Jääkiekon televisiointi Suomessa

Jääkiekon televisiointi Suomessa aloitettiin vuonna 1961.

Alkuvaiheet

Suomessa ensimmäiset televisiossa nähdyt jääkiekko-ottelut toteutettiin vuonna 1961 Sveitsissä pidetyissä maailmanmestaruuskilpailuissa Eurovision välityksellä. SM-sarjaotteluita välitettiin kotikatsomioihin vain satunnaisesti 1960- ja 1970-luvuilla. SM-liigan ensimmäisellä kaudella 1975–1976 televisioitiin vain kolme ottelua, joista jokainen jälkilähetyksenä myöhäisillan ohjelmiston lopuksi. Yleisradiolla ei ollut varaa maksaa liigan pyytämiä oikeussummia, eikä esimerkiksi kevään loppuotteluita TPS:n ja Tapparan välillä nähty televisiossa lainkaan. Liigan silloisen toimitusjohtaja Kalervo Kummolan mielestä ottelu voitiin televisioida ainoastaan järjestävän seuran suostumuksella sellaisena iltana, jolloin muita otteluita ei pelattu. Liigan mukaan Ylen piti korvata taloudellisesti televisioinnin takia puuttuneet katsojat kotijoukkueelle. Tätä periaatetta monet Ylen johtajat pitivät naurettavana, eikä kummallakaan osapuolella ollut vielä meneen vuoteen halua kehittää liigakiekkoilun ympärille televisiotuotantoa.

SM-liigan historian ensimmäinen tv-ottelu pelattiin 18. marraskuuta 1975 Ilveksen ja Jokereiden välillä. Yleisradiolta saatu korvaus ohjattiin kokonaisuudessaan Ilvekselle korvauksena menetetyistä lipputuloista. Liigahistorian toisella kaudella yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Tapani Mattila otti kantaa suomalaisen jääkiekkoilun puoliammattilaiskysymykseen kyseisen vuoden SM-liigakirjassa esittämällä televisiointijärjestelmän muuttamista ennen puoliammattilaisen ajan alkamista liigassa, koska silloisten säännösten mukaan MTV ei saanut olla mukana urheilun välityksessä. Mattila myös piti säännöstöä kiusallisena, koska hänen mukaansa vasta mainostajien avulla olisi mahdollisuus päästä eteenpäin kiekkoilun ammattilaistumisessa. Eräässä yhdistyskokouksessa Mattilan kerrotaan jakaneen ajatuksen niin sanotusta "yöjutusta" joka tulisi televisiosta aina pelikierrospäivinä myöhäislähetyksenä "yökukkujien iloksi".

Tarjonnan laajeneminen 1980-luvulla

Vuonna 2005 ilmestynyt Liigatähdet-kirja kertoo 1980-luvun alun tarjonnan olleen verrattain heikkoa kirjan ilmestymisaikaan verrattuna. Vuosien 1980 ja 1985 välillä Yleisradio (silloin ainoa televisiotoimija; ensimmäinen kaupallinen kanava TV3 aloitti toimintansa vuonna 1986, tosin Ylen osaomistuksessa) näytti yhteensä 32 ottelua ja ruutuaikaa sai eniten Tappara, nimittäin 12 ottelun verran. Liigan ja television suhde muuttui 80-luvun lopulla rajusti Kolmoskanavan ja kaapelitelevision astuessa Ylen kilpailijoiksi sopimusneuvotteluihin. Liiga oli perustamassa silloisten liigakaupunkien kaapeliyhtiöiden kanssa omaa tuotantoyhtiötä. Liigan hallituksen mielestä "aikaansa edellä ollut" liikeidea Suomen Urheilukanava Oy (jota ei pidä sekoittaa vuosina 2001–2010 toimineeseen digiverkon samannimiseen kanavaan) ei kuitenkaan kantanut alkua pidemmälle. Kolmoskanavan tultua markkinoille vuonna 1986 liigan ja Ylen suhteiden ongelmaksi nousi Ylen ja SVUL:n tekemä "puitesopimus Ylen ja urheilujärjestöjen yhteistoiminnasta liikunnan ja urheilun joukkotiedotuksessa". Sopimus astui voimaan uutenavuotena 1987, mutta Jääkiekkoliitto ja liiga eivät koskaan allekirjoittaneet kyseistä sopimusta. Näin ollen kiekkojärjestöt eivät myöskään sitoutuneet Ylen läpi ajamiin mainosrajoituksiin.

