Ivar Hörhammer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivar Hörhammer
Ivar Hörhammer vuonna 1909.
Ivar Hörhammer vuonna 1909.
Kansanedustaja
1.6.1909–31.1.1911
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt11. helmikuuta 1884
Örebro
Kuollut3. helmikuuta 1953 (68 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja, liikemies

Ivar Gabriel Hörhammer (11. helmikuuta 1884 Örebro – 3. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen taidekauppias, mesenaatti, toimittaja ja poliitikko. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1909–1911 sekä työskenteli muun muassa Arbetet-lehden päätoimittajana 1910–1912. Jätettyään politiikan vuonna 1916 Hörhammerista tuli Suomen merkittävimpiä taidevaikuttajia, joka tunnetaan erityisesti Helsingissä pitkään toimineen Galerie Hörhammerin perustajana ja ensimmäisenä toimitusjohtajana.[1][2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa syntyneen Ivar Hörhammerin vanhemmat olivat Baijerin Aichachista kotoisin ollut panimomestari Karl Ludwig Hörhammer (1835–1913) ja Trondheimissa syntynyt Josefine Charlotte von Wildenrath (s. 1843), jonka isä oli tanskalainen taidemaalari ja näyttelijä Peter Carl Jessen Wildenradt. Perhe muutti Suomeen heti Ivarin synnyttyä, kun isä sai työpaikan Turussa toimineesta Auran panimosta. Hörhammer lopetti lyseon jo 13-vuotiaana ja ryhtyi juoksupojaksi. Vuonna 1898 Hörhammer muutti Helsinkiin, jossa hän työskenteli 16-vuotiaasta lähtien konttoristina.[2][3] Vuosisadan alussa Hörhammer vaikutti aktivistiliikkeessä tovereinaan muun muassa Arvid Mörne, Oskar Rosenqvist ja Filemon Tiderman.[4] Vuonna 1905 Hörhammer asui Berliinissä, jossa hän tutustui taidekauppaan ja sai vaikutteita työväenliikkeestä.[2][5]

Toimittaja ja poliitikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hörhammer kuului niin sanottuihin marraskuun sosialisteihin, jotka lähtivät työväenliikkeeseen suurlakon jälkeen.[6] Hän oli Finlands Svenska Arbetarförbundin hallituksen jäsen ja osallistui sen edustajana muun muassa Oulun puluekokoukseen. Hörhammer tuli tunnetuksi Arbetaren-lehdessä julkaistuista radikaaleista ja teräväsanaisista kirjoituksista. Arbetarenin lakattua ilmestymästä hän oli perustamassa lyhytikäiseksi jäänyttä Social-Demokratenia, kustansi Folktribunen-aikauslehteä ja muodosti Turussa ilmestyneen Arbetet-lehden Helsingin toimituksen K. H. Wiikin ja Runar C. Öhmanin kanssa. Hörhammer oli myös Arbetetin päätoimittaja 1910–1912.[7][8] Lisäksi hän kirjoitti muun muassa Työmieheen sekä Sosialistiseen Aikakauslehteen. Hörhammerin käyttämiä nimimerkkejä olivat ainakin ”Karl August” ja ”Johan Gabriels”.[9]

Hörhammerista tuli huhtikuussa 1909 SDP:n taloudenhoitaja puolueen varoja kavaltaneen Emil Perttilän erottua, ja myöhemmin samana keväänä hänet valittiin kansanedustajaksi. Hörhammer uusi paikkansa myös seuraavissa vaaleissa.[1][10] Puolueensa oikeistosiipeen kuulunut Hörhammer oli yksi siltasaarelaisten arvostelun kohteiksi joutuneista sosialidemokraateista.[11] Syksyllä 1910 Hörhammer osallistui SDP:n parikymmenpäisen valtuuskunnan jäsenenä Kööpenhaminassa pidettyyn II internationaalin kongressiin, jossa hän työskenteli osuustoimintavaliokunnassa.[12] Hörhammer oli kirjeenvaihdossa ulkomaisten sosialistien, kuten Karl Liebknechtin, kanssa ja osallistui virolaisen Mihkel Martnan toimittaman Suomen poliittisista oloista ja työväenliikkeesta kertovan kirjan kirjoittamiseen.[13] Hän kuului Helsingin Työväen Säästöpankin perustajiin ja oli Elannon hallintoneuvoston jäsen 1910–1911.[14][15] Marraskuussa 1910 Hörhammer joutui syytteeseen majesteettirikoksesta Arbetet-lehdessä julkaistun artikkelin vuoksi.[16] Viimein elokuussa 1915 Hörhammer sai puolen vuoden vankeustuomion, josta hän joutui istumaan neljä kuukautta.[8]

Taidekauppias ja mesenaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ivar Hörhammer toimistossaan vuonna 1934.

