Veli-Matti Savinainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veli-Matti Savinainen
Savinainen vuonna 2017.
Savinainen vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1986 (ikä 38)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Sati, Savi, Vellu,[1] Predaattori,[2] MC Waterdoctor,[3] Vesitohtori, Mr. 59:59[4]
Pelipaikka vasen laitahyökääjä
Maila vasen
Pituus 182[5] cm
Paino 86[5] kg
Seura
Seura Tappara
Sarja SM-liiga
Pelinumero 19
Pelaajaura
Pääsarjaura 2007–
Aik. seurat FPS (Mestis)
Ässät (SML)
Jugra Hanty-Mansijsk (KHL)
Leksands IF (SHL)
Torpedo Nižni Novgorod (KHL)
Tappara (SML)
Kunlun Red Star (KHL)
Jokerit (KHL)

Veli-Matti Savinainen (s. 5. tammikuuta 1986 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Tapparassa. Hän on pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä,[5] mutta Savinainen on pelannut myös keskellä. Hän on pelannut Suomen A-maajoukkueessa yhdet olympialaiset ja viidet MM-kilpailut. Savinainen voitti maailmanmestaruuden vuonna 2019 ja hopeaa vuonna 2014. Hän on voittanut myös kuusi Suomen-mestaruutta Porin Ässissä vuonna 2013 sekä Tapparassa vuosina 2016, 2017, 2022, 2023 ja 2024. Savinainen voitti Tapparassa myös Mestarien liigan mestaruuden vuonna 2023.[6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junioriura, Mestis ja siirtyminen Ässiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savinainen aloitti jääkiekon kolmivuotiaana Espoon Kiekkoseurassa.[1] Hän siirtyi kaudeksi 2001–2002 Espoo Bluesin C-nuoriin. Kauden 2002–2003 Savinainen oli kokonaan pelaamatta, kun häntä ei omien sanojensa mukaan kiinnostanut jääkiekko. Savinainen kertoi C Moren haastattelussa tammikuussa 2023 tehneensä talonmiehen töitä Helsingissä ja teini-iän muiden kiinnostuskohteiden vieneen häntä mennessään. Savinaisen mukaan hänen isänsä kuitenkin kehotti häntä yrittämään vielä jääkiekkoilua.[7] Savinaisen perheen muutettua Karkkilaan hän siirtyi kaudeksi 2003–2004 Forssan Palloseuraan. Kaudeksi 2005–2006 hänet nostettiin FPS:n Mestis-joukkueeseen,[8] jossa tulokaskausi toi 35 runkosarjaottelussa tehot 3+3=6. Savinainen kuului joukkueen positiivimpiin yllättäjiin ja paikkasi kauden aikana myös FPS:n ykkösketjun poissaoloja. Hänen kevätkautensa jäi kuitenkin rikkonaiseksi varusmiespalveluksen takia.[9] Toukokuussa 2006 Savinainen teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[10]

Kaudella 2006–2007 Savinainen teki läpimurtonsa Mestiksessä; hän voitti FPS:n sisäisen piste -ja syöttöpörssin tehoilla 14+19=33.[11] Joukkue putosi kauden päätteeksi Suomi-sarjaan ja Savinainen oli jo lopettamassa uraansa, mutta FPS:n päävalmentajana toiminut Karri Kivi houkutteli hänet kuitenkin Porin Ässiin, minne hän sai koesopimuksen toukokuussa 2007.[1][12] Savinainen sai lokakuussa loppukauden 2007–2008 kattavan sopimuksen joukkueeseen.[13] Hän teki liigadebyyttinsä Ässien kauden toisessa ottelussa 15. syyskuuta 2007 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan.[14] Savinaisen liigauran avausmaali syntyi 6. lokakuuta 2007 KalPaa vastaan, jolloin hän teki myös kaksi syöttöpistettä.[15] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[16] Hän teki 14 ensimmäisessä liigaottelussaan tehot 2+4=6, ja kuului syyskaudella Ässien positiivisimpiin yllättäjiin.[17] Kokonaisuutena Savinaisen tulokaskausi SM-liigassa jäi kuitenkin varsin epätasaiseksi.[18] Yhteensä hänen tulokaskautensa toi 48 runkosarjaottelussa tehot 4+7=11. Savinainen pelasi kauden aikana myös kaksi ottelua lainalla Mestis-joukkue KooKoossa lokakuussa 2007.[6][19]

