Karl Viktor Reinius
Karl Viktor Reinius (30. heinäkuuta 1862 Ilmajoki – 2. toukokuuta 1936 Vaasa)[1] oli suomalainen arkkitehti. Reinius työskenteli eri tehtävissä rakennushallituksen edeltäjässä Yleisten rakennusten ylihallituksessa Helsingissä ja myöhemmin Turussa ja Vaasassa. Hänellä oli myös oma suunnittelutoimisto. Hänen tunnettuja suunnittelutöitään ovat muun muassa 1890-luvulla valmistuneet uusrenessanssityyliset Turun VPK:n talo ja Jyväskylän kaupungintalo. Reinius suunnitteli myös usean kirkon muutostyöt ja julkisia rakennuksia muun muassa Vaasan seudulle ja Keski-Suomeen.
Reinius käytti suunnitelmissaan yleensä allekirjoitusta K. V. Reinius. Häneen viitataan eri lähteissä hieman eri etunimillä: A. Reinius, K. W. Reinius ja Karl Wilhelm Reinius[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaasalaisen nimismiehen poika Karl Viktor Reinius opiskeli arkkitehtuuria Helsingissä Polyteknillisessä instituutissa, josta hän valmistui vuonna 1883. Instituutin opettajiin kuului myös arkkitehti Frans Sjöström, jonka oma arkkitehtuuri oli tyyliltään uusrenessanssia. Opettajan tyyli näkyi myös hänen oppilaansa nuoruuden suunnittelutöissä – Yleisten rakennusten ylihallituksessa tyyliä ei arvostettu.[2]
Reinius meni Yleisten rakennusten ylihallituksen palvelukseen jo ennen valmistumistaan. Hän toimi rakennushankkeiden valvojana sekä pääkaupungissa että koko läänin alueella.[2] Vuodesta 1887 lähtien hän työskenteli Turun lääninkonttorissa ja sai vuonna 1890 nimityksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi. Reiniuksella oli Turussa myös toimisto yhdessä arkkitehti Carl Gustaf Hiort af Ornäsin kanssa. Lääninkonttorissa Reiniuksen töihin kuului vaatimattomimpien rakennusten suunnittelua ja arkkitehtisuunnittelun valvontaa.[3]
Vuonna 1891 Reinius lähti vuodeksi ulkomaille opiskelemaan arkkitehtuuria. Matka suuntautui ainakin Wieniin,[3] jonka uusrenessanssityylisistä kaupunkipalatseista Reinius ammensi vaikutteita myöhempiin suunnitelmiinsa, selvimmin wieniläisvaikutteet näkyvät Jyväskylän kaupungintalossa.[4] Opintomatka päättyi 1892 ja Reinius meni arkkitehdiksi Vaasan lääninkonttoriin. Hän sai seuraavana vuonna nimityksen Yleisten rakennusten ylihallituksen kolmanneksi arkkitehdiksi ja hänet nimitettiin myös Vaasan lääninkonttorin esimieheksi, lääninarkkitehdiksi. Lääninarkkitehdit johtivat julkista rakentamista asemaläänissään. Maaherrat vahvistivat sekä julkisten että yksityisten rakennusten suunnitelmat.[3] Vaasan kautta pidetään Reiniuksen tuotteliaimpana jaksona.[4]
Reiniuksella oli virkatyönsä lisäksi myös oman suunnittelutoimisto ja rakennustarvikeliike. Lisäksi hän oli toimitusjohtajana Vaasan Puunjalostus Oy:ssä vuodesta 1896 lähtien yhtiön koko kymmenvuotisen olemassaolon ajan. Yhtiö oli ilmeisesti Reiniuksen tietämättä ollut pitkään konkurssin partaalla, mutta kirjanpitäjän väärennösten avulla se oli ollut näennäisesti taloudellisesti kunnossa. Kun se lopulta ajautui konkurssiin, kirjanpitäjä oli vähin äänin poistunut kuvioista ja Reinius joutui syytteeseen konkurssirikoksesta.[4] Hän sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion, josta hän kärsi Turussa kolme vuotta ja vapautui sitten. Reinius oli menettänyt myös virkansa ja lisäksi hänet tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa kymmeneksi vuodeksi. Tuomio johti siihen, että Reinius unohdettiin ammatillisesti. Vuodesta 1910 lähtien hän suunnitteli oman toimistonsa puitteissa. Hän kuoli Vaasassa 1936.[5]
