Juhamatti Aaltonen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juha-Matti Aaltonen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juhamatti Aaltonen
Henkilötiedot
Syntynyt4. kesäkuuta 1985 (ikä 39)
Ii, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Juhis, Juhi,
Röglen taikuri,[1]
Iin taikuri,[2]
Iin ihmemies[3]
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 184[4] cm
Paino 89[4] kg
Seura
Seura ei joukkuetta
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–
Aik. seurat Kärpät (SML)
Pelicans (SML)
Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Rögle BK (SEL/SHL)
Jokerit (KHL)
HIFK (SML)
SC Bern (NL)
Skellefteå AIK (SHL)
Jukurit (SML)
BK Mladá Boleslav (ČEL)
Esbjerg Energy (Tanska)
NHL-varaus 284. varaus, 2003
St. Louis Blues

Juhamatti Tapio Aaltonen (s. 4. kesäkuuta 1985 Ii) on suomalainen jääkiekkoilija. Aaltosen vahvuuksina pidetään hyvää pelisilmää, laukausta, kiekonkäsittelytaitoa, luovuutta ja sulavaa luistelua sekä ylivoimapelaamista.[4][5]

Aaltonen on voittanut kolme Suomen-mestaruutta ja maajoukkueessa maailmanmestaruuden vuonna 2011 ja olympiapronssia vuonna 2014.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset SM-liigavuodet Kärpissä ja Pelicansissa (2003–2010)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltonen aloitti jääkiekon Haukiputaan Ahmoissa, josta hän siirtyi jo nuorena Oulun Kärppiin. St. Louis Blues varasi Aaltosen NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Aaltonen kuului Kärppien liigarinkiin kaudesta 2002–2003, mutta hän pelasi varsinaisen tulokaskautensa vasta kaudella 2005–06. Ennen kyseistä kautta Aaltonen oli pelannut SM-liigassa 14 runkosarjaottelua ilman yhtään tehopistettä. Kaudella 2005–2006 50 runkosarjan ottelussa tehopisteet 13+12=25 saavuttanut Aaltonen oli tulokkaiden toiseksi paras pistemies, ja Kärpät juhli kaudella pronssimitalia kaataen Helsingin IFK:n pronssiottelussa lukemin 6–2.

Kolme viimeistä Kärpissä vietettyä kautta olivat Aaltoselle hyvin menestyksekkäät: kaudella 2006–2007 Aaltonen juhli Kärppien riveissä ensimmäistä SM-kultaansa, ja runkosarjassa hän saavutti siihenastisen uransa piste-ennätyksen, 53 runkosarjaottelussa tehopisteet 11+21=32. Kaudella 2007–2008 Aaltonen pelasi Kärpissä 44 ottelua runkosarjassa keräten tehopisteet 7+19=26, kun taas pudotuspelien 15 ottelussa hän keräsi viisi tehopistettä Kärppien voittaessa jälleen SM-kultaa.

Aaltonen Kärppien paidassa vierasottelussa Porin Ässiä vastaan 6. tammikuuta kaudella 2008–09.

Viimeinen Kärppien kanssa vietetty kausi 2008–2009 oli sekin menestyksekäs, sillä Aaltonen keräsi 53 runkosarjaottelussa yhteensä 32 tehopistettä, ja oli Kärppien johtavia pelaajia sen selvittäessä tiensä jälleen loppuottelusarjaan, joissa se joutui kuitenkin taipumaan pettymyksellisesti JYPille.

Kärpissä pelatessaan Aaltonen omisti myös Kiekkokamari-nimisen baarin Oulussa.

Kaudeksi 2009–2010 Aaltonen siirtyi Pelicansin miehistöön, ja 17. maaliskuuta 2010 seura julkisti tehneensä Aaltosen kanssa viisivuotisen sopimuksen, joka salli hänen kuitenkin siirtyä ensimmäisen sopimuskauden jälkeen toiseen seuraan. Sopimus oli Pelicansille sen seurahistorian pisin ja suurin.[6] Pelicansissa Aaltonen sai runsaasti peliaikaa, ja pelasi kaikissa joukkueensa 58 ottelussa tehopistein 28+21=49. Lisäksi hän rikkoi kaudella oman yhden kauden jäähyennätyksensä kärsimällä 56 rangaistusminuuttia. Pelicans ei kuitenkaan selviytynyt pudotuspeleihin, ja oli runkosarjan kolmanneksi huonoin joukkue 73 pisteellään.

