Lauri Sotisaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lauri Sotisaari vuonna 1957

Lauri Sotisaari (5. heinäkuuta 1901 Kemi10. syyskuuta 1988) oli suomalainen kenraalimajuri.

Sotisaari kuului Kemin suojeluskuntaan 1917–1921 ja osallistui vuoden 1918 sotaan Perä-Pohjolan, Hämeen ja Satakunnan rintamilla. Hän kävi 4. kadettikurssin 1921–1923 sekä Sotakorkeakoulun 1938–1939 (ye-upseeri 1942). Vuodesta 1923 hän toimi Polkupyöräpataljoona 1:ssä nuorempana upseerina ja myöhemmin komppanianpäällikkönä. Talvisodassa Sotisaari komensi Kevyt Osasto 4:ää 11. joulukuuta 1939 asti ja sen jälkeen Polkupyöräpataljoona 5:ttä haavoittuen 8.3.1940 Viipurinlahdella. Jatkosodassa hän komensi "Ässärykmentin" II/JR 26 pataljoonaa 8. elokuuta 1941 asti. "Vallilan rykmenttiä" eli JR 47:ää Sotisaari komensi 19.12.1941–25.1.1942. Vuosina 1942–1943 hän toimi opettajana Maasotakoulussa ja Huoltokoulussa. 9.7.1943 alkaen sodan loppuun asti Sotisaari johti JR 10:ä.

Sodan jälkeen 1945–1950 Sotisaari komensi Jääkäripataljoona 1:tä. Seuraavat viisi vuotta Sotisaari johti Kadettikoulua (Maasotakoulua). 1. prikaatin komentajan hän toimi 1.5.1955–4.6.1958. Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajana Sotisaari oli 1958–1960. Uransa päätteeksi hän komensi Panssariprikaatia 4.2.1960–5.5.1961.

Ylennyksiä: majuri 14.1.1940, everstiluutnantti 27.11.1941, eversti 6.7.1944, kenraalimajuri 1960.[1]