Suomen Työväen Säästöpankki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
STS:n logo 1983–1992.

Suomen Työväen Säästöpankki (STS) muodostui viiden alueellisen työväen säästöpankin yhdistyessä. Valtakunnallisen pankin toiminta alkoi vuoden 1971 alussa.[1] Yhdistyneen pankin henkilökunta 1970 koostui 627 henkilöstä.[2] Vuonna 1990 Suomen Työväen Säästöpankista tuli liikepankki, STS-Pankki Oy, joka yhdistettiin 1992 Kansallis-Osake-Pankkiin.[3]

Helsingin Työväen Säästöpankki 1909–1970

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Työväen Säästöpankin edeltäjä perustettiin Helsingissä. Työväen Säästöpankki Helsingissä aloitti toimintansa Helsingissä 16. tammikuuta 1909 kello 19.00.[4] Pankin tausta oli työväenliikkeessä. Pankin perustamiseen vaikutti työväenliikkeen yhdistysten ja yritysten vaikeus saada lainaa porvarillisten piirien hallitsemista pankeista.[5]

Vuonna 1919 pankin nimeksi muutettiin Helsingin Työväen Säästöpankki (HTS).[5]

Suomen Työväen Säästöpankki 1971–1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun fuusio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
STS rakennutti itselleen pääkonttorin, Paasitalon, Siltasaarenkatu 12:een. Vuonna 1958 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas.[6] Kuva on vuodelta 2009.

Helsingin Työväen Säästöpankin ja muiden työväensäästöpankkien yhdistämisestä neuvoteltiin ensimmäistä kertaa 1920, ja suunnitelmat yhdistymisen toteuttamiseksi oli laadittu ensimmäistä kertaa 1924. Yhdistyminen ei kuitenkaan tuolloin toteutunut.[1]

Vuonna 1970 Hämeen, Kymenlaakson, Lappeenrannan ja Oulun työväen säästöpankit yhdistyivät Helsingin Työväen Säästöpankkiin. Fuusiossa syntynyt Suomen Työväen Säästöpankki aloitti 1. tammikuuta 1971. HTS oli yhdistyneistä pankeista selvästi suurin.[5] Yhdistyneestä pankista tuli Suomen suurin säästöpankki. Fuusion ulkopuolelle jäi ainoana työväen säästöpankkina Turun Työväen Säästöpankki.[7] Suomen Työväen Säästöpankki oli nyt ainoa valtakunnallisesti toiminut säästöpankki.[8]

1980-luvulla työväen pankista kasinotalouteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

STS kärsi 1980-luvun mittaan kannattavuus- ja maksuvalmiusongelmista. Kustannukset olivat korkeat. Pankki oli laajentanut konttoriverkostoaan uusille paikkakunnille, mutta lähes kolmannes toimipaikoista tuotti tappiota 1985. Henkilöstöä oli liikaa. Lisäpääoman hankkiminen oli säästöpankkimuodosta johtuen vaikeaa.[9]

Työväenliike koettiin STS:n piirissä säästöpankkiliikettä läheisemmäksi. Vuoden 1982 asiakastutkimuksen mukaan yli puolet asiakkaista oli työläisiä ja käynyt vain kansakoulun. Kerrostaloissa ja vuokralla asuvia oli paljon enemmän kuin koko väestössä. Varsinainen köyhien pankki STS ei kuitenkaan ollut. Pankin markkinaosuus ei silti ollut korkea; esimerkiksi Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön jäsenistä vain joka kymmenes kuului STS:n asiakaskuntaan 1970-luvun lopulla. Jopa porvarillisiksi katsotut Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki saivat palkkatyöläisistä enemmän asiakkaita kuin STS, joka kuitenkin oli työväenliikkeen hallitsemista pankeista ylivoimaisesti suurin.[10] 1980-luvulla pankki kohdensi kampanjoitaan mm. seuraaviin kohderyhmiin: palkansaajat, ”ay-aktivistit” ja ammattiliittojen jäsenet. Pankki perusti myös Future Club -nimisen lasten kerhon 1985. Henkilöasiakkaiden lisäksi yritettiin lisätä yritysten luototusta.[11]