Aaltonen sijoittui toiseksi Jori Lehterän jälkeen pelaajien tekemässä valinnassa SM-liigan runkosarjan parhaaksi pelaajaksi keväällä 2010.[7]

KHL ja SHL (2010–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2010–2011 Pelicans vuokrasi Aaltosen KHL-liigassa pelaavalle venäläiselle Metallurg Magnitogorskille,[8] jossa pelasivat jo ennestään suomalaisista puolustaja Janne Niskala, hyökkääjä Petri Kontiola sekä Kärpissä vietetyiltä vuosilta tuttu pelikaveri, puolustaja Lasse Kukkonen. Magnitogorskissa Aaltonen pääsi pelaamaan 47 ottelua, joissa hän keräsi tehopisteet 19+17=36. Toisella kaudellaan KHL:ssä hän teki 22 maalia ja antoi 9 maalisyöttöä 54 ottelussa. Kauden jälkeen Magnitogorsk ja Aaltonen purkivat sopimuksensa, ja myöhemmin kesän aikana Aaltonen siirtyi Traktor Tšeljabinskiin.[9] Josta sai kuitenkin potkut, kun ei pystynyt lentämään joukkueen harjoitusleirille silmävamman takia.

Aaltonen sai vuoden 2012 elokuun alussa vakavan vamman silmäänsä, jonka vuoksi hän sai potkut KHL-seurastaan jo ennen kuin ehti pelata otteluakaan joukkueessa. Pahimmassa tapauksessa Aaltosen ura olisi voinut jopa päättyä.[10] Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Aaltonen solmi lokakuussa sopimuksen Ruotsin pääsarjassa pelanneen Rögle BK:n kanssa.[11] Röglessä pelasi jo ennestään Lasse Kukkonen, jonka kanssa Aaltonen on pelannut sekä Kärpissä että Suomen maajoukkueessa. Aaltonen pelasi Elitserienissä ensimmäisen ottelunsa 18. lokakuuta 2012 vierasottelussa Skellefteå AIK:ta vastaan. Aaltosen ensimmäinen ottelu ei kuitenkaan mennyt ollenkaan hyvin. Aaltonen sai peliluvan vain tunteja ennen ottelua, joka päättyi Röglen 6–0-tappioon. Aaltonen pelasi ensimmäisessä Elitserien-ottelussaan Röglen ykkösketjussa reilut 19 minuuttia ja oli jäällä Skellefteån 1–0- ja 6–0-maalien aikana.[12]

Takaisin Kärppiin (2013–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kauden jälkeen Aaltosen arvioitiin siirtyvän kaudeksi 2013–2014 NHL:ään. Joukkueeksi spekuloitiin muun muassa Dallas Starsia.[13] Aaltonen teki kuitenkin sopimuksen kasvattajaseuransa Kärppien kanssa kaudesta 2013–2014.[14]

Marraskuussa 2013 syntyi kohua, että Aaltonen olisi lähdössä Kärpistä. Aaltosella oli sopimuksessaan pykälä, joka mahdollisti hänen siirtymisensä ulkomaille viimeistään 15. marraskuuta mennessä. Marraskuun alussa Aaltonen totesi ruotsalaislehti Expressenin haastattelussa, että siirto Ruotsiin on mahdollinen. Lehden tietojen mukaan Aaltosesta olivat eniten kiinnostuneet SHL-seurat Örebro HK sekä Linköpings HC. Aaltosen pelaaja-agentin mukaan kiinnostusta oli myös Sveitsissä ja Venäjällä.[15] Huhumylly laantui vasta, kun Kärpät ilmoitti Aaltosen pysyvän seurassa.[16][17]