Hörhammer aloitti taiteen keräilyn jo 16-vuotiaana ostamalla Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin töitä Berndt Kahlrothin huutokaupasta.[17] Suoritettuaan vankeustuomionsa keväällä 1916 Hörhammer jätti tehtävänsä SDP:n taloudenhoitajana ja ryhtyi taidekauppias Gösta Stenmanin liikekumppaniksi.[8] Tarvittavan pääoman hän oli hankkinut myymällä Työväen Kalenteria. Tarinan mukaan kalenteribisnekset loppuivat Väinö Tannerin huomautettua, ettei puolueen toimihenkilön ole sopivaa ansaita sellaisia summia.[18] Hörhammerin kumppanuus Stenmanin kanssa jäi lyhytaikaiseksi, sillä hän luopui osuudestaan jo vuoden kuluttua. Sisällissodan aikana Hörhammer kävi keskusteluja Edvard Gyllingin ja K. H. Wiikin kanssa, ja sodan päätyttyä hän piilotteli luonaan valkoisten jahtaama Wiikiä. Yhteydet herättivät epäilyksiä, että Hörhammer toimi punaisten neuvonantajana. Hörhammerin pyrkiessä Suomen Taiteilijaseuran jäseneksi seura oli lähellä hajoamista, kun innokkaimmat valkoisten kannattajat vastustivat jyrkästi hänen hyväksymistään.[2][19]