1980-luvun loppupuolella STS halusi mukautua kasinotalouteen, mutta pitää kiinni työväenpankin julkikuvastaan. Pankki pyrki muuntautumaan säästöpankista enemmän liikepankiksi. Pankki lisäsi yritysrahoitusta, mikä herätti kritiikkiä vasemmistolaisesta aatemaailmasta luopumisesta. Tätä puolusteltiin sillä, että kapitalistisen liiketoiminnan rahoittamisesta saadut tuotot tulivat perinnäisen asiakaskunnan hyväksi.[12]

Sijoittaminen sai suosiota 1980-luvun lopulla. STS:n vastaus oli STS-Invest-sijoitusyhtiön perustaminen 1987. Sitä mainostettiin piensijoittajille ja aloitteleville osakesäästäjille. STS-Invest listautui pörssiin ensimmäisenä työväenliikkeen yrityksenä joulukuussa 1987. Pankki perusti myös STS-Sijoittaja-sijoitusrahaston. Rahasto aloitti toimintansa alkuvuonna 1988.[13] Samana vuonna STS avasi Hakaniemen pääkonttoriinsa ”pikapörssin”, jossa asiakas voi ostaa ja myydä pörssiosakkeita käteisellä. Pikapörssin asiakkaissa painottuivat nuoret miehet.[14]

Suomen Työväen Säästöpankki panosti tietotekniikkaan. Syksyllä 1985 pankilla oli 163 pankkiautomaattia eli ”pikapankkia”. Se oli yli 10 % Suomen kaikista pankkiautomaateista, vaikka STS:n markkinaosuus oli vain 3 %. Samana vuonna STS:n automaatit liitettiin yhteiskäyttöön: STS:n asiakkaat saattoivat käyttää toisten pankkien automaatteja ja päinvastoin. Automaatin käyttöön tarvittavia kortteja eli STS:n ”pankkiavaimia” oli yli 100 000 vuonna 1986.[15]

Pankki lisäsi luotonantoaan 1980-luvun lopulla voimakkaasti. STS työnsi rahaa kotitalouksille ja yrityksille. Lainojen määrä ylitti talletukset. Luottotappioiden vaara lisääntyi. Luotonannon kasvu lisäsi riskiä, koska omaa pääomaa ei kyetty lisäämään yhtä nopeasti. Myös henkilöriskejä oli, sillä esimiehiksi oli valittu politiikassa ansioituneita henkilöitä, jotka eivät välttämättä soveltuneet yritysjohtajiksi.[16]

Suomen Työväen Säästöpankin korkeinta valtaa käyttivät teoriassa tallettajien valitsemat isännät, jotka päättivät toimeenpanevien elinten kokoonpanosta. Todelliset ratkaisut tehtiin kuitenkin muualla. Tallettajille kuulunut valta oli siirtynyt ”hitaasti ja huomaamatta” puolueille 1980-luvun alkuun mennessä. Valinnat sovittiin puolueiden kesken; ehdokaslistoja oli vain yksi, vasemmistopuolueiden yhteinen ehdokaslista. Aiemmin kolme rekisteröityä vasemmistopuoluetta oli sopinut keskenään STS:n hallinnosta, mutta Suomen kommunistisen puolueen (SKP) vähemmistön eli taistolaisten perustama vaalipuolue Demokraattinen vaihtoehto (Deva) tahtoi mukaan vallanjakoon. Sovittiin, että Suomen sosialidemokraattisen puolueen osuudeksi tuli 8/12 (=2/3) paikoista, SKP:n ja sen vaalipuolueen Suomen kansan demokraattisen liiton osuudeksi 3/12 (=1/4) ja Deva sai 1/12.[17]