Murtautuminen SM-liigan huipulle 2008–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2008–2009 Savinainen nousi Ässissä suurempaan rooliin ja teki 51 runkosarjaottelussa tehot 6+19=25. Hänen teholukemansa +10 oli joukkueen paras.[20] Runkosarjan lopulla 21. helmikuuta 2009 HPK:n Janne Kolehmainen taklasi Savinaista avojäällä päähän. Savinainen sai tilanteessa aivoruhjeen ja lukuisia murtumia kasvoihinsa. Taklaus päätti Savinaisen kauden[21] eikä hän pelannut enää liigakarsinnoissa. Kolehmainen sai ottelussa 2+2+10 minuutin jäähyn huitomisesta, väkivaltaisuudesta sekä käytösrangaistuksen. Savinaisen loukkaantumisesta huolimatta Kolehmainen sai vain yhden ottelun pelikiellon.[22] Ennen loukkaantumistaan Savinainen teki samassa kuussa kaksivuotisen jatkosopimuksen Ässien kanssa.[23]

Savinaisen tehot jäivät kaudella 2009–2010 taas hieman vähemmälle, kun 50 runkosarjaottelussa syntyi vain 13 tehopistettä. Häntä haittasi myös käsivamma syyskaudella 2009. Saman vuoden joulukuussa Savinainen jatkoi sopimustaan kahdella vuodella.[24] Hänen tehottomuutensa jatkui vielä alkukaudella 2010–2011, mutta kevätkaudella Savinainen nousi Ässien ykkösketjuun Matti Kuparisen ja Tommi Huhtalan vierelle.[25] 1. maaliskuuta 2011 hän onnistui tekemään kypärätempun vieraissa Turun Palloseuraa vastaan.[26] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[27]

Kaudella 2011–2012 Savinainen vakiinnutti paikkansa Ässien kärkiketjuissa.[28] Hän oli 17 osumallaan joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä.[29] Tehopisteitä Savinainen teki runkosarjassa kaikkiaan 31. Marraskuussa 2011 hän jatkoi sopimustaan kevääseen 2014.[30] Kaudella 2012–2013 Savinainen nousi SM-liigan eliittiin.[31] Hänen runkosarjansa jäi vain 46 ottelun mittaiseksi syyskaudella tulleen ylävartalovamman takia.[32] Savinainen oli kuitenkin tehoilla 20+16=36 Ässien paras maalintekijä ja jakoi Stephen Dixonin lähdettyä joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Michael Ryanin kanssa.[33] Hän teki SM-liigahistoriaa 22. huhtikuuta 2013 viidennessä loppuottelussa vieraissa Tapparaa vastaan ratkaistuaan kaikkien aikojen pisimmän loppuottelun tehtyään Ässien 1–2-voittomaalin kolmannessa jatkoerässä ajassa 108.59.[34] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[35] Hän voitti loppuottelusarjan päätteeksi Suomen-mestaruuden.[6]

KHL-sopimus ja visiitti Ruotsissa 2013–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savinainen ei jatkanut Ässissä enää viimeistä sopimuskauttaan tehtyään kaksivuotisen sopimuksen KHL-seuraa Jugra Hanty-Mansijskin kanssa kesällä 2013.[36] Hän sai mediahuomiota myös houkuteltuaan kaksi varastomiehinä työskentelevää kaveriaan; Jussin ja Juuson seurakseen Hanti-Mansijskiin. Hän lupasi maksaa heille kotitöistä kaksikon kuukausipalkkaa vastaavaa palkkaa.[37] Savinainen teki kaudella 2013–2014 49 runkosarjaottelussa tehot 13+6=19, jotka riittivät Jugran sisäisen maalipörssin voittoon ja sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.[38] Heinäkuussa 2014 joukkue purki Savinaisen sopimuksen.[39] Elokuussa hän teki kauden 2014–2015 kattavan sopimuksen Ruotsin SHL-liigassa pelaavan Leksands IF:n kanssa.[40][41] Savinainen ei kuitenkaan viihtynyt Leksandissa vaan jätti joukkueen marraskuussa 2014[42] ja siirtyi loppukauden kattaneella sopimuksella KHL-seura Torpedo Nižni Novgorodiin.[43]

Siirtyminen Tapparaan ja maalipörssin voitto 2015–2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2015–2016 Savinainen palasi Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan.[44] Joukkueessa pelasi hänelle Ässistä tuttu tutkapari Stephen Dixon. Kummankaan kausi ei edennyt heihin kohdistuneiden odotusten mukaisesti, eivätkä he ottaneet hyökkäävää roolia kärkiketjuista.[45] Savinaisen kauteen mahtui myös noin kuukauden mittainen poissaolo joulukuussa 2015 tulleen luistimen viiltovamman vuoksi.[46] Hän teki runkosarjassa lopulta 44 ottelussa 22 tehopistettä ja pudotuspeleissä 18 ottelussa neljä tehopistettä. Hän voitti kauden päätteeksi toisen Suomen-mestaruutensa.[6]