Itävallan lisäksi Karl Viktor Reinius teki opintomatkoja myös muun muassa Saksaan, Italiaan, Ranskaan ja Kreikkaan. Keski-Euroopassa renessanssi oli jo vaihtunut jugendtyyliin, ja sen vaikutukset näkyivät myös Reiniuksen myöhemmissä suunnitelmissa. Näistä huomattava oli Kokkolan seminaarin normaalikoulun kivinen rakennus, jonka hän suunnitteli 1903–1905.[4] Hänen suunnittelemissaan kirkkorakennusten korjaus- ja muutostöissä on kuitenkin goottilaisen arkkitehtuurin vaikutteita.[5]
Suunnittelutöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siikaisten kirkko, 1889[7]
- Antintalo, Turku, 1891. Turun ensimmäinen kauppabasaari. Nykyisessä Hansakorttelissa olevan Antintalon julkisivu Eerikinkadulle on säilytetty.[8][7]
- Turun VPK:n talo, 1892[9]
- Jyväskylän kaupungintalo (Kunnallistalo), 1899[10]
- Inhan tehtaiden ”Patruunan pytinki”, Ähtäri, 1899[11]
- Vaasan Puuvillatehtaan paloasema nykyisellä Vaasan yliopiston kampusalueella, 1900.[12]
- Kolkanniemen pappila, Saarijärvi, 1904. Pappilan rakentaminen alkoi 1898,[13] ja jo 1901 Bertel Jung teki suunnitelmiin muutoksia, vaikka rakennus ei vielä ollut valmis.[14]
- Tarvaalan pappila, Tarvaala, Saarijärvi, 1800-luvun loppu. Rakennuksen julkisivukoristelu on poistettu 1948 tehdyssä korjauksessa.[15][16]
- Suomen Sokerin Vaasan tehtaiden konttorirakennus[17]
Kirkkojen korjauksia ja muutostöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Konginkankaan kirkko, muutostyöt, 1899[18]
- Multian kirkko, muutostyöt, 1900[19]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lindell, Leena: Jyväskylän kaupungintalo: Rakennushistoriallinen selvitys. Jyväskylä: Keski-Suomen museo, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Puranen, Irja: Suomen rakennushallinto 1811–1961: Matrikkeli, s. 492. Rakennushallitus, 1967.
- ↑ a b c Lindell, 2009, s. 10
- ↑ a b c Lindell, 2009, s. 11
- ↑ a b c d Lindell, 2009, s. 12
- ↑ a b Lindell, 2009, s. 13
- ↑ Seurakunnan historiaa, Kirkko Multian seurakunta. Viitattu 18.5.2014.
- ↑ a b Lindell, 2009, s. 15
- ↑ Eerikinkatu 13–17 (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Turun VPK:n Talo – Brankku Turun Vapaaehtoinen Palokunta – Frivilliga Brandkåren i Åbo ry. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 15.5.2014.
- ↑ Jäppinen, Jussi & Voutilainen, Heli-Maija & Rannanheimo, Ulla: Jyväskylän kaupungintalo (PDF) 2013. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 15.5.2014.
- ↑ Inhan ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Vaasan korkeakoulualue (ent. Puuvillatehdas) (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 17.5.2014.
- ↑ Kolkanniemen pappila (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 15.5.2014.
- ↑ Kolkanniemen pappila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Saarijärven kirkko ympäristöineen Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 17.5.2014.
- ↑ Saarijärven vanha osa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Suomen Sokerin Vaasan tehdas asuinalueineen Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Konginkankaan kirkko Finnica. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ Multian vanha keskusta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Viktor Reinius Wikimedia Commonsissa
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
