Hanhikivi 1 -ydinvoimalan rakennushanke

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hanhikiven ydinvoimalaitos)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hanhikivi 1 oli suomalaisen Fennovoima-energiayhtiön tilaama ydinvoimala, jonka rakennushanke on peruttu. Se oli tarkoitus rakentaa Pyhäjoen kunnassa sijaitsevalle Hanhikiven niemelle. Laitoksen toimittajaksi oli alun perin valittu Venäjän valtion ydinenergiayhtiön Rosatomin tytäryhtiö RAOS Project Oy[1], mutta sopimus purettiin.[2]

Toteutuessaan Hanhikiven ydinvoimalaitos olisi ollut Suomen kolmas ydinvoimalaitos 1970-luvulla valmistuneiden Loviisan ja Olkiluodon laitosten jälkeen ja Suomen kuudes ydinvoimalaitosyksikkö Loviisan kahden ja Olkiluodon kolmen voimalayksikön jälkeen.

Laitoksen paikalle on valmisteltu voimalan infrastruktuuri, mutta itse laitoksen rakentamista ei valmistelevia töitä lukuun ottamatta ehditty aloittaa ennen suunnitelman perumista.[3]

Venäjän valtionyrityksillä oli voimakkaat intressit Hanhikiven voimalan rakentamiseen. Tämä oli herättänyt epäilyksiä epäreiluista toimintatavoista.[4]

Venäjä hyökkäsi 24.2.2022 Ukrainaan[5], jolloin elinkeinoministeri Mika Lintilä antoi ymmärtää pysäyttävänsä ydinvoimalahankkeen[6] ja pääministeri Sanna Marin vahvisti, että hanke ei ole etenemässä[7]. 2.5.2022 Fennovoima purki sopimuksen Rosatomin kanssa ja antoi syiksi merkittävät viivästykset, Rosatomin kyvyttömyyden toimittaa ydinvoimala sekä Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.[2]

Laitosmalli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Havainnekuva Fennovoiman Pyhäjoelle rakentamasta Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksesta.

Hanhikivi 1 olisi ollut venäläinen VVER-1200 -painevesireaktori, joka kuuluu VVER-laitosperheeseen. Suomessa Loviisassa on käytössä kaksi VVER-440-laitosyksikköä. VVER-1200 on Rosatomin tytäryhtiön OKB Gidropressin kehittämä. Sen sähköteho on 1 200 megawattia, lämpöteho 3 200 megawattia ja hyötysuhde 37 prosenttia. Laitostyyppi noudattaa IAEA:n ja eurooppalaisia vaatimuksia, ja se oli tarkoitus suunnitella vastaamaan suomalaisia turvallisuusvaatimuksia. Laitoksessa olisi ollut aktiivisten jäähdytysjärjestelmien lisäksi passiivisia jäähdytysjärjestelmiä, jotka olisivat toimineet ilman sähköä.[8]

Hanhikiven turbiini ja generaattori oli tarkoitus valmistaa Ranskassa. Ne olisi toimittanut GE Steam Power Systems, perustuen Alstomin Arabelle-tekniikkaan, jonka General Electric osti vuonna 2015.[9] Laitoksen automaatiojärjestelmän oli tarkoitus toimittaa ranskalainen Framatome ja saksalainen Siemens.[10]

Lupaprosessit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ydinvoimala-alueelle johtavan tien rakennustöitä.

Vuonna 2007 perustettu Fennovoima jätti periaatepäätöshakemuksen valtioneuvostolle tammikuussa 2009 ja eduskunta myönsi luvan ydinvoimalan rakentamiselle heinäkuussa 2010.[11] Tammikuussa 2012 yhtiö sai laitostoimituksesta tarjoukset ranskalaiselta Arevalta sekä japanilaisen Toshiban omistamalta Westinghouse Electric Companylta.[12] Lokakuussa 2012 saksalainen energiayhtiö E.ON ilmoitti kuitenkin myyvänsä 34 %:n osuutensa Fennovoimasta,[11] jonka jälkeen omistajarakenteessa tapahtuneiden muutosten johdosta kolmanneksi laitostoimittajaehdokkaaksi tuli myös venäläinen Rosatom.[12] Laitostoimituksesta käytiin aluksi neuvotteluja Toshiban ja Rosatomin kanssa, kunnes heinäkuussa 2013 Fennovoima ilmoitti jatkavansa niitä enää Rosatomin kesken. Samalla yhtiö ilmoitti myös neuvottelevansa Rosatomin tytäryhtiön Rosatom Overseasin tulosta Fennovoiman vähemmistöomistajaksi kolmanneksen osuudella.[13] Fennovoima ja Rosatom allekirjoittivat sopimuksen laitostoimituksesta saman vuoden joulukuussa.[14]

