Holokausti Virossa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Höhere SS- und Polizeiführer Walter Stahleckerin kartta.

Holokausti Virossa oli natsi-Saksan ja Viron kansallissosialistien suorittama järjestelmällinen Viron juutalaisten kansanmurha 1940-luvun alussa Virossa. Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolaisjohtoinen nukkehallinto. Sen johdossa oli vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunut Hjalmar Mäe. Wannseen konferenssin pöytäkirjoissa 20. tammikuuta 1942 todettiin Viron olevan ”juutalaisista vapaa” ainoana maana Euroopassa: kaikki Virossa asuneet juutalaiset (noin 950 – 1 000 henkilöä) oli jo tuhottu tai karkotettu kokonaan vuonna 1941 aikana.lähde?

Wannseen konferenssin lista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan Virossa asui noin 4 400 juutalaista ja heistä noin puolet Tallinnassa. Ennen saksalaismiehityksen alkua heidän määränsä oli vähentynyt noin tuhanteen. Juutalaisia oli kyyditetty pois ja osa heistä oli hankkiutunut Neuvosto-Viron järjestelmän palvelukseen ja tätä kautta heidät evakuoitiin maasta. Saksalaiset pyrkivät propagandan avulla juutalaisten tehneen yhteistyötä entisen miehittäjän kanssa ja tämä saikin ainakin osittaista ymmärrystä tuekseen Virossa. Sen sijaan kansallissosialistien rotuteorioihin ei tavallisesti uskottu. Varsinaisia virolaisten toteuttamia pogromeja ei saksalaisten harmiksi Virossa syntynyt. Viron miehittäneen Pohjoinen armeijaryhmän mukana tuli SS-joukkojen erikoiskomennuskunta Einsatzgruppe A, jonka tehtävänä oli taistella saksalaisten selustassa saksalaisvastaisia voimia vastaan. Einsatzgruppen yksi osastoista oli Martin Sandbergerin komentama Sonderkommando 1a, joka johti Viron puhdistuksia. Siihen kuului Saksan valtiollisen poliisin Gestapon ja puolueen turvallisuuspalvelu Sicherheitsdienstin (SD) miehistöä. Sonderkommando 1a muutettiin joulukuussa 1941 nimelle Sicherheitsdienst polizei und SD Estland, eli Viron turvallisuuspoliisi ja SD. Se jakautui puolestaan saksalaiseen ja virolaiseen turvallisuuspoliisiin, joista jälkimmäisen muodostivat pääasiassa Viron tasavallan aikaiset poliisit.[1]

Kesällä 1942 tuhoamispolitiikan seurauksena Virossa oli enää ehkäpä kymmenisen juutalaista. Viranomaiset julistivatkin maan olevan juutalaisista vapaan eli judenfrei. Viron alueella ei surmattu kuitenkaan vain Viron juutalaisia. Juutalaisia tuotiin Viron keskitysleireille Itä-Euroopan maista, kuten Liettuasta, Tšekkoslovakiasta ja Puolasta, sekä myös Saksasta. Tunnetuimmat Viron keskitysleirit olivat Klooga Tallinnan länsipuolella ja Jägala sen itäpuolella. Jägalaan tuotiin syksyllä 1942 noin 2 000 juutalaista ja lähes kaikki heistä teloitettiin Kalevi-Liivan alueella. Teloituksia jatkettiin myöhemmin ja Kalevi-Liivalla surmattiin yhteensä noin 6 000 juutalaista. Kloogalla oli vuonna 1943 noin 1 500 juutalaista. Leirille oli sijoitettu myös inkeriläisiä ja venäläisiä Leningradin alueelta. Kun puna-armeija lähestyi syyskuussa 1944 saksalaiset surmasivat Kloogalla noin 1 800 juutalaista. Yhteensä Virossa surmattiin arviolta 10 000 eri Euroopan maista peräisin ollutta juutalaista.[1]

Vuonna 2006 julkaistun kansainvälisen tutkimuskomission raportin mukaan virolainen SS-legioona ja jotkin virolaisista poliisipataljoonista osallistuivat juutalaisten kokoamiseen ja teloittamiseen ainakin valkovenäläisessä Navahrudakin kaupungissa. He osallistuivat myös vartiotehtäviin vähintään neljässä puolalaisessa kaupungissa ja useilla leireillä Virossa ja muissa maissa. Myös jotkut Omakaitsen jäsenistä ovat saattaneet osallistua juutalaisten tuhoamiseen.[1]

Keskitysleirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KZ-Stammlager

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KZ-Außenlager

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KZ Lodensee, Klooga.

[2]

Arbeits- und Erziehungslager

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankilat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut keskitysleirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotavankileirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[9]

Tuomitut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SS-Standartenführer Martin Sandberger.

Järjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 647-648. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203
  2. ↑ Quelle und weiterführende Hinweise[vanhentunut linkki]. Siehe auch die Sechste Verordnung zur Durchführung des Bundesentschädigungsgesetzes (6. DV-BEG)
  3. ↑ Mustlaste likvideerimine Tõrvas
  4. ↑ Haakristi haardes.Tallinn 1979, lk 84
  5. ↑ Haakristi haardes.Tallinn 1979, lk 68
  6. ↑ Haakristi haardes.Tallinn 1979, lk 66
  7. ↑ Haakristi haardes.Tallinn 1979, lk 64
  8. ↑ Haakristi haardes.Tallinn 1979, lk 69
  9. ↑ [1]
  10. ↑ Alo Lõhmus, 1941. aasta suvesõda
  11. ↑ Andrei Hvostov, Jakobsoni komisjon Augeiase tallis

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karl Lemmik ja Ervin Martinson (toim.): 12 000. Tartus 16.–20. jaanuaril 1962 massimõrvarite Juhan Jüriste, Karl Linnase ja Ervin Viksi üle peetud kohtuprotsessi materjale. Eesti Riiklik Kirjastus 1962.
  • Ants Saar: Vaikne suvi vaikses linnas. Kirjastus Eesti Raamat 1971.
  • Eesti vaimuhaigete saatus Saksa okupatsiooni aastail (1941–1944). Eesti Arst 3.3.2007.
  • Ervin Martinson: Elukutse – reetmine. Eesti Raamat 1970.
  • Ervin Martinson: Haakristi teenrid. Eesti Riiklik Kirjastus 1962.
  • Vladimir Raudsepp (toim.): Inimesed olge valvsad. Eesti Riiklik Kirjastus 1961.
  • Ervin Martinson ja A. Matsulevitš (toim.): Pruun katk. Dokumentide kogumik fašistide kuritegude kohta okupeeritud Eesti NSV territooriumil. Eesti Raamat 1969.
  • SS tegutseb. Dokumentide kogumik SS-kuritegude kohta. Eesti Riiklik Kirjastus 1963.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Holokausti_Virossa&oldid=22779679”