HMS Wallace (D20)
| HMS Wallace | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Woolston |
| Kölinlasku | elokuu 1917 |
| Laskettu vesille | 20. lokakuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 29. tammikuuta 1919 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 20. maaliskuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 579 t (standardi) 2 041 t (max) |
| Pituus | 100,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,6 m |
| Syväys | 3,73 m |
| Koneteho | 40 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 183 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 x BL 4,7"/L45 Mk I -tykkiä 1 x 3" 20 cwt -ilmatorjuntatykki 2 x kaksinaulaista (40 mm) tykkiä 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Wallace (viirinumero D20, I20 ja L64) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Shakespeare-luokan laivueenjohtaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Shakespeare-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin huhtikuussa 1917 John I. Thornycroft and Companyltä, missä köli laskettiin elokuussa 1918. Alus laskettiin vesille 26. lokakuuta, minkä jälkeen se odotti Woolstonissa valmistumista helmikuuhun 1919.[1] Alus nimettiin isänmaallisen skotlantilaisen Sir William Wallacen (noin 1272-1305) mukaan.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen oton jälkeen alus oli Itämerellä tukemassa bolševikkien vastustajien sotatoimia. Se liitettiin myöhemmin Atlantin laivaston 1. hävittäjälaivueeseen ennen siirtoaan reserviin.[1]
Vuonna 1938 Wallace valittiin muutettavaksi ilmatorjuntasaattajaksi (WAIR), minkä seurauksena se siirrettiin Devonportin telakalle. Alukselta poistettiin torpedoputket ja sen kaikki 4,7 tuuman tykit siirrettiin maihin, komentosilta rakennettiin uudelleen ja etukansi mataloitettiin. Alukselle asennettiin kaksi kaksiputkista nelituumaista Mk XIX -tornia sekä kaksi neliputkista 2 naulan ilmatorjuntatykkiä asennettiin aiemman Y-tornin paikalle. Torpedoputkien tilalle asennettiin nelipiippuiset konekiväärit ja sillan siivekkeille Oerlikonin 20 millimetrin -ilmatorjuntatykit. Asennettu elektroniikkajärjestelmä koostui tyyppien 272 ja 291 tutkista. Alus palasi 14. kesäkuuta telakalta toisarvoisiin tehtäviin ollen pääosin reservissä. Sodan uhan lisääntyessä alus määrättiin elokuussa palvelukseen sodanajan sijoituspaikkaansa Rosythiin.[1][2]
Vuoden 1939 lopun ja 1940 alus suojasi itärannikon saattueita. Alus osallistui kesäkuussa Lowestoftin edustalla taisteluun Saksan laivaston miinalaivoja vastaan. Alus suojasi 6. tammikuuta 1941 rannikkosaattuetta FS95 Pohjanmerellä, jonka aikana se joutui Saksan ilmavoimien Junkers Ju 88 ja Dornier Do 17 koneiden maaliksi. Toukokuussa alus määrättiin huoltoon, jossa sille asennettiin ilmatorjunnantulenjohtotutka tyyppiä 285 ja merivalvontatutka tyyppiä 271. Se palasi elokuussa palvelukseen itärannikon saattueiden suojaksi.[1]
Alus taisteli 14. maaliskuuta 1942 Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta FN55 yhdessä HMS Pytchleyn ja HMS Holdernessin kanssa. Alus määrättiin huhtikuussa suojaamaan Ruotsin satamista paenneiden rahtialusten Pohjanmeren ylitys (operaatio Performance).[1]
Alus määrättiin tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Sisiliaan (operaatio Husky). Alus siirtyi kesäkuussa Clydeen suojatakseen saattueen WS31/KMF17 samalla Välimerelle. Saattue aloitti matkansa 21. kesäkuuta, jolloin sen suojana olivat Wallacen lisäksi HMS Arrow, HMS Blankney, HMS Brecon, HMS Blencathra, HMS Brissenden, HMS Hambledon, HMS Ledbury, HMS Mendip, HMS Viceroy, HMS Witherington ja HMS Woolston. Wallace suojasi saattuetta KMF17 sen erottua 25. kesäkuuta saattueesta WS31, joka jatkoi matkaansa kohti Freetownia. Alus saapui 27. kesäkuuta saattueen mukana Algeriin.[1][3]
Alus aloitti 7. heinäkuuta matkan Bônen niemimaalta suojaten saattuetta KMS18. Alus erkani pari päivää myöhemmin saattueesta KMF18 tankatakseen. Se liittyi 10. heinäkuuta 5. Saattajaryhmään ilmasuojaksi maihinnousualue HMS Bark Westille. Alus kärsi ilmahyökkäyksissä vaurioita. Alus palasi Sisilian operaatioiden päätyttyä itärannikon saattueiden suojaksi. Alukselle asennettiin vuoden 1942 lopulla tyypin 285 tulenjohtotutka sekä HACS tulenjohtojärjestelmä. Vuoden 1944 puolivälissä aluksen konekiväärit korvattiin 20 millimetrin ilmatorjuntatykeillä ja samalla niiden määrää lisättiin kahdella.[2]
Wallace kolaroi 16. maaliskuuta 1945 Humberin edustalla HMS Farndalen kanssa. Alus siirrettiin 12. huhtikuuta korjaamatta reserviin ja se määrättiin heinäkuussa 1945 poistettavaksi palveluksesta. Se sijoitettiin maaliskuussa poistolistalle. Alus myytiin 20. maaliskuuta romutettavaksi Clayton and Davielle Dunstoniin, jonne se saapui 27. maaliskuuta.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Hewitt, Nick: Coastal Convoys 1939–1945 - The Indestructible Highway. Barnsley, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2008. ISBN 978-1-84415-861-4 (englanniksi)
- Munro, Archie: The Winston Special - Troopships via the Cape 1940-1943. Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 1-904459-20-X (englanniksi)
- Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| HMS Shakespeare - HMS Spenser - HMS Wallace - HMS Keppel - HMS Broke - HMS Saunders - HMS Spragge |
| Edeltäjä: V-luokan laivueenjohtajat – Seuraaja: Scott-luokan laivueenjohtajat |