Jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota)
| Jalkaväkirykmentti 3 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 10.6.1941 - 15.1.1942 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Lempinimi | sininen rykmentti |
Jalkaväkirykmentti 3 (JR 3) oli Suomen puolustusvoimien 12. divisioonan joukkoyksikkö jatkosodassa, jonka rungon muodostivat välirauhan aikaisen 3. prikaatin varusmiesyksiköt täydennettynä Helsingin sotilasläänin perustamilla reserviläisyksiköillä.[1] JR 3 liitetään osaksi 12. divisioonaa, ja sen sijainti on Miehikkälän alueella.[2]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esikunta
- I pataljoona (I/JR 3) 3. prikaatin I pataljoona komentajana everstiluutnantti Kaino Niemeläinen
- II pataljoona (II/JR 3) 3. prikaatin II pataljoona komentajana everstiluutnantti Karl Söderholm
- III pataljoona (III/JR 3) Helsingin suojeluskuntapiiri Pakinkylän ja Tuomarinkylän välisellä alueella
- 13. komppania eli kranaatinheitinkomppania (13./JR 3)
- 14. komppania eli tykkikomppania (14./JR 3)
- Kolonna (Kol./JR 3)
Rykmentti sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen ns. varusmiesrykmenttinä, joten sen varustus oli pääosin parempi kuin divisioonan muiden rykmenttien.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rykmentinkomentajina olivat:[3]
- eversti Matti Tiiainen 18. kesäkuuta - 9. heinäkuuta 1941
- everstiluutnantti Kai Savonjousi 9. heinäkuuta 1941 - 16. tammikuuta 1942
Taistelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]JR 3 siirtyy heinäkuun alussa Nuijamaanjärven pohjois- ja itäpuoliseen maastoon, jossa rykmentti oli rintamapalveluksessa.
20.8.1941 rykmentti sai hyökkäyskäskyn. 12. D:n tehtävä on hyökkäämällä päävoimin Suokumaanjärven molemmin puolin suorittaa läpimurto. Rykmentti eteni 22.8 Antrean eteläpuolelle Hannilaan ja edelleen Viipurin-Pietarin välisen radan katkaisuun Kämärässä. Rykmentti oli tässä vaiheessa vajaassa kahdessa vuorokaudessa marssinut noin 90 km.[4] Tässä vaiheessa Porlammin alueella joutui II pataljoonan joukkue saarroksiin, ja alikersantti Eino Mallila omaa puolijoukkuettaan johtaen pääsi saarroksista. Hänet nimettiin tästä toiminnasta Mannerheim-ristin ritariksi. Kämärän alueella käytyjen taistelujen yhteydessä taistelulähetti, korpraali Tauno Savolainen onnistui kukistamaan hänet vangineen venäläispartion, jonka seurauksena hänet nimettiin myös Mannerheim-ristin ritariksi.[5]
Rykmentti valtasi 2.9.1944 Koiviston.[6] Sen jälkeen rykmentti alistettiin 8. divisioonalle majoittuen Koiviston alueelle toimien samalla rannikkovartioinnissa. Syyskuun lopulla 1941 JR 3 marssii vanhan rajan tuntumaan Kuokkala - Kellomäki alueelle. Lokakuun lopulta lähtien rykmentti oli Terijoen alueen rantalohkolla rintamapalveluksessa.[7]
Lokakussa 1941 käynnistyi rykmentin uudelleenjärjestely, jonka yhteydessä vanhimpia ikäluokkia kotiutettiin ja lopuista yhdessä JR 46:n kanssa muodostettiin 3. prikaati 16. tammikuuta 1942. Tässä yhteydessä JR 3 lakkautettiin.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rykmentin perustaminen Miehikkälässä 10.06.1941 - 13.06.1941 - Taisteluvalmiudessa sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ Miehikkälän puolustustaistelussa 26.06.1941 - 01.07.1941 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
- ↑ Kääntymä - Heinjoki - Kämärä 23.08.1941 - 24.08.1941 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ Yläkylä - Hörkkö 31.08.1941 - 01.09.1941 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ Humaljoki - Koivisto 02.09.1941 - 03.09.1941 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ a b Rintamavastuussa Rajajoella 11.10.1941 - 11.11.1941 - Taistelu sotapolku.fi. Viitattu 26.11.2024.