Emil Iversen
| Emil Iversen | |
|---|---|
 Iversen, 2019 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1991 |
| Uran tiedot | |
| Seura | IL Varden Meråker |
| Laji | maastohiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 2013– |
| Voitot | 8 |
| Palkintokorokkeella | 26 |
|
Tietolaatikko päivitetty 29. tammikuuta 2023 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Norja
| |||
| Maastohiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Peking 2022 | 4×10 km viesti | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Seefeld 2019 | parisprintti (p) | |
| Kultaa |
Seefeld 2019 | 4×10 km viesti | |
| Kultaa |
Oberstdorf 2021 | 50 km (p) | |
| Kultaa |
Oberstdorf 2021 | 4x10 km viesti | |
Emil Iversen (s. 12. elokuuta 1991) on norjalainen maastohiihtäjä. Hän on 50 kilometrin hiihdon, viestin ja parisprintin maailmanmestari.[1]
Maailmancup
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iversen kilpaili maailmancupissa ensimmäisen kerran 7. joulukuuta 2013 Lillehammerin 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa sijoittuen 37:nneksi. Joulukuussa 2014 hän sijoittui kuudenneksi Lillehammerissa kolmen kilpailun kiertueeseen kuuluneessa vapaan hiihtotavan sprintissä. Kiertueen lopputuloksissa hän oli 27:s.[1]
Yksittäisessä maailmancupin kilpailussa hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon ensimmäisen kerran tammikuussa 2015 oltuaan kuudes Rybinskin vapaan hiihtotavan sprintissä. Tour de Skillä 2016 hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin Oberstdorfissa. Ensimmäisen palkintosijansa yksittäiset etapit pois lukien hän saavutti helmikuussa 2016 voitettuaan Lahdessa vapaan hiihtotavan sprintin. Ski Tour Canadalla hän voitti perinteisen hiihtotavan 17,5 kilometrin yhteislähtökilpailun Montrealissa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kahdeksanneksi kaudella 2015–2016.[1]
Iversen sijoittui kaudella 2016–2017 toiseksi Kuusamon 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän oli Falunissa toinen vapaan hiihtotavan sprintissä ja voitti 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Kaudella 2017–2018 hän voitti Tour de Skihin kuuluneen 15 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun Oberstdorfissa. Hän oli Planicassa toinen perinteisen hiihtotavan sprintissä. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui yhdeksänneksi ja sprintticupissa neljänneksi.[1]
Iversen sijoittui kaudella 2018–2019 toiseksi Kuusamon 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Lillehammerin Nordic opening -tapahtumassa hän oli kolmas. Tour de Skillä hän voitti Oberstdorfin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Toiseksi hän sijoittui Falunin vapaan hiihtotavan sprintissä. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kuudes. Kaudella 2019–2020 hän sijoittui Kuusamon Nordic Opening -tapahtumassa toiseksi ja Lillehammerin 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa kolmanneksi. FIS Ski Tourilla hän oli nopein Trondheimissa käydyn 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun osuusajoissa. Oslon 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli yhdeksäs.[1]
Iversen sijoittui kaudella 2020–2021 kolmanneksi Rukan Nordic opening -tapahtumassa. Hän voitti Lahdessa 30 kilometrin yhdistelmäkilpailun.[1]
Arvokilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iversen sijoittui ensimmäisissä arvokisoissaan Lahden MM-kilpailuissa 2017 vapaan hiihtotavan sprintissä kymmenenneksi ja parisprintissä neljänneksi parinaan Johannes Høsflot Klæbo.[1] Ennen loppusuoraa Iversen oli vielä ankkuriosuudellaan ensimmäisenä ennen Iivo Niskasta. Iversen kuitenkin kaatui viimeisessä kaarteessa kiilattuaan Niskasen eteen.[2][3] Niskanen kompastui norjalaiseen, ja Iversen jäi kilpailussa neljänneksi podiumin ulkopuolelle.[4]
Pyeongchangin olympialaisissa 2018 Iversen sijoittui perinteisen hiihtotavan sprintissä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi. Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Iversen voitti kultaa perinteisen hiihtotavan parisprintissä sekä viestissä. Vapaan hiihtotavan sprintissä hän oli viides ja 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa kymmenes. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän sijoittui yhdistelmäkilpailussa viidenneksi ja perinteisen hiihtotavan sprintissä kymmenenneksi. Viestissä ja 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän voitti maailmanmestaruuden. Planican MM-kilpailuissa 2023 hän oli 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa kolmastoista.[1]
Pekingin olympialaisissa 2022 Iversen hiihti ensimmäisen osuuden Norjan hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa.
Iversen voitti juniorien maailmanmestaruuden 4 × 5 kilometrin viestissä Otepäässä 2011.[1]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iversen seurusteli maastohiihtäjä Heidi Wengin kanssa vuosina 2011–2015.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Emil Iversen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Arffman, Laura; Laakkonen, Arimo: Jauhojärveltä kovat terveiset kiilanneelle norjalaiselle: "Kannattaisi käydä lenkillä, ettei olisi niin hapoilla" yle.fi. 26.12.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Laakkonen, Arimo: Ristiriitaisia kommentteja norjalaisilta: Hiihtopomo pyysi anteeksi, joukkuekaveri puolusti kiilaajaa yle.fi. 26.2.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Tammilehto, Teemu: Norjalaismedia piiritti päävalmentaja Jylhän – "Kuinka vihainen olet Iversenille?" yle.fi. 26.2.2017. Lahti: Yleisradio Oy. ”Norjan Emil Iversen kaatui viimeisessä kaarteessa ja Iivo Niskanen kompastui norjalaiseen.” Viitattu 27.2.2017.
- ↑ Norjalainen hiihtopari erosi, Iltalehti 1.12.2015