Julian Jaynes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julian Jaynes
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1920
West Newton, Massachusetts
Kuollut21. marraskuuta 1997 (77 vuotta)
Charlottetown, Prinssi Edwardin saari
Kansalaisuus Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Harvardin yliopisto (1940–1942),
McGill-yliopisto (Bachelor of Arts), Yalen yliopisto (Master of Arts)
Tutkimusalue psykologia
Tunnetut työt kaksikamarisuus

Julian Jaynes (27. helmikuuta 1920 – 21. marraskuuta 1997) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1976 ilmestyneestä teoksestaan The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind. Siinä hän väittää, että muinaisajan ihmisiltä puuttui tietoisuus käsitteen nykyisessä merkityksessä.

Jaynes määritteli tietoisuudeksi sen, mitä filosofit nimittävät ”metatietoisuudeksi”: sitä ovat tietoisuus tietoisuudesta, ajatukset ajattelusta, toiveisiin kohdistuvat toiveet, uskomuksia koskevat uskomukset. Tämä ajatuksen muoto on myös erotettava niistä ”harkinnan” muodoista, joita esiintyy muillakin korkeammilla eläimillä kuten variksilla, sillä se on riippuvainen kielestä.

Jaynesin mukaan muinaiset ihmiset suunnilleen ennen vuotta 1000 eaa. eivät pohdiskelleet asioita tavalla, joka olisi osoittanut meta­tietoisuutta, ja he toimivat automaattisten, tiedostamattomien käyttäytymis­mallien mukaisesti. Meta­tietoisuuden sijasta ihmisten käyttäytymistä hallitsi tuolloin se, mitä Jaynes nimitti ”kaksi­kamarikseksi mieleksi”. Kun totuttu tapa ei riittänyt ratkaisemaan, miten uusissa tilanteissa piti toimia ja päätöstilanne aiheutti stressiä, hermoston toimintaa ”hallitsevassa”, vasemmassa aivopuoliskossa ilmeni kuuloaistin hallusinaatio, joka oli peräisin niin sanotusta ”hiljaisesta”, oikeasta aivo­puoliskosta, nimenomaan oikean­puoleisesta ohimolohkosta mutta jota pidettiin päällikön tai jumalan äänenä ja jota välittömästi ja kyselemättä toteltiin.

Jaynesin mukaan kaksi­kamarisille ihmiselle tahto ilmeni kuin äänenä, joka oli luonteeltaan neurologinen käsky, missä käsky ja toiminta eivät olleet toisistaan eronneina vaan kuuleminen merkitsi samalla tottelemista.[1] Jaynes väitti, että muutos kaksi­kamarisuudesta tietoisuuteen tai kielelliseen meta­tietoisuuteen tapahtui noin tuhannen vuoden kuluessa ja alkoi noin vuonna 1800 eaa. Valintapaineen, joka teki tietoisuuden Jaynesin tarkoittamassa mielessä sopivaksi käyttäytymisen kontrollin muodoksi, saivat osittain aikaan pronssi­kauden lopulla tapahtuneet mullistukset, kaaosmaiset yhteis­kuntien hajoamiset ja osaltaan myös kirjoitustaito.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaynes syntyi Massachusettsin West Newtonissa, ja hänen vanhempansa olivat unitaaripappi Julian Clifford Jaynes (1854–1922) ja Clara Bullard Jaynes (1884–1980). Hän opiskeli psykologiaa ensin Harvardin yliopistossa, mutta suoritti alemman yliopistotutkinnon McGill-yliopistossa ja Master of Arts -tutkinnon Yalen yliopistossa, jossa hän myös väitteli tohtoriksi. Hänen ohjaajanaan toimi Frank A. Beach, ja hän oli Edwin G. Boringin läheinen ystävä. Niihin aikoihin hän tutki merkittävästi eläinten käyttäytymistä ja etologiaa. Opiskeltuaan Yalessa Jaynes vietti muutaman vuoden Englannissa ja toimi näyttelijänä ja näytelmäkirjailijana. Myöhemmin hän palasi Yhdysvaltoihin ja piti Princetonin yliopistossa vuosina 1966–1990 psykologian luentokursseja, muun muassa suositun tietoisuutta käsittelevän kurssin. Hän oli suuressa suosiossa luennoitsijana, ja hänet kutsuttiin usein pitämään esitelmiä konferensseissa sekä vierailevaksi luennoitsijaksi muun muassa Harvardin, Columbian, Cornellinn, Johns Hopkinsin, Rutgersin, Dalhousien ja Wellsesleyn yliopistoihin, Floridan valtionyliopistoon sekä New Hampshiren, Pennsylvanian, Prinssi Edwardin saaren ja Massachusettsin yliopistoon. Vuonna 1984 hänet kutsuttiin pitämään laaja esitelmä Wittgenstein-symposiumiin Kirchbergiin Itävaltaan. Hän piti kuusi huomattavaa luentoa vuonna 1985 ja yhdeksän vuonna 1986. Vuonna 1979 hänet nimitettiin Rhode Island Collegen ja vuonna 1985 Elizabethtown Collegen filosofian kunniatohtoriksi.[3] Hän kuoli Queen Elizabeth Hospitalissa Charlottetownissa Prinssi Edwardin saarella 21. marraskuuta 1997.