Jäähalliympäristössä ongelmaksi muodostuivat pelipaitoihin, jäähän ja plekseihin sijoitetut mainokset sekä kaiuttimista kuuluneet äänimainokset Ylen mainoksettomuuden ja seurojen monivuotisten mainossopimusten takia – lisäksi mainosten sensurointi/poistaminen oli aikanaan hankalaa ja kallista. Seurat halusivat tv-sopimuksen kautta kompensaatiota menetetyistä lipputuloista. Sopimusneuvotteluiden lähtökohdaksi asetettiin Yle-sopimuksen arvon kaksinkertaistaminen. Kesällä 1988 liiga pohti vakavasti yhteistyötä kaikkien kolmen osapuolen – Ylen, kolmosen ja kaapelitoimijoiden kanssa – koska kaikilla oli hyvät puolensa. Ylen kanssa tavoiteltiin tv-korvauksen kaksinkertaistamista, jotta mainosongelma voitaisii seurojen piirissä ratkaista. Lisäksi haluttiin vähintään kuuden runkosarjaottelun televisiointia siten, että jokainen joukkue näkyisi valtakunnan verkossa kerran. Kolmoskanava oli kiinnostunut jopa 9–10 runkosarjapelin näyttämisestä, mutta sopimusteknisistä syistä otteluiden toteutus oli riippuvainen Ylen mainoskiistan ratkeamisesta. Kaapeli-tv-yhteistyö tarjosi liigalle ja seuroille mahdollisuuden pitkälti omatoimiseen ottelutuotantoon. Jos yhteinen urheiluohjelmia tuottava yhtiö (yllä mainittu Urheilukanava Oy) olisi syntynyt, myös vapaampi mainonta olisi ollut mahdollista. Liigahallitus päättikin kokouksessaan kesäkuussa 1988 asettaa keskeiseksi tavoitteeksi yhteisomisteisen tuotantoyhtiön perustamisen.