Savinainen nimettiin kaudeksi 2016–2017 Tapparan varakapteeniksi.[47] Hän nosti tasoaan reilusti edellisestä kaudesta ja teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 30+26=56. Savinainen voitti koko SM-liigan maalipörssin ja sijoittui pistepörssissä toiseksi edellään vain joukkuetoveri Henrik Haapala.[48] Savinainen palkittiin maalipörssin voitosta kauden päätteeksi Aarne Honkavaara -palkinnolla. Savinainen jakoi pudotuspeleissä Tapparan sisäisen pistepörssin voiton Valtteri Kemiläisen kanssa tehoilla 5+6=11.[49] Savinainen voitti kauden päätteeksi kolmannen ja toisen perättäisen Suomen-mestaruuden ja hänet äänestettiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[6]

Paluu KHL:ään 2017–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2017–2018 Savinainen palasi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-joukkue Jugra Hanty-Mansijskiin.[50] Hänen kautensa osoittautui pettymykseksi sekä henkilökohtaisella että joukkueen tasolla.[51] Savinaisen tehot 9+8=17 riittivät kuitenkin Jugran sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.[52]

Savinainen siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kiinalaisseura Kunlun Red Stariin. Joukkuetta valmensi hänelle Tapparasta tuttu Jussi Tapola.[53] Kaudeksi 2019–2020 Savinainen siirtyi jatkamaan KHL-uraansa kaksivuotisella sopimuksella Jokereihin.[54] Hän teki KHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 11+13=24. Puolivälierissä Savinainen oli kolmella osumallaan joukkueen paras maalintekijä Nicklas Jensenin ja Antti Pihlströmin kanssa.[55] Kaudella 2020–2021 hän oli 14 osumallaan Jokereiden kolmanneksi paras maalintekijä.[56] Elokuussa 2021 Savinainen teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[57]

Kaudella 2021–2022 Savinainen teki 45 ottelussa viisi maalia ja 12 tehopistettä, kunnes helmikuussa 2022 Jokerit purki Savinaisen ja muiden pelaajien sopimukset Jokereiden kauden päätyttyä ennenaikaisesti Venäjän ja Ukrainan sodan vuoksi.[58]

Paluu Tapparaan ja triplamestaruus 2022–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savinainen palasi heti Jokerit-sopimuksensa rauettua loppukauden 2021–2022 kattavalla sopimuksella Tapparan SM-liigajoukkueeseen.[59] Savinainen liittyi joukkueeseen Mestarien liigan loppuotteluun Rögleä vastaan,[60] joka päättyi Tapparan 2–1-tappioon. SM-liigan pudotuspeleissä hän jakoi kahdeksalla osumallaan koko maalipörssin voiton joukkuetoverinsa Joona Luodon ja TPS:n Mikael Pyyhtiän kanssa.[61] Savinaisen maaleista peräti kolme oli voittomaaleja, joita hän teki eniten koko liigassa.[62] Viidennessä välieräottelussa 14. huhtikuuta 2022 KooKoota vastaan Savinaisen alivoimalla syntynyt osuma jäi Tapparan 4–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja se ratkaisi joukkueelle finaalipaikan.[63] Hän voitti kauden päätteeksi jälleen Suomen-mestaruuden.[6] Toukokuussa 2022 Savinainen teki Tapparan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[64]

Kaudella 2022–2023 Savinainen oli tehoilla 17+27=44 Tapparan toiseksi paras pistemies Jori Lehterän jälkeen ja hän jakoi joukkueen sisäisen maalipörssin toisen sijan Petteri Puhakan kanssa edellään Niko Ojamäki. Mestarien liigan loppuottelussa 18. helmikuuta 2023 vierassa ruotsalaista Luleå HF:ää vastaan hän sai kakkossyöttöpisteen Jori Lehterän tekemään 0–3-johtomaaliin, joka jäi lopulta Tapparan 2–3-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi, joka ratkaisi joukkueelle CHL:n mestaruuden.[65] SM-liigan pudotuspeleissä Savinainen jakoi tehoilla 7+7=14 koko sarjan pistepörssin toisen sijan joukkuetoverinsa Waltteri Merelän ja Pelicansin Iikka Kangasniemen kanssa edellään joukkuetoveri Jori Lehterä sekä maalipörssin toisen sijan HIFK:n Iiro Pakarisen kanssa edellään vain Merelä. Savinaisen maaleista kolme oli voittomaaleja, joista kaksi syntyi finaalisarjassa Pelicansia vastaan.[66] Viidennessä loppuottelussa 27. huhtikuuta 2023 Savinainen teki Tapparan 4–4-tasoitusmaalin vain sekunti ennen varsinaisen peliajan päättymistä, kun Tappara haki tasoitusta ilman maalivahtia. Hänen osumansa hyväksyttiin videotarkistuksen päätteeksi. Tappara voitti lopulta Suomen-mestaruuden, kun Marcus Davidsson teki 5–4-voittomaalin ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 68.57. Esa Pirnes valitsi Savinaisen ottelun Alumnien tähtien kolmostähdeksi.[67] Mestaruus oli hänelle jo viides SM-liigassa. Hänet palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana Jari Kurri -palkinnolla ja äänestettiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[6] Toukokuussa 2023 Savinainen teki seuran kanssa yksivuotisen jatkosopimuksen.[68]