Maaliskuussa 2014 Fennovoiman lupahakemus meni vielä uudelleen eduskunnan käsittelyyn, koska Rosatomin ydinvoimalaitos ei ollut mukana alkuperäisessä vuonna 2010 hyväksytyssä hakemuksessa.[11] Täydennetty lupahakemus hyväksyttiin myöhemmin joulukuussa, jolloin rakentamisen ehdoksi asetettiin, että vähintään 60 prosenttia ydinvoimayhtiön omistuksesta tulee Euroopan talousalueen sisältä.[15] Fennovoima jätti ydinvoimalan rakentamislupahakemuksen työ- ja elinkeinoministeriöön uuden periaatepäätösluvan edellyttämänä viimeisenä mahdollisena ajankohtana 30. kesäkuuta 2015.[16] Tämän jälkeen sen pitää vielä kesään 2016 mennessä esittää käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta koskeva sopimus ydinjätehuoltoyhtiö Posivan omistajien kanssa tai vaihtoehtoisesti ympäristövaikutusten arviointiohjelma omasta loppusijoituslaitoksesta. Myös loppusijoitusasia tulee myöhemmin eduskunnan käsittelyyn.[17]

Eduskunta hyväksyi 5. joulukuuta 2014 Pyhäjoen ydinvoimalaitoksen periaatepäätöksen äänin 115–74 (tyhjää 4 ja poissa 6)[18]. Äänestyksessä Kokoomuksen eduskuntaryhmästä 40 äänesti puolesta ja 3 vastaan. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmästä 22 äänesti puolesta ja 16 vastaan. RKP:n eduskuntaryhmistä 2 äänesti puolesta ja 7 vastaan. Keskustan eduskuntaryhmästä puolesta äänesti 28 ja 8 vastaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä puolesta äänesti 1 ja 10 vastaan. Vihreiden eduskuntaryhmästä kaikki 10 äänesti vastaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä puolesta äänesti 19 ja 13 vastaan. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmästä puolesta äänesti 2 ja 4 vastaan.[18]

Vuonna 2021 Fennovoima odotti saavansa valtioneuvostolta rakentamisluvan voimalaitokselle vuonna 2022, mikä olisi ollut edellytys varsinaisen laitoksen rakentamiselle.[19] Rakentamisluvan saaminen olisi riippunut siitä, milloin Fennovoima olisi saanut toimitettua Säteilyturvakeskukselle lupaa varten tarvittavat aineistot[3]. Rakennushankkeen perumiseen saakka työmaa-alueella tehtiin valmistelevia töitä, kuten infrastruktuurin rakentamista.[20]

Lokakuussa 2021 puolustusministeriö vaati ydinvoimalahankkeesta riskianalyysiä, jossa huomioitaisiin hankkeen geopoliittisia riskejä ja Rosatom-konsernin kytkös Venäjän turvallisuuspoliittisten päämäärien ajamiseen. Puolustusministeriön mukaan Venäjän talouskehitys ja Venäjä-pakotteet voivat vaikuttaa voimalahankkeen rahoitukseen.[21]

Sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitos oli tarkoitus rakentaa Pyhäjoen kuntaan Hanhikiven niemelle.[22] Fennovoima ilmoitti ydinvoimalan sijoituspaikan 5. lokakuuta 2011.[23] Fennovoiman ensimmäinen suunniteltu ydinvoimalan sijoituskunta oli Ruotsinpyhtää, mutta sen jälkeen suunnitelmat tehtiin joko Pyhäjoen ja Simon mukaan. lähde? Pyhäjoen kunta sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.

Tontilla on tilavaraus Hanhikivi 2 -ydinvoimalalle[24].

Syksyllä 2015 sisäministeriö asetti Hanhikiven ydinvoimala-alueelle poliisilain mukaisen liikkumis- ja oleskelurajoituksen.[25] Liikkumis- ja oleskelurajoitukset alueella purettiin syyskuussa 2023.[26]

Laitosvaihtoehdot ja hinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fennovoiman jättäessä periaatepäätöshakemuksensa tammikuussa 2009, oli tarkoituksena on rakentaa yksi iso tai kaksi pienempää ydinreaktoria. Vaihtoehtoina olivat Arevan EPR- tai SWR 1000 -reaktorit sekä Toshiban ABWR-reaktori.[27] Hakemuksen hyväksymisen jälkeen yhtiö lähetti syksyllä 2011 tarjouspyynnöt ranskalaiselle Arevalle sekä japanilaiselle Toshiballe. Tuolloin vaihtoehtoina olivat edelleen Toshiban ABWR- ja Arevan EPR-reaktorit sekä uutena Arevan kehitteillä ollut Kerena-reaktori. Niistä Kerena on pienin, teholtaan 1 250 megawatin kiehutusvesireaktori, Toshiban ABWR puolestaan on 1 600 MW:n kiehutusvesireaktori ja Arevan EPR 1 700 MW:n painevesireaktori.[28]

Myöhemmin Fennovoiman ydinvoimalan tehoksi täsmentyi 1 600 megawattia[29], mutta suurvoimalahankkeesta luovuttiin vuoden kuluttua ja samalla Areva putosi pois kilpailusta. Syynä oli saksalaisen E.ON -energiayhtiön vetäytyminen Fennovoiman osakkuudesta syksyllä 2012.[30] Samaan aikaan tuli uudeksi laitosvaihtoehdoksi venäläisen Rosatomin 1 200 megawatin tehoinen AES-2006, joka on tyypiltään VVER-painevesireaktori.[31] Rosatom oli mukana kaavailuissa jo hankkeen alkuaikoina vuonna 2007, mutta yhtiön keskikokoinen voimalamalli kuitenkin hylättiin ennen periaatepäätöshakemuksen tekemistä, koska E.ON:n asiantuntijat pitivät Arevan vastaavaa reaktoria parempana.[32] Kesällä 2013 Fennovoima ilmoitti neuvottelevansa enää Rosatomin kanssa[13] ja syyskuussa se esitti omistajilleen, että laitos hankitaan venäläisyhtiöltä.[33] Sopimus AES-2006 -reaktorista allekirjoitettiin vielä saman vuoden joulukuussa.[14]

