Etologia
Etologia on biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä, yleensä keskittyen käyttäytymiseen luonnollisissa olosuhteissa.[1] Toinen eläinten käyttäytymisen tutkimista kuvaava käsite on behaviorismi, mutta tämä viittaa yleensä opittujen käyttäytymismallien tutkimiseen laboratorio-olosuhteissa.
Lukuisat luonnontieteilijät ovat tutkineet eläinten käyttäytymistä kautta aikojen. Yleinen mielipide on, että modernin etologian tieteenhaara alkoi 1930-luvulla hollantilaisen biologin Nikolaas Tinbergenin ja itävaltalaisten biologien Konrad Lorenzin ja Karl von Frischin työn johdosta, josta he saivat Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1973.[2] Etologia on yhdistelmä laboratorio- ja kenttätutkimusta, jolla on vahvat siteet neuroanatomian, ekologian ja evoluution kaltaisiin tieteenhaaroihin. Etologit ovat tyypillisesti kiinnostuneita tietystä käyttäytymismallista (tietyn eläinlajin sijaan) ja usein tutkivat yhden tyyppistä käyttäytymistä (esimerkiksi aggressiota) lukuisissa toisiinsa liittymättömissä eläinlajeissa.
Halu ymmärtää eläimiä on tehnyt etologiasta nopeasti kasvavan alan. 21. vuosisadan käänteen jälkeen, monet eläinten välisen kommunikaation, kulttuurin, tunteiden, oppimisen ja seksuaalisen käyttäytymisen kaltaiset asiat, joita asiantuntijat olivat pitkään ajateleet ymmärtäneensä, ovat tulleet uudelleen tarkastelun kohteiksi ja niistä on tehty uusia päätelmiä.
Etologian ja eläinten käyttäytymisen ymmärtäminen voi olla tärkeää eläinten koulutuksessa. Ottamalla huomioon eri lajien tai rotujen luonnolliset käyttäytymismallit kouluttaja voi valita yksilöt, jotka soveltuvat parhaiten tietyn tehtävän suoritukseen. Tämä mahdollistaa myös sen, että kouluttaja voi kannustaa luonnollisten käyttäytymismallien suorittamiseen sekä ei-toivottujen käyttäytymismallien lopettamiseen.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Tietoa voi hakea esim. englanninkielisestä artikkelista: en:Ethology#History. |
Luonnonvalinnan kautta tapahtuva evoluutio ja etologian alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska etologiaa pidetään biologian tieteenhaarana, etologit ovat olleet erityisen kiinnostuneita käyttäytymismallien evoluutiosta ja näiden ymmärtämisestä luonnonvalinnan näkökulmasta. Charles Darwinia voidaan tietyssä mielessä pitää ensimmäisenä modernina etologina. Hänen Tunteiden ilmeneminen ihmisissä ja eläimissä -kirja teki vaikutuksen moneen sen ajan etologiin. Hän jatkoi käyttäytymismalleihin kohdistuvaa kiinnostustaan rohkaisemalla mentoroitavaansa George Romanesia, joka tutki eläinten oppimista ja älyä käyttäen antropomorfista menetelmää, joka ei saanut tukea tiedeyhteisöltä.
Muut Oskar Heinrothin ja Julian Huxleyn kaltaiset varhaiset etologit sen sijaan keskittyivät käyttäytymismalleihin, joita voidaan kutsua vaistonvaraisiksi (tai luonnollisiksi) siinä mielessä, että ne ilmenevät tietyn eläinlajin kaikissa yksilöissä tiettyjen olosuhteiden vallitessa. He rakensivat etogrammin (kuvauksen lajin luonnollisista käyttäytymisen päälajeista ja niiden yleisyyksistä) aina kun he aloittivat uuden eläinlajin käyttäytymismallin tutkimisen.[4] Tämä tarjosi käyttäytymismalleista objektiiviseksi uskotun ja kumulatiivisen tietokannan, jota myöhemmät etologit saattoivat tarkistaa ja täydentää.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Definition of Ethology Merriam-Webster. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi) Lainaus: "the scientific and objective study of animal behaviour especially under natural conditions"
- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1973 Nobelprize.org. 2014. Nobel Media AB. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
- ↑ McGreevy P and Boakes R,'Carrots and sticks: Principles of animal training' purl.library.usyd.edu.au.(Sydney: Sydney University Press sydney.edu.au., 2011), pp. xi-23.
- ↑ Matthews, Janice R.; Robert W. Matthews: Insect Behaviour, s. 13. Springer, 2009. ISBN 978-90-481-2388-9 (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Waal, Frans de: Hyväluontoinen: Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä. ((Good natured: The origins of right and wrong in humans and other animals, 1996.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra Cognita, 1998. ISBN 952-5202-10-0
- Viitala, Jussi: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen: Sosiaalisen käyttäytymisen avaimet. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-301-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Osa-alueita | |
|---|---|
| Tieteilijöitä |