Kausi 2023–2024 oli Savinaiselta rikkonainen ja hän pelasi runkosarjassa vain 23 ottelua, joissa hän teki kuitenkin kahdeksan maalia ja yhteensä 19 tehopistettä. Marraskuussa 2023 Savinainen joutui kahdeksaksi viikoksi sivuun, kun TPS:n Sisu-Petteri Lehtonen osui häntä polveen.[69] Savinainen palasi kaukaloihin tammikuussa 2024, kunnes hän loukkasi saman polvensa uudestaan aloitustilanteessa.[70] Savinainen oli yli kuukauden sivussa ja palasi kaukaloihin maaliskuussa.[71] Pudotuspeleissä hän teki 15 otteluun neljä maalia ja yhteensä 11 tehopistettä. Savinainen onnistui maalinteossa kahdessa ensimmäisessä finaaliottelussa. Kun edellisen kauden finaaliottelut lasketaan mukaan, hänestä tuli SM-liigan historian ensimmäinen viidessä peräkkäisessä finaaliottelussa maalinteossa onnistunut pelaaja. Savinainen ohitti tilastossa neljässä peräkkäisessä ottelussa maalinteossa onnistuneet Matti Hagmanin (HIFK 1983), Petri Variksen (Jokerit 1997) ja Vladimír Machuldan (Kärpät 2004).[72] Kauden päätteeksi hän voitti jo kuudennen Suomen-mestaruutensa,[6] ja kolmannen perättäisensä Tapparassa.[73] Huhtikuussa 2024 Savinainen teki Tapparan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[74]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Savinainen Channel One Cupissa joulukuussa 2017.
Savinainen Channel One Cupissa joulukuussa 2017.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2019 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko

Savinainen edusti Suomea Pyeongchangin olympiakisoissa 2018. Hän oli myös nimettynä joukkueen varapelaajaksi Pekingin olympiakisoihin 2022.[75] Savinainen pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 2013, 2014, 2017, 2018 ja 2019, joista vuoden 2019 turnaus päättyi maailmanmestaruuteen ja vuoden 2014 turnaus hopeaan. Vuoden 2017 turnauksessa hän oli joukkueensa toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 3+4=7.[76] Valmennus valitsi Savinaisen Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Hänet valittiin myös Sloveniaa vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[77] Vuoden 2019 turnauksessa Savinainen toimi Suomen varakapteenina.[6]

Savinainen on pelannut yhteensä 105 A-maaottelua tehopistein 25+22=47.[78] Hän sai A-maajoukkueeseen ensituntumaa keväällä 2012 liityttyään Suomen ensimmäisen viikon MM-leiriryhmään Mikael Granlundin tilalle.[79] Savinainen teki A-maajoukkuedebyyttinsä 4. huhtikuuta 2012 Rapperswilissä pelatussa Euro Hockey Challengen ottelussa Sveitsiä vastaan. Hänet merkittiin heti Suomen ykkösketjun vasempaan laitaan Mika Pyörälän ja Jesse Joensuun viereen.[80] Savinaisen ensimmäinen maajoukkuemaali syntyi toisessa Sveitsiä vastaan pelatussa ottelussa Arosassa 6. huhtikuuta 2012.[81] Savinainen putosi lopulta viimeisten joukossa Suomen lopullisesta MM-kisajoukkueesta.[82] Hän joutui viime hetkellä ulos myös vuoden 2021 kisajoukkueesta, kun Savinainen ei toipunut odotetusti KHL-kauden jälkeisestä leikkauksesta.[83]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elite Prospects-sivuston Ulf Anderssonin vuonna 2011 tekemän analyysin mukaan Savinainen on taitava kahden suunnan hyökkääjä, joka omaa hyvän kiekkokontrollin, mutta pitää ajoittain kiekkoa liian kauan.[6]