Vaikutus ja arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind meni kansan­tajuisena tieteellisenä teoksena hyvin kaupaksi, ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun ennen kuin toinen painos julkaistiin. Se oli ehdokkaana National Book Award -palkinnon saajaksi vuonna 1978, ja siitä julkaistiin suuri joukko arvioita, joita kirjoittivat muun muassa tunnetut kirjallisuus­arvostelijat John Updike (The New Yorker), Christopher Lehmann-Haupt (New York Times) ja Marshall McLuhan (Toronto Globe and Mail). Vuonna 1977 Jaynesin teoriaa käsitteleviä artikkeleja ilmestyi myös Time-lehdessä[4] ja Psychology Todayssä[5]. Myöhemmin Jaynes kehitteli ideoitaan edelleen aikakauskirjassa Behavioral and Brain Sciences julkaisemissaan artikkeleissa, luennoilla ja keskusteluissa, jotka on julkaistu sarjoissa Canadian Psychology ja Art/World. Kirjansa vuoden 1990 painokseen hän kirjoitti laajat jälki­sanat, jossa hän laajensi teoriaansa ja vastasi joihinkin esitettyihin vasta­väitteisiin. Yli 30 vuoden ajan Jaynesin kirja on säännöllisesti julkaistu uusina painoksina.

Jaynesin teoriasta ovat saaneet vaikutteita filosofit kuten Daniel Dennett[6], psykologit kuten Tim Crow[7], psykiatrit kuten Henry Nasrallah,[8] sekä myös useat kirjailijat kuten William S. Burroughs,[9] Neal Stephenson,[10] Robert J. Sawyer,[11] Philip K. Dick[12] ja Ken Wilber. Jaynesin teorian innoittamina myös useat tutkijat kuten psykologi Thomas Posey[13] ja kliininen psykologi John Hamilton,[14] ryhtyivät tutkimaan kuuloaistin hallusinaatioita, mikä on saanut arvioimaan uudestaan käsityksen tällaisten hallusinaatioiden yhteydestä mielisairauteen.[15] Jaynesin teoriaan on viitattu jo tuhansissa sekä tieteellisissä että kansan­tajuisissa kirjoissa ja artikkeleissa.[16]

1990-luvun lopulla Jaynesin ideat tulivat jälleen huomion kohteeksi, kun aivojen kuvaus­teknologia vahvisti monet hänen aikaisemmat ennusteensa.[17][18] Vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited julkaistaan useita Jaynesin kirjoitelmia sekä useiden eri alojen tutkijoiden kirjoituksia, joissa hänen ideoitaan kehitetään edelleen.[19] Huhtikuussa 2008 Tucsonissa, Arizonassa pidettiin konferenssi ”Toward a Science of Consciousness”, jossa Julian Jaynes -seuran perustaja ja toiminnan­johtaja Marcel Kuijsten sekä Brian J. Veigh Arizonan yliopistosta isännöivät Jaynesin psykologiaa käsitellyttä keskustelu­tilaisuutta. Samassa konferenssissa pidettiin myös Jaynesiä käsitellyt paneelikeskustelu, johon John Limber New Hampshiren yliopistosta, Marcej Kuijsten, John Hainly Southern Universitystä, Scott Greer Prinssi Edwardin saaren yliopistosta ja Brian J. McVeigh kertoivat aiheen kannalta merkityksellisestä tutkimuksesta. Vuonna 2012 ilmestyi kirja The Julian Jauynes Collection, johon on koottu monia Jaynesin luentoja ja artikkeleja, myös aiemmin julkaisemattomia. Kirjassa on myös haastatteluja sekä kysymysten ja vastausten osasto, jossa selvitetään, miten teoria on voitu ymmärtää väärin, ja laajennetaan sitä uusille aloille.[20] Jaynesin kirjan mainitsi myös Richard Dawkins vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan Jumalharha. Hänen mukaansa se on ”yksi niistä kirjoista, jotka ovat joko täyttä hölynpölyä tai täydellisen neron tuotetta, eivät mitään siltä väliltä, todennäköisemmin edellistä, mutta en mene lyömään vetoa”.[21]

Kiista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Kaksikamarisuus (psykologia)

Yleensä Jaynesiä arvostetaan psykologina ja psykologian historioitsijana. Hänen teoksessaan The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind esittämänsä näkemykset perustuvat radikaaliin neurotieteelliseen hypoteesiin, joka tuolloin perustui uusiin tutkimus­tuloksiin ja jota ei nykyään pidetä biologisesti todennäköisenä. Yleisempi idea ”jakautuneesta itsestä” on kuitenkin saanut tukea psykologisista ja neurologisista tutkimuksista, ja monet kirjassa esitetyt historialliset todisteet herättävät yhä mielen­kiintoa.[22]