Hanhikiven ydinvoimalahankkeella on vuonna 2014 sovittu kiinteä hinta, hieman yli seitsemän miljardia euroa.[34]

Aikataulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fennovoima-yhtiö perustettiin vuonna 2007 rakentamaan ydinvoimala, jonka oli alun perin tarkoitus käynnistyä noin vuosina 2016–2018.[35][36]

Kesäkuussa 2018 ydinvoimala oli määrä ottaa käyttöön vuonna 2024[37]. Joulukuussa 2018 laitoksen toimittaja Rosatom arvioi, että voimalan rakentaminen olisi alkanut vuonna 2021 ja että laitos olisi valmistunut vuonna 2028.[20]

Huhtikuussa 2021 Fennovoima kertoi, että suunnittelu- ja luvitusaineiston saattaminen suomalaisten vaatimusten tasolle on vienyt hieman odotettua enemmän aikaa. Yhtiö arvioi tuolloin, että voimala olisi saanut rakentamisluvan 2022 ja että laitos olisi valmistunut vuonna 2029.[19]

Kun Venäjä hyökkäsi 24.2.2022 Ukrainaan[5], alkoi Suomessa, kuten muualla Euroopassa, vetäytyminen riippuvuudesta Venäjän energiatoimituksista. Osana tätä prosessia Hanhikivi-laitoksen rakentaminen lakkautettiin. Ensiksi ministerit vetivät tukensa: elinkeinoministeri Mika Lintilä antoi ymmärtää pysäyttävänsä ydinvoimalahankkeen ja pääministeri Sanna Marin vahvisti, että hanke ei ole etenemässä. 2.5.2022 Fennovoima purki sopimuksen Rosatomin kanssa.[2]

Jätteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matala-aktiivista ja keskiaktiivista jätettä olisi tullut syntymään laitoksen käytön aikana noin 5 400 kuutiometriä sekä laitoksen käytöstäpoistossa noin 12 000 kuutiometriä. Matala- ja keskiaktiivinen jäte oli tarkoitus sijoittaa Hanhikiveen myöhemmin rakennettavaan loppusijoituslaitokseen. Matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoitus oli suunniteltu alkavaksi 2030-luvulla.[38]

Käytettyä ydinpolttoainetta olisi syntynyt noin 1 200–1 800 uraanitonnia. Käytetty polttoaine oli suunniteltu pidettäväksi aluksi laitosalueelle rakennettavassa välivarastossa. Loppusijoitus olisi alkanut aikaisintaan 2090-luvulla. Fennovoiman ensisijaisena tavoitteena oli neuvotella Posivan kanssa sopimus käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta. Toinen vaihtoehto oli rakentaa oma loppusijoituslaitos.[38]

Ydinenergialaki määrää, että Suomessa syntyneet ydinjätteet on loppusijoitettava Suomeen.[39]

Polttoaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanhikiven ydinvoimala olisi tullut käyttämään polttoaineenaan jälleenkäsiteltyä uraania.[38]

Fennovoima oli sopinut polttoaineen toimituksesta TVEL:n kanssa.[38] TVEL kuuluu Rosatom-konserniin.[38] Rosatomin keskeinen ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelylaitos on Rosatomin itsensä omistama Majak.[40] Hanhikiven laitoksen uraani olisi todennäköisesti toimitettu Majakista.[40]

Majakissa uraani erotetaan käytetystä ydinpolttoaineesta liuottamalla. Eroteltu uraani muutetaan kaasuksi uudelleen väkevöimistä varten. Majakin erottelema uraani oli tarkoitus väkevöittää jollain TVEL:n laitoksista. Väkevöity uraani päätyy ydinreaktoreiden polttoainesauvoihin.[40]

Käsittelyprosessin sivutuotteena syntyy suuria määriä radioaktiivisia aineita sisältävää nestettä ja muita kemiallisia jätteitä. Vuonna 1994 STUK raportoi, että Majakin matala- ja keskiaktiivisia ydinjätteitä laskettiin järviin. Vuonna 2002 radioaktiivisen aineen pitoisuus Tetša-joessa oli edelleen kasvussa. Vuonna 2011 sveitsiläisen energiayhtiön edustajat halusivat tutustua Majakiin yhdessä Sveitsin ydinvoimaviranomaisten kanssa, mutta heitä ei koskaan päästetty sisään.[40]

Rosatom on rakentanut korvaavaa ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitosta Krasnojarskiin 1980-luvulta asti, mutta se ei ollut vuonna 2015 vieläkään käyttökunnossa. Majakin toiminnan on arvioitu jatkuvan vuoteen 2030 asti.[40]

TVEL:n kanssa on tehty sopimus polttoaineen toimituksesta ensimmäisen kymmenen vuoden ajan; tämän jälkeen polttoaineen toimitus oli tarkoitus kilpailuttaa. Fennovoima arvioi, että ruotsalaisella Westinghousella on mahdollisuus toimittaa reaktoriin sopivaa polttoainetta.[41]

Rakennustyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanhikiven ydinvoimalaitoksen alustavat rakennustyöt aloitettiin valtatie 8:n ja Hanhikivenniemen välisen yhdystien rakentamisella syyskuussa 2014.[42] Samalla laitoksen toimittava Rosatom aloitti ydinvoimala-alueen maanrakennus- ja louhintatöiden valmistelut.[43] Puuston hakkuut Hanhikivellä käynnistyivät tammikuussa 2015.[44] Alustaviin rakennustöihin kuuluivat lisäksi muun muassa kunnallis- ja sähkötekniikan rakentaminen sekä alueen aitaaminen.[45][46]

Suurin osa Hanhikivenniemen kesämökeistä ja muista kiinteistöistä siirtyi Fennovoiman haltuun vapaaehtoisin kaupoin. Kymmenkunta omistajaa kuitenkin kieltäytyi aluksi myynnistä, minkä vuoksi Fennovoiman piti hakea kesämökkien pakkolunastusta. Ydinenergialain mukaan rakentamislupa voidaan myöntää vain, jos energiayhtiöllä on hallinnassaan koko voimalan rakentamiseen tarvittava maa-alue. Tämän vuoksi yhtiö siirtyi ennakkohaltuunottoluvan mukaiseen pakkolunastusmenettelyyn ja antoi mökkiläisille aikaa poistua toukokuun 2015 loppuun mennessä.[47][48]

Huhtikuussa 2015 Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys vaativat työn keskeyttämistä vedoten alueella pesivään uhanalaiseen valkoselkätikkaan. Järjestöjen mukaan hakkuun kiirehtimiselle ei ollut mitään syytä, vaan sillä haluttiin pelkästään antaa vaikutelma ydinvoimalahankkeen etenemisestä.[49]

Keväällä 2015 metsäyhtiö Stora Enso vetäytyi Hanhikiven ydinvoimala-alueen hakkuuprojektista, sillä se halusi odottaa hakkuulupien lainvoimaisuuden lopullista varmistumista. Tämän jälkeen 97 hehtaarin suuruisen metsäalueen hakkuut aloitti Lassila & Tikanoja -konserniin kuuluva L&T Biowatti, joka sai työt päätökseen toukokuussa. Raahen kaupunki ei nähnyt hakkuissa mitään epäselvää, sillä lain mukaan toiminta voidaan aloittaa mahdollisista valituksista tai muutoksenhausta huolimatta.[50][51]

Elokuussa 2015 työ- ja elinkeinoministeriö kumosi väitteet Fennovoiman ydinvoimala-alueella ”laittomasti ja ilman lupia tehtävistä rakennustöistä”.  Tällaiset väitteet ovat osaksi tahallisia, koska ne palvelevat sellaisten etua, jotka haluavat hankkeelle ikävyyksiä, kommentoi yli-insinööri Jorma Aurela TEM:n energiaosastolta Kaleva-lehdessä. Hanhikiven niemellä aloitetut rakennustyöt perustuvat maakunta-, yleis- ja asemakaavaan, jotka on kaikki käsitelty asianmukaisesti ja ovat siis lainvoimaisia.[52]

Alueen viimeiset mökit myytiin vapaaehtoisesti syksyllä 2015. Mökkiläisten edunvalvoja Ralf Rehnbergin arvion mukaan kauppojen arvo oli noin 1,5 miljoonaa euroa eli noin 140 000 euroa mökkiä kohden. Fennovoima piti asiaa tärkeänä ja merkittävänä, sillä vapaaehtoiset kaupat ovat molemmille osapuolille parempi vaihtoehto kuin pakkolunastus.[53]

Lokakuussa 2015 saatiin valmiiksi ensimmäinen Hanhikiven niemellä valmistunut urakkakokonaisuus: ydinvoimala-alueelle johtava Hanhikiventie. Noin neljä kilometriä pitkä tie liittää toisiinsa voimalaitosalueen ja valtatie 8:n. Tiessä on kaksi kaistaa ja rinnakkainen kävely- ja pyörätie. Tie on aluksi yksityinen, mutta siitä tulee myöhemmin yleinen tie.[54]

Voimalaitosalueen ensimmäinen pysyvä rakennus, koulutusrakennus, valmistui marraskuussa 2016. Elokuussa 2017 valmistui pääporttirakennus, jossa valvotaan alueen liikennettä ja hoidetaan lupahallintoon liittyviä asioita. Molemmat rakensi Rakennusliike Sorvoja Oulaisista.[55][56] Joulukuussa 2017 alueelle pystytettiin 120 metriä korkea säämasto, josta mitataan tuulta, lämpötilaa, ilmankosteutta ja ilmanpainetta. Mittausten perusteella voidaan laskea mahdollisten radioaktiivisten päästöjen leviäminen ilmakehässä.[57] 600-paikkainen työmaaravintola avasi ovensa syyskuussa 2021.[58]

Varsinaiset ydinvoimalan rakennustyöt olisi voitu aloittaa vasta rakentamisluvan myöntämisen jälkeen. Vuonna 2021 esitettyjen arvioiden mukaan ne olisivat käynnistyneet aikaisintaan vuonna 2023.[19] Rakennustöiden pääurakoitsija olisi ollut venäläinen Titan-2.[59]

Vuonna 2024 ydinvoimala-alueen rakennuksia alettiin purkaa. Purettaviin rakennuksiin kuului muun muassa toimistorakennuksia, ruokala, maalivarasto ja pintakäsittelylaitos.[60]

Mielipiteitä ydinvoimalahankkeesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ydinvoimala-aluetta hakkuiden jälkeen.

Mielipidekyselyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fennovoima on teettänyt vuosina 2008-2015 Norstat Finlandilla 9 mielipidekyselyä, joissa se selvittelee Pyhäjoen ja sen ympäristökuntien asukkaiden mielipiteitä Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta. Joulukuussa 2015 tehdyn 830 puhelinhaastattelua sisältäneen tutkimuksen mukaan 68 prosenttia pyhäjokisista kannattaa Fennovoiman hanketta. Kun mukaan ottaa Pyhäjoen lisäksi myös sen naapurikuntien Kalajoen, Merijärven, Oulaisten ja Raahen asukkaat, hankkeelle myötämielisiä on 66 prosenttia. Vuodesta toiseen hankkeen kannatus on pysynyt vakaana, ja Pyhäjoella kannatus nousi kaksi prosenttiyksikköä lokakuuhun 2014 verrattuna ja koko tutkimusalueella viisi prosenttiyksikköä.[61] Vuoden 2017 joulukuussa Norstatin kyselyssä luvut olivat puolesta 75 % pyhäjokelaisista ja 72 % koko seutualueella.[62]

Koko maan kattavissa kyselyissä kannatus ei ole ollut näin suurta. lähde?

Ympäristöjärjestö WWF teetti Taloustutkimus Oy:llä tutkimuksen heinäkuussa 2015, jossa haastateltiin yhteensä 1 056 ihmistä ympäri Suomea. Kyselyiden perusteella 29 prosenttia kannatti rakennusluvan myöntämistä Fennovoiman ydinvoimalalle, 51 prosenttia vastusti ja 20 prosenttia ei osannut sanoa.[63]

Taloustutkimuksen Greenpeacelle maaliskuussa 2017 tekemässä kyselyssä samaten yli puolet vastaajista vastusti rakennusluvan myöntämistä (ei 53 % – kyllä 26 %).[64]

Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen 2016–2017 vaihteessa teettämässä mielipidekyselyssä verrattiin asukkaiden mielipiteitä Pyhäjoella ja toisaalta Olkiluodon voimalaitoksen ja Posivan Onkalon kotipaikassa Eurajoella. Kysyttäessä Fennovoiman käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen sijoittamisesta omaan kuntaan, Pyhäjoella asiaa kannatti vain 14 prosenttia vastaajista, Eurajoella 17 prosenttia. Samassa kyselyssä Posivaa pidettiin Fennovoimaa ”moraalisesti luotettavampana” niin Pyhäjoella, kuin Eurajoellakin.[65]

Kuitenkin IROResearchin Energiateollisuudelle tekemässä kyselyssä vuodelta 2017 enemmistö suomalaisista kannatti ydinvoiman lisärakentamista yleensä.[66] Tulokset olivat samansuuntaisia Energiateollisuuden kevään 2019 kyselyssä, jossa ydinvoiman kannatus ylitti ensikertaa vastustuksen kaikkien eduskuntapuolueiden kannattajien keskuudessa. Taustalla arveltiin olevan ilmastonmuutokseen liittyvien huolien kasvaminen.[67]

Pro Hanhikivi ja Ydinvoimaton Perämeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanhikiven ydinvoimalaitos on alusta asti herättänyt myös kiivasta vastustusta. Pro Hanhikivi ry perustettiin heti vuonna 2007, jolloin Fennovoima ilmoitti Pyhäjoen Hanhikiven olevan yhden mahdollisista laitoksen sijoituspaikoista. Sen tavoitteena on pitää alue ydinvoimasta vapaana luonto- ja virkistysalueena. Jäseniä yhdistyksellä on oman ilmoituksensa mukaan yli 300.[68] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa yhdistyksen varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää valittiin eduskuntaan vihreiden edustajana Oulun vaalipiiristä.[69] Voimalaa vastustaa myös muun muassa Ruotsissa perustettu Ydinvoimaton Perämeri -verkosto (Nätverket Kärnkraftsfritt Bottenviken).[70]

Hyökyaalto-verkosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radikaali Hyökyaalto-verkosto järjesti ensimmäisen mielenilmauksen Hanhikiven ydinvoimalatyömaalla lokakuussa 2014.[71] Keväästä 2015 lähtien sen aktivisteja oli leiriytyneenä Hanhikiven alueella, jossa he muun muassa pysäyttivät ydinvoimalatyömaalle kulkevia ajoneuvoja ja työkoneita.[72] Aktivistit saivat tukea alueen maanomistajilta ja mökkiläisiltä, jotka tarjosivat majoitusta ja ruokahuoltoa.[47] Pro Hanhikivi sen sijaan on sanoutunut irti Hyökyaallon suorasta toiminnasta, eikä anna verkostolle tukeaan. Yhdistys ilmoittaa keskittyvänsä pelkästään vaikuttamistyöhön ja tiedottamiseen.[73] Kesäkuussa 2015 Hanhikivellä oli protestileiri, jossa Hyökyaalto-verkoston lisäksi olivat mukana Maan ystävät sekä Naiset Rauhan puolesta -liike. Paikalla oli myös ulkomaisia aktivisteja Saksasta, Ruotsista, Venäjältä ja Italiasta.[74] Protestileirin päätymisen jälkeen aktivisteja jäi vielä paikallisten tukijoiden lahjoittamaan mökkiin, joka myytiin lopulta vapaaehtoisesti Fennovoimalle lokakuussa 2015.[53]