Jatkoaika.com-verkkolehden mukaan Savinainen on asennepelaaja, joka kykenee myös hyvään kiekolliseen peliin. Jatkoajan mukaan hän suojaa hyvin kiekkoa ja hänellä on erityisosaamista myös alivoimapelissä. Jatkoajan mukaan Savinainen on monikäyttöisyytensä ansiosta arvokas pelaaja, joka pystyy pelaamaan sentterinäkin, eikä hän ymmärrä, mitä tarkoittaa periksiantaminen. Jatkoajan mukaan Savinainen ajautuu toisinaan pelin ulkopuolelle ja katoaa näkymättömiin. Hän ottaa kovan pelin ja luonteen myötä myös turhia jäähyjä.[84] Savinainen on tunnettu myös vastustajien ärsyttämisestä.[85]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savinainen on pelannut myös rullakiekon SM-liigaa Pahalammen joukkueessa.[86]

Savinainen harrasti 15-vuotiaaksi asti jalkapalloa.[1] Hän yritti omien sanojensa mukaan myös tehdä 14–15-vuotiaana rap-musiikkia, jolloin Savinainen käytti epävirallisesti artistinimeä MC Waterdoctor.[3]

Savinainen sai vuonna 2013 sakkorangaistuksen maaliskuussa 2012 tapahtuneesta pahoinpitelystä.[87]

Kesäkuussa 2018 Savinaisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[88]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2005–2006 FPS Mestis 35 3 3 6 20 – – – – –
2006–2007 FPS Mestis 44 14 19 33 60 – – – – –
2007–2008 Ässät SM-liiga 48 4 7 11 52 – – – – –
KooKoo Mestis 2 1 1 2 2 – – – – –
2008–2009 Ässät SM-liiga 51 6 19 25 18 – – – – –
2009–2010 Ässät SM-liiga 50 6 7 13 48 – – – – –
2010–2011 Ässät SM-liiga 55 9 13 22 34 6 0 3 3 0
2011–2012 Ässät SM-liiga 60 17 14 31 67 4 1 1 2 2
2012–2013 Ässät SM-liiga 46 20 16 36 43 16 4 5 9 10 Kanada-malja MM 10 3 1 4 4
2013–2014 Jugra Hanty-Mansijsk KHL 49 13 6 19 54 – – – – – MM 7 0 0 0 2
2014–2015 Leksands IF SHL 24 5 5 10 12 – – – – –
Torpedo Nižni Novgorod KHL 25 2 3 5 4 4 0 0 0 10
2015–2016 Tappara SM-liiga 44 7 15 22 18 18 2 2 4 28 Kanada-malja
2016–2017 Tappara (A) SM-liiga 55 30 26 56 36 17 5 6 11 30 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 10 3 4 7 4
2017–2018 Jugra Hanty-Mansijsk KHL 50 9 8 17 14 – – – – – OK 5 1 1 2 2
MM 8 4 4 8 6
2018–2019 Kunlun Red Star KHL 37 9 9 18 45 – – – – – MM 10 0 5 5 0
2019–2020 Jokerit KHL 44 11 13 24 27 6 3 0 3 6
2020–2021 Jokerit KHL 52 14 10 24 58 4 0 0 0 2
2021–2022 Jokerit KHL 45 5 7 12 23 – – – – –
Tappara SM-liiga 8 3 0 3 29 15 8 2 10 2 Kanada-malja
2022–2023 Tappara SM-liiga 54 17 27 44 30 14 7 7 14 12 Kanada-malja Ykköstähdistö
2023–2024 Tappara SM-liiga 23 8 11 19 8 15 4 7 11 37 Kanada-malja
11 kautta yhteensä SM-liiga 494 127 155 282 383 105 31 33 64 121
7 kautta yhteensä KHL 302 63 56 119 221 16 3 0 3 12
1 kausi yhteensä SHL 24 5 5 10 12 – – – – –
3 kautta yhteensä Mestis 81 18 23 41 82 – – – – –