STS-Pankki 1990–1992

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säästöpankista liikepankiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Työväen Säästöpankista tuli STS-Pankki Oy, kun pankki muutettiin säästöpankista liikepankiksi vuoden 1990 alusta.[18] Koska ennestään voimassa oleva laki ei kuitenkaan tällaista yritysmuodon muuttamista mahdollistanut, säädettiin tuolloin erityinen pelkästään Suomen Työväen Säästöpankkia koskenut laki, jonka mukaan se voitiin muuttaa liikepankiksi.[19] Muutoksen yhteydessä STS erosi säästöpankkiryhmästä.[20]

Liikepankiksi muuttamisen taustalla olivat lisäpääoman tarve ja kilpailukyvyn varmistaminen. Lainsäädäntö rajoitti säästöpankkien toimintaa: tietyt liikepankkien keinot olivat säästöpankeilta kiellettyjä. Pankki tarvitsi vakavaraisuutensa turvaamiseksi lisää omaa pääomaa, koska STS oli ”voimakkaasti laajentunut ja liikepankkimaistunut”. Vakavaraisuusvaatimus oli muutenkin kohoamassa. Liikepankkimuotoa tarvittaisiin myös ulkomailla toimimiseen.[21] Ajatuksena oli myös, että puolueiden toimintaa olisi rahoitettu pankin tuotoilla.[7]

Liikepankiksi muuttuminen herätti kritiikkiä. Pelättiin työväenpankin muuttumista porvaripankiksi. Taistolaiset eli vähemmistökommunistit eivät hyväksyneet liikepankiksi muuttumista.[22] Liikepankkimuodon väitettiin myös olevan harhautumista ”pörssikeinottelijoiden tielle”.[23]

Uuden yhtiön osakkaiksi tuli vasemmistopuolueiden hallinnoimia säätiöitä, ennen muuta STS-Säätiö, Työväen Opintorahasto ja Oulun säästöopintorahasto. Säätiön, rahastojen ja STS-pankin hallintoneuvoston paikat jaettiin voimasuhdesopimuksella: SDP:n osuus oli 2/3 paikoista, kansandemokraattien 3/12 ja Deva piti 1/12. Keinottelijoiden ja nurkanvaltaajien varalta oli varmistettu, että määräysvalta säilyisi työväenliikkeellä.[24] Taloustoimittajien tulkintojen mukaan SDP kaappasi STS-pankin omaisuuden säästäjiltä itselleen. Yhteisömuodon vaihtuessa päätösvalta oli viety työväenpankin tallettajilta vastikkeetta. Esko Seppäsen mukaan myös vasemmistoliitto pääsi hallitsemaan kaapattua varallisuutta. Oikeusministeriö ja Suomen Pankki ovat aikanaan huomauttaneetkin muutoksen perustuslaillisuuden kyseenalaisuudesta.[25]

Liikepankin toimintaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

STS-pankin A-osakkeet listattiin Helsingin pörssiin keväällä 1991. Listausta edelsi tarjous, jossa sijoitusyhtiö STS-Investin pörssinoteeratut B-osakkeet sai vaihtaa STS-pankin A-osakkeisiin. STS-Invest vedettiin pois pörssistä. Sen talous tosin oli kunnossa, mutta sen osakekurssi oli matala eikä osakkeella enää juuri käyty kauppaa.[26]

Toukokuussa 1991 STS-aloitti ilmaisen city line -palvelun. Palvelussa asiakas voi hoitaa pankkiasiansa puhelimitse tai tietokoneen avulla. Vuoden päästä palvelun käyttäjiä oli 2 200. Samaan aikaan perustettu STS-suora hankki yleisöltä talletuksia puhelimitse.[27]

STS-pankin loppu 1992

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

STS-pankki ajautui vaikeuksiin 1990-luvun alun laman ja pankkikriisin myötä. Pankkia uhkasi konkurssi.[7]

