Jean-Baptiste Jourdan
Jean-Baptiste Jourdan (29. huhtikuuta 1762 Limoges – 23. marraskuuta 1833 Pariisi)[1] oli ranskalainen kreivi ja Ranskan marsalkka, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa. Hän johti vuosina 1793–1794 menestyksekästä puolustustaistelua ja vastahyökkäystä Itävaltaa vastaan, mutta myöhemmin hänen taistelumenestyksensä oli vaihtelevaa.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallankumoussotien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jourdanin isä oli kirurgi. Jourdan värväytyi armeijaan 15-vuotiaana ja osallistui ranskalaisten apujoukkojen mukana Yhdysvaltain vapaussotaan, muun muassa Savannahin piiritykseen. Hän palveli sen jälkeen Ranskan Länsi-Intiassa vuoteen 1782, jolloin sairaus pakotti hänet palaamaan kotimaahan. Jourdan erosi armeijasta vuonna 1784 ja perusti ompelutarvikekaupan kotikaupunkiinsa Limogesiin. Vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hänestä tuli Limogesissa perustetun vapaaehtoisen kansalliskaartin kapteeni.[2] Vuonna 1791 Jourdanista tuli everstiluutnantti ja Haute-Viennen 2. vapaaehtoispataljoonan komentaja. Sodan puhjettua vuonna 1792 pataljoona liitettiin osaksi kenraali Charles-François Dumouriez’n komentamaa Ranskan pohjoista armeijaa, joka eteni Itävallan Alankomaihin.[2][3] Jourdan komensi pataljoonaa Jemappesin ja Neerwindenin taisteluissa. Hänet ylennettiin toukokuussa 1793 prikaatikenraaliksi ja heinäkuussa divisioonakenraaliksi.[2]
Kärsittyään tappion Lincellesissä Jourdan oli toisena komentajana syyskuussa 1793 käydyssä voitokkaassa Hondschooten taistelussa.[2] Kun kenraali Jean Nicolas Houchard vangittiin pian taistelun jälkeen, Jourdan tuli hänen tilalleen pohjoisen armeijan komentajaksi. Jourdan löi itävaltalaiset lokakuussa 1793 Wattignies’n taistelussa ja vapautti samalla Maubeugen kaupungin piirityksestä.[2][3] Hän joutui jakamaan operaation johdon yhteishyvän valiokunnan lähettämän Lazare Carnot’n kanssa, mutta he riitautuivat, joten tammikuussa 1794 yhteishyvän valiokunta kutsui Jourdanin kuultavaksi Pariisiin. Hänet erotettiin, mutta hän vältti edeltäjänsä Houchardin kohtalon (teloituksen), koska muut armeijan komentajat puolustivat häntä.[2] Jourdan kutsuttiin takaisin palvelukseen jo maaliskuussa 1794, jolloin hänet nimitettiin komentamaan Mosellen-armeijaa, ja kesäkuussa uutta Sambren ja Meusen armeijaa. Hän valtasi Charleroin ja löi itävaltalaiset ratkaisevassa Fleurusin taistelussa 26. kesäkuuta.[2][1] Jourdan hyödynsi taistelussa Carnot’n suosittamaa uutta taistelutaktiikkaa, jossa massahyökkäykset ja tykistötuli keskitettiin vihollislinjan yksittäisiin kohtiin kerrallaan.[1] Fleurusin voiton jälkeen Jourdanin armeija ajoi Itävallan armeijan pois Ranskasta, valtasi Brysselin ja lokakuuhun mennessä koko Itävallan Alankomaat, ylitti syyskuun alussa Reinin ja valloitti Reininmaalla Mainzin, Kölnin ja Düsseldorfin.[2][1][3]
Jourdan vetäytyi sairauden vuoksi tehtävistään joulukuussa 1794, mutta palasi maaliskuussa 1795 komentamaan Sambren–Meusen armeijaa, joka oli joutunut perääntymään takaisin Reinille. Vuoden 1796 hyökkäyksessä hän onnistui etenemään Baijeriin, mutta kärsi tappion itävaltalaisen arkkiherttua Kaarlen armeijalle elokuussa Ambergin ja syyskuussa Würzburgin sekä Limburgin taisteluissa, minkä jälkeen hänen oli peräännyttävä jälleen Reinille ja hän jätti uudelleen paikkansa.[2][3] Hänet määrättiin lokakuussa 1796 taas pohjoisen armeijan komentajaksi. Huhtikuussa 1797 Jourdan valittiin Haute-Viennen edustajana parlamentin alahuoneeseen eli viidensadan neuvostoon, jonka puhemies hänestä tuli saman vuoden syyskuussa.[2] Hänellä oli keskeinen rooli syyskuussa 1798 hyväksytyn yleisen asevelvollisuuslain (ns. Jourdanin–Delbrelin laki) laatimisessa.[1] Jourdan nimitettiin samana vuonna Mainzin-armeijan komentajaksi. Maaliskuussa 1799 hänestä tuli uuden Tonavan-armeijan komentaja, mutta yrittäessään edetä hän kärsi pian tappion Ostrachin ja Stockachin taisteluissa, minkä jälkeen hän luopui komentajuudesta.[2][3] Hän palasi viidensadan neuvostoon ja oli Italian-armeijan tarkastajana.[2]
Napoleonin sotien aika ja viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jourdan vastusti Napoleon Bonaparten vuoden 1799 vallankaappausta, mutta Napoleon antoi hänelle siitä huolimatta tehtäviä miehitetyn Pohjois-Italian hallinnossa. Vuonna 1804 Jourdan ylennettiin marsalkaksi ja hänet nimitettiin Italian-joukkojen komentajaksi. Vuonna 1806 hänet siirrettiin Napolin kuvernööriksi, ja Napolin kuninkaana toiminut Napoleonin veli Joseph Bonaparte teki hänestä esikuntapäällikkönsä. Josephin julistauduttua Espanjan kuninkaaksi Jourdan oli hänen armeijansa esikuntapäällikkönä Espanjassa vuosina 1808–1809 ja 1812–1814.[2][3] Pyreneiden niemimaan sodan alettua Jourdan komensi vuonna 1809 armeijakuntaa Talaveran ja Almonacidin taisteluissa, mutta vetäytyi sen jälkeen terveyssyistä pariksi vuodeksi pois Espanjasta, kunnes palasi kuningas Josephin vaatimuksesta vuonna 1811.[2] Jourdanin viimeinen suuri taistelu oli vuoden 1813 Vitorian taistelu, jossa ranskalaiset kärsivät tappion englantilaisille.[2][1]
Napoleon kutsui Jourdanin vielä kerran takaisin palvelukseen 15. divisioonan komentajaksi vuonna 1814, mutta Napoleonin antauduttua Jourdan asettui tukemaan Bourbonien valtaanpaluuta. Hän jatkoi saman divisioonan komentajana myös satapäiväisen keisarikunnan ajan ja vielä sen jälkeenkin. Jourdan nimitettiin johtajaksi sotaoikeuteen, jonka oli tarkoitus tuomita Napoleonia tukenut marsalkka Michel Ney kuolemaan, mutta oikeus pesi kätensä koko asiasta.[2] Kuningas Ludvig XVIII nimitti Jourdanin Reinin-armeijan komentajaksi ja hänelle annettiin vuonna 1816 kreivin sekä 1819 päärin arvo. Vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen aikana Jourdan asettui vallankumouksen puolelle ja toimi muutaman päivän ajan uuden hallituksen ulkoministerinä. Elokuussa 1830 hänet nimitettiin kunniatehtävään Pariisin Invalidihotellin kuvernööriksi.[1][3]
Jourdanin nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Jean-Baptiste, Count Jourdan (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.11.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Nathan D. Jensen: Marshal Jean-Baptiste Jourdan (englanniksi) Frenchempire.com. Viitattu 21.11.2018.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1910), s. 197 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.11.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Baptiste Jourdan Wikimedia Commonsissa
- Jourdanin muistomerkkejä (ranskaksi)
- Jean-Baptiste Jourdan (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous
