Eino O. Ahonen
| Eino Ahonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eino Olli Ahonen |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1914 Nilsiä |
| Kuollut | 13. marraskuuta 1977 (63 vuotta) Kotka |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | saarnaaja, kirjailija |
| Uskonnollinen kanta | helluntaiherätys |
| Toimittaja | |
| Maa |
 Suomi |
| Media | lehdistö |
| Lehti |
|
Eino Olli Ahonen (29. tammikuuta 1914 Nilsiä – 13. marraskuuta 1977 Kotka[1]) oli suomalainen helluntailainen saarnaaja ja kirjailija.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Ahonen syntyi Nilsiässä 29. tammikuuta 1914 Olli ja Hilda Ahoselle. Isä toivoi vanhimmasta pojastaan pappia ja antoi sen vuoksi Einolle hyvän mahdollisuuden koulunkäyntiin.[2][3]
Eino Ahonen oppi lukemaan jo 5-vuotiaana. Silloin Ahonen luki ahkerasti Raamattua ja kävi myös ahkerasti pyhäkoulussa. Hänen äitinsä opetti hänelle hengellisiä lauluja ja virsiä. Oppikouluun päästyään Ahonen menetti kiinnostuksensa hengellisiä asioita kohtaan.[4]
Useita Eino Ahosen omaisia oli kuollut, ja hänen äitinsä kuolema sai hänet miettimään iäisyysasioita ja omaa kohtaloaan. Vuonna 1928, Eino Ahosen ollessa 14-vuotias, hänen siskonsa pyysi häntä mukaansa Kuopion Elim-seurakunnan herätyskokoukseen VPK:n talolle. Siellä Eino Ahonen kuunteli hengellisiä lauluja ja voimakkaita todistuspuheita, jotka tekivät häneen voimakkaan vaikutuksen. Puhujana tuossa tilaisuudessa oli ollut 24-vuotias William Uotinen. Siellä Ahonen koki uskoontulemisen. Sen jälkeen Eino Ahonen teki parannuksen synneistään. Kahden kuukauden päästä Eino Ahonen täyttyi Pyhällä Hengellä. Kesäkuussa 1929 Eino Ahonen meni kasteelle helluntaiseurakunnassa, tehden sen vastoin isänsä tahtoa, minkä vuoksi hän joutui jättämään kotinsa.[5][6]
Seurakunnan tehtävissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskoontulonsa Eino Ahonen oli mukana pyhäkoulutyössä saarnaaja Vilho Soinisen kanssa, myöhemmin myös Lauri Heimosen kanssa. Eino Ahonen lauloi kuorossa, todisti kokouksissa uskostaan ja rukoili pelastusta etsivien puolesta.[7] Työkseen Ahonen toimi myyjänä lihakaupassa. Maaliskuussa 1934 Eino Ahonen tahtoi mukaan evankeliumin julistustyöhön; Ahonen tapasi samana päivänä Vilho Soinisen ja Niilo Heimosen, jotka kannustivat Ahosta lähtemään evankelistaksi.[8][9]
Vuonna 1934 Ahonen kierteli saarnaaja Niilo Heimosen kanssa Savossa pitäen hengellisiä tilaisuuksia, joissa he yhdessä soittivat kitaraa ja julistivat evankeliumia. Tämän jälkeen Ahonen toimi lyhyitä aikoja Kuopion ja Hämeenlinnan helluntaiseurakunnan palveluksessa vuonna 1935. Samana vuonna Eino Ahonen siirtyi Kotkaan Vilho Soinisen sijaiseksi Siion-seurakunnan kutsumana.[10][11]
Hänet vihittiin avioliittoon seurakunnan rukoushuoneessa 16. heinäkuuta 1938 Toini Aliisa Rissasen kanssa.[12]
Toukokuussa 1939 Ahonen joutui keuhkosairauden vuoksi Tarinaharjun parantolaan puolen vuoden ajaksi. Hän ja kaikki muut potilaat evakuoitiin ja kotiutettiin talvisodan puhjettua, koska sairaala muutettiin sotilassairaalaksi. Ahonen toimi jatkosodan aikana ilmasuojelumiehenä.[13]
Ahonen oli Kotkan Eelim-seurakunnan saarnaajana 28 vuotta vuosina 1935–1954 ja 1962–1971.[14]
Ahonen osallistui 16.–18. kesäkuuta 1943 Jyväskylän Siion-temppelissä pidettyyn Helluntaiherätyksen veljeskokoukseen. Kokouksessa perustettiin evankelioimislähetyskassa, keskusteltiin kirjallisuuden ja lehtien kustannustoiminnasta, sekä ulkolähetystoiminnasta.[15]
Ahonen toimi Paimion raamattuopiston johtokunnan puheenjohtajana 19.8.1952 pidetystä ensimmäisestä kokouksesta lähtien.[16]
Ahonen oli Kouvolan Helluntaiseurakunnan saarnajana usean vuoden ajan 1955 tammikuun alusta alkaen. Ahonen matkusti useita kertoja viikossa junalla Kotkasta Kouvolaan kokouksia pitämään.[17]
Lähetystyössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahonen matkusti Amerikkaan v. 1956, ja piti aluksi kokouksia siirtolaisten "haaleissa" kirkoissa ja metsäkämpissä Kanadan suurten järvien suomalaisalueilla ja siirtyi sitten länsirannikolle.[18]
Ahonen lähti 9.7.1960 pitkälle lähetysmatkalle, jonka ensimmäinen määränpää oli Amerikka. Siellä Ahonen piti useita kokouksia ja poikkesi myös Los Angelesiin, jossa kävi Azusa-kadulla.[19] Sitten Ahonen matkusti Havaijille ja Fidži-saarten kautta Australiaan, sieltä edelleen Singaporeen ja Bangkokiin. Thaimaassa Ahonen tutustui Helluntaiherätyksen lähetystyöhön, ja opetti paikallisessa raamattukoulussa viiden viikon ajan.[20]
Sitten Ahonen matkusti Hongkongin kautta Taiwanille. Albert Wirkkala ja Ahonen tutustuivat kaikkiin suomalaisten lähetysalueisiin.[21] Sen jälkeen Eino Ahonen kävi Japanissa, Burmassa ja Intiassa. Intian-matkastaan Ahonen kertoo kirjoittamassaan kirjassa Ja Ganges soitteli univirttä. Intiasta he matkustivat Libanonin ja Israelin kautta takaisin Suomeen. Israeliin he tutustuivat Maire ja Kaarlo Syvännön seurassa.[22]
Toimittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Ahonen toimi Kultalyhde-nimisen joululehden päätoimittajana 1962-1977.[23]
1970-luvulla Eino Ahonen kärsi sydänsairaudesta, minkä vuoksi hän luopui Kotkan helluntaiseurakunnan pastorin työstä. Vuosina 1971-1977 Eino Ahonen toimi helluntaiherätyksen Ristin Voitto -viikkolehden päätoimittajana.
Eino Ahonen menehtyi sydänkohtaukseen kotonaan Kotkassa 13.11.1977.[24]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ihmeellinen vyö (1944, 2 p. 1965)
- Herdegossen som blev konung (1945)
- Onnea etsimässä (1945)
- Gjetergutten som ble konge (1946)
- Gennesaretin ihme (1954)
- Onnea etsimässä (1957)
- Ketunraudat sekä muita opettavia kertomuksia (1961)
- - ja Ganges soitteli univirttä ... (1962)
- Matti maailmalla (1962)
- Martin i vida världen (1964)
- Armahtajan edessä (1965)
- Arvaamatonta Afrikkaa
- Paimenpojasta kuninkaaksi
- Satamiljoonaa markkaa
- Kaste uudessa testamentissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- toimikunta, Muistoja ja kirjoituksia, Ristin Voitto, Tikkurila, 1978, ISBN 951-605-513-3
- toim. Lauri K. Ahonen, Kohti päämäärää, Ristin Voitto,Vantaa, 1993, ISBN 951-606-361-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kohti päämäärää, s. 125
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 13
- ↑ Kohti päämäärää, s. 19
- ↑ Kohti päämäärää, s. 22
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 17,19
- ↑ Kohti päämäärää, s. 25-29
- ↑ Kohti päämäärää, s. 32
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 19
- ↑ Kohti päämäärää, s. 36
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 18,19
- ↑ Kohti päämäärää, s. 42
- ↑ Kohti päämäärää, s. 54
- ↑ Kohti päämäärää, s. 56,63
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 47
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 61,63
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 81
- ↑ Kohti päämäärää, s. 80,85
- ↑ Kohti päämäärää, s. 80
- ↑ Kohti päämäärää, s. 89
- ↑ Kohti päämäärää, s. 92-93
- ↑ Kohti päämäärää, s. 96-97
- ↑ Kohti päämäärää, s. 98-101
- ↑ Muistoja ja kirjoituksia, s. 95
- ↑ Lauri K. Ahonen, Kohti päämäärää
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