STS-pankki oli ollut voitollinen vuoteen 1990 asti. Vuosi 1991 osoittautui kuitenkin pahasti tappiolliseksi. Tappio syveni alkuvuonna 1992. Heikkeneminen johtui luottotappioiden kasvusta ja korkokatteen heikkenemisestä. Puolet korkotuloista jäi saamatta järjestämättömien ja nollakorkoisten luottojen vuoksi. Syiksi pankki esitti laman, korkean reaalikoron ja työttömyyden. Kesällä 1992 tilanne heikkeni. Pankki yritti karsia kuluja: se sulki konttoreitaan, luopui useista toiminnoistaan ja aikoi irtisanoa neljänneksen henkilöstöstään vielä 1992. Konttoreita jäi jäljelle 77. Luottotappioiden kasvua ei kuitenkaan saatu pysähtymään. Työväenpankin asiakasrakenne oli ongelmallinen: asiakkaat olivat pääosin laman koettelemaa teollisuustyöväkeä ja rakennusalan pienyrityksiä. Vuodelle 1993 arvioidun tappion tiedettiin painavan STS-pankin vakavaraisuusrajan alle.[28]

Loppusyksystä 1992 STS-pankki oli kuilun partaalla. 1,4 miljardiin markkaan kohonnut luottotappioriski uhkasi pankin olemassaoloa. Pankki olisi tarvinnut satoja miljoonia valtion tukea, joka olisi merkinnyt pankin itsenäisyyden menetystä. Vaihtoehdoiksi jäivät pankin konkurssi tai myynti. Ostajaksi tarjoutui KOP. Pankki ei olisi KOP:lle täysin arvoton, sillä se oli säilyttänyt tallettajakuntansa, noin puoli miljoonaa asiakasta. Myynti nähtiin STS:n puolella konkurssia paremmaksi vaihtoehdoksi, koska siten STS:n debentuureihin sijoittaneet, mm. ammattiliitot, säästyisivät suurilta tappioilta.[29]

STS-Pankin pääomistaja STS-Säätiö myi omistamansa osakkeet Kansallis-Osake-Pankille vuoden 1992 lopulla 75 miljoonalla markalla. Koko kauppahinnalla ostettiin KOP:n osakkeita.[3] Muut STS:n osakkaat, mukaan lukien Työväen Opintorahasto, saivat 65 miljoonaa markkaa. KOP otti STS:n konttorit haltuunsa joulukuussa 1992 ja lopetti pankin itsenäisen toiminnan.[7] STS:n riskisaatavia KOP ei kuitenkaan halunnut.[30]

STS-Pankki muutettiin roskapankiksi ja sen nimeksi vaihdettiin Siltapankki Oy vuonna 1993.[31] Se jäi selvittelemään noin 3,4 miljardin markan ongelmasaatavia.[32] Roskapankin tehtävä oli hoitamattomien luottojen vakuuksien realisointi. STS-Pankin tuhosta koitui veronmaksajille Esko Seppäsen mukaan huomattava lasku, arviolta 2 miljardia markkaa. Talletusasiakkaat eivät menettäneet varojaan, sillä valtio turvasi talletukset täysimääräisesti.[7]

KOP:lle STS-kauppa osoittautui kannattavaksi, sillä se sai edullisesti markkinaosuutta ja talletusasiakkaita.[33] KOP:n pääjohtaja Pertti Voutilainen totesi jälkikäteen, että STS-kauppa oli sille "plusmerkkinen bisnes".[7]

STS-pankin romahtamisen syyksi on jälkikäteen nähty se, että pankki epäonnistui yritysrahoituksessa täydellisesti. Se aiheutti pankin kohtalokkaat tappiot. Säästöpankkipalveluiden tarjoaminen työväestölle ei myöskään kannattanut riittävästi. Konttoriverkoston laajentaminen liian pienille paikkakunnille oli käynyt kalliiksi, kun ”yritettiin tarjota työväenaatetta valkoisen Suomen alueella”. Kalliista investoinneista tietotekniikkaan ei saatu täyttä hyötyä, kun henkilökuntaa ei voitu työväenliikkeen yrityksessä vähentää eikä siirtää paikasta toiseen. Pankkia yritettiin päivittää muuttamalla se liikepankiksi, mutta se ei estänyt sitä ajautumista umpikujaan, sillä sen toimintaympäristö muuttui äärimmäisen vaativaksi.[34]

STS-pankin loppuvaiheen toiminnasta seurasi oikeudenkäyntejä, joista tunnetuin on Sundqvist-jupakka.

Johtajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jonas Laherma, Työväen liikepankin Helsingissä/Helsingin työväen säästöpankin toimitusjohtaja 1916–1959[35]
  • Mauno Koivisto, Helsingin työväen säästöpankin toimitusjohtaja 1959–1968[6][36]
  • Ilmari Lavonsalo, Helsingin työväen säästöpankin toimitusjohtaja 1968–1970, Suomen työväen säästöpankin tj 1971–1972, STS:n pääjohtaja 1972–1982
  • Ulf Sundqvist, Suomen työväen säästöpankin/STS-pankki Oy:n pääjohtaja 1982–1991
  • Yrjö-Olavi Aav, STS-pankki Oy:n pääjohtaja 1991–1992[3]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b STS-pankin historia, 1968–1982
  2. ↑ STS-pankin historia, Pankki työnantajana
  3. ↑ a b c STS-pankin historia, 1982–1992
  4. ↑ STS-pankin historia, vuodet 1909–1913, Syntysanat
  5. ↑ a b c Lyytinen, Eino: Työväen pankki. STS ja sen edeltäjät 1909–1984. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1983. ISBN 951-30-5983-9
  6. ↑ a b STS-pankin historia, vuodet 1949–1958
  7. ↑ a b c d e f Seppänen, Esko: ”STS-Pankki KOP:ille 24.11.1992”, Punapääoman romahdus. Määritä julkaisija! ISBN 951-0-20814-0
  8. ↑ Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0
  9. ↑ Soukola, osa I
  10. ↑ Soukola, s. 31–32
  11. ↑ Soukola, s. 80–85
  12. ↑ Soukola, s. 163
  13. ↑ Soukola, s. 164–169
  14. ↑ Soukola, s. 281
  15. ↑ Soukola, s. 191
  16. ↑ Soukola, s. 233–252
  17. ↑ Soukola, s. 267–268, 331–332
  18. ↑ Soukola, s. 305. Merkitty kaupparekisteriin 29.12.1989, muutos voimaan 1.1.1990
  19. ↑ Laki Suomen Työväen Säästöpankin muuttamisesta liikepankiksi (955/1989) finlex. Valtioneuvosto. Viitattu 10.1.2017.
  20. ↑ Soukola, s. 307.
  21. ↑ Soukola, s. 218–225.
  22. ↑ Soukola, s. 225–226
  23. ↑ Soukola, s. 303.
  24. ↑ Soukola, s. 299, 303
  25. ↑ Soukola, s. 327–333.
  26. ↑ Soukola, s. 342–344, 413.
  27. ↑ Soukola, s. 413.
  28. ↑ Soukola, s. 404, 422–426.
  29. ↑ Soukola, s. 428–430, 481.
  30. ↑ Soukola, s. 436.
  31. ↑ Teijo Valtanen: Roskapankiksi jäävä STS nimettiin Siltapankki Oy:ksi Kutistettu hallintoneuvosto miehitettiin toistaiseksi KOP:n johtajilla Helsingin Sanomat. 28.5.1993. Viitattu 16.12.2019.
  32. ↑ Soukola, s. 480–482
  33. ↑ Soukola, s. 481
  34. ↑ Soukola, s. 540–553.
  35. ↑ STS-pankin historia, vuodet 1914–1918
  36. ↑ STS-pankin historia, vuodet 1959–1967

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lyytinen, Eino: Työväen pankki. STS ja sen edeltäjät 1909–1984. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1983. ISBN 951-30-5983-9
  • Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Työväen_Säästöpankki&oldid=22812708”