Mainoskiista alkoi purkautua alkusyksystä ja Ylen kanssa neuvoteltiin sopimus mainonnan rajoittamisesta 2–3-vuotisella siirtymäkaudella. Varsinaiset otteluneuvottelut lykkääntyivät Soulin olympialaisten takia ja kisat johtivat myös mainossopimuksen lykkääntymiseen. Tämä aiheutti ongelmia Ylen osaksi omistamalle Kolmoselle, joka ei sallinut televisiointia mainossopimuksen jäissä olemisen johdosta ja näin ollen liigan ja Kolmosen sopimat alkukauden ottelut jäivät näyttämättä. Uuden sopimuksen riitojen aiheuttama ongelma huipentui 7.10.1988 tapahtuneeseen Mustaan Perjantaihin. Yle oli aloittanut boikotin SM-Liigasta jo edellisen illan Urheiluruudussa. Siinä jopa 1-divisioona sai enemmän juttuaikaa kuin SM-Liiga. Yle myös lopetti kaudella aiemmin aloittamansa Online-yhteyden kiistan vuoksi. Kolmostelevision tilanne oli toinen. Se oli sopinut kaudella 1987 ohjelmatoiminnan laajenemisen myötä 10 ottelun näyttämisen runkosarjasta kauteen ja hyvin harvat pudotuspelit. Vuoden 1988 alussa Kolmostelevisio allekirjoitti SM-Liigan kanssa sopimuksen 30 ottelun näyttämisestä runkosarjasta kausien 1988–1991 välillä ja lisäksi erittäin tarkoin valitut pudotuspelit. Pudotuspelit olivat kuitenkin ottelukohtaisia ja suorana ne nähtäisiin vain jos Yle ei ehtisi niitä lähettämään ohjelma-aikojen rajallisuuden takia. Suurimmat kiistakysymykset olivat raha ja televisioitavien runkosarjaotteluiden määrä. SM-Liigan pomot vaativat vähintään 20 ottelua televisioitavan kauteen ja enemmän mainonnan vapautta. Tämä toteutui kuitenkin vasta kaudella 1990. Riitelyn kestäessä Kolmonenkin lopetti SM-Liigan lähettämisen ja näytti pelejä vain Sporttispurtissa. Kiekkoboikotista hyötyivät kaapelikanavat ja niiden joukossa HTV, joka kuitenkin näytti eniten Jokerien ja HIFK:n pelejä. Jussi Tunturi Yleltä ja Jyrki Santala Kolmostelevisiosta saivat isot vihat niskoilleen. Kaiken palautteen jälkeen Yle ja liiga sopivat marraskuussa 1988 uuden sopimuksen joka sisälsi viisi runkosarjaottelua (joista Kolmonen sai näyttää kolme) sekä finaaliottelut neljännestä ottelusta eteenpäin. Liigahallitus tarjosi suunnitteila olleen Urheilukanava Oy:n palveluita Kolmoselle, joka teki elokuussa 1989 sopimuksen kolmestatoista runkosarjapelistä. Tavoitteena oli, että Urheilukanava Oy olisi voinut toimia Kolmosen alihankkijana sekä otteluiden toteuttajana, mutta kanava päätyi toisenlaiseen ratkaisuun: se teki liigan ex-toimitusjohtaja Kalervo Kummolan tuotantoyhtiö Vip-Visionin kanssa sopimuksen.

Kolmosen päätös vei liigalta pohjan oman tuotantoyhtiön perustamiselta, eikä Urheilukanava Oy koskaan ehtinyt olla toimiva osakeyhtiö. Tavoitesuunnitelmassa mainittu pay-per-view-palvelukin sai odottaa vielä 15 vuotta toteutumistaan: ensimmäiset maksuottelut toteudettiin kaudella 2003–04. Kummola ja VipVision ideoivat Kolmoselle Hockey Nightin, joka on nykypäivänäkin MTV Median omistaman Canal+:n jääkiekko-ohjelmakokonaisuuden nimi. Vuoteen 2005 asti ohjelman virallinen nimi oli SM-liiga Hockey Night mahdollisen sekaannuksen välttämiseksi Suomessakin näytetyn Hockey Night in Canada-ohjelman kanssa.

1990-luku

Kaudesta 1989–1990 Hockey Night on näyttänyt suorina lähetyksinä liigaotteluita joko lauantaisin tai sunnuntaisin ja ohjelmistoon ilmestyivät tuolloin erikoisohjelmat Kiekkotorstai ja Pakkipari. Heti ensimmäisellä kaudellaan Hockey Night-tiimi voitti parhaan jääkiekkotoimittajan Jouko Autero-palkinnon, jonka tiimi sai vielä kahdesti ennen sopimuksen päättymistä vuonna 2005. Tuona aikana ottelut selostettiin kolmen ihmisen voimalla – selostajina oli koko aikana yhteensä neljä eri ihmistä: Mika Saukkonen, Pentti Lindegren, Kari Tyni ja Jani Uotila (jälkimmäinen selosti vain maksullisia otteluita) ja kommentaattoreina toimivat muun muassa entiset maajoukkuepelaajat Markus Lehto, Raimo Summanen, Pekka Järvelä, Jari Kurri ja Timo Jutila sekä pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela. Haastattelijoita olivat Saukkosen, Järvelän ja Lindegrenin lisäksi Ari Mennander, Inka Korhonen ja Mikko Grönman. Yle lopetti liigaotteluiden näyttämisen kokonaisuudessaan vuonna 1994 ja menetti edeltävänä vuonna myös MM-kisat kahdeksi vuodeksi kaapelikanava PTV:lle.

