusta, konttoria ja kirjapainoa varten. Lehteä tehtiin talossa 1970-luvun alkuun saakka. Vastaperustettu urheiluseura Turun Toverit osti 1930-luvun alussa Käsityöläiskatu 10 b:stä itselleen huoneiston, johon se kunnosti kerhotiloja ja harjoitussalin. Alakerta muutettiin 1950-luvulla tanssisali-kahvilaksi, joka kristallikruunujensa ansiosta sai nimen Kruunusali ja oli parinkymmenen vuoden ajan kaupungin suosituimpia tanssipaikkoja. Tontin nykyiset kerrostalot valmistuivat vuonna 1973. Turun kaupunki hankki Käsityöläiskadun puolella olevan kolmikerroksisen siipirakennuksen omistukseensa ja sijoitti siihen muun muassa kouluviraston. Osan tiloista kaupunki vuokrasi Yleisradion Länsi-Suomen toimintakeskuksen käyttöön.[21]

Käsityöläiskatu 11:een tehtiin E. J. Wennerqvistin suunnittelemia asuintaloja vuonna 1830. Sisäpihalla toimi 1900-luvun alussa konetehdas ja valimo. Puutarhakadun puolelle rakennettujen 14-kerroksisten kerrostalojen viereen Käsityöläiskadun kulmaan valmistui vanhojen puutalojen tilalle kaksikerroksinen myymälärakennus vuonna 1957.[22] Käsityöläiskatu 13:n puutalojen tilalle valmistui kerrostalo vuonna 1994.[23]

Käsityöläiskatu 12:n ensimmäisen puutalon rakennutti värjäri-tehtailija Carl Johan Brummer vuonna 1831 ja sen suunnitteli Erik Johan Wennerqvist. Tontti rakennettiin aikanaan täyteen. Tontin omisti pitkään tehtailija Johan Gustaf Pahlman, jonka mukaan purettujen talojen paikalle vuosina 1966–1968 rakennettu Reino Lukanderin suunnittelema asuin- ja liiketalo sai nimekseen Asunto Oy Paalmanni.[24] Käsityöläiskatu 14:n kallioiselle tontille alettiin rakentaa 1830-luvulla. Vanhat rakennukset purettiin vuonna 1948 ja kalliota räjäytettiin pois uuden kerrostalon tieltä.[25] Kuusikerroksinen terastirapattu talo Rauhankadun kulmassa on Olli Vahteran suunnittelema ja rakennettu vuosina 1950–1952.[18]

Käsityöläiskatu 15:een Rauhankadun kulmaan valmistui puutalo vuonna 1863 ja sen viereen Käsityöläiskadun varrelle Helge Ranckenin suunnittelema puutalo vuonna 1895. Sisäpihalle rakennettiin Anton Salvianderin suunnittelema seitsemän asuinhuoneiston puutalo vuonna 1905. Puutalot purettiin 1950-luvun lopulla ja niiden paikalle rakennettiin Tauno Salon ja Mauri Karkulahden suunnittelema Asunto Oy Käsityöläiskatu 15:n kerrostalo vuosina 1959–1960.[26]

Käsityöläiskatu 17:ään Läntisen Pitkäkadun kulmaan rakennettiin 1850-luvun puolivälissä puinen asuintalo, jota pidennettiin vuonna 1879 ja joka sai Anton Salvianderin suunnitteleman komean julkisivun vuonna 1900. Se muutettiin hotelliksi 1910-luvun lopulla. Käsityöläiskadun varrelle valmistui August Heleniuksen suunnittelema neljän huoneiston puutalo vuonna 1879. Talossa toimi sanomalehti Uuden Päivän toimitus vuodesta 1948 talon purkamiseen saakka.[27] Puutalojen tilalle vuosina 1955–1957 rakennettu Asunto Oy Rautatienpuisto on Käsityöläiskadun puolelta kahdeksan- ja Läntisen Pitkäkadun puolelta yhdeksänkerroksinen. Läntisen Pitkäkadun puolella pohjakerroksessa on liiketiloja. Talo on Viljo Laitsalmen suunnittelema.[28]