Syyskuussa 1918 Hörhammer perusti oman taidegallerian. Ranskalaisittain nimetystä Galerie Hörhammerista tuli nopeasti Suomen taidemaailman merkittävimpiä keskuksia. Siellä järjestettiin muun muassa Magnus Enckellin, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin yksityisnäyttelyt ja Septem-ryhmän yhteisnäyttely. Galleria oli taidepiirien kohtaamispaikka, jonka takahuoneessa asiakkaat ja taiteilijat seurustelivat. Hörhammer oli myös huomattava mesenaatti, joka avusti taiteilijoita rahallisesti ja opasti heitä liikeasioissa.[18][20] Hörhammer asui kesät Korpilahden Hyrkkölässä, jonne useat taiteilijat seurasivat häntä kesänviettoon.[21] Hörhammer tunnettiin myös keräämistään ryijyistä, joita hän hankki kesäpaikastaan käsin tekemiltään retkiltä. Näyttelyiden ohella Hörhammer kirjoitti niistä lehtiin ja toimi Kansallismuseon ryijyvastaavana.[22][23] Ivar Hörhammer kuoli 68-vuotiaana helmikuussa 1953. Hänet siunattiin katolisessa Pyhän Henrikin katedraalissa.[24]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hörhammer oli innokas shakin harrastaja. Vuonna 1922 Hörhammer valittiin Suomen Shakkiliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja 1924 hän perusti Helsingin Yleisen Shakkiseuran. Suomen Shakkiliiton ja Työväen Shakkiliiton yhteistoiminnan käynnistyttyä Hörhammer toimi Suomen Keskusshakkiliiton ensimmäisenä puheenjohtajana 1948–1950. Hän oli myös Maailman shakkiliiton hyväksymä shakkituomari. Hörhammer oli erikoistunut pikashakkiin, jossa hän oli Suomen huippuja.[25] Arpad Elon kehittämässä maailman shakinpelaajien vahvuuslukutilastossa Hörhammer oli vuonna 1923 sijalla 631.[26]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivar Hörhammer oli naimisissa neljästi. Hänen puolisoitaan olivat 1906–1918 Elsa Eleonora o.s. Grönroos (1877–1972), 1922–1928 Anny Christiane o.s. Brechtelsbauer, 1930–1944 Tertia Alauda o.s. Mury (1901–1958) ja vuodesta 1944 lähtien Dorthy Lucander.[2] Hörhammerin kuoltua gallerian toimitusjohtajana jatkoi hänen viimeinen puolisonsa ja vuodesta 1983 heidän poikansa Paul Hörhammer (1949–2016).[18] Vuonna 1930 Hörhammer sai seitsemän kuukauden vankeustuomion lapsenryöstöstä vietyään entisen puolisonsa Christiane Hörhammerin luota pariskunnan pojan.[27]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Martna, Mihkel (toim.); Sillanpää, Miina; Sirola, Yrjö; Gylling, Edvard; Hörhammer, Ivar: Soome. Kirjeldused Soome oludest. Tallinn: Mõte, 1909.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ivar Hörhammer Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.4.2007.
  2. ↑ a b c d e Reitala, Aimo: Hörhammer, Ivar (1884–1953) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.6.2023.
  3. ↑ Sextioåring. Svenska Pressen, 10.2.1944, nro 33, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2023.
  4. ↑ Paavolainen , Jaakko: Nuori Tanner : menestyvä sosialisti. Elämäkerta vuoteen 1911, s. 216. (Väinö Tannerin elämäkerta 1) Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30325-8-2
  5. ↑ Miller, Anu: Ivar Hörhammer taidekentän toimijana 1918–1930, s. 19. (Pro gradu -tutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ Novembersocialisterna Uppslagsverket Finland. 2012. Svenska folkskolans vänner. Viitattu 11.6.2023. (ruotsiksi)
  7. ↑ Punaset III : v. 1909 valittujen uusien sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat, s. 9. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1909. Teoksen verkkoversio (PDF).
  8. ↑ a b c Bondestam, Anna: Arbetet : sanomalehti 1910-luvun Turussa ja ihmiset sen ympärillä, s. 45–46. Suomentanut Jaakko Mäkelä. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022. ISBN 978-952-74661-3-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. ↑ Bondestam 2022, s. 81, 174.
  10. ↑ Puolueen riennot. Työmies, 15.4.1909, nro 85, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2023.
  11. ↑ Heikkilä, Jouko: Kansallista luokkapolitiikkaa : sosiaalidemokraatit ja Suomen autonomian puolustus 1905–1917, s. 136. (Historiallisia tutkimuksia 168) Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1993. ISBN 951-89156-7-9
  12. ↑ Paavolainen 1977, s. 385, 388.
  13. ↑ Heikkilä 1993, s. 195.
  14. ↑ Valkonen, Markku: Intohimona taulut ja shakki. Helsingin Sanomat, 11.2.1984, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.6.2023.
  15. ↑ Paavolainen 1977, s. 443.
  16. ↑ Dömd för majestätsbrott. Dagens Press, 28.8.1915, nro 213, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2023. (ruotsiksi)
  17. ↑ Tidsandan tar död på Finlands måleri. Nya Pressen, 14.9.1948, nro 211, s. 1, 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2023.
  18. ↑ a b c Santajärvi, Pirkko: Taidekaupan Grand Old Lady (vain tilaajille) 13.5.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.6.2023.
  19. ↑ Paavolainen , Jaakko: Väinö Tanner : senaattori ja rauhantekijä. Elämäkerta vuosilta 1912–1923, s. 192, 216. (Väinö Tannerin elämäkerta 2) Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30499-1-4
  20. ↑ Miller 2017, s. 66–72.
  21. ↑ Heinänen, Seija: Uuno Alanko – kauneuden ja totuuden etsijä 2022. Jyväskylän taidemuseo. Arkistoitu 11.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  22. ↑ Lamminaho, Tiina: Aitoa kansaa ja maalauksellisia maisemia 16.8.2018. Korpilahti-lehti. Arkistoitu 11.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  23. ↑ 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 11.2.1934, nro 40, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2023.
  24. ↑ Taidekauppias Ivar Hörhammerin ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 8.2.1953, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.6.2023.
  25. ↑ Shakkia. Helsingin Sanomat, 8.2.1953, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.6.2023.
  26. ↑ Hörhammer, Ivar 16.12.2018. Edo Historical Chess Ratings. Viitattu 12.6.2023.
  27. ↑ Taidekauppias I. Hörhammer tuomittu. Uusi Suomi, 18.2.1930, nro 47, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.6.2023.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivar_Hörhammer&oldid=22583447”