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veli-Matti Savinainen.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Heino, Julia: Luovuttajasta liigakartalle Jatkoaika.com. 13.12.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  2. ↑ Nyrhinen, Matti: ”Rautajätti, 007, Kaapeli” – Leijonat julkaisi pelaajien lempinimet, tunnistatko kuka on kuka? MTVuutiset.fi. 26.5.2019. BRATISLAVA: Telia Company AB. Viitattu 2.6.2019.
  3. ↑ a b Martikainen, Linda: Jääkiekkoilija Veli-Matti Savinainen odottaa paluutaan Jokereihin – Tämä on hyökkääjän voimabiisi seura.fi. 5.7.2019. Otavamedia Oy. Viitattu 4.3.2022.
  4. ↑ LIIGAN HIENOIMMAT LUISTIMET: Veli-Matti Savinainen esittelee erikoisluistimensa! youtube.com. 26.1.2024. Tamhockey Oy. Viitattu 25.6.2024.
  5. ↑ a b c Tilastot - Veli-Matti Savinainen liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 25.6.2024.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Veli-Matti Savinainen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  7. ↑ Valta, Ville-Veikko; Puukangas, Suvi: Veli-Matti Savinainen keräsi tupakantumppeja kadulta – isän neuvon kuunteleminen kannatti: "Yhtäkkiä lyödään 780 000 euroa lapaseen" MTVuutiset.fi. 30.1.2023. Telia Company AB. Viitattu 25.7.2023.
  8. ↑ FPS:n rivit täydentyivät Jatkoaika.com. 28.5.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  9. ↑ Kauranen, Teemu: FPS:n pelaaja-arviot kaudelta 2005–2006 Jatkoaika.com. 7.4.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  10. ↑ FPS:lle yhdeksän sopimusta, Rantanen lopettaa Jatkoaika.com. 19.5.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  11. ↑ Elite Prospects - FPS eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Virkkunen palaa Ässiin, Nickerson ei Jatkoaika.com. 25.5.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  13. ↑ Nickerson ja Ässät sopimukseen, Savinainen jatkaa Porissa Jatkoaika.com. 1.10.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  14. ↑ 19 VELI-MATTI SAVINAINEN tappara.fi. Tamhockey Oy. Viitattu 25.6.2024.
  15. ↑ Ässät nujersi KalPan tiukassa matsissa Jatkoaika.com. 6.10.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.5.2020.
  16. ↑ Tilastot – Liiga liiga.fi. 6.10.2007. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 29.5.2014. Viitattu 3.7.2013.
  17. ↑ Väisänen, Matti: Liigajoukkueiden hankinnoissa monenlaisia viilettäjiä Jatkoaika.com. 9.11.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  18. ↑ Juhlakauden ässämiehet syynissä Jatkoaika.com. 12.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  19. ↑ Savinainen KooKoon vahvistukseksi Jatkoaika.com. 23.10.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  20. ↑ Elite Prospects - Ässät eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Veli-Matti Savinaisen kausi päättyi aivoruhjeeseen is.fi. 24.2.2009. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.7.2013.
  22. ↑ Kolehmaisen ja Ben-Amorin taklauksista pelikiellot Jatkoaika.com. 24.2.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  23. ↑ Ässille nippu jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 9.2.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  24. ↑ Ässille tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 4.12.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.12.2009.
  25. ↑ Mattila, Pasi; Lempinen, Manu; Huuki, Asko: Ässät 2010–2011: Onnistujien joukossa myös floppeja Jatkoaika.com. 23.5.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  26. ↑ Lempinen, Manu: Kahden hattutempun Savinainen Jatkoaika.com. 3.3.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  27. ↑ Tilastot – Liiga liiga.fi. 1.3.2011. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 11.1.2014. Viitattu 3.7.2013.
  28. ↑ Huuki, Asko: Ässien pelaaja-arvostelut 2011–2012 Jatkoaika.com. 19.4.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  29. ↑ Elite Prospects - Ässät eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Savinainen ja Taimi jatkavat Ässissä Jatkoaika.com. 17.11.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.11.2011.
  31. ↑ Huuki, Asko: Ässien pelaaja-arvostelut 2012–2013 Jatkoaika.com. 19.6.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  32. ↑ SK: Savinainen pitkälle toipumislomalle Jatkoaika.com. 30.10.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  33. ↑ Elite Prospects - Ässät eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Härkönen, Tuomas: Savinainen: "Todellakin uran makein maali!" Jatkoaika.com. 23.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  35. ↑ Tilastot – Liiga liiga.fi. 22.4.2013. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 11.3.2014. Viitattu 3.7.2013.
  36. ↑ Savinaisen uusi seura varmistui Jatkoaika.com. 3.7.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  37. ↑ SK: Ässien sankari palkkasi juttukaverit Venäjälle is.fi. 29.8.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 28.5.2014.
  38. ↑ Elite Prospects - Yugra Hanty-Mansijsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  39. ↑ Venäläissivusto: Savinainen irtisanottiin Jugra Hanti-Mansijskista Jatkoaika.com. 17.7.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.8.2014.
  40. ↑ Veli-Matti Savinainen klar för Leksands IF leksandsif.se. 30.8.2014. Leksands IF Ishockey AB. Viitattu 30.8.2014. (ruotsiksi)
  41. ↑ Savinaisen suunnaksi varmistui SHL Jatkoaika.com. 30.8.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.8.2014.
  42. ↑ Savinainen jättää Leksandsin Jatkoaika.com. 27.11.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.7.2015.
  43. ↑ Kunnas, Kasperi: Savinainen palaa KHL:ään – "jalkavaimot" jäävät Suomeen MTVuutiset.fi. 27.11.2014. Telia Company AB. Viitattu 25.7.2015.
  44. ↑ Veli-Matti Savinainen siirtyy Tapparaan Jatkoaika.com. 11.7.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.7.2015.
  45. ↑ Silvennoinen, Santtu: Haukutut miljoonamiehet Tapparan sankareina iltalehti.fi. 18.3.2016. TAMPERE: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 29.4.2016.
  46. ↑ Luistin viilsi Tappara-hyökkääjän pitkälle sairauslomalle Jatkoaika.com. 14.12.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2016.