Wärtsilä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasumoottoreita ja voimalaitoksia valmistavan Wärtsilän tekemän selvityksen mukaan ydinvoimalaa ei kannata rakentaa, sillä tuulivoima on halvempaa ja tuulivoiman kanssa sopivat hyvin yhteen Wärtsilän valmistamat kaasuvoimalat.[75] Ydinvoimaan verrattuna haittapuolena on maakaasun polttamisesta voimalan polttomoottorissa syntyvät hiilidioksidipäästöt sekä kaasukenttien ja maakaasuputkistojen metaanivuodot. [76]

Aalto-yliopiston tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston tutkijoiden Sannamari Pilpolan ja Peter Lundin vuonna 2019 julkaistu tutkimus totesi,[77] että sähköntuotannon optimikustannus Suomessa saavutetaan vuonna 2030, mikäli ydinvoiman osuus on noin 60 prosenttia (vertailutaso oli 42 %). Tällöin tuulivoiman osuudeksi tuli 10 % tai 16 % riippuen tuottavatko yhdistetyt sähkö- ja lämpövoimalaitokset (CHP) kiinteän vai joustavan määrän energiaa. Vuositasolla kustannukset laskivat 14–15% suhteessa vertailutasoon, jona käytettiin vuonna 2017 laadittua vuoden 2030 kansallista energia- ja ilmastostrategiaa. Vastaavasti hiilidioksidipäästöt vähenivät 17%/28%. Tutkimuksessa ydinvoimalaitoksen investointikustannukseksi oletettiin (maks.) 5 700 euroa per kilowatti, joka on Hanhikiven luokkaa, ja tuulivoiman 1 200 €/kW sekä reaaliseksi korkokannaksi viisi prosenttia. Hiilidioksidipäästöjen hinnaksi oletettiin 60 euroa CO2-tonnia kohden.[78]