Keväällä 2014 Aaltonen voitti uransa kolmannen Suomen mestaruutensa Kärppien kokoonpanossa. Aaltonen teki finaalisarjan seitsemännen ottelun ratkaisseen jatkoerämaalin 68. peliminuutilla.[18] Kyseessä oli ensimmäinen kerta SM-sarjan historiassa, kun mestaruus ratkaistiin vasta seitsemännessä loppuottelussa.[19]

Jokerit ja KHL (2014–2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. elokuuta 2014 uutisoitiin Aaltosen tehneen kaksivuotisen sopimuksen KHL:ään siirtyneen Jokereiden kanssa. Kaudella 2014–2015 Aaltonen pelasi Jokereissa 48 ottelua, joissa syntyi 10+24=34 tehopistettä. Jouluun saakka Aaltonen pelasi samassa kentällisessä Niklas Hagmanin ja Niko Kapasen kanssa. Mutta yhteispelin takkuilun vuoksi Aaltonen siirrettiin pelaamaan Jokereiden pelillisesti kolmanteen kenttään, jossa pelasivat Jere Sallinen ja Petteri Wirtanen. Pudotuspeleissä Aaltonen teki 10 pelissä 4 maalia ja antoi 2 maaliin johtanutta syöttöä. Aaltonen jatkoi Jokereissa myös kaudella 2015–2016.

Kaudella 2015–2016 Juhamatti Aaltonen pelasi 60 ottelusta 45. Pelaamissaan otteluissa Aaltonen teki 15 maalia sekä antoi 13 maalisyöttöä tehden kaikkiaan 28 pistettä.

Kausi HIFK:ssa ja vuodet ulkomailla (2016–2019)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltonen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liiga-joukkue HIFK:hon kesäkuussa 2016.[20] Urheilusanomien mukaan HIFK teki hänestä ensimmäisen kauden aikana eniten palkkaa ansaitsevan pelaajan koko SM-liigassa (350 000 euroa).[21]

Aaltonen pelasi kauden 2016–2017 aikana HIFK:ssa 52 runkosarjaottelua. Niissä hän teki 39 tehopistettä. Pudotuspelien 13 ottelussa hän teki viisi pistettä.[22] Maalintekijänä tunnettu Aaltonen pelasi kauden lopussa peräti 21 ottelua ilman maalia.[23] Pudotuspeleissä HIFK:n valmentaja Antti Törmänen jätti hänet välillä jopa kokoonpanon ulkopuolelle.[24]

Aaltosen HIFK-jakso jäi kauden mittaiseksi, kun hän teki kaudeksi 2017–2018 sopimuksen SHL-seura Rögle BK:n kanssa.[22] Kausi ei kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla, ja Aaltonen siirtyi pelaamaan SC Bernin riveihin. Hän ei ehtinyt pelaamaan montaa ottelua, koska siirtyi Sveitsin runkosarjapelien loppujaksolla. Hän pääsi siltikin tehopisteille. Aaltonen onnistui pääsemään myös pudotuskamppailuissa teholukemiin.[25] Kiekkokauden päätyttyä Aaltosen tiedotettiin siirtyneen pelaamaan takaisin SHL:ään, mutta Skellefteå AIK:n riveihin.[26]

Takaisin SM-liigaan (2019–2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelicans ilmoitti helmikuussa 2019 tehneensä Aaltosen kanssa loppukauden ja seuraavan kauden kattavan sopimuksen.[27]

Helmikuussa 2020 Aaltonen teki loppukauden kattavan sopimuksen Kärppien kanssa.[28] Toukokuussa 2021 Aaltonen teki Kärppien kanssa jatkosopimuksen kaudesta 2021–2022.[29]

Toukokuussa 2022 Aaltonen teki kautta 2022–2023 koskevan sopimuksen Mikkelin Jukurien kanssa.[30] Hänet nimitettiin joukkueen kapteeniksi.[31]

Kausi 2023–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2023 Aaltonen ilmoitti että ei pelaa Jukureissa toista kautta ja siirtyi Tšekin pääsarjassa pelaavan BK Mladá Boleslavin riveihin yksivuotisella sopimuksella.[32] Sopimus purettiin joulukuussa 2023,[33] ja hän siirtyi tammikuun 2024 alussa Tanskan Metal Ligaenissa pelaavaan Esbjerg Energyn joukkueeseen.[34] Hän pelasi seurassa vain seitsemän ottelua kunnes jätti seuran helmikuussa,[35] ja siirtyi takaisin Pelicansiin.[36] Elokuussa 2024 Pelicans tiedotti, että seuran ja Aaltosen välinen sopimus on purettu yhteisymmärryksessä.[37]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko

A-maajoukkueessa Aaltonen pelasi ensimmäisen ottelunsa Euro Hockey Tourin Ruotsissa pelatun LG Hockey Gamesin turnauksessa. Suomi nousi lopulta EHT-turnauksen kokonaisvoittoon, ja Aaltonen voitti myös Ruotsin turnauksessa Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin tehopisteillä 3+2=5. Hyvien peliesitystensä ansiosta hänet palkittiin turnauksen parhaana hyökkääjänä,[38] ja maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen valitsi Aaltosen myös lopulliseen maailmanmestaruuskisojen joukkueeseen Saksassa pelattuihin MM-kisoihin 2010. Aaltonen pelasi ensimmäisissä MM-kilpailuissaan 7 ottelua, joissa hän keräsi tehopisteet 1+2=3. Suomen menestys kisoissa jäi kuitenkin vaisuksi, kun Tšekki pudotti Suomen puolivälierissä rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Suomi sijoittui kisoissa kuudenneksi.

Jukka Jalonen valitsi Aaltosen jälleen vuoden 2011 MM-kisoihin, joissa hän pelasi ykkösketjussa Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun kanssa.[39] Avausottelussa Tanskaa vastaan Aaltonen viimeisteli tehopisteet 1+1=2, ja iski Suomelle voittomaalin Koivun ja Sami Lepistön syötöstä, ja syötti Tuomo Ruudun viimeistelemän 5–1 maalin Suomelle. Aaltosta peluutettiin turnauksen alkusarjan otteluiden jälkeen myös joukkueen toisessa hyökkäysketjussa. MM-turnauksessa Aaltosen tehopisteet olivat 1+2=3, ja Ruotsia vastaan pelatussa loppuottelussa Aaltonen sai syöttöpisteen Niko Kapasen tekemään 3–1-johtomaaliin. Suomi voitti ottelun lopulta tylysti lukemin 6–1, ja Aaltonen pääsi juhlimaan uransa ensimmäistä maailmanmestaruutta. Aaltosen kotipaikkakunta Ii lahjoitti MM-sankarilleen 3 000 neliön tonttialueen Iijoen suulta 13. kesäkuuta 2011.[40]

Aaltonen pelasi vuonna 2013 maailmanmestaruuskisoissa. Hän oli tuolloin Leijonien ykköskentällisessä ja onnistui hyvin Petri Kontiolan ja Janne Pesosen kanssa. Hän oli yhdessä Suomen ykköskentällisen kanssa Suomen kantavia voimia. Aaltonen kuului Suomen joukkueeseen myös Sotšin olympialaisissa 2014, joissa hän teki 1–1-tasoitusmaalin puolivälierässä Venäjää vastaan ja voitti lopulta pronssia.[41]

Aaltonen pelasi myös vuoden 2015 MM-kilpailuissa ja teki 8 pelissä tehopisteet 1+3. Hän pelasi Suomen niin sanotussa neloskentässä Joonas Kemppaisen ja Janne Pesosen kanssa. Kenttä oli Suomen toiseksi tehokkain. Aaltonen pelasi lisäksi Suomen toisessa ylivoimakentällisessä, jossa pelasivat myös Petri Kontiola, Tuomo Ruutu, Joonas Kemppainen ja Esa Lindell.

Aaltonen nimettiin heinäkuussa 2011 yhdessä Lasse Kukkosen ja Pekka Rinteen kanssa Mestis-joukkue Kiekko-Laserin pääomistajaksi.[42].