  47. ↑ Tappara jatkaa tutun kapteenin johdolla – varakapteenistoon uusia kasvoja Jatkoaika.com. 14.9.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.9.2016.
  48. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2016-2017 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  49. ↑ Elite Prospects - Tappara eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  50. ↑ Savinaisen uusi osoite selvisi – palaa entiseen seuraansa Jatkoaika.com. 14.9.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.6.2017.
  51. ↑ Seppä, Petri: Veli-Matti Savinainen on nähnyt KHL:n todellisen nurjan puolen – Siperiassa nyt ilman ”hokivaimoja” is.fi. 8.11.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.3.2018.
  52. ↑ Elite Prospects - Yugra Hanty-Mansijsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  53. ↑ KHL:n kiinalaisjoukkue hankki MM-kisoissa loistavan Leijonat-hyökkääjän − Savinainen jatkaa uraansa Kunlunissa Jatkoaika.com. 7.5.2018. Jatkoaka r.y. Viitattu 25.6.2024.
  54. ↑ Vehviläinen, Jani: Kontiola ja Savinainen Jokereiden haaviin Jatkoaika.com. 4.5.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 2.6.2019.
  55. ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  56. ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2021. (englanniksi)
  57. ↑ Hurmerinta, Eero: Savinainen jatkaa Jokereissa − Haapalalle kuukausien sairausloma Jatkoaika.com. 10.8.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.8.2021.
  58. ↑ Hoffrén, Sami: Hurja siirtosuma Jokereista SM-liigaan! Leijonien kultasankari palaa Pelicansiin Ilta-Sanomat. 28.2.2022. Viitattu 1.5.2024.
  59. ↑ Tappara vahvistuu paluumuuttajalla ja puolustajalla − Savinainen ja Leskinen kirvesrintoihin Jatkoaika. 28.2.2022. Viitattu 1.5.2024.
  60. ↑ Seppä, Lassi: Veli-Matti Savinainen ja Otto Leskinen Tapparaan loppukauden mittaisilla sopimuksilla tappara.fi. 15.6.2021. Tamhockey Oy. Viitattu 3.3.2022.
  61. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2021-2022 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  62. ↑ Pelaajatilastot liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 2.7.2022.
  63. ↑ Tappara - Kookoo, 14.4.2022 liiga.fi. 14.4.2022. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 2.7.2022.
  64. ↑ Suomen mestari Savinaiselle yhden vuoden jatkosopimus tappara.fi. 25.5.2022. Tamhockey Oy. Viitattu 2.7.2022.
  65. ↑ Matches championshockeyleague.com. 18.2.2023. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 19.7.2023. (englanniksi)
  66. ↑ Tilastot - Veli-Matti Savinainen liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 25.7.2023.
  67. ↑ Tappara - Pelicans, 27.4.2023 liiga.fi. 27.4.2023. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 25.7.2023.
  68. ↑ Jatkosopimuksia ja uusia tulokkaita - katso kaikki julkaistut sopimukset tappara.fi. 10.5.2023. Tamhockey Oy. Viitattu 25.7.2023.
  69. ↑ Perkiö, Jari: Tappara-tähden poika pelaa yllättäen Ilveksessä – Veli-Matti Savinaiselta kolmen sanan vastaus jatkostaan Tapparassa aamulehti.fi. 25.1.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 25.6.2024.
  70. ↑ Perkiö, Jari: Tappara-faneille jättiuutinen: Veli-Matti Savinainen paljastaa totuuden polvivammastaan – ”Lottovoitto” aamulehti.fi. 30.1.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 25.6.2024.
  71. ↑ Rajander, Kamilla: Äitien kannustus siivitti Tapparan voittoon – Tämä on kokoonpanoon palanneen tähtihyökkääjän tilanne pudotuspelien kynnyksellä aamulehti.fi. 9.3.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 25.6.2024.
  72. ↑ Seppänen, Antti: Tapparan Veli-Matti Savinaiselle huima Liiga-ennätys – poikkeuksellinen maali- ja pisteputki jatkuu liiga.fi. 23.4.2024. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 25.6.2024.
  73. ↑ Lehtinen, Lauri: Tapparan tähtikaksikolla hämmästyttävät saldot – Veli-Matti Savinainen nousi harvalukuiseen joukkoon aamulehti.fi. 28.4.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 1.5.2024.
  74. ↑ Hämäläinen, Tuomas: Veli-Matti Savinainen ja Nicholas Halloran – Tappara-jatkosopimus MTVuutiset.fi. 29.4.2024. Telia Company AB. Viitattu 1.5.2024.
  75. ↑ Perälä, Joni: Joonas Nättinen korvaa Joonas Kemppaisen Olympialeijonissa – myös Toni Rajala jää toistaiseksi Suomeen Jatkoaika.com. 2.2.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.3.2022.
  76. ↑ Elite Prospects - Finland eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  77. ↑ BEST PLAYER OF THE GAME SELECTED BY THE TEAM (pdf) iihf.com. 21.5.2017. IIHF. Arkistoitu 17.10.2017. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
  78. ↑ Tilanne 10.11.2024
  79. ↑ Savinainen maajoukkueeseen Granlundin tilalle Jatkoaika.com. 1.4.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  80. ↑ Sveitsi tyrmäsi - Leijonat tehottomia yle.fi. 4.4.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 21.5.2020.
  81. ↑ Juuso Hietanen pelasti Leijonille voiton Sveitsistä is.fi. 6.4.2012. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.7.2013.
  82. ↑ Suomen MM-kisajoukkue nimetty Jatkoaika.com. 29.4.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 3.7.2013.
  83. ↑ Niemeläinen, Jonne: Tässä on Leijonien lopullinen MM-kisajoukkue – Olli Määttä mukaan NHL:stä yle.fi. 15.5.2021. Yleisradio Oy. Viitattu 15.5.2021.
  84. ↑ Veli-Matti Savinainen Jatkoaika.com. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.5.2020.
  85. ↑ Hiitelä, Juha: Torikokousten tirehtööri hämmentää illan finaalissa: Näin vastustajan tähtipelaajia ärsytetään is.fi. 19.4.2016. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 29.4.2016.
  86. ↑ Veli-Matti Savinainen #19 | Pahalampi Hockey Inline Tampere (Arkistoitu – Internet Archive)
  87. ↑ Leijonahyökkääjä Savinaiselle tuomio pahoinpitelystä is.fi. 25.6.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.8.2022.
  88. ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2022.
Edeltäjä:
Chad Rau 		Aarne Honkavaara -palkinnon voittaja
2017 		Seuraaja:
Charles Bertrand
Edeltäjä:
Joona Luoto 		Jari Kurri -palkinnon voittaja
2023 		Seuraaja:
Christian Heljanko
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2018

2 Pokka | 4 Kivistö | 6 Honka | 7 Mikkola | 12 Anttila | 18 Mäenalanen | 19 Savinainen | 20 Aho (A) | 22 Pesonen | 24 Kapanen | 25 Jormakka | 29 Säteri | 34 Palola | 35 Husso | 37 Kilpeläinen | 41 Heiskanen | 50 Riikola | 55 Koivisto | 64 Granlund (C) | 65 Manninen | 74 Suomela | 77 Nutivaara | 81 Tolvanen | 86 Teräväinen | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2019

4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 15 Ilomäki | 19 Savinainen (A) | 20 Ojamäki | 21 Tyrväinen | 24 Kakko | 25 Rajala | 27 Luostarinen | 28 Jokiharju | 30 Lankinen | 35 Vehviläinen | 40 Lindbohm | 41 Kiviranta | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 58 Hakanpää | 65 Manninen | 70 Mikkola | 71 Kuusela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2018

2 Lehtonen | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (C) | 12 Anttila | 13 Junttila | 18 Lepistö (A) | 19 Koskinen | 20 Tolvanen | 23 Kemppainen | 24 Lajunen | 25 Enlund | 27 Kontiola (A) | 31 Rämö | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 42 Heiskanen | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 62 Osala | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 77 Metsola | 81 Peltola | 86 Savinainen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Tappara – SM-liiga

4 Kotajärvi | 5 Brickley | 6 Rafkin | 9 Quenneville | 11 Räsänen | 17 Halloran | 19 Savinainen | 20 Keskinen | 21 Matinmikko | 22 Kempe | 23 Kohonen | 26 Viita | 27 Tanus | 28 Leskinen | 34 Ahonen | 40 Karppinen | 41 Nykänen | 42 Rauhala (C) | 44 Juolevi | 47 Gallet | 48 Mikkonen | 51 Järventie | 53 Korkola | 62 Mattila (A) | 63 Tuulola (A) | 64 Teuho-Markkola | 65 Šustr | 70 Engström | 77 Metsola | 78 Rautiainen | 86 Granath | 91 Puhakka | 92 Mustonen
Valmentajat Grönborg – Juujärvi – Puistola – Karjalainen – Näykki – Lahti – Haverinen – Konttinen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veli-Matti_Savinainen&oldid=22852392”