Ydinvoiman lisärakentaminen olisi siis tutkimuksen mukaan edullista, kun otetaan huomioon kokonaiskustannukset verkon tasolla, vaikka tuulivoimalla tuotetun sähkön vertailuhinta (LCOE[79][80]) itsessään olisikin ydinvoimaa alhaisempi. Tämä johtuu tuulivoiman suuresta vaihtelusta ja siitä että sillä tuotettua sähköä saadaan vain osan ajasta, silloin kun tuulee riittävästi. Nämä kasvattavat kokonaiskustannuksia. Tutkimuksessa mahdollisena syynä ydinvoiman korkeaan osuuteen pidettiin Suomen energiaintensiivistä teollisuutta.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tietoa Hanhikivi 1 -hankkeesta Fennovoima. Viitattu 3.10.2019.
  2. ↑ a b c Tittamari Rinne: Fennovoima purki sopimuksen Rosatomin kanssa, työ Hanhikiven ydinvoimalan rakentamiseksi päättyy Yle Uutiset. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022.
  3. ↑ a b Ydinvoimalan olisi pitänyt jo nousta pikkukuntaan, mutta maassa on vasta iso monttu Yle Uutiset. Viitattu 21.10.2021.
  4. ↑ Näin Venäjä vaikutti vuoden 2015 Fennovoima-omistuskohussa Suomeen Seura.fi. 8.6.2021. Viitattu 12.1.2022.
  5. ↑ a b Hyökkäys alkoi monesta ilmansuunnasta Yle Uutiset. 24.2.2022. Viitattu 2.3.2022.
  6. ↑ Ministeri Lintilä valmis panemaan Fennovoiman ydinvoimahankkeen jäihin, yhtiö yllättyi Helsingin Sanomat. 24.2.2022. Viitattu 2.3.2022.
  7. ↑ Marin: Energiariippuvuudesta Venäjään irtauduttava "niin nopeasti kuin mahdollista", Fennovoiman ydinvoimalahanke "ei etenemässä" Yle Uutiset. 1.3.2022. Viitattu 2.3.2022.
  8. ↑ Laitosmalli VVER-1200 Fennovoima. Viitattu 3.10.2019.
  9. ↑ Turbiini-generaattori Fennovoima. Viitattu 3.10.2019.
  10. ↑ Sipola, Timo: Ranskalais-saksalainen Framatome-Siemens -konsortio toimittaa Pyhäjoen ydinvoimalan automaatiojärjestelmän Yle Uutiset. 2.10.2019. Viitattu 3.10.2019.
  11. ↑ a b c Fennovoiman ydinvoimalupa takaisin eduskunnan käsittelyyn 4.3.2014. Taloussanomat. Viitattu 2.7.2015.
  12. ↑ a b Fennovoima selvittää keskisuuria laitoksia 25.2.2013. Rauman Energia. Viitattu 2.7.2015.
  13. ↑ a b Fennovoima jatkaa laitosneuvotteluja vain Rosatomin kanssa 3.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  14. ↑ a b Fennovoima valitsi Rosatomin 21.12.2013. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  15. ↑ Fennovoima sai periaateluvan Pyhäjoen ydinvoimalalle 5.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  16. ↑ Fennovoima toimitti hakemuksensa määräajassa 30.6.2015. Verkkouutiset. Viitattu 2.7.2015.
  17. ↑ Eduskunta hyväksyi Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksen (vanhentunut linkki) 5.12.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 2.7.2015.
  18. ↑ a b Näin kukin kansanedustaja äänesti Fennovoimasta Verkkouutiset. 5.12.2014. Viitattu 26.1.2023.
  19. ↑ a b c Fennovoima päivitti Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksen rakentamislupahakemusta 28.4.2021. Fennovoima. Viitattu 28.4.2021.
  20. ↑ a b Fennovoiman ydinvoimala myöhästyy neljä vuotta Yle Uutiset. Viitattu 21.12.2018.
  21. ↑ Puolustusministeriö haluaa riskianalyysin Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta 24.10.2021. Yle.
  22. ↑ Ydinvoimala rakennetaan Pyhäjoelle Kaleva. 5.10.2011. Kaleva. Viitattu 27.1.2017.
  23. ↑ Päätös julki, Uusisuomi.fi
  24. ↑ Ydinvoimalaitoksella päästy infratöihin Rakennuslehti. 28.10.2015. Viitattu 9.10.2018.
  25. ↑ Liik­ku­mis- ja oles­ke­lu­ra­joi­tus voimaan Py­hä­joen ydin­voi­ma­la-alueel­le kaleva.fi. 20.11.2015. Viitattu 19.9.2023.
  26. ↑ Uusia kohteita lisätään liikkumis- ja oleskelurajoituksista annettuun asetukseen intermin.fi. 28.8.2023. Sisäiminsteriö. Viitattu 19.9.2023.
  27. ↑ Fennovoima jätti periaatepäätöshakemuksensa 14.1.2009. Fennovoima. Viitattu 2.7.2015.
  28. ↑ Fennovoima tutkii kolmea eri laitosvaihtoehtoa 5.10.2011. Kaleva. Viitattu 2.7.2015.
  29. ↑ Fennovoiman osakas kaupittelee ydinvoimaosuuttaan Ruotsiin 16.1.2012. Talouselämä. Viitattu 2.7.2015.
  30. ↑ Fennovoima ja Areva lopettivat neuvottelut suurvoimalasta 24.2.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.7.2015. (Archive.org)
  31. ↑ Fennovoima on kiinnostunut venäläisvalmisteisesta ydinreaktorista 5.4.2013. Radio Venäjän Ääni. Viitattu 2.7.2015.
  32. ↑ Rosatom oli vaihtoehto jo vuosia sitten 10.10.2014. Raahen Seutu. Viitattu 2.7.2015.
  33. ↑ Fennovoima haluaa Rosatomin ydinvoimalan 3.9.2013. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 2.7.2015.
  34. ↑ Pyhäjoen ydinvoimalan asiakirjat eivät valmistu ajallaan Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2018.
  35. ↑ Hugin.info (pdf)
  36. ↑ Tuula Laatikainen: Fennovoiman ydinvoimalan piti jo valmistua Kauppalehti. Viitattu 21.12.2018.
  37. ↑ Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisluvan saaminen voi viivästyä entisestään Yle Uutiset. 13.6.2018. Viitattu 2.3.2022.
  38. ↑ a b c d e Rakentamislupahakemus 2015. Fennovoima. Viitattu 18.7.2019.
  39. ↑ Ydinenergialaki 990/1987 finlex.fi. Edita Publishing. Viitattu 26.11.2017.