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2002–2003 Kärpät A-SM 33 19 3 22 30 1 0 0 0 7 U18 6 0 1 1 4
Kärpät SM-liiga 1 0 0 0 0 – – – – –
2003–2004 Kärpät A-SM 32 30 15 45 32 3 1 0 1 2
Kärpät SM-liiga 8 0 0 0 2 – – – – –
2004–2005 Kärpät A-SM 34 27 23 50 38 5 0 2 2 22
Kärpät SM-liiga 6 0 0 0 0 – – – – –
2005–2006 Kärpät SM-liiga 50 13 12 25 28 9 0 0 0 0
2006–2007 Kärpät SM-liiga 53 11 21 32 48 10 1 4 5 6 Kanada-malja
2007–2008 Kärpät SM-liiga 44 9 17 26 20 15 3 2 5 4 Kanada-malja
2008–2009 Kärpät SM-liiga 53 11 21 32 14 15 3 6 9 2
2009–2010 Pelicans SM-liiga 58 28 21 49 56 – – – – – MM 7 1 2 3 2
2010–2011 Metallurg Magnitogorsk KHL 47 19 17 36 20 20 6 3 9 16 MM 9 1 2 3 6
2011–2012 Metallurg Magnitogorsk KHL 54 22 9 31 26 8 1 2 3 2
2012–2013 Rögle BK Elitserien 42 12 19 31 22 – – – – – MM 10 4 7 11 4
2013–2014 Kärpät SM-liiga 35 12 19 31 38 16 8 7 15 6 Kanada-malja OK 4 1 0 1 2
2014–2015 Jokerit KHL 48 10 24 34 28 10 4 2 6 22 MM 8 1 3 4 2
2015–2016 Jokerit KHL 45 15 13 28 14 6 0 1 1 0
2016–2017 HIFK SM-liiga 52 19 20 39 28 13 0 5 5 2 MM 5 0 3 3 0
2017–2018 Rögle BK SHL 42 12 19 31 22 – – – – –
SC Bern NL 2 1 1 2 0 3 1 1 2 0
2018–2019 Skellefteå AIK SHL 35 1 8 9 6 – – – – –
Pelicans SM-liiga 11 9 4 13 8 6 1 4 5 0
2019–2020 Pelicans SM-liiga 48 17 20 37 22 – – – – –
Kärpät SM-liiga 12 2 5 7 2 – – – – –
2020–2021 Kärpät SM-liiga 32 7 20 27 16 5 2 4 6 2
2021–2022 Kärpät (A) SM-liiga 58 14 21 35 30 7 1 2 3 2
2022–2023 Jukurit (C) SM-liiga 51 10 24 34 18 – – – – –
2023–2024 BK Mladá Boleslav (A) ČEL 25 5 11 16 8 – – – – –
Esbjerg Energy Tanska 7 3 6 9 2 – – – – –
Pelicans SM-liiga 11 2 4 6 4 17 1 3 4 2
16 kautta yhteensä SM-liiga 583 163 229 392 334 113 20 37 57 26
4 kautta yhteensä KHL 201 67 65 132 90 44 11 8 19 40
3 kautta yhteensä Elitserien/SHL 112 21 38 59 42 10 3 2 5 4
1 kausi yhteensä ČEL 25 5 11 16 8 – – – – –
1 kausi yhteensä Tanska 7 3 6 9 2 – – – – –
1 kausi yhteensä NL 2 1 1 2 0 3 1 1 2 0

