H-molliasteikko
.png)
H-molliasteikko on h-sävelestä alkava sävelasteikko, jonka luonnolliseen muotoon kuuluu sävelet h, cis, d, e, fis, g, a ja h.[1] H-mollin rinnakkaissävellaji on D-duuri ja muunnossävellaji H-duuri.
Variaatioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harmoninen molli: h, cis, d, e, fis, g, ais, h
- Melodinen molli: h, cis, d, e, fis, gis, ais, h[1]
- Pentatoninen molli: h, d, e, fis, a[2]
H-mollin etumerkintä eri nuottiavaimilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljällä yleisimmällä avaimella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. H-mollin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.
Asteikon säveliä käyttäviä sointuja eri sointuasteilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| i | ii° | III | iv | v | VI | VII |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Bm Bm7 Bsus2 Bsus4 Bm(maj7) |
C♯° C♯m7♭5 |
D Dmaj7 Dsus2 Dsus4 D+ Dmaj7♯5 |
Em Em7 Esus2 Esus4 |
F♯m F♯m7 F♯sus4 F♯ F♯7 |
G Gmaj7 Gsus2 |
A A7 Asus2 Asus4 A♯° A♯°7 |
Huomaa, että yllä olevassa taulukossa on käytössä englantilainen sävelten nimeämistapa. Reaalisointumerkeissä, joita esiintyy lähinnä populaarimusiikin puolella, käytetään yleensä englantilaista nimeämistyyliä myös Suomessa, vaikka muuten Suomessa käytetäänkin lähtökohtaisesti saksalaista nimeämistapaa. Tämän englantilaisen tavan mukaisena reaalisointumerkeissä H-pohjaiset soinnut kirjoitetaan käyttäen B:tä, kun taas B-pohjaisissa soinnuissa kirjoitetaan aina alennusmerkki B:n perään.
H:n käyttäminen reallisoinnuissa on myös mahdollista, tyyliin: Hm, Hm7, Hsus2, Hsus4, Hm(maj7). Tämä tyyli on kuitenkin yhä harvinaisempaa.
Tunnettuja teoksia h-mollissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johann Sebastian Bach - H-mollimessu
- Edvard Grieg - Vuorenkuninkaan luolassa
- Billy Idol – Rebel Yell
- Ed Sheeran – The Man
- Eagles – Hotel California
- Chris Cornell – You Know My Name
- Metallica – One[3]
- Johannes Brahms – Klarinettikvintetti, op. 115
- Antonín Dvořák – Sellokonsertto[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Farrant, Dan: B Minor Scale: Natural, Harmonic And Melodic hellomusictheory.com. Hello Music Theory. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ B Pentatonic Minor guitarscale.org. Guitar Scale. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ 30 Best Songs In B Minor rockguitaruniverse.com. 6.10.2023. Rock Guitar Universe. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Lai, Hermione: Best Songs in B Minor interlude.hk. 30.1.2021. Interlude. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