  40. ↑ a b c d e Venäläiset myönsivät ”äärimmäiset” radioaktiiviset saastelukemat Seura.fi. 1.7.2015. Viitattu 26.11.2017.
  41. ↑ Fennovoiman vastine Hanhikivi 1-rakentamislupahakemuksesta annettuihin lausuntoihin Tem.fi.
  42. ↑ Pyhäjoella lapio vaihtui työkoneisiin 30.10.2014. Ydinreaktioita. Viitattu 2.7.2015.
  43. ↑ Fennovoima pian valmis luovuttamaan Hanhikiven Rosatomille 14.2.2015. Tekniikka & Talous. Viitattu 2.7.2015.
  44. ↑ Puuston hakkuut Hanhikiven niemellä käynnistyvät 22.1.2015. Fennovoima. Viitattu 2.7.2015.
  45. ↑ Fennovoima: Rakennustyöt laajenevat Hanhikivenniemellä 30.6.2015. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  46. ↑ Fennovoiman voimala-alueella työt täydessä vauhdissa 1.7.2015. Kauppalehti. Viitattu 2.7.2015.
  47. ↑ a b Fennovoima häätää kesämökkiläisiä 13.6.2015. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 2.7.2015.
  48. ↑ Pakkolunastukset Pyhäjoella etenevät 19.5.2015. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  49. ↑ Hanhikiven hakkuut loppusuoralla, aktivistit yhä paikalla 24.4.2015. Vihreä Lanka. Viitattu 2.7.2015.
  50. ↑ Hakkuut jatkuvat Fennovoiman rakennustyömaalla Pyhäjoella 21.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  51. ↑ Fennovoima kaataa 120 hehtaaria metsää 5.3.2015. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  52. ↑ TEM: Fennovoiman lupa-asiat kunnossa 27.8.2015. Kaleva. Viitattu 16.2.2016.
  53. ↑ a b Aktivistien tukikohta myytiin ja ydinvoimala-alue sulkeutuu ulkopuolisilta 8.10.2015. Yle Uutiset. Viitattu 8.2.2016.
  54. ↑ Ensimmäinen urakka saatiin loppuun Pyhäjoella 15.10.2015. Kaleva. Viitattu 16.2.2016.
  55. ↑ Veräjänkorva, Arto: Ensimmäinen rakennus Hanhikivellä valmis Yle Uutiset. 8.11.2016. Viitattu 3.10.2019.
  56. ↑ Hanhikivi 1 -työmaan pääporttirakennus valmis 15.8.2017. Fennovoima. Viitattu 3.10.2019.
  57. ↑ Myllykoski, Timo: Hanhikiven niemen korkein rakennelma paikoillaan Raahen Seutu. 2.12.2017. Viitattu 3.10.2019.
  58. ↑ Ajankohtaista Hanhikivi 1 -hankkeessa: laitoskaivannon louhinta jatkuu 8.10.2021. Fennovoima. Viitattu 8.10.2021.
  59. ↑ Ydinvoimalaitoksen rakentaminen Fennovoima. Viitattu 3.10.2019.
  60. ↑ Pyhäjoen ydinvoimala-aluetta puretaan nyt – osa rakennuksista ei ehtinyt edes valmistua Yle uutiset. 19.9.2024. Viitattu 19.9.2024.
  61. ↑ Enemmistö alueella kannattaa Fennovoimaa 1.2.2014. Fennovoima. Viitattu 2.2.2016.
  62. ↑ Fennovoiman hankkeen kannatus harppasi Pyhäjoella ja sen ympäristökunnissa (Mediatiedote) 22.12.2017. Fennovoima. Viitattu 29.5.2018.
  63. ↑ Alle kolmannes antaa tukensa Fennovoiman ydinvoimalalle Yle 23.7.2015
  64. ↑ Kyselytutkimus – Fennovoiman kannatus pudonnut entisestään (Lehdistötiedote) 15.3.2017. Greenpeace Finland. Viitattu 29.5.2018.
  65. ↑ Fennovoiman loppusijoituslaitos torjutaan Pyhäjoella ja Eurajoella (Tiedote) 2017. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 29.5.2018.
  66. ↑ Suomalaisten Energia‐asenteet 2017, s. 23. Energiateollisuus, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.5.2018).
  67. ↑ Huoli ilmastonmuutoksesta nostaa ydinvoiman kannatusta 24.4.2019. Energiateollisuus ry. Viitattu 21.6.2019.
  68. ↑ Pro Hanhikivi Hanhikivi.net. Viitattu 2.7.2015.
  69. ↑ Pro Hanhikivi -yhdistyksen Halmeenpää läpi Kalajoelta 20.4.2015. Kaleva. Viitattu 2.7.2015.
  70. ↑ Ydinvoimaton Perämeri -verkosto kokoontuu 14.1.2012. Keski-Pohjanmaa. Viitattu 2.7.2015.
  71. ↑ Hyökyaalto-verkosto: Fennovoiman ydinvoimalatyömalle odotettavissa lisää mielenilmauksia 13.10.2014. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  72. ↑ Pyhäjoen ydinvoimalaa vastaan osoitetaan mieltä Helsingissä 22.5.2015. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 2.7.2015.
  73. ↑ Pro Hanhikivi sanoutuu irti ydinvoimalatyömaan mielenosoituksista 19.5.2015. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2015.
  74. ↑ Tiedote: Ydinvoiman vastustajat pysäyttäneet työt Fennovoiman työmaalla 15.6.2015. Parempaavirtaa.com. Viitattu 2.7.2015.
  75. ↑ Karu laskelma Wärtsilältä, Kauppalehti
  76. ↑ Kari Kortelainen: Tutkimustieto: Metaanivuodot saattavat viedä maakaasulta sen ympäristöhyödyn. Tekniikka&Talous, 17.1.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.6.2019.
  77. ↑ Sannamari Pilpola, Peter D. Lund: Different flexibility options for better system integration of wind power. Energy Strategy Reviews 26, 2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)
  78. ↑ Government Report on the National Energy and Climate Strategy for 2030 2017. Finnish Ministry of Employment and the Economy. Viitattu 4.1.2017. (englanniksi)
  79. ↑ Levelized Cost of Energy Calculator 2017. NREL. Viitattu 29.6.2019. (englanniksi)
  80. ↑ Vakkilainen, Esa; Kivistö, Aija: Sähkön tuotantokustannusvertailu 2017. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Viitattu 8.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ydintekniikka
Ydinfysiikka
Ydinvoima
Ydinreaktori
Ydinaseet
Ydinonnettomuus
Ydinvoima Suomessa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanhikivi_1_-ydinvoimalan_rakennushanke&oldid=22644463”