Jäänmurtaja Otso
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Jäänmurtaja Otso | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Jäänmurtaja |
| Rakennustelakka | Wärtsilä Helsingin Telakka |
| Rakennusnumero | 472 |
| Tilattu | 29. maaliskuuta 1984 |
| Vesillelasku | 12. heinäkuuta 1985 |
| Luovutettu | 30. tammikuuta 1986 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 99,00 m |
| Leveys | 24,46 m |
| Syväys | 8,00 m |
| Uppouma | 9130 t |
| Bruttovetoisuus | 7066 brt |
| Nettovetoisuus | 2120 nrt |
| Koneisto | Wärtsilä 16V32 |
| Akseliteho | 15,0 MW |
| Nopeus | 18,5 kn |
| Miehistö | 24 |
Otso ja sen sisaralus Kontio ovat suomalaisia jäänmurtajia, joilla korvattiin kolme Karhu-luokan murtajaa: Karhu, Murtaja ja Sampo.
Murtajan vaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]"Olkoon nimesi Otso. Seuratkoon onni myötäsi." Näin lausui pääministeri Kalevi Sorsa tammikuun lopulla 1986 ja samppanjapärskeet kastelivat paitsi Otson keulan myös pääministerin palttoon. Uuden, maailman nykyaikaisimmaksi murtajaksi kehutun Otson kastajaiset ja luovutus Wärtsilän Helsingin telakalla sai uuden sävyn, kun Suomen Tietoliikenneteknisten Liitto ilmoitti vaatimuksistaan.
Otson valmistuessa oli meneillään kiivas väittely siitä pitääkö murtajissa olla kaksi radiosähköttäjää vai riittääkö yksi. Uusi murtaja joutuikin lähtemään ensimmäiselle matkalleen Kemiin ilman radiosähköttäjää eivätkä muut jäänmurtajat siksi vastanneet Otson kutsuihin. VHF-radioyhteydet rannikkoradioasemille ja lähellä olevien laivojen komentosillalle toimivat, samoin toimivat NMT-puhelinyhteydet.
Otson päällikkö Raimo Rintala valitteli, että Otsoon rakennettiin hyttitilatkin vain yhtä radiosähköttäjää varten, sillä Otson henkilökunta asui yhden hengen hyteissä. Työtaistelun päättäneen neuvottelutuloksen mukaan Otsolla oli vuoden ajan kaksi radiosähköttäjää.
Uutuutena Otsossa oli se, että koko päällystö ruokailee samassa päällystön messissä; myös päällikkö ja konepäällikkö. Edellinen radikaali uudistus oli pöytiintarjoilun lopettaminen jäänmurtajilla vuonna 1973.
Vuonna 2015 kerrottiin, että Otso muutetaan monikäyttöiseksi alukseksi Rauman telakalla. Sen on tarkoitus toimia kesällä arktisilla alueilla ja talvella kotimaassa.[1]
Koneisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otsossa on neljä Vaasassa valmistettua Wärtsilä 16V32 -dieselmoottoria, joiden yhteisteho on 21 836 kilowattia. V-muotoisten 16-sylinteristen moottorien sylinterien halkaisija on 320 ja iskun pituus 350 millimetriä. Jokainen moottori pyörittää omaa 6 000 voltin ja 50 hertsin vaihtovirtageneraattoria, kukin teholtaan 6 032 kilowattia. Kahta peräpotkuria pyörittää oma potkurimoottori, joiden akseliteho on 2 × 7 500 kW eli yhteensä 15 megawattia. Keulapotkurien sijasta alustyypissä on ilmahuuhtelu, minkä vuoksi merimiehet antoivatkin sille nopeasti lempinimen "Perämeren ilmapulputtaja".
Otson koneisto muistuttaa voimalaa, sillä päägeneraattorien tuottamaa sähkövirtaa käyttävät potkurimoottorien ohella muutkin laitteet, kuten hinausvintturi, kallistelujärjestelmä ja tanskalaisen HV-Turbon valmistamat ilmahuuhtelukompressorit. Ilmahuuhtelu käyttää tehosta 1 900 kilowattia. Tällä tavoin mahdollisimman paljon sähköstä tuotetaan käyttämällä halpaa raskasta polttoöljyä.
Raskaan polttoöljyn säiliöt ovat keskilaivassa mahdollisimman kaukana laidoituksesta. Näin pienennetään öljyvuotojen riskiä, jos laiva saisi onnettomuudessa repeämiä. Otson tankkeihin mahtuu 1 500 m³ raskasta polttoöljyä, 340 m³ dieselöljyä ja 630 m³ painolastivettä laivan kallistelua varten.
Sinivalkoisen Otson vesilinjassa oleva kiiltävä vyöhyke on ruostumatonta teräslevyä, joka osaltaan pienentää jään ja rungon välistä kitkaa. Vyöhyke on maalaamaton ja kaksi metriä korkea. Aktiivinen katodinen suojausjärjestelmä estää galvaanista korroosiota erilaatuisten teräslevyjen rajavyöhykkeessä.
Monet toiminnot voi Otsossa hoitaa komentosillalta: käynnistyksen, pysäytyksen, koneiden valvonnan, kallistustankit, hinausvintturin, nosturin ja jopa lipun noston ja laskun.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin Sanomat 31.1.1986 s. 3 ja 29
- Lloyd's Register of Shipping. Register of Ships
- Navigator 1985:10 s. 33 / 1985:englanninkielinen s. 14–16 / 1986:3 s. 17–20, 29 / 1986:6 s. 10–11
- Shipping World & Shipbuilder October 1985 s. 501 ja 505
- Suomen Merenkulku 1984:6 s. 43 / 1985:2 s. 6–9 / 1986:4 s. 22–24
- Uusi Suomi 5.2.1986 s. 7 / 8.2.1986 s. 10
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jäänmurtaja Otsoon mittavat muutostyöt Rauman telakalla Länsi-Suomi. 10.4.2015. Viitattu 6.11.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alusesittely Arctian sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)