2000-luku ja tarjonnan räjähdysmäinen kasvu

Vuonna 2001 digitelevision aloittaessa toimintansa MTV, Nelonen ja valtionyhtiöt Veikkaus & Yle aloittivat yhteisomistuksessa toimineen Urheilukanavan, joka näytti jääkiekkoa omistajien mediaoikeuksien puitteissa. Heti kanavan aloittaessa ohjelmistoon kuului televisiossa ennennäkemätön Mestis (sen edeltäjä I-divisioonaakaan ei koskaan nähty televisiossa vaikka se tilanne oli lähellä toteutua kaudella 1988 SM-Liigan tv-kiistojen takia. Siinä vaiheessa 1-divisioonan tv-oikeudet olisivat maksaneet 50 % vähemmän kuin SM-Liigan tv-oikeudet ja Yle oli kiinnostunut hankkimaan niiden oikeudet.), jota näytettiin vuoteen 2009 asti runkosarjan aikana perjantaisin Friday Night Live-brändin alla ja pudotuspelien aikana kaksi ottelua viikossa. Muuhun kanavan kiekko-ohjelmistoon kuului ajan saatossa mm. jääkiekon MM-kisat, SM-liiga, Spengler Cup ja Nordic Trophy. Canal+ näytti vuonna 2002 avatulla maksullisella urheilukanavallaan (ja sen myöhemmillä sisarkanavilla) NHL:n ja Ruotsin Elitserienin otteluita. Kaudella 2003–04 tehtiin suomalaista televisiohistoriaa, kun MTV3 allekirjoitti Oulun Kärppien kanssa Suomen historian ensimmäisen maksu-tv-sopimuksen, joka sisälsi 13 Kärppien vierasottelua MTV3+ -kanavalla jotka näkyivät vain Oulun läänin alueella, mutta jo pudotuspeleissä palvelu laajeni koko maahan. Kuluttajat saattoivat ostaa digiboksiinsa sirukortin 90 euron hinnalla, jolla he saivat mahdollisuuden nähdä yhteensä 22 torstaiottelua, viikoittaisia klassikko-otteluita ja useita makasiiniohjelmia ilmaisten sunnuntailähetysten ja lauantaisen Fan Clubin lisäksi. MTV3 avasi myös netti-tv-palvelun nimeltä Hockey Night Action Video, jolla MTV3+ -paketin ostaneet tai palvelusta erikseen maksaneet asiakkaat näkivät liigaan liittyviä makasiineja, ottelukoosteita ja suoria lähetyksiä. Syksyllä 2004 Nelonen sai oikeudet näyttää Jääkiekon maailmancupia ja näytti Suomen maajoukkueen jokaisen ottelun.

Kauden 2005 päätteeksi MTV3 menetti SM-liigaoikeutensa Neloselle ja Canal+:lle joka jatkoi seuraavalla kaudella otteluiden näyttämistä tiistaisin ja torstaisin runkosarjasta semifinaaleihin asti lopettaen perinteiset sunnuntaiottelut. Nelonen taas näytti puolet semifinaaleista ja finaalit yksinoikeudella sekä neljää viikoittaista makasiiniohjelmaa: otteluaamuisin PreGame-ennakko-ohjelmaa, otteluiltoina Kaikki maalit-koostetta, torstaisin Illan peli-ohjelmaa jossa nähtiin Canal+:n televisioima ottelu 30 minuutin koosteena ja lauantaisin TimeOut-makasiinia jossa Hockey Night Fan Clubin tapaan mm. Pasi Nurminen, Jere Karalahti ja Hannu Kapanen olivat eri paikkakunnilla haastattelemassa kiekkofaneja, kun Laura Ruohola oli Pasilan studiossa esittelemässä illan ottelukoosteita. Seuraavalla kaudella TimeOut sekä Illan peli lakkautettiin ja Nelonen sai oikeuden näyttää yhden lauantaiottelun suorana joka kuukausi runkosarjan ajan. Syksyllä 2008 MTV Median vastikään ostama Canal+ aloitti Nelosen tapaan kuukausittaisen Live-lauantain. Seuraavana keväänä Kilpailuvirasto epäsi MTV:ltä SM-liigan oikeudet perustellen tekonsa kilpailun vääristämiseen ja huutokauppasi ne Parsifal Sportin omistamalle URHOtv:lle, joka alkoi näyttää lauantaiotteluita joka viikko. Samalla MTV osti Urheilukanavalta Mestiksen oikeudet ja siirsi Mestisottelut maksullisen MTV3 MAX-kanavan maanantai-iltoihin. Nelonen osti Urheilukanavan kokonaan itselleen, siirsi kuukausittaiset ottelut sinne syksyn ajaksi ja perusti uutenavuotena 2010 yhdessä Viasatin kanssa uuden maksullisen kanavan Nelonen Sport Pron, jonne se siirsi SM-liigan ja Viasatin kiekkotarjontaan lukeutuneet NHL-, KHL- ja Allsvenskan-liigat. Tämä aiheutti yleisössä suurta kritiikkiä, sillä yhtään SM-liigaottelua ei enää näkynyt vapailla kanavilla.

Tammikuussa 2010 URHOtv aloitti yksinoikeudella Soneran televisioverkossa uuden Total-palvelun, joka sisältää joka ikisen SM-liigaottelun 20 euron kuukausimaksulla ja samaa sisältöä näyttävän Play-netti-tv:n. Järjestelmää kokeiltiin ensi kerran saman kauden pudotuspeleissä ja molemmat palvelut kaatuivat jokaisena pudotuspelipelipäivänä vähintään kerran massiivisen yleisöryntäyksen takia. Huono yleisökapasiteetti ja monien mielestä luokaton lähetyslaatu aiheuttivat suuren kohun sekä mediassa että yleisön keskuudessa ja URHOtv joutui antamaan kaksi ilmaislippua per ottelu jokaiselle lähetyksen ostaneelle käyttäjälle koko pudotuspelien ajalta. Kauppalehden mukaan URHOtv teki ensimmäisen toimintavuotensa aikana yli viiden miljoonan euron tappiot.

Keväällä 2010 MTV3 ilmoitti ostaneensa Yleltä jääkiekon MM-kisojen televisiointioikeudet vuosille 2012–2017, joista kahdet ensimmäiset kilpailut järjestettiin osin Suomessa. MTV ilmoitti sijoittavansa kilpailut maksulliseen ohjelmistoonsa ja tämä ilmoitus sai massoilta suuren vihamielisen vastaanoton. Vihaa lietsoi suuremmaksi kansan suuresti arvostaman selostajaääni Antero Mertarannan ilmoitus, jossa hän totesi ettei hän suostu siirtymään kisojen perässä Yleltä MTV3:lle, vaikka onkin freelancer. Hän myöhemmin pyörsi päätöksensä ja MTV julkaisi lokakuussa 2011 uuden kiekkotiiminsä kokoonpanon, johon Mertaranta kuului. Samana syksynä MTV siirsi kaikki kiekkolähetyksensä MTV3 MAXilta Canal+:lle (nyk. C Morelle), aloitti "uuden aikakauden" Hockey Night -ohjelmakokonaisuuden ja siirsi Mestis-ottelut keskiviikkoiltoihin. Vuonna 2017 MTV uutisoi jatkaneensa sopimusta jääkiekon MM-kisoista vuoteen 2023 asti.

