Kuollut mies kummittelee
| Kuollut mies kummittelee | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jorma Nortimo |
| Käsikirjoittaja |
Jorma Nortimo Simo Penttilä |
| Perustuu | Simo Penttilän aiheeseen, 1951 |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Pentti Unho |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Joel Rinne Hilkka Helinä Reino Valkama Mai-Brit Heljo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF |
| Ensi-ilta | 7. maaliskuuta 1952 |
| Kesto | 77 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Kuollut mies vihastuu |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kuollut mies kummittelee on Jorma Nortimon ohjaama elokuva vuodelta 1952. Elokuva on kolmas ja viimeinen Simo Penttilän omien tarinoidensa pohjalta käsikirjoittamasta Kuollut mies -sarjan elokuvasta.[1] Tekijöinä ovat uusi tuotantoyhtiö ja uusi ohjaaja.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa eversti evp. Sarmo (Joel Rinne) selvittelee kuolleen miehen Helsinkiin toimittaman sormuksen arvoitusta, kun sormuksen saajiksi osoitetut eteläamerikkalaisten valtioiden ”Bindoran”, ”Bolivarin”, ”Punta Negran” ja ”Costa Rosan” konsulit alkavat saada murhauhkauksia.[3] Arvokasta maapalaa tavoittelevat konnat epäonnistuvat yrityksessään.[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Joel Rinne | … | Rainer Sarmo, eversti evp. |
| Hilkka Helinä | … | Kirsti Ström |
| Reino Valkama | … | Mikko Vehmer, kapteeni evp. |
| Mai-Brit Heljo | … | Irma Porri |
| Paavo Jännes | … | pääkonsuli Porri |
| Jalmari Rinne | … | konsuli Viira |
| Aarne Laine | … | konsuli Luode |
| Siiri Angerkoski | … | rouva Holopainen, eversti Sarmon ja kapteeni Vehmerin kotiapulainen |
| Arvo Lehesmaa | … | konsuli Oskar Karlio |
| Thure Bahne | … | Herbert Herzog |
| Jorma Nortimo | … | Don Gonzales |
| Kauko Vuorensola | … | Reikko |
| Ekke Hämäläinen | … | ”Tohtori” Timo Muura |
| Uuno Montonen | … | hotelli Plazan portieeri |
| Matti Lehtelä | … | ravintola Kalastajatorpan vahtimestari Hyrkki |
| Pentti Irjala | … | ranskalaishotellin portieeri |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjaaja Nortimo esiintyy elokuvan alkupuolella pienessä roolissa. Atomipommin valmistusaine uraani saa repliikeissä ajankohtaan sopivia viittauksia. Samoin mainitaan euroopanmestaruuden voittanut Elis Ask. Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton.[4]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvioijat eivät juuri innostuneet elokuvasta, joskin käsikirjoitusta kiitettiin melko yleisesti paremmaksi kuin itse elokuvaa. Esimerkiksi Olavi Veistäjän (Aamulehti) mielestä sitä ei ollut osattu hyödyntää riittävästi: ”Tavallisestihan juuri käsikirjoitus on suomalaisen filmin heikko kohta, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastainen: aiheesta olisi saanut paljon paremman elokuvan.”[5]
Pertti Avola (Helsingin Sanomat) pitää Nortimon ohjausta löysänä. Hän pitää kuitenkin sarjan elokuvia kiinnostavina ”vanhan kotimaisen jännitysviihteen huipaisasti vanhentuneina edustajina”.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuollut mies rakastuu (Arkistoitu – Internet Archive). Yle.fi. Viitattu 4.6.2011.
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 17.10.2011, s. D 5.
- ↑ Laelma, Jyrki: Illan leffat. Iltalehti, 1.8.2009, nro 58.
- ↑ Kuollut mies kummittelee Elonet. Taustaa. Viitattu 5.3.2014.
- ↑ Kuollut mies kummittelee Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 5.3.2014.
- ↑ Avola, Pertti: Kuollut mies tekee paluun. Tv & radio, Helsingin Sanomat 5.3.2014, s. B 21.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuollut mies kummittelee, Yle, tv2 (Arkistoitu – Internet Archive)