Varhaisimpia arvostelijoita oli filosofi Ned Block, jonka mukaan Jaynes oli sekoittanut toisiinsa tietoisuuden ilmaantumisen ja tietoisuuden käsitteen ilmaantumisen. Toisin sanoen Blockin mukaan ihmiset olivat kaiken aikaa tietoisia, mutta heillä ei ollut tietoisuuden käsitettä eivätkä he keskustelleet siitä kirjoituksissaan. Tätä vastaan Daniel Dennett väitti, että joitakin asioita, esimerkiksi rahaa tai baseballia, selvästikään ei voi olla, ellei ihmisillä ole myös käsitystä siitä, mitä ne ovat, ja että samoin on myös tietoisuuden laita.[23]. On myös väitetty, että Block ymmärsi väärin sen luonteen, minkä Jaynes väitti olevan sosiaalinen konstruktio.[24][25]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Julian Jaynes

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jaynes, Julian: The origin of consciousness in the breakdown of the bicameral mind, s. 99. Houghton Mifflin, 1976. ISBN 0-618-05707-2 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Jaynes 1976, s. 198.
  3. ↑ Kuijsten, Marcel: Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited, s. 13–68. Julian Jaynes Society, 2007. ISBN 0-9790744-0-1 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Leo, John: The Lost Voices of the Gods. Time, 1977, 14. vsk.
  5. ↑ Sam Keen: Julian Jaynes: Portrait of the Psychologist as a Maverick Theorizer. Psychology Today, Marraskuu 1977, 11. vsk.
  6. ↑ Daniel Dennett: Tietoisuuden selitys. Suomentanut Tiina Kartano. Art House, 1999. 951-884-190-X
  7. ↑ Tim Crow: Right Hemisphere Language Functions and Schizophrenia: The Forgotten Hemisphere. Brain, 2005, 128. vsk, nro 5, s. 963–978. PubMed:15743870 doi:10.1093/brain/awh466
  8. ↑ Henry Nasrallah: The Unintegrated Right Cerebral Hemispheric Consciousness as Alien Intruder: A Possible Mechanism for Schneiderian Delusions in Schizophrenia. Comprehensive Psychiatry, 1985, 26. vsk, nro 3, s. 273–82. PubMed:3995938 doi:10.1016/0010-440X(85)90072-0
  9. ↑ William S. Burroughs, William S. "Sects and Death." Three Fisted Tales of Bob. Ed. Rev. Ivan Stang. Fireside, 1990. ISBN 0-671-67190-1
  10. ↑ Neal Stephenson: Snow Crash. Bantam Books, 1992.
  11. ↑ Robert Sawyer: WWW: Wake. Ace, 2009.
  12. ↑ Philip Dick: Hämärän vartija.
  13. ↑ Thomas Posey: Auditory Hallucinations of Hearing Voices in 375 Normal Subjects. Imagination, Cognition, and Personality, 1983, 3. vsk.
  14. ↑ John Hamilton: Auditory Hallucinations in Nonverbal Quadriplegics. Psychiatry, 1988, 48. vsk, s. 382–392. PubMed:4070517
  15. ↑ Smith, Daniel: Muses, Madmen, and Prophets: Rethinking the History, Science, and Meaning of Auditory Hallucination. Penguin Press, 2007.
  16. ↑ Google Books Google. Viitattu 18.3.2016.
  17. ↑ Olin, Robert: Auditory Hallucinations and the Bicameral Mind. Lancet, 1999, 354. vsk, nro 9173. PubMed:10408523 doi:10.1016/S0140-6736(05)75304-6
  18. ↑ Leo Sher: Neuroimaging, Auditory Hallucinations, and the Bicameral Mind. Journal of Psychiatry & Neuroscience, 2000, 25. vsk, nro 3.
  19. ↑ Marcel Kuijsten: Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited. Julian Jaynes Society, 2007. ISBN 0-9790744-0-1
  20. ↑ Marcel Kuijsten: The Julian Jaynes Collection. Julian Jaynes Society, 2012. ISBN 978-0979074424
  21. ↑ Richard Dawkins: Jumalharha. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
  22. ↑ The "bicameral mind" 30 years on: a critical reappraisal of Julian Jaynes' hypothesis. Functional Neurology, 2007. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Daniel Dennett: ”Julian Jaynes's Software Archeology”, Brainchildren, Essays on Designing Minds, s. 127–128. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 1998. ISBN 0-262-04166-9 Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ Jan Sleutels: Greek Zombies. Philosophical Psychology, 2006, 19. vsk, nro 2, s. 177–197. doi:10.1080/09515080500462412 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Gary Williams: What is it like to be nonconscious? A defense of Julian Jaynes. Phenomenology and the Cognitive Sciences, 2010. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • W. S. Dillon: Man and Beast: Comparative Social Behavior. Washington, DC: Smithsonian Institution, 1970.
  • C. C. Cillespie ym.: Dictionary of Scientific Biography. New York: Scribner, 1970.
  • Mary Henle, Julian Jaynes, John J. Sullivan: Historical conceptions of psychology. Oxford, Englanti: Springer, 1973. .
  • Julian Jaynes: The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind. Houghton Mifflin, 1976. ISBN 0-618-05707-2 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julian_Jaynes&oldid=22854838”