TV-oikeudet

Olympialaiset

Vuosi	Suomen otteluiden selostaja(t)	Kanava
1960–1968	Ei tiedossa	Yleisradio
1972–1988	Juha Jokinen ja Antero Karapalo
1992	Juha Jokinen
1994–2010	Antero Mertaranta
2014	Niki Juusela (miehet) Kaj Kunnas (naiset)
2018	Oskari Saari (miehet) Matti Härkönen (naiset)	Eurosport (miehet)^[1] TV5 (miehet)^[2] Yleisradio (naiset)
2022	Oskari Saari (miehet) Juhavaltteri Salminen (naiset)	Eurosport TV5

Miesten MM-kisat

Vuosi	Suomen otteluiden selostaja(t)	Kanava
1961–1973	Ei tiedossa	Yleisradio
1974–1991	Juha Jokinen ja Antero Karapalo	Yleisradio
1992–1994	Anssi Kukkonen	PTV
1995	Antero Mertaranta Hannu-Pekka Hänninen (pari alkulohko-ottelua)	Yleisradio
1996–2011	Antero Mertaranta	Yleisradio
2012–2013	Antero Mertaranta (Canal+:n/C Moren pääselostaja, ilmaiskanavalla kolme ottelua) Mika Saukkonen (MTV3:n ja AVAn pääselostaja) Juha Taivainen (MTV3:n ja AVAn selostaja)	MTV3
2014–2023	Antero Mertaranta (C Moren pääselostaja, ilmaiskanavalla muutama ottelu) Mika Saukkonen (MTV3:n pääselostaja)	MTV3
2024–	Antti Mäkinen (Viaplayn ja V Sportin pääselostaja) Antero Mertaranta (MTV3)	Viaplay V Sport MTV3

Nuorten MM-kisat & Alle 18-vuotiaiden MM-kisat

Vuosi	Kanava
1974–2008	Yleisradio
2009–2015	MTV3
2016–2020	Yleisradio
2021–2026	TV5 Discovery+

Naisten MM-kisat

Vuosi	Kanava
1990–2008	Yleisradio
2009–2011	MTV3
2012	Canal+ ^[3]
2013–2015	MTV3
2016–2019 (2020 peruttiin)	Yleisradio
2021–2026	TV5 Discovery+

Mestis

Vuosi	Kanava
2000–2009	Urheilukanava
2009–2011	Canal+ MTV3 MAX
2013–2019	Elisa Viihde
2017–2019	Fanseat Yle TV2 Yle Areena
2019–2022	Nelonen Media
2022–2027	MTV Urheilu MTV Katsomo

SM-liiga

Vuosi	Kanava
1975–1994	Yleisradio
1989–1992	Kolmoskanava
1993–2005	MTV3
2005–2009	Canal+ (Urheilukanava)
2009–2013	URHOtv
2005–2018	Nelonen Ruutu
2018–2027	Telia C More/MTV Katsomo TV5 (18-19) MTV3 (19–) Sub (19–) Discovery+ (20–24)

NHL

Vuosi	Kanava
1986-1991	Kolmoskanava (Yksittäisijä otteluita ja NHL:n tähdistöotteluita)
1990-luvulla	MTV3 (NHL International Weekly / Power Week)
2004 World Cup	Nelonen
2013–2026, myös 2016 World Cup	Viasat
2017–2018	Yleisradio (yksi ottelu)
2018–2019	TV5 (yksi ottelu) Nelonen (kolme pudotuspeliottelua)
2022–2023	Yleisradio (25 runkosarjaottelua, tietty määrä pudotuspelejä sekä finaalit)
2023–	MTV Katsomo/Sub (yksi ottelu viikossa)

KHL

Vuosi	Kanava
2013–2021	Viasat
2021–2022	Discovery

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Ylen Elävä arkisto: Jääkiekon säännöt vuonna 1968

[1] Eurosport.fi − Olympiajääkiekko 2018 yksinoikeudella Eurosportin ja Discoveryn ilmaiskanaville

[2] Aamulehti.fi − Yle pääsi sopimukseen olympialaisten esitysoikeuksista – Leijonien pelit näkyvät eri kanavalla

[3] Leijonat.fi − Näin naisten MM-turnaus näkyy televisiossa

[1]

[2]

[3]

Jääkiekon televisiointi Suomessa

Sisällys

Alkuvaiheet

Tarjonnan laajeneminen 1980-luvulla

1990-luku

2000-luku ja tarjonnan räjähdysmäinen kasvu