Johann Wolfgang von Goethe

Johann Wolfgang von Goethe
Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.
Henkilötiedot
Syntynyt	28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut	22. maaliskuuta 1832 (82 vuotta) Weimar, Saksan liitto
Ammatti	runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, filosofi, tutkija
Puoliso	Christiane Vulpius
Kirjailija
Tuotannon kieli	saksa
Tyylilajit	proosa, runous, draama
Kirjallinen suuntaus	Sturm und Drang, Weimarin klassismi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

G. O. May, Johann Wolfgang von Goethe, 1779.

Goethen kuva saksalaisessa postimerkissä vuodelta 1961.

Johann Wolfgang von Goethe (saks.  [ˈjoːhan ˈvɔlfɡaŋ fɔn ˈɡøːtə], ^(ohje) 28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.

Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).

Elämä

Goethen synnyintalo Frankfurtissa.

Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin. Goethen äiti oli Katharina Textor (1731–1808). Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon. Vuonna 1768 Goethe joutui sairauden vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Susanna von Klettenberg (1723–74) tutustutti Goethen pietismiin, joka vaikutti hänen tuotantoonsa. Sairausloman jälkeen Goethe jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa. Johann Gottfried von Herder tutustutti Goethen Homerokseen, William Shakespeareen, James Macphersonin Ossianin lauluihin ja goottilaiseen tyyliin.

Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania pidetään hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle.

Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.

Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.

Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan.

Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830).

Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen Mehr Licht! (saksaksi "Lisää valoa!").

Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen teossarjaan, jota kutsutaan Weimarin laitokseksi. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ja muutamat näytelmät ovat säilyttäneet tuoreutensa.

Teokset (valikoima)

Pääartikkeli: Luettelo J. W. von Goethen teosten suomennoksista

Näytelmiä

• Götz von Berlichingen, rautakäsi (Götz von Berlichingen mit der eisernen Hand, 1773)
• Ifigeneia Tauriissa (Iphigenie auf Tauri, 1787)
• Egmont (1788)
• Torquato Tasso (1790)
• Faust (1808)
• Faust 2 (1832)

Proosaa

• Nuoren Wertherin kärsimykset (Die Leiden des jungen Werther, 1774)
• Taru käärmeestä ja liljasta (Das Märchen, 1795)
• Wilhelm Meisterin oppivuodet (Wilhelm Meisters Lehrjahre, 1795–96)
• Vaaliheimolaiset. (Die Wahlverwandschaften, 1809.)
• Italian matka päiväkirjoineen (Italienische Reise, 1816–17, suom. valikoiden)
• Wilhelm Meisterin vaellusvuodet. (Wilhelm Meisters Wanderjahre, 1821)
• Tarua ja totta elämästäni (Aus meinem Leben. Dichtung und Wahrheit, 1811–33)

Runoutta

• ”Prometheus” (1773)
• ”Keijukaisten kuningas” (Der Erlkönig, 1782)
• Roomalaisia elegioita (Römische Elegien, 1788–1790, julkaistu 1914)
• ”Noidan oppipoika” (Der Zauberlehrling, 1797)
• Hermann ja Dorothea (Hermann und Dorothea, 1798)

Valitut teokset

• Valitut teokset. molemmat osat, Faust: J. W. v. Goethe; suom. Otto Manninen. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,8)
• Valitut teokset. 2,, J. W. v. Goethe; Runoja, suom. Otto Manninen. Nuoren Wertherin kärsimykset; suom. Volter Kilpi. Iphigeneia Tauriissa; suom. Eino Leino; suomennoksen tarkastanut Otto Manninen. Torquato Tasso; suom. J. Siljo; suomennoksen tarkastanut Otto Manninen. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,9)
• Valitut teokset. 3, Tarua ja totta, J. W. v. Goethe; suom. J. A. Hollo. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,10)

Kuvia

• 
  Johann Heinrich Wilhelm Tischbein, Goethe Campagnassa, 1787.
• 
  Adolph Müller, Friedrich Schiller, J. W. Goethe, Wilhelm ja Alexander von Humboldt Jenassa, noin 1797.
• 
  Louise Seidler, Johann Wolfgang von Goethe, 1811.
• 
  Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.

Lähteet

• Kallio, Sinikka: Johdanto. Teoksessa Goethe, Johann Wolfgang von: Italian matka päiväkirjoineen. Helsinki: Taide, 1992. ISBN 951-608-005-7

Kirjallisuutta

• Koponen, Anneli: Goethen lyriikan suomennokset 1832–1991. (Liite tekijän lisensiaatintyöhön: Annan laulusta Villiruusuun: Johann Wolfgang von Goethen lyriikan suomennokset vuosina 1832–1991) Joensuu: Joensuun yliopisto, 1993. ISBN 951-708-155-3
• Koskenniemi, V. A.: Nuori Goethe. Elämä ja runous. Porvoo: WSOY, 1932.
• Koskenniemi, V. A.: Goethe. Keskipäivä ja elämänilta. Porvoo: WSOY, 1944.
• Koskenniemi, V. A.: Goethe ja hänen maailmansa. (Tämä teos sisältää pääpiirteittäin tekijän aikaisemmin julkaisemat teokset ”Nuori Goethe” ja ”Goethe. Keskipäivä ja elämänilta”) Porvoo: WSOY, 1948.
• Ludwig, Emil: Goethe. 1–2. ((Goethe. Geschichte eines menschen, 1920.) Suomentanut J. Hollo) Helsinki: Otava, 1927.

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Johann Wolfgang von Goethen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Lisää luettavaa aiheesta Johann Wolfgang von Goethen suomennoksia on Wikiaineistossa
• Goethen teoksia Gutenberg-projektissa
• Goethe's works: text, concordances and frequency lists
• Goethe. Jyväskylän yliopisto, kirjallisuus.
• Teivas Oksala: Goethe – lyyrikko Jumalan armosta, Tieteessä tapahtuu 1/2000.
• Arno Forsius: Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) ja luonnontieteet (Arkistoitu – Internet Archive).
• Ilmari Havu : Goethe ihmisenä, Suomen Kuvalehti, 19.03.1932, nro 12-13, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Mitä Goethe oli, paitsi aikakautensa suurin runoilija, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 20.03.1932, nro 12, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot