Jalkaväkirykmentti 47 (jatkosota)
| Jalkaväkirykmentti 47 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 18.6.1941−25.4.1942 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Lempinimi | Vallilan rykmentti |
Jalkaväkirykmentti 47 (JR 47) oli jatkosodan alussa Oulunkylässä ja Helsingissä perustettu jalkaväkirykmentti. Rykmentti kuului perustamisvaiheessaan 12. divisioonaan. Loppuvuonna 1941 rykmentin yksi pataljoona kotiutettiin ja alkuvuonna 1942 yksi rykmentin pataljoona siirrettiin uuteen prikaatin.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esikunta (E/JR 47)
- I Pataljoona (I/JR 47) komentajana kapteeni Sven Oskar Lindgren
- II Pataljoona (II/JR 47) komentajana kapteeni/majuri Eero Rinne (-6.12.1941, pataljoonan kotiutus; vanhat ikäluokat)
- III Pataljoona (III/JR 47) komentajana ratsumestari/majuri Claës Gripenberg
- Kranaatinheitinkomppania
- Tykkikomppania
Kahden ensimmäisen päivän aikana Oulunkylässä kokoonpanoon oli tullut 40−60 prosenttia vahvuuksista. Seuraavana päivänä eil 21. kesäkuuta joukkoihin alkoi tulla miehiä Helsingissä Aleksis Kiven kansakoulun kautta sinä päivänä annetun yleisen liikekannallepanomääräyksen mukaisesti. Heistä otettiin täydennystä I ja II pataljoonan kokonpanoihin. III Pataljoona perustettiin Tuomarinkylässä, josta se siirrettiin junakuljetuksella Taavettiin ja edelleen 20. kesäkuuta marssille Ylämaan Ihakselaan. I ja II pataljoona lähtivät liikkeelle kolmessa kuljetuksessa autoilla tavoitteena Miehikkälän Kalliokoski ympäristöineen.[1]
Kenttäarmeija ryhmittyi kesäkuun 1941 lopulla puolustukseen uudelle pääpuolustuslinjalle, joka kesällä 1944 sai nimen Suomen Salpa eli Salpalinja. 12. Divisioona ryhmittyi Miehikkälän lohkolle, jossa 10. kesäkuuta 1941 alkaen toimivat Jalkaväkirykmentti 3, Jalkaväkirykmentti 26 ja Jalkaväkirykmentti 47. JR 47:n I ja II pataljoona siirrettiin 3.−4. heinäkuuta junakuljetuksella Lauritsalaan ja siitä edelleen Ruokolan kylään.[1]
Hyökkäysvaihe kesällä 1941 Kannaksella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinaiset sotatoimet rykmentin osalta käynnistyivät 22. kesäkuuta 1941 hyökkäykselä Nuijamaan Konnunkylästä Kilpeenjoelle. Heinäkuun 1941 aikana JR 47 kävi taisteluja menettäen kaikkiaan lähes 200 miestä. Heinäkuussa rykmentin marssisuunta oli Kavantsaaresta kohti Heinjoen aseman maastoa eli kiertäen Viipurin pohjois- ja itäpuolelta. Elokuun viimeisinä päivinä rykmentti eteni Karjalankannaksen keskiosia kohti Perkjärveä ja syyskuun alkuun mennessä rykmentti oli edennyt edelleen vanhan rajan eli Rajojoen tuntumaan. Sen jälkeen rykmentti ryhmittyi vanhalle rajalle puolustukseen.[2]
Syyskuun aikana aina 21. syyskuuta asti rykmentti kävi Rajajoen alueella taisteluja, jonka jälkeen se pääsi reserviin aina 11. marraskuuta 1941 asti. Sen jälkeen rykmentti palasi etulinjaan käyden edelleen taisteluja.[3]
Joulukuun alussa rykmentin vanhimpia ikäluokkia kotiutettiin. Vanhimmat ikäluokat siirrettiin rykmentin II pataljoonaan, joka kuormattiin junaan 2. joulukuuta Raivolassa Helsingissä tapahtuvaa kotiutusta varten, joka tapahtui 6. joulukuuta mennessä.[4]
Rykmentin I pataljoona siirtyi heti vuoden 1942 alussa Maaselän kannakselle komentajansa majuri Lindgrenin johtamana. Siitä tehtiin 3. prikaatin IV pataljoona.[4]
Näin JR 47:stä jäi Terijoelle rykmentin esikunta ja III pataljoona sekä kranaatinheitin- ja tykkikomppaniat.[4]
Suursaaren valtaus maaliskuussa 1942 ja rykmentin hajoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1942 alussa 12. divisoona lakkautettiin ja rykmentin III pataljoona alistettiin 18. divisioonalle, jota johti eversti Aaro Pajari. Talvella 1942 jäljellä olevalla rykmentillä oli vielä merkittävä tehtävä, sillä se osallistui everstiluutnantti Sotisaaren johtamalla iskuryhmällä maaliskuun lopulla Pajarin johtamaan Suursaaren valtaukseen.[4]
JR 47 III pataljoona muuttui helmikuun lopulla 1942 yhä enemmän virolaisjoukko-osastoksi. Lopulta helmikuussa 1944 pataljoonan virolaiset siirrettiin osaksi puhtaasti virolaista JR 200:aa. Alkuperäiset helsinkiläiset lähetettin tällöin joko toisiin joukko-osastoihin tai Helsinkiin kotiutettaviksi.[4]
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eversti P. O. Ekholm 18. kesäkuuta – 19. joulukuuta 1941
- Everstiluutnantti Lauri Sotisaari 19. joulukuuta 1941 – 25. tammikuuta 1942
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raimo Suurkuukka: Vallilan rykmentti taistelee. (Verkkojulkaisu) Kansa Taisteli, 1982, nro 9, s. 312–315. Artikkelin verkkoversio.