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ "Taikuri" Aaltonen sai suitsutusta komeasta maalistaan MTVuutiset.fi. 25.1.2013. Telia Company AB. Viitattu 25.1.2013.
  2. ↑ Onnela, Janne: Ex-kärppä Juhamatti Aaltonen valahti pieneen rooliin, onko edessä seuran vaihto? Paikan päälle keskiviikkona matkustava agentti: ”On siitä ollut puhetta” kaleva.fi. 12.2.2019. Kaleva365 Oy. Viitattu 16.4.2019.
  3. ↑ Vuorjoki, Jouko: Huipulla tuulee, Juhis! kaleva.fi. 5.5.2011. Kaleva365 Oy. Viitattu 16.4.2019.
  4. ↑ a b c Juhamatti Aaltonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi) Viitattu 14.11.2013
  5. ↑ Juhamatti Aaltonen Leijonat.fi. 14.2.2014. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 28.10.2014.
  6. ↑ Juhamatti Aaltonen sai muhkean diilin Pelicansiin 17.3.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 2.5.2011.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Jori Lehterä ylivoimainen liigapelaajien äänestyksessä 30.3.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.10.2010.
  8. ↑ Pelicans vuokraa Juhamatti Aaltosen Magnitogorskiin 15.6.2010. smliiga.fi. Viitattu 2.5.2011.
  9. ↑ Laine, Sami: Juhamatti Aaltonen Traktorin riveihin YLE Urheilu. 19.7.2012. Yleisradio. Viitattu 19.7.2012.
  10. ↑ Seppä, Petri: Kultaleijonalle paha silmävamma – KHL-joukkue potki pellolle Ilta-Sanomat Urheilu. 7.9.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 15.12.2012.
  11. ↑ SuomiKiekko: Leijona-hyökkääjä valitsi Ruotsin SuomiKiekko Elitserien. 15.10.2012. SuomiKiekko. Viitattu 15.12.2012.
  12. ↑ Aaltosen Elitserien-debyytistä täystyrmäys mtv3.fi.
  13. ↑ Agentti valotti Aaltosen NHL-kuvioita Iltalehti.fi. 3.6.2013. Viitattu 14.11.2013.
  14. ↑ Pelz, Aharon: Maailmanmestari Aaltonen Kärppiin oulunkarpat.fi. 8.9.2013. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 6.3.2014.
  15. ↑ Hoffrén, Sami: Juhamatti Aaltosen agentti otti kantaa siirtohuhuihin – "Paljon vaihtoehtoja" iltasanomat.fi. 09.11.2013. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 19.1.2014.
  16. ↑ Juhamatti Aaltosen valitsi Kärpät iltasanomat.fi. 16.11.2013. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 19.1.2014.
  17. ↑ Juhamatti Aaltonen jatkaa Kärpissä liiga.fi. 16.11.2013. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 19.1.2014.
  18. ↑ Härkönen, Tuomas: Kärpät Suomen mestariksi Aaltosen huikealla jatkoerämaalilla jatkoaika.com. 26.4.2014. Jatkoaika ry. ”Juhamatti Aaltonen otti ratkaisijan viitan harteilleen ja teki lopulta pelin ainoan maalin.” Viitattu 22.3.2017.
  19. ↑ Aaltosen taitomaali käynnisti Kärppä-juhlat – “Uskomaton fiilis” kiekko.ts.fi. 26.4.2014. TS-Yhtymä Oy. Arkistoitu 23.3.2017. ”Se oli ensimmäinen kerta jääkiekkoliigan historiassa, kun mestaruus ratkesi vasta seitsemännessä finaalissa.” Viitattu 22.3.2017.
  20. ↑ HIFK:lta jättipommi! Niklas Bäckström ja Juhamatti Aaltonen punapaitoihin mtv.fi. MTV Oy. Arkistoitu 13.6.2016. Viitattu 10.6.2016.
  21. ↑ Urheilusanomat paljasti HIFK:n Juhamatti Aaltosen palkan – tienasi lähes tuplasti Jokereissa! SuomiKiekko. 8.9.2016. ”Aaltonen on tulevan kauden palkkakeisari noin 350 000 euron liksalla.” Viitattu 2.4.2017.
  22. ↑ a b Leo Runsas: Juhamatti Aaltonen jättää HIFK:n ja palaa entiseen seuraansa 11.6.2017. Jatkoaika. Viitattu 3.7.2017.
  23. ↑ Miikka Lahtinen: Juhamatti Aaltonen jo 25 ottelua putkeen ilman maalia – Leijonaluotsi: ”Lähellä oli” 5.5.2017. Leijonat. Viitattu 3.7.2017.
  24. ↑ Joska Saarinen: Törmäseltä jämäkkä ratkaisu: Juhamatti Aaltonen ulos HIFK:n kokoonpanosta Yle Urheilu. 12.4.2017. Yleisradio. Viitattu 3.7.2017.
  25. ↑ https://www.eliteprospects.com/player/3200/juhamatti-aaltonen Viitattu 5.7.2018.
  26. ↑ Juhamatti Aaltonen till Skellefteå AIK Skellefteå AIK. Viitattu 15.7.2018. (ruotsiksi)
  27. ↑ Pelicans vahvistaa: Juhamatti Aaltonen tulee Lahteen, sopimus kattaa myös ensi kauden Etelä-Suomen Sanomat. 13.12.2019. Viitattu 17.12.2023.
  28. ↑ https://www.jatkoaika.com/Uutiset/IS-Juhamatti-Aaltonen-siirtyy-loppukaudeksi-Kärppiin/219858
  29. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11952888
  30. ↑ Jukurit nappasi Juhamatti Aaltosen riveihinsä − "Tuon kokemusta isoihin peleihin" Jatkoaika.com. 2.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.5.2022.
  31. ↑ Juhamatti Aaltonen Jukurien kapteeni kaudella 2022-2023 – Kapteeniston täydentävät Niclas Lundgren, Linus Nässen, Pekka Jormakka ja Jarkko Immonen jukurit.fi. 26.8.2022. Jukurit HC Oy. Viitattu 26.8.2022.
  32. ↑ Juhamatti Aaltosen uusi seura löytyy Tsekistä Leijonat.com. 29.5.2023. Toni Tuomala/Leijonat.com. Viitattu 29.5.2023.
  33. ↑ Juhamatti Aaltonen sai lähtöpassit – Etsii jälleen uutta seuraa www.iltalehti.fi. Viitattu 13.12.2023.
  34. ↑ Leinonen, Otto: Juhamatti Aaltonen löysi uuden seuran Iltalehti. 3.1.2024. Viitattu 15.2.2024.
  35. ↑ Leinonen, Otto: Juhamatti Aaltonen vaihtaa maisemaa Iltalehti. 9.2.2024. Viitattu 15.2.2024.
  36. ↑ Kunnari, Timo: Nyt se on varmaa! Juhamatti Aaltonen palaa Liigaan Iltalehti. 15.2.2024. Viitattu 15.2.2024.
  37. ↑ Juhamatti Aaltonsen ja Pelicansin tiet erkanevat Lahden Pelicans Oy. 23.8.2024. Viitattu 23.8.2024.
  38. ↑ Aaltonen Tukholman kiekkoturnauksen paras hyökkääjä KSML.fi. 2.5.2010. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 14.11.2013.
  39. ↑ Yle: Granlundille ylivoima-aikaa – Leijonien kokoonpanot selvillä (Internet Archive) 28.4.2011. MTV3.fi. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.11.2013.
  40. ↑ MM-Leijonan kotikunta lahjoittaa jokivarsitontin sankarilleen mtv3.fi. Viitattu 13.6.2011.
  41. ↑ Juhamatti Aaltonen sochi2014.com. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
  42. ↑ Kolme Leijona-pelaajaa Mestis-seuran pääomistajiksi MTV3 OY. Viitattu 25.7.2011.
  43. ↑ Juhamatti Aaltonen pudotuspelien arvokkain pelaaja SM-Liiga. Viitattu 3.5.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhamatti Aaltonen.
Edeltäjä:
Petrus Palmu 		Mikkelin Jukureiden kapteeni SM-liigassa
2022–2023 		Seuraaja:
Pekka Jormakka
Edeltäjä:
Antti Raanta 		Jari Kurri -palkinnon voittaja
2014 		Seuraaja:
Joonas Donskoi
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2010

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 11 Hietanen | 15 Hytönen | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 27 Kontiola | 29 Korpikoski | 30 Tarkki | 31 Vehanen | 35 Rinne | 36 Jokinen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 44 Vatanen | 45 Osala | 50 Aaltonen | 52 Lehterä | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2011

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2015

2 Jokipakka | 6 Mäntylä | 7 Lindell | 15 Ruutu (A) | 16 Barkov | 18 Lepistö (A) | 20 Pesonen | 23 Louhivaara | 24 Kemppainen | 25 Hytönen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 32 Saros | 33 Engren | 35 Rinne | 36 Jokinen (C) | 38 Hietanen | 41 Pihlström | 50 Aaltonen | 55 Ohtamaa | 63 Jaakola | 70 Hartikainen | 71 Komarov | 72 Donskoi | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2014

3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhamatti_Aaltonen&oldid=22708651”