Sven Oskar Lindgren
| Sven Oskar Lindgren | |
|---|---|
 Luutnanti Lindgren 1930-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. joulukuuta 1905 Helsinki |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1968 (62 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Talvisota Jatkosota |
| Sotilasarvo | everstiluutnantti |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Ammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
1930 Antwerpen | 50 m pienoiskivääri, makuu | |
| Kultaa |
1931 Lwów | 300 m vapaakivääri, makuu | |
| Kultaa |
1935 Rooma | 300 m sotilaskivääri, asennot | |
| Kultaa |
1935 Rooma | 300 m sotilaskivääri, polvi | |
 Hopeaa |
1930 Antwerpen | 300 m vapaakivääri, makuu | |
| Hopeaa |
1931 Lwów | 300 m vapaakivääri, polvi | |
 Pronssia |
1935 Rooma | 300 m sotilaskivääri, makuu | |
Sven Oskar "Linkku" Lindgren (29. joulukuuta 1905 Helsinki – 18. tammikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen everstiluutnantti, joka kunnostautui urheilijana ja talvisodassa, mutta sai huonon maineen sotamies Hytin ampujana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sven Oskar Lindgrenin vanhemmat olivat varatuomari, valtiokonttorin sihteeri Bertil William Feodor Lindgren (1875–1944) ja Vilma Maria Eklund (1879–1963).[1][2] Hän pääsi ylioppilaaksi 1925 ja valmistui Kadettikoulusta 1933 kurssinsa kadettivääpelinä. Helsingin suojeluskuntapiirin II-sotilasohjaajana (ammunta) 1928–1931 ja uudelleen vuodesta 1933.
1930-luvun lopulla Lindgrenillä oli Suomen suurin 1 500 linnun fasaanitarha Pitäjänmäen rautatieaseman lähellä. Tarhassa oli myös teeriä ja metsoja.[3] Vuonna 1939 Lindgrenin johtamassa Vantaan riistatarhassa kasvatettiin fasaaneja, joita istutettiin eri puolille Suomea ja teeriä sekä peltopyitä. [4]
Lindgren voitti neljä henkilökohtaista ja viisi joukkuemaailmanmestaruutta pienois-, vapaa- ja sotilaskivääriammunnassa ennen sotia vuosina 1929, 1930, 1931, 1933 ja 1935. Merkittävänä joukkuemestaruutena ja samalla Argentiina-pokaalin voittajana hän oli mukana vuoden 1935 Suomen vapaakiväärijoukkueessa. Hän toimi myös 1937 Helsingin ammunnan MM-kisojen pääsihteerinä ja oli vuosina 1938–1939 Helsingin olympiakisojen järjestelytoimikunnan jaostopäällikkönä.
Mitalit MM-kisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilökohtainen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Talvisodan sankari ja jatkosodassa kyseenalaista mainetta saavuttanut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisodassa 'Ässärykmenttiin' eli JR11:een kuulunut luutnantti Lindgren kunnostautui Viipurinlahden puolustustaisteluissa maaliskuussa 1940 ja johti parhaimmillaan noin kahden pataljoonan vahvuisia joukkoja (Osasto L). Taistelujen pahimmassa vaiheessa Lindgren joutui pitämään omaa esikuntaansakin paikoillaan konepistoolia käyttäen. Vuonna 1940 Lindgren ylennettiin kapteeniksi.
Jatkosodan alussa 1941 Lindgren toimi I/JR47:n ('Vallilan pataljoonan') pataljoonankomentajana, jolle esitettiin kaksi kertaa Mannerheim-ristiä. Hänen toimintaansa jatkosodan hyökkäysvaiheessa kuvasi lausunto "Kun liike hyökkäysvaiheessa lakkasi, S.O. tuotiin aina eteen jatkamaan hyökkäystä". Lindgren ylennettiin majuriksi 1941.
Myöhemmin jatkosodan aikana majuri Lindgren toimi pataljoonankomentajana 3. Prikaatissa sekä toimistopäällikkönä Maaselän ryhmän esikunnassa. Jatkosodan loppuvaiheessa elokuussa 1944 Ilomantsin mottitaisteluiden yhteydessä tapahtui sitten sotamies Hytin ampumistapaus kun Lindgren komensi 21. Prikaatin I pataljoonaa. Tapausta käsiteltiin sotaylioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa, mutta Lindgreniä ei rangaistu asiasta. Näihin tapahtumiin perustuu Ilmari Turjan näytelmä "Sotamiehen kunnia", joka on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa.