Käsityöläiskatu 16:een Rauhankadun kulmaan valmistui Johan Gustaf Melinin suunnittelema puutalo vuonna 1830. Rakennusta pidennettiin vuonna 1872 ja siinä toimi myymälä sekä viimeisinä aikoina liikevarasto. Käsityöläiskadun puolelle valmistui poliisikonstaapeli Otto Wilhelm Lindbergin rakennuttama ja Karl Viktor Reiniuksen suunnittelema viiden asunnon puutalo, jossa sittemmin toimi pitkään matkakoti Ainola. Talot purettiin 1980-luvulla ja tontti oli parikymmentä vuotta tyhjänä kunnes paikalle valmistui seitsenkerroksinen asuintalo.[29] Käsityöläiskatu 18:aan rakennettiin kahdeksan identtistä Arthur Kajanuksen suunnittelemaa pientä asuintaloa vuosina 1886–1887. Talojen rakennuttaja oli Turun Työväen Asunto-Osakeyhtiö ja ne tunnettiin Rettigin vapriikkitaloina. Talot purettiin viereisen tontin talojen tapaan 1980-luvulla. Paikalle valmistui Kuntien eläkevakuutuksen omistama Senioritalo vuonna 2001.[30]

Käsityöläiskatu 20 eli Asunto Oy Puisto kuuluu Ratapihankadun varrelle 1890-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä rakennettujen asunto-osakeyhtiömuotoisten työväen puutalojen ketjuun. Tontilla on kolme August Heleniuksen suunnittelemaa uusrenesanssityylistä asuintaloa vuodelta 1890 ja yksi Karl Johan Sahlbergin suunnittelema jugendtyylinen asuintalo vuodelta 1904.[31]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Käsityöläiskatu Turun seudun opaskartta. Turun kaupunki. Viitattu 22.8.2021.
  2. ↑ Humalistonkadun liikennesuunnitelma pyöräily-yhteyden rakentamiseksi Yliopistonkadun ja Ratapihankadun välillä (pdf) 8.12.2014. Turun kaupunki. Viitattu 22.8.2021.
  3. ↑ Turun seudun joukkoliikenteen aikataulut 26.4.–26.9.2021, s. 242–243. Turun seudun joukkoliikenne.
  4. ↑ Keskustan terveysasema Turun kaupunki. Viitattu 22.8.2021.
  5. ↑ a b Nostalginen Turku: Kirjekuorien tulvaa vuodesta 1874 Aamuset. 15.1.2017. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021.
  6. ↑ a b Tuominen, Hannu: Romantiikkaa huokuva Nylundin talo on Turun keskustan upein rakennus Jälkipeli.net. 26.7.2021. Viitattu 22.8.2021.
  7. ↑ a b Nostalginen Turku: Vallankumoussankarin piilopaikka Aamuset. 28.8.2016. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021.
  8. ↑ a b Miettunen, Hannu: Mikä ihmeen Michailow? Turun Sanomat. 16.3.2015. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021.
  9. ↑ Tapana, Erja: Puutalojen takapihoilta löytyy yhä tilaa temmeltää Turun Sanomat. 8.5.2006. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021.
  10. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 44–45. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  11. ↑ Kalpa, Harri: Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään IV, s. 126–130. Oy Turun Sanomat, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  12. ↑ Kalpa, Harri: Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään IV, s. 113–116. Oy Turun Sanomat, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  13. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 41–43. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  14. ↑ a b Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 171–172. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  15. ↑ a b c Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 172. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  16. ↑ a b c Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 48. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  17. ↑ Laaksonen, Mikko: Arjen rakentamista Turussa – arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta, s. 171. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-7260-00-5
  18. ↑ a b Laaksonen, Mikko: Arjen rakentamista Turussa – arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta, s. 122. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-7260-00-5
  19. ↑ Tukia, Anneli: Talo säilyi, koska Lenin ehkä yöpyi siinä Helsingin Sanomat. 20.11.1990. Viitattu 7.10.2021.
  20. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 52–53. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  21. ↑ Kalpa, Harri: Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään IV, s. 106–109. Oy Turun Sanomat, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  22. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 54–55. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  23. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 56–58. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  24. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 75–76. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  25. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 74. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  26. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 59–60. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  27. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 61–62. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  28. ↑ Laaksonen, Mikko: Arjen rakentamista Turussa – arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta, s. 174. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-7260-00-5
  29. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 65–66. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  30. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 3, s. 63–64. Sammakko, 2013. ISBN 978-952-483-262-5
  31. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 181. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käsityöläiskatu&oldid=22671941”