Lapin sodan aikana everstiluutnantiksi ylennetty S. O. Lindgren komennettiin Helsingin suojeluskuntapiirin 2. ye-upseeriksi eli johtamaan piirin asekätkentää. Hän joutui kuitenkin Valpon pidättämäksi 16 kuukaudeksi ja oli ensimmäinen II ye-upseeri, joka kuulusteluissa tunnusti hoitaneensa asekätkentää. Hänet tuomittiin tästä viideksi kuukaudeksi vankeuteen, ja hän erosi armeijan palveluksesta 1947.
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siviilielämässä Lindgren toimi vuodesta 1947 Suomen Autoklubin ja vuodesta 1951 Suomen Autoliiton toimitusjohtajana aina vuoteen 1959 saakka. Vuodesta 1960 lähtien Lindgren johti ensin Oy Suomen Metsästys Ab:tä ja myöhemmin perustamaansa Finn-Trap-toiminimeä. Lindgren oli 1950-luvulla myös marsalkka Mannerheimin Lopella sijaitsevaa metsästysmajaa hoitaneen Sisula-Säätiön toiminnanjohtajana. Lindgren kirjoitti myös kaksi metsästysaiheista kirjaa: Fasaanien istutus (Otava 1940) ja Riistanhoitajan käsikirja (Otava 1943).
Lindgren sai Hytin ampumisen ohella lisää kuuluisuutta syyskuun lopulla 1959 kun hän tapasi mailleen Pernajassa Käldön saaressa metsästysretkellään eksyneen olympia-ampuja Pentti Linnosvuon seurueineen, syytti näitä salametsästyksestä ja pakotti haulikolla uhaten heidät kävelemään kädet ylhäällä ja housut kintuissa. Lindgren tuomittiin myöhemmin muun muassa yksin teoin tehdystä ampuma-aseen varomattomasta pitelemisestä, laittomasta kiinniotosta, pakottamisesta ja solvauksesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 10 000 markan sakkoihin. Linnosvuo ja hänen seurueensa jäsenet tuomittiin laittomasta metsästyksestä ja toisen irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttämisestä sakkoihin. Hovioikeus lievensi Lindgrenin vankeustuomion neljäksi kuukaudeksi. Lindgren sai tapauksesta lisänimen ”Housut kintuissa -eversti”.[6]
S. O. Lindgreniä pidettiin yleisesti myös vuonna 1962 valmistuneessa Mika Waltarin Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvassa esiintyvän majuri Carl Gustaf Vadenblickin (esittäjä Helge Herala) esikuvana.
Lindgren oli naimisissa vuodesta 1940 Ebba-Margareta Hakulinin kanssa. Heillä oli kaksi poikaa.
Lindgren teki itsemurhan ampuma-aseella 18. tammikuuta 1968.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- Keskustelu S. O. Lindgrenistä ja sotamies Hytin tapauksesta sfnet.keskustelu.maanpuolustus ryhmässä maalis-huhtikuussa 2002
- Timo Soukola: Lindgren, Sven Oskar (1905–1968) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Sisula-Säätiö ja Mannerheimin metsästysmaja
- Tähdet kertovat, komisario Palmu -viittaus
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Bertil William Feodor Lindgren
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Wilma Maria Eklund
- ↑ Pitäjänmäen värikkäät linnut. Tulkaa katsomaan fasaanitarhaa, jossa on 1 500 asukasta, Seura, 31.08.1938, nro 35, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ "Keinotekoisia" riistalintuja. Suomen ensimmäisessä peltopyytarhassa 200 untuvikkoa, Helsingin Sanomat, 25.07.1939, nro 196, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.07.2024
- ↑ Athlete: Sven Oscar LINDGREN issf-sports.org. Viitattu 15.8.2023 (englanniksi).
- ↑ Kiistelty everstiluutnantti pakotti olympiavoittajan "häpeämarssiin" housut kintuissa Pernajassa – "Vyöt auki ja housut alas!". Ilta-Sanomat Urheilulehden parhaat
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- JR 47:ssä jatkosodan alussa palvelleen Erik J. Halmeen muistelmien alkuosassa kerrotaan Lindgrenistä (Web Archive-linkki 30.1.2005)
- S. O. Lindgren : Vain riistanhoitaja on oikea metsästäjä, Kuva, 16.08.1